.
Tietyissä pörssipeleissä edustaa valtoi institutionaalisena osakkaana väitettyä kielteisyyttä päinvastaisesti yhtiön pörssiarvoa nostavaa tahoa.
Tässä laajennettuna toisen teeman alla oleva vastine:
Yhden pörssitotuuden linjalla
Vanhanen- Häkämies:
********************************’
”Pörssiyhtiössä omistajaohjaus tapahtuu vain yhtiön hallituksen kautta. Omistajat eivät sekaannu operatiivisen johdon päätöksiin.”
Matti Vanhanen ja Jyri Häkämiehen ovat nostaneet yhdentotuuden oppinsa esiin ainoana vaihtoehtona kun on vaadittu muutosta/lisäaikaa Kemijärven sellutehtaan sulkemiselle.
Kummallista on että omistaja-ohjusta ei ole suoritettu siinä yhteydessä kun valtio arvio vastuitaan kokonaisuudesta ja ottanut niitä sitten huomioon Stora Enson hallitusta valittaessa. Yhtiön hallitus puhuu sitä kieltä jonka määräävänä tekijänä olevat omistajat ( Kela ym. samalla intressillä kuin valtio ) hyvissä ajoin sen tehtäväksi ENNEN hallituksen julkista päätöksentekoa ovat määränneet.
Kun Metsäteollisuuden ongelmat ovat mitä varmimmin olleet valtiolla tiedossa, samoin kuin pörssiyhtiöissä pelaaminen pörssin säännöillä, edustaa Vanhasen hallituksen ministereitten näköalattomuus suorastaan raivostuttavaa ilmiötä tässä Kemijärvi-ongelmassa, jos sitten vastaavissakin.
Vanhasen mantran lailla hokema Stora Enson pääjohtajan aktiivisesta toiminnasta asian hyväksi ei saa vastakaikua.
Vahasta, hallitusta, Keskustaa eikä Kokoomustakaan auta laisinkaan se että normaalisti pääjohtajan huolellinen ennakkotoiminta olisi pitänyt riittää!!
Poliittisen vallan ja sen säilyttämisen eräs funktio täyttää siinä, kun osataan ennakoida vastustajan toimenpiteet ja torjua ne ennakkoon. Nyt Keskustassa ja Kokoomuksessa on turha syytellä ay-liiketta, SAK:ta ja SDP:tä niiden poliittisista ylilyönneistä, kun vasemmisto käyttää sille ojennettua työkalua, tarpeisiin nähden ennalta riittävällä huolella hoitamatonta Kemijärvi-syndroomaa.
Jos sitten sinipuna onkin jo Lipponen 1. aikana ottanut käyttöön ja soveltanut samaa kylmää linjaa kuin nyt Kemijärvellä nyt on esillä, ja jos se on aikaisemmin kelvannut vasemmistolle, ei sen hokeminen muuta Vanhasenkaan inttämistä sen laadukkaammaksi, eikä se anna oikeutta kätkeytyä toisten tekemien virheitten jatkumon taakse turvaan.
Eräs valtio-omituksen yhteyteen liittyvä keskeinen myönteinen tekijä on jostain syystä jätetty Kemijärvi-syndroomassa lähes täysin käsittelemättä.
Pörssituotoista huolta kantaen pelätään valtion sekaantumisen johtavan ensisijaisesti osakkeiden hintojen romahtamiseen.
Metsäteollisuuden osakkeiden taustalta täytyy kuitenkin löytyä tavoitteita myös todellisen PTS:n mukaisesta sijoitustoiminnasta. Niissä tavoitteissa ei tietenkään esiinny lyhyen aikavälin aggressiivisten tuottopiikkien odotuksia, joten on selvää että pikavoittoja etsivät pörssipelurit liikkuvat muilla toimialoilla.
Sijoittajan kannalta saattaa valtio osakkaana päinvastoin edustaakin keskeistä tekijää PTS -sijoitusten tuotto-odotusarvon varmentajana.
Pikavoittoja etsivä saattaa kavahtaa institutionaalista valtio-omistajaa. Metsäteollisuuteen sijoittaneet puolestaan todennäköisesti ymmärtävät valtio-osakkaan intressejä myös tuottojen varmistajana: Valtiolla on vastuullaan laajempi kokonaisuus, mutta sen mukana olo ei PTS:ssä heikennä muitten osakkaiden odotusarvoja, vaan toimii päin vastaisesti uskottavuutta ja arvoja nostaen.
Yhtä totta kuin esitetty vaihtoehto on, on totta myös se että sen paremmin Vanhanen kuin Häkämies hallituksen ensisijaisen valtio-omistuksen pörssivastaavana eivät voi vaikenemalla ohittaa tätä väittämilleen päinvastaista PTS-linjaa.
Kansalaisen tasolla aprikoitaessa onkin vaikeata ymmärtää mistä voisi olla kysymys, kun äänessä olleitten Vanhasen ja Häkämiehen esityksissä, - Stora Enson hallituksen päätösten koskemattomuuden vakuuttajien puheissa - ei ole kelvoin edes sivuttu puoltavaa teemaa!
Seppo Hietanen
”kerimäki st”
CITY-Keskusta
Tietyissä pörssipeleissä edustaa valtoi institutionaalisena osakkaana väitettyä kielteisyyttä päinvastaisesti yhtiön pörssiarvoa nostavaa tahoa.
Tässä laajennettuna toisen teeman alla oleva vastine:
Yhden pörssitotuuden linjalla
Vanhanen- Häkämies:
********************************’
”Pörssiyhtiössä omistajaohjaus tapahtuu vain yhtiön hallituksen kautta. Omistajat eivät sekaannu operatiivisen johdon päätöksiin.”
Matti Vanhanen ja Jyri Häkämiehen ovat nostaneet yhdentotuuden oppinsa esiin ainoana vaihtoehtona kun on vaadittu muutosta/lisäaikaa Kemijärven sellutehtaan sulkemiselle.
Kummallista on että omistaja-ohjusta ei ole suoritettu siinä yhteydessä kun valtio arvio vastuitaan kokonaisuudesta ja ottanut niitä sitten huomioon Stora Enson hallitusta valittaessa. Yhtiön hallitus puhuu sitä kieltä jonka määräävänä tekijänä olevat omistajat ( Kela ym. samalla intressillä kuin valtio ) hyvissä ajoin sen tehtäväksi ENNEN hallituksen julkista päätöksentekoa ovat määränneet.
Kun Metsäteollisuuden ongelmat ovat mitä varmimmin olleet valtiolla tiedossa, samoin kuin pörssiyhtiöissä pelaaminen pörssin säännöillä, edustaa Vanhasen hallituksen ministereitten näköalattomuus suorastaan raivostuttavaa ilmiötä tässä Kemijärvi-ongelmassa, jos sitten vastaavissakin.
Vanhasen mantran lailla hokema Stora Enson pääjohtajan aktiivisesta toiminnasta asian hyväksi ei saa vastakaikua.
Vahasta, hallitusta, Keskustaa eikä Kokoomustakaan auta laisinkaan se että normaalisti pääjohtajan huolellinen ennakkotoiminta olisi pitänyt riittää!!
Poliittisen vallan ja sen säilyttämisen eräs funktio täyttää siinä, kun osataan ennakoida vastustajan toimenpiteet ja torjua ne ennakkoon. Nyt Keskustassa ja Kokoomuksessa on turha syytellä ay-liiketta, SAK:ta ja SDP:tä niiden poliittisista ylilyönneistä, kun vasemmisto käyttää sille ojennettua työkalua, tarpeisiin nähden ennalta riittävällä huolella hoitamatonta Kemijärvi-syndroomaa.
Jos sitten sinipuna onkin jo Lipponen 1. aikana ottanut käyttöön ja soveltanut samaa kylmää linjaa kuin nyt Kemijärvellä nyt on esillä, ja jos se on aikaisemmin kelvannut vasemmistolle, ei sen hokeminen muuta Vanhasenkaan inttämistä sen laadukkaammaksi, eikä se anna oikeutta kätkeytyä toisten tekemien virheitten jatkumon taakse turvaan.
Eräs valtio-omituksen yhteyteen liittyvä keskeinen myönteinen tekijä on jostain syystä jätetty Kemijärvi-syndroomassa lähes täysin käsittelemättä.
Pörssituotoista huolta kantaen pelätään valtion sekaantumisen johtavan ensisijaisesti osakkeiden hintojen romahtamiseen.
Metsäteollisuuden osakkeiden taustalta täytyy kuitenkin löytyä tavoitteita myös todellisen PTS:n mukaisesta sijoitustoiminnasta. Niissä tavoitteissa ei tietenkään esiinny lyhyen aikavälin aggressiivisten tuottopiikkien odotuksia, joten on selvää että pikavoittoja etsivät pörssipelurit liikkuvat muilla toimialoilla.
Sijoittajan kannalta saattaa valtio osakkaana päinvastoin edustaakin keskeistä tekijää PTS -sijoitusten tuotto-odotusarvon varmentajana.
Pikavoittoja etsivä saattaa kavahtaa institutionaalista valtio-omistajaa. Metsäteollisuuteen sijoittaneet puolestaan todennäköisesti ymmärtävät valtio-osakkaan intressejä myös tuottojen varmistajana: Valtiolla on vastuullaan laajempi kokonaisuus, mutta sen mukana olo ei PTS:ssä heikennä muitten osakkaiden odotusarvoja, vaan toimii päin vastaisesti uskottavuutta ja arvoja nostaen.
Yhtä totta kuin esitetty vaihtoehto on, on totta myös se että sen paremmin Vanhanen kuin Häkämies hallituksen ensisijaisen valtio-omistuksen pörssivastaavana eivät voi vaikenemalla ohittaa tätä väittämilleen päinvastaista PTS-linjaa.
Kansalaisen tasolla aprikoitaessa onkin vaikeata ymmärtää mistä voisi olla kysymys, kun äänessä olleitten Vanhasen ja Häkämiehen esityksissä, - Stora Enson hallituksen päätösten koskemattomuuden vakuuttajien puheissa - ei ole kelvoin edes sivuttu puoltavaa teemaa!
Seppo Hietanen
”kerimäki st”
CITY-Keskusta
Vastaukset 5
Vanhimmat
muistakin yrityksistä.
Mitä enemmän valtio omistaa tuotannonvälineitä, sen lähempänä kommunismia olemme.
Korjasin omistajaohjausta koskevat harhasi jo alempana, joten puhutaan tässä valtion omistakjapolitiikasta yleensä ja siitä, mikä keskustan rooli siinä voisi nykyaikana olla.
Valtiohan ryhtyi perustamaan yrityksiä ennen muuta sotakorvaustuotannon aikaansaamiseksi ja myöhemminkin suljetun talouden aikana aina sellaisille aloille, joita tarvittiin, mutta joilla yksityinen pääoma ei riittänyt tai ei halunnut ottaa riskiä.
Esim. Rautaruuki on perustettu Stalinin vaatimuksesta, koska Stalin ei uskonut, että Suomi selviytyy sotakorvauksistaan ja NL:on kaupastaan ilman omaa raudantuotantoa.
Kekkosen aikana valtionyritysten rooliksi tuli sitten aluepolitiikka ja etenkin puoluepolitiikka. Kemijärven sellutehdas perustettiin vastoin kaikkia asiantuntijalausuntoja Kekkosen kotikunnaitten naapuriin vahvistamaan maalaisliiton kannatusta ja alentamaan korpikommunistien kannatusta.
