Kaikki on syvältä

Tulee koko ajan vastaan lisää tehtäviä ja ongelmia.
Pitäisi tehdä sitä ja tätä.
En edes tiedä jokaisessa tapauksessa, mitä pitäisi tehdä tai keneltä sitä pitäisi kysyä.
Olen Ammarrikorkeakouluopiskelija.

Ryhmäni ei tajua mitään. Olen käytännössä ainoa, joka projektia tekee. Muut vain säheltävät. Olen käytännössä tehnyt projektipäällikön tehtävätkin ja pidän muiden mielialat ja itsetunnot hyvinä. Samalla otan myös muidenkin stressit itselleni. Joka päivä täytyy huolehtia monista asioista. Luonteeltani olen aia ujo ja inhoan kovin vastuullisia hommia, mutta joudun silti kirjoittamaan ja pitäämään puheita, tapaamaan ihmisiä, järjestämään tapaamisia jne. jne.

Tuntuu, että en jaksa enää, mutten voi lopettaakaan, koska seuraukset olisivat nykyistä menoakin pahemmat, ainakin omasta mielestäni. En voi mennä puhumaan asiasta kenellekään, koska se olisi mielestäni niin inhottavaa, että kärsin mieluummin tämän.

Olen kokeillut erilaisia rentoutusjuttuja, mutta ne vain ahdistavat minua.

Osaako kukaan neuvoa?
5594
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

miksi olet joutunut tilanteesesi..olet ylivastuullinen..mitä jos muut säheltää ja annat kerran, kaks heidän toimintatapansa tulosten olla teidän ryhmänne tuotos..kaatuisiko Sinun maailmasi, kun et olekaan pitänyt kunniakkaasti ja täydellisesti loistamaan..ja pitämään koko ryhmän ryhtiä yllä..kyllä sinun hlö.koht osaaminen tulee näkyviin tenteissä.. mitä se muutama ryhmätyö siihen teksisi..ja jos tekee, anna olla..eikä tunne jaksamattomuudestasi ole pötyä..ihana jos vielä koet sen..hälytyskellot lakkaavat joskus soimasta ja silloin on todennäköisesti myöhäistä sinun kannaltasi...(rakkaudella kerron tämän omakohtaisen kuvion sinulle varoitukseksi)

Äänestä
  • En minä heitä pulaan voi jättää ja hommat on pakko tehdä. Niiden tekemättä jättäminen olisi vielä tätä jatkuvaa stressiäkin kamalempaa. Hulluksihan tässä tulee...

    Äänestä

  • ------------ kirjoitti:

    En minä heitä pulaan voi jättää ja hommat on pakko tehdä. Niiden tekemättä jättäminen olisi vielä tätä jatkuvaa stressiäkin kamalempaa. Hulluksihan tässä tulee...

    Jatkan edellisen vastaajan viestiä toistamalla sen, minkä hän jo totesi: olet ylivastuullinen / ylitunnollinen.

    Kokeilepa sellaista juttua, että et tee ko. projektissa tms. yhtikäs mitään tai korkeintaan vain oman osuutesi. Kerro myös, että näin tulet jatkossa toimimaan.

    Tiedän, että ylitunnolliselle on todella vaikea hyväksyä sitä, että jokin asia menee pieleen tai tulee moka, mutta niin hullulta kuin se kuulostaakin, se olisi parasta, mitä voisit tässä tilanteessa tehdä. Sillä jos jo opiskeluvaiheessa olet näin stressaantunut, niin miten aiot pärjätä työelämässä? Kantamalla sielläkin muiden taakat?

    Tiedän, mistä puhun, joten suosittelen, että ainakin mietit asiaa. Tunnollisuus on hyve, ylitunnollisuus voi johtaa katastrofiin.

    Äänestä

muistaa näitä projekteja vuoden päästä?
Tai koko opiskelua 10 vuoden päästä?

Äänestä

Tiedän sun tunteen. Se, että näkee miten toiset vaan säheltää saa sitten itessä reaktion tehdä homma kunnolla. Vaikka sitten yksin. Vituttaa aivan suunnattomasti, mutta silti se sama toistuu aina vaan. Se voi olla kova paikka ryhmälle, jos sanoisit asiasta. Minä sain kerran samantien palautetta takaisin, etten ymmärrä muiden lähtökohtia.. se oli omituista. Menin itseeni ja tiedän, että tein oikein, kun potkin toisia persuuksille ja sanoin ongelman ääneen. No siitähän tuli minun ongelmani ja tosi paha mieli. Nyt yritän "tyytyä" tekemään oman osuuteni ja jos joku haluaa apua, voin sitä tietyissä rajoissa antaa, tottahan toki. Se voi sinunkin kohdallasi olla vaikeaa, jos olet tottunut tekemään paljon ja jäätkin sitten vähän taustoille. Omalla kohdalla se tuntuu välillä pahalta tajuta, että kyllähän se maailma pyörii ilman minuakin.. Auttoikohan tämä mitään..?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


------------ kirjoitti:

Tulee koko ajan vastaan lisää tehtäviä ja ongelmia.
Pitäisi tehdä sitä ja tätä.
En edes tiedä jokaisessa tapauksessa, mitä pitäisi tehdä tai keneltä sitä pitäisi kysyä.
Olen Ammarrikorkeakouluopiskelija.

Ryhmäni ei tajua mitään. Olen käytännössä ainoa, joka projektia tekee. Muut vain säheltävät. Olen käytännössä tehnyt projektipäällikön tehtävätkin ja pidän muiden mielialat ja itsetunnot hyvinä. Samalla otan myös muidenkin stressit itselleni. Joka päivä täytyy huolehtia monista asioista. Luonteeltani olen aia ujo ja inhoan kovin vastuullisia hommia, mutta joudun silti kirjoittamaan ja pitäämään puheita, tapaamaan ihmisiä, järjestämään tapaamisia jne. jne.

Tuntuu, että en jaksa enää, mutten voi lopettaakaan, koska seuraukset olisivat nykyistä menoakin pahemmat, ainakin omasta mielestäni. En voi mennä puhumaan asiasta kenellekään, koska se olisi mielestäni niin inhottavaa, että kärsin mieluummin tämän.

Olen kokeillut erilaisia rentoutusjuttuja, mutta ne vain ahdistavat minua.

Osaako kukaan neuvoa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu