Tämä kirjoitus ei suoraan koske lihavuutta, mutta ehkä voisi antaa ajattelemisen aihetta. Toivottavasti.
Jos ei olisi lihavia, ei olisi laihoja/normaalipainoisia. Ei siis olisi mihin verrata. Lihavuus ei näin ollen ole laihuuden/norm.painoisuuden vastakohta, vaan tavallaan pari. Ilman toista ei ole toista.
Toinen on pitkä, toinen on pätkä. Jos jompikumpi puuttuisi, ei taaskaan olisi mihin verrata. Eli ei olisi pitkiä eikä lyhyitä, jos kaikki olisivat standardimittaisia.
Johtopäätös on, että ne mitä sanomme vastakohdiksi, ovat suhteellisia, ei absoluuttisia.
Tätä "parien" etsintää voisi jatkaa loputtomiin, koska aina tarvitaan jotain, jota sanotaan vastakohdaksi, minä nimittäisin niitä pareiksi. Kaunis/ruma, pari, jota ei olisi, jos jompikumpi puuttuisi ym. ym.
Toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan, sillä se muuttaa käsityksen esim. lihavuudesta/norm.painoisuudesta. Yhtä hyvin voisi kysyä mikä tekee toisesta ihmisen, toisesta ei? Onko jollain siihen vastaus vai oletteko samaa mieltä, että kaikki ovat ihmisiä. Toinen ei ole toistaan parempi, vain erilainen, erilaisuus ei ole hyvää, ei pahaa, vain erilaisuutta eli siinäkään en löydä vastakohtia.
Kertokaa mielipiteenne ajatuksistani. Mielellään ihan asiallisen keskustelun muodossa, unohtaen hetkeksi lihavien sairaudet ja muut kalleudet.
Jos ei olisi lihavia, ei olisi laihoja/normaalipainoisia. Ei siis olisi mihin verrata. Lihavuus ei näin ollen ole laihuuden/norm.painoisuuden vastakohta, vaan tavallaan pari. Ilman toista ei ole toista.
Toinen on pitkä, toinen on pätkä. Jos jompikumpi puuttuisi, ei taaskaan olisi mihin verrata. Eli ei olisi pitkiä eikä lyhyitä, jos kaikki olisivat standardimittaisia.
Johtopäätös on, että ne mitä sanomme vastakohdiksi, ovat suhteellisia, ei absoluuttisia.
Tätä "parien" etsintää voisi jatkaa loputtomiin, koska aina tarvitaan jotain, jota sanotaan vastakohdaksi, minä nimittäisin niitä pareiksi. Kaunis/ruma, pari, jota ei olisi, jos jompikumpi puuttuisi ym. ym.
Toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan, sillä se muuttaa käsityksen esim. lihavuudesta/norm.painoisuudesta. Yhtä hyvin voisi kysyä mikä tekee toisesta ihmisen, toisesta ei? Onko jollain siihen vastaus vai oletteko samaa mieltä, että kaikki ovat ihmisiä. Toinen ei ole toistaan parempi, vain erilainen, erilaisuus ei ole hyvää, ei pahaa, vain erilaisuutta eli siinäkään en löydä vastakohtia.
Kertokaa mielipiteenne ajatuksistani. Mielellään ihan asiallisen keskustelun muodossa, unohtaen hetkeksi lihavien sairaudet ja muut kalleudet.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sori vaan mutta kuulostaa epätoivoiselta yritykseltä tehdä lihavuudesta jotenkin normaalia ja hyväksyttävää.
Jos 170 senttisen normaalipaino on vaikka 55-65kg, niin 150 kiloinen on lihava. Ja minkä tahansa muun eläinlajin kohdalla on sama juttu, jos yksilö painaa kaksinkertaisen määrän normaaliin verrattuna, sitä pidetään epänormaalina ja sairaana.
Ei ole tarkoituksenmukaista kantaa kymmeniä liikakiloja, joten niin epänormaalin puolelle se menee että en pysty hyvällä tahdollakaan muuttamaan käsitystäni lihavuudesta..
Kaunis vai ruma, se on makuasia. Laiha vai lihava, se ei ole makuasia vaan silkkaa faktaa kumpaan ryhmään kuuluu.
En tarkoittanut asiaa noin kuinka, sen ymmärsit. Kirjoitukseni ei ollut "puolustuspuhe" lihavuudelle, vaan ajattelin