Kun lueskelin näitä juttuja, en itse asiassa kauhean paljoa, koska kaikki on aikas negatiivisia, ajattelin lisätä tällaisen positiivisen pläjäyksen.
Haluan kiittää minun lasteni isovanhempia, koska he ovat läsnä lasteni elämässä =)
Me kyläilemme puolin ja toisin, ei kuitenkaan siis päivittäin. Jokaisen kyläilyn yhteydessä lapseni ovat saaneet kokea olevansa arvokkaita ja rakkaita juuri sellaisina kuin ovat, vaikka olisi huono päivä.
Joten tässä suuri kiitos teille isovanhemmat=)
Haluan kiittää minun lasteni isovanhempia, koska he ovat läsnä lasteni elämässä =)
Me kyläilemme puolin ja toisin, ei kuitenkaan siis päivittäin. Jokaisen kyläilyn yhteydessä lapseni ovat saaneet kokea olevansa arvokkaita ja rakkaita juuri sellaisina kuin ovat, vaikka olisi huono päivä.
Joten tässä suuri kiitos teille isovanhemmat=)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tosi kiva kun ajattelet noin? Onko myös molempiin isovanhempiin hyvät suhteet? Hienoa jos on, ja olen iloinen puolestasi. Miten olet näyttänyt kiitollisuutesi heille?
Itselläni on oikein hyvät välit anoppiin ja viimeksi(kun anoppi oli ollut minua hoitamassa sappikivileikkauksen jälkeen) kiitin häntä sanoin, ja myös tarjoamalla hänelle päivällisen ravintolassa.(Vatsaleikkauksen jälkeen on vaikeaa laittaa sukkia jalkaan ja minulla oli myöskin tyrävyö jota oli vaikea laittaa itse päälle. Mies lähti jo kuudelta töihin, niin anoppi tuli minua hoitamaan)
Kyllä on hyvät suhteet ja lapseni ovat onnekkaita, koska heillä on myös isoisovanhemmistakin suurin osa elossa.
Omasta isästäni, siis lasteni vaarista, jouduin valitettavasti viime vuonna luopumaan, mutta tämä lähensi taas entisestään mummin, siis äitini, ja lasteni välejä. Välillä olen joutunut toppuuttelemaankin lasten tahtojen täyttämistä ja sanonut että yhteinen aika on tärkeämpää kuin maallinen mammöna=)
Anopiksi olen saanut aivan loistavan ihmisen jonka kanssa voi turista ihan mistä vain =)
Eli paljon on aihetta kiitollisuuteen =)
Harvoin täällä saa lukea mitään kivaa sanottavaa vanhemmista ihmisistä ja se tuntuu pahalta. Itse olen nuorekas ja terve, mutta silti hirvittää niiden isovanhempien puolesta, joilla on jo sairauksiakin.
Oma vaivani, sappikivileikkauksesta, on jo lähes parantunut, mutta pienen tuntuman sain, miltä tuntuu, kun tarvitsee apua ja sattuu. Onneksi on terve mies, anoppi, ja oma äiti jotka auttavat.