Pikku Lotan tarina!

Pikku Lotan tarina!

Kaikki on niin pimeää, kukaan ei huomaa meitä, minua ja kolme sisartani. Olemme jossain, täällä haisee pahalle.Yksi meistä makaa liikkumatta lapio kaulan päällä. APUA! Maukuu sisareni, kaikki juoksemme piiloon. Jokin avaa oven, se on niin hassun näköinen. Ne kävelevät kahdella tasulla meitä kohti. Kunnes juuri ennen meidän pahvilaatikkoa yksi pysähtyy, katsoo alas ja nostaa lapion pikku siskoni päältä. He ottavat jonkin laisen pussin taskustaan ja nostavat sisareni sinne ja lähtevät sisareni mukana pois. Olen niin peloissani.
Taas on pari päivää kulunut niitä hassun näköisiä otuksia ei ole näkynyt täällä enää. Kunnes kuuluu kolinaa, yksi niistä huutaa. Täällä on kuollut kissanpentu!!
Taas ne ottavat sellaisen pussin taskusta ja nostavat laihan pikku veljeni sinne ja lähtevät matkoihin. Yksi niistä itkee hänkin vaikuttaa niin surulliselta niin kuin minä.Ne hassun näköiset otukset ovat ihmisä, he ovat pentuja niinkuin mekin.
He ovat käyneet antamassa meille ruokaa, mahani on niin täynnä hyvää, mutta outoa ruokaa.
Minä ja veljeni olemme enää eloss. Äitiä ei ole näkynyt pitkään pitkään aikaan, äiti on varmaan jossain hoitamassa sisariani.
Olemme tulleet pahvilaatikosta pois, nyt kuljemme auringon paisteessa, isojen rauta esineiden keskellä.
Eilen yöllä raksa veljeni katosi, olen vain etsinyt häntä. Minulla on nälkä ja jano. Vatsaani koskee kauheasti en pysty enää liikkumaan.
Makaan vain, olen peloissani.
Kunnes ne ihmispennut tulevat. En jaksa edes heille häntää heilauttaa, mahaani sattuu niin paljon.
Nuorin ihmispennuista nostaa minut syliinsä, se tuntuu niin pehmeältä ja tuoksuaa kodilta.
Hän lähtee kävelemään, en tiedä minne, yritän raapaista häntä ja päästä pois.
Astumme jonnekkin täällä on niin lämmintä. Hän nostaa minut koriin peittojen suojiin ja tarjoaa minulle ruokaa, mutta mahaa sattuu niin paljon etten pusty syömään millään vaikka tekisi mieli.
Aikuinen ihminen antaa minulle lääkettä, se maistuu niin pahalle.
Lähdmme jonnekkin sellaisella rauta hötisköllä. Ihmiset sanoivat että vievät minut lääkäriin heti maanantaina, koska nyt laantaiana lääkäri ei ota vastaan.
Olen päässyt liikkumaan ja rakstan lankarullia.
Olen saannut ruokaa ja raikasta vettä. Rakastan näitä otuksia ja he rakastavat minua.
Nukuin ensikerran elämässäni hyvin sain ihanan ja maukkaan aamupalan.
AU!! Mahaani sattuu taas, kipu on kova. En ymmärrä mistä se johtuu. Menen pyytämään apua, mutta he eivät ymmärrä minua.
Makaan vain, en liiku. Yksi heistä sanoo että: Nyt lähdemme lääkäriin ja nopeasti.
Kaikki kävi niin nopeasti silmäni vain sumenivat, en saa niitä enää auki. Sisälläni tuntuu niin oudolta, kaikki pysähtyy.
Ihmiset vain itkevät ja ovat niin surullisia.
Nyt olen taivaassa yksi miljoonista töhdistä. Nuorin ihminen itkee joka yö ja toivoo minun tulevan takaisin, mutta en voi.
Sanon hänelle unissaan, että minulla on kaikki hyvin olen äitini ja sisarusteni kanssa Jumalan sylissä,
ja rakastan häntä yli kaiken.

Ikävä on kova!
Terveisin rakas nuori ihminen.
Olet aina sydämmessäni!