Nyt olisi tarkoitus lopettaa ryyppääminen. Mistä pirusta voimia siihen? Onko monikaan alkoholisti onnistunut? Ehkä yksi sadasta?
Olisi vielä mahdollisuuksia elämässä. Vaihtoehtona se, että kuolen viinaan.
Olisi vielä mahdollisuuksia elämässä. Vaihtoehtona se, että kuolen viinaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen juuri lähdössä kotiryhmääni suljettuun AA-palaveriin. Tule mukaan...
Vakavasti; jos olet päättänyt lopettaa, kerron miten itse sen tein.
Lopetin ryyppäämiseni "juoksusta", ts. olin juonut peri viimeistä vuotta päivittäin, loppusruoralla ehkä vähän vähemmän.
Menin viikoksi katkolle, sitten 28 vrk perushoitojakso Kalliolan klinikalla ja sieltä suoraan AA-palaveriin. Kohta on 8 kk koossa.
Tämä on yksi malli. Muitakin on. Odotahan, kohta niitä sulle tarjotaan.
Tärkeintä on se, että olet tehnyt päätöksesi. Siitä se lähtee!
Tuntematta taustaasi, en halua sanoa muuta nyt.
AA olisi yksi vaihtoehto. Olisi varmaan tärkeää, että näkisi vertaishenkilöitä. Tuntuu, että voimat on loppu. Katkolle meno on varmaan ainoa vaihtoehto tässä vaiheessa.
ja vain se saa sinut lopettamaan.Itse kiersin korkin kiinni lopullisesti 7v, sitten ja raittiina olen pysynyt.Ajattelin olevani täysin luopio jollen siihen pysty.Tsemppiä.
niin alas, että alemmas et halua vajota, olet saavuttanut lujan pohjan ponkaista ylöspäin.
Omien voimien loppumisessa on se salaisuus, millä alkoholisti voi halutessaan raitistua.
Katkolta sitten päivä kerrallaan tukiryhmässä on helpompaa kuin yksin sinnitellen.
Se auttaa lähinnä krampeissa yms. Jos oikeasti haluat raitistua, niin mene vaan AA.han.
ryyppääminen on paras mahdollinen lähtökohta...mutta
vain aniharva pystyy päihittämään tämän kansantappajataudin omin voimin...
esimerkiksi a-klikikoiden kävijöistä alle 2% saavuttaa edes vuoden raittiuden...
jos vain mahdollista, hakeudu parhaita tuloksia takovaan minnesotahoitoon...suomessa niitä on muutama ja mainostaa ei saa...muuta kuin maininnalla omakohtaisista kokemuksista niin kuin esimerkiksi vajaataitoinen määrätietoisesti tekee...
itse löysin raittiuden avaimet avominnestä jolla on suomen parhaat, tutkitut avohoitotulokset...
aa on hieno asia vertaistukimielessä mutta se ei auta sinua kriittisessä alkuvaiheessa jolloin tarvitset tosi ammattilaisten apua...
voimia !!!!!!!!!!!
Halua on kovasti. Tiedän, että vielä asiat voisi korjata.
Minäpä yritän kirjoittaa vielä kerran asiasta niinkuin se minun mielestäni on.
Alkoholistin on turha edes ajatella alkoholista luopumista (totaalisesti) ilman rehellistä oman tilansa myöntämistä. Ilman sitä mistään ei tule mitään. Jos et pysty myöntämään olevasi avuton viinan suhteen, ei ole pohjaa jolta ponnistaa. Se on siis lähtökohta.
Toinen vaihe on lähteä etsimään apua. Yksin, omin voimin on MINUN MIELESTÄNI käytännöllisesti katsoen mahdotonta raitistua. Tiedän, että poikkeuksia on, mutta ne ovat todellakin poikkeuksia. Avun etsimisessä on lähdettävä autettavan tilanteesta. Jos tarvitaan katkaisuhoitoa, on mentävä ensin sinne. Juomakierre on ensin saatava poikki, jotta pystyy selvin päin ajattelemaan seuraavaa siirtoa.
Kolmas vaihe on lähteä johonkin hoitoon. Vaihtoehtoja on varmasti useampiakin, mutta periaatteessa niitä on kaksi; ns. suljettu hoito ja avohoito. Suljettu hoito tarkoittaa lähtöä johonkin hoitolaitokseen ja avohoito käymistä useita kertoja viikossa, yleensä iltaisin, hoitoryhmissä. Molemmista löytyy runsaasti vaihtoehtoja esim. osoitteesta http://www.kaapiitk.fi/paihde/linkit-ps.html
Tässä osoitteessa on yli 20 erilaista päihdealan kuntoutuslaitosta.
En ota tässä muuta kantaa eri hoitojen ns. onnistumistuloksiin, kuin sen, että ne ovat surullisen alhaisia ja se on varma merkki taudin kovuudesta.
Neljäs vaihe on oma jatkohoito. Puhukoot toiset omista kokemuksistaan, minä tunnen vain AA:n. Kuulin Kalliolassa, jossa itse olin 28 vrk:n perushoitojaksolla erään yli 15 vuotta siellä palvelleen päihdetyöntekijän sanovan näin: "Tunnen vaikka kuinka paljon alkoholisteja, jotka ovat käyneet Kalliolan perushoitojakson ja menneet sen jälkeen AA:han ja jotka ovat tällä tavoin selvinneet. Mutta en tunne yhtäkään sellaista, joka olisi käynyt Kalliolan kurssin ja selvinnyt ilman AA:ta."
Toki olen tavannut AA:ssa paljon sellaisia, jotka sanovat raitistuneensa tulemalla AA:han käymättä minkäänlaista hoitojaksoa ja ovat silti olleet 20 vuotta raittiina. Mitä siihen sanoisi?
Minä en ole pätevä asettamaan suomalaisia päihdekuntoutuslaitoksia paremmuusjärjestykseen, voin vain kertoa oman kokemukseni. Syyllistyisin törkeään puoskarointiin esittelemällä Järvenpään sosiaalisairaalan, Lapuan Minnesota -laitoksen, Jyrkkähoidon tai esim. Tuhkimon hoitoja, koska en ole koskaan edes näiden paikkojen ovea avannut.
Olen iloinen, että olen voinut kertoa omasta toipumisestani Kalliolassa ja uskon sen johtuvan suurelta osin siitä, että olen tehnyt sen kiihkottomasti, ilman tulipalopuheita onnistumistuloksista jne. Samanlaisia kokemuksia minusta olisi kiva lukea muistakin laitoksista. Asiallisesti, puolueettomasti, informatiivisesti. On sanottava, että en ollut kaikkeen tyytyväinen Kalliolassa, mutta olennaisilta osin hoito oli hyvää. Parantakoot palveluaan itse, minä en taida olla tässä asiassa paras konsultti...
Olen kirjoittajan kanssa varauksellisesti samaa mieltä hänen toiseksi viimeisestä kommentistaan
"aa on hieno asia vertaistukimielessä mutta se ei auta sinua kriittisessä alkuvaiheessa jolloin tarvitset tosi ammattilaisten apua..."
Miksi varauksellisesti? Uskon kirjoittajan tarkoittavan vain yhtä avohoitolaitosta puhuessaan "tosi ammattilaisista". Minä uskon, että niitä on muuallakin kuin tuossa Taivaallisen Rauhan Aukioksi kuvatussa paikassa. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö hoito sielläkin varmasti ole aivan asiallista.
Viimeisestä kommentista olemme liikuttavan samaa mieltä; "voimia!"
Harkitse viileästi, pyydä apua jo valinnan aikana asiantuntijoilta, tee päätös ja LÄHDE LIIKKEELLE!
Onnea matkaan! (sitäkin tarvitaan)
siihen, että jotkut ovat sanoneet olleensa raittiina vuosia tulemalla AA:han ja käymättä mitään hoitojaksoa.
Aikaisemmin kun hoitolaitoksia oli vähemmän kuin nykyisin, sellainen raitistuminen oli ehkä yleisempää kuin tänään. Näin kävi minullekin. AA tarttui minuun heti ja minä tartuin AA:han.
Katkaisu tai muu hoito on kuitenkin toisille meistä tarpeen ja saattaa avata silmät näkemään todellisen tilansa eli löytämään oman pohjansa.
Paljon useampi kuin yksi sadasta onnistuu lopettamaan - vuositasolla n.5% alkoholisteista lopettaa juomisen. Tuo onnistumisprosentti on hyvin tarkkaan sama omatoimilopettajilla ja vertaistukeen osallistuvilla.
Kognitiiviseen psykoterapiaan perustuvissa ryhmissä on päästy 7-8% onnistumiseen.
Itsestä se on kaikilla kiinni - jopa "toveriseuralaisilla". Voima tulee motivaatiosta - kuinka valmis olet lopettamaan? Oletko valmis luopumaan joistakin alkoholin tarjoamista "hyvistä" elämyksistä saadaksesi raittiin elämän?
Sehän on jo yllättävän iso prosentti. Ehkä toivoa vielä on.