Onko 50 vuotias liian vanha äidiksi?
Mitkä ovat riskitekijät? Tarvitseeko välittää muiden mielipiteestä? Onko kenelläkään kokemusta "iäkkäänä äitinä olosta"? Ym.ym.
Mitkä ovat riskitekijät? Tarvitseeko välittää muiden mielipiteestä? Onko kenelläkään kokemusta "iäkkäänä äitinä olosta"? Ym.ym.
Vastaukset 8
Vanhimmat
varmaan yksilöllistä,toiset on toiset ei!Vain sie itse tiedät mihin olet valmis.Vanhempani saivat iltatähden äidin ollessa 40v.ja hyvin on asiat mallillaan.Nyt sitten vanhempani ovat isovanhempia ja pikkusiskoni on 7vuotias täti tytölleni:)
Itse voin ainakin hyvillä mielin antaa tytön hoitoon äidilleni kun hänellä on tuoreessa muistissa pienen lapsen hoito.
Mutta jos oma terveys on kohdillaan niin mikä estää iltatähteä hankkimasta?! Lääkäriltä voisi varmaan kysyä sitten sen lopullisen mielipiteen...
moni 50-kymppinen on vielä hyvässä kunnossa. Riski tietysti erilaisiin kehityshäiriöihin yms. kasvaa iän mukana, mutta toisaalta taas raskautta seurataan hyvin tiiviisti alusta loppuun.
Muiden mielipiteistä ei tarvitse välittää, mutta kannattaa varautua siihen,että ihmiset osaavat olla ilkeitä ja satuttaa pahastikin.
Henkilökohtaisesti en voisi itse ajatella tulevani äidiksi enää yli nelikymppisenä, ja ihan siitä syystä, että haluan olla lasteni elämässä mahdollisimman pitkään. Tosin, voihan nuoretkin vanhemmat menehtyä, eihän se sitä katso, mutta koska meidän elinaikamme on rajattua joka tapauksessa, niin kannattaa ajatella asiaa tulevan lapsenkin kannalta, mikäli aikoo kovin iäkkäänä hankkiutua raskaaksi.
hankkiutumaan enää tuossa iässä raskaaksi. Ennen vanhaan varsinkin maasudulla äidit synnyttivät ad 46-47v, eli siihen saakka kun luonto sen mahdollisti kun ehkäisykeinoja ei ollut.
Sanoisin, että ylin synnytysikä on tuota luokkaa mieluiten maximi 45v. Tiedän ja tunsin aikoinaan kaksikin 50v synnyttänyttä. Toiselle synnytys oli ainoa ja raskaus tuli täytenä yllätyksenä pitkästä liitosta. Varmasti oli odotettu ja toivottu iloinen perhetapahtuma ja tietääkseni lapsi on normaali ja nyt täysi-ikäinen.
Toisella 50v synnyttäneistä oli muitakin lapsia ja hänellekin raskaus oli yllätys ja abortti oli pois laskuista, mikä on ymmärrettävää. Vaikka ikää on, niin harva päätyy aborttiin vaan ottaa vahinkolapsen vastaan. Tilanne on toinen, jos tieten tahtoen haluaa raskaaksi. Kannattaa muistaa, että raskaaksi tulo ei onnistu enää helposti ja kun aikaa on niukasti eikä sitä voi pysäyttää niin paineita tulee. Aika on äkkiä lopussa.
Monet tekijät vaikuttavat ja eniten varmaan oma terveys. Voi pohtia jaksaako hoitaa ja vastata kasvatuksesta vielä 18 vuotta. Voimia tarvitaan ja myös vastuun kantoa siitäkin, että mitä lapsi ajattelee äidistä, joka on hyvinkin mummoiässä kun lapsi aloittaa koulun jne...Ne voivat olla vaikeita aikoja ja vastausta ei tiedä etukäteen.