Kun siirryimme suljetusta taloudesta avoimeen markkinatalouteen EU-jäsenyyteen valmistautuessamme ja etenkin sen jälkeen, piti valtionyhtiöiden asema miettiä uudelleen. Koko suomalainen teollisuus oli tuolloin tottunut nauttimaan valtion tukia pystyäkseen tuottamaan edes välttävää laatua muita länsimaita kalliimmilla kustannuksilla.
Enempää noita 70-90-lukujen välivaiheita kuvaamatta, tilanne kulminoitui siihen, että valtiolle oli hankalaa toimia samaan aikaan suuryrittäjänä keskeisillä toimialoilla kilpaillen vapailla markkinoilla, kun sen piti ottaa huomioon hyvinkin erilaisia poliittisiaq intohimoja sen suhteen, millaisia palkkoja valtionyhtiöt maksoivat, millaisia työehtoja niissä noudatettiin, jne.
Niinpä onneksi ollaan päädytty siihen, että valtio on alkanut luopua teollisuusosakkeistaan, koska valtionkapitalismi ei ole enää kovin nykyaikaista eikä aina kannattavaakaan touhua. Kapitalismi kannattaa jättää niille, joilla on omaa rahaa, kun valtio pelaa poliitikkojen kautta meidän veronmaksajien rahoilla.
Nyt on siis tultu siihen, että valtio on luopunut miltei kaikista enemmistöosuuksistaan ja jättäytynyt vähemmistöomistajaksi - pelkäksi pörssisijoittajaksi - niihin yrityksiin joissa se vielä on mukana. Tässä on ideana nimenomaan se, että järkevasti hoidettuina veromnaksajan omaisuus valtion hallussa karttuisi ja tuottaisi osinkoja niin hyvun, ettei kaikkia valtion menoja tarvitsisi kerätä veroina.
Tässä sijoittaja/omistajapolitiikassa on vielä paljon vanhoja jäänteitä, kun omistajuuksista on pidetty kiinni perinteisen perusteollisuuden kansainvälistyneissä suuryrityksissä. Sillä on ilmeisesti nähty olleen jonkinlaista strategista arvfoa, jota ilmeisesti ei enää niin paljoa ole, kun on humattu, että sijoituksille voisi saada paremman tuoton jossain muualla. täsä ilmeisesti ennakoi se, että valtion omistajaohjaus otettiin pois elinkeinopolitiikkaa johtavalta ministeriltä, etteivät puurot ja vellit menisi sekaisin.
sillä alempana vastailin joitakin osia laajemmin.
Kyseessä on nykyisin strategiasta, ennen kaikkea alasajon välttämättömyyden aikatauluttamsiesta siten, että julkisesti sylkykupeiksi joutuvien pitäisi osata ennakoiden toimia siten että SDP-SAK:lle ei olisi jätetty tuota politrukin mentävää aukkoa, ei varsinkaan Kemijärvelle.
Seppo Hietanen
Alasajot on tehtävä ajallaan. Viivyttely ei tilannetta paranna edes poliittisesti. Jos luit HS:n yliön, niin huomaat Esko Ahonkin olevan sitä mieltä, että yhteiskunnan tehtävä on uusien työpaikkojen luominen eikä vanhojen säilyttäminen silloin, kun vanhoista on uudistumisen vuoksi viisasta luopua.
.. ja täsmennän että tietoisuus S-E:n alasajon kohteista ja niiden duunareitten elinympäristön varmistamisesta pitäisi nimen omaan valtion ennakoida riittävällä huolella, nyt erityisesti porvarihalituksen olla asialla kuin vainoharhainen varmana siitä että tuon politrukin mentävä aukko täyttyy välittömästi SDP-SAK:n tahdon mukaisella mekkalalla.
Se olisi voitu esim. Kemijärvellä torjua tehokkaasti, jos riittävää valpautta olisi vain esiintynyt ajallaan.
Seppo Hietanen