Sinulla ja teillä on totinen harkinnan paikka. Miksi haluat/haluatte lapsen ikäsi huomioiden?
Niin ja edelliseen lisäten (en ole se kirjoittaja), koska vammaisuuden riski kasvaa mitä vanhempia vanhemmat ovat, saatatte joutua vastaamaan lapsenne kasvatuksesta lopun ikänne eikä vaan juuri tuohon 18-v asti. Myöskään minä en suosittele!
Tiedän yhden naisen, joka on saanut lapsen 50 vuotiaana, ja sillä hänen "myöhäisiltatähdellään" on kromosomipoikkeama.
On erittäin harvinaista, että nainen pystyy tulemaan raskaaksi 50 vuotiaana tai sitä vanhempana. Lapsettomuushoitojen yläikäraja taitaa olla jossain 40 vuoden tietämillä, osittain siksi, että onnistumisen mahdollisuudet ovat sen jälkeen aika pienet, ja toinen syy lienee lisääntynyt kromosomipoikkeavuuksien riski. Lisäksi keskenmenoriski on yli 40 vuotiailla jo huomattavan suuri verrattuna nuorempiin naisiin.
Mutta jos luomusti onnistut raskautumaan, niin onneksi olkoon.
Minä sain ainoani 43v. Tosin raskaus oli täysi yllätys, mun ei pitänyt tulla ollenkaan raskaaksi.En olisi voinut kuvitellakkan saavani lasta niin vanhana jos joku olisi etukätään sen mulle sanonut.Mutta hyvin meni ja lapsi on jo teini iässä ja minä lähestyn 60 uhkaavasti. Tässä onkin se haittapuoli oman elämän rajallisuus.Kun ja jos lapseni joskus saa lapsia en ehkä ole niistä nauttimassa tai olen laitoshoidossa pää sekaisin.Ja myös jaksaminen on tärkeää. Jos saa ns. vaikean lapsen/vammasen joutuu tosi koville. Mulla oli onneksi yönsä nukkuva terve vauva, en olis jaksanut jos hän olisi huutanut yökaudet.50v on kyllä aika vanha, ajattele 10v eteenpäin olet 60v ja lapsi vasta 10v.Eli en suosittele, puhun kokemuksesta. Mutta jokainen on oman elämänsä herra ja tekee tämmöisetkin päätökset itse. Mutta keskustele jonkun asiantuntijan kanssa esim. neuvolan, kaikista vaaroista ja mitä olisi odotettavissa. Mulle sanottiin suoraan ennuste, että hankalampaa voi olla kun nuorella odottajalla. Mun kohdalla vaan huonot ennusteet eivät täyttyneet, onneksi.Ota selvää muualta kun tältä palstalta.Lapsen isä oli silloin mukana hoitamisessa, nykyisin olenkin yh.
Riippuu ihan tilanteesta! Jos 50-vuotias on terve, hyväkuntoinen ja tukiverkosto on kunnossa, mikä ettei lasta voisi ajatellakin. Siinä iässä elintaso on yleensä ainakin kohtuullinen, nuoruuden juoksut juostu ja elämänarvot kohdillaan. Lapsesta pystyy nauttimaan ihan eri tavalla kuin nuorempana, ja kärsivällisyyskin on ehtinyt kasvaa. Rankkaa tulee jokatapauksessa olemaan, sillä 50 vuotiaana jaksaminen ei ole enää samaa tasoa kuin kaksikymppisenä! Jos kuitenkin lapsia on ennestään, he voivat autella tarvittaessa ja lapsenhoito on tuttua puuhaa, kyllä siitä selviää. Ensisynnyttäjälle 50 vuotta on kuitenkin mielestäni liian korkea ikä, jo yksin terveydellisistäkin syistä, puhumattakaan siitä kuinka sen ikäisenä kykenee selviytymään niin suuresta elämänmuutoksesta ja valtavasta työtaakasta, jotka vauva tuo mukanaan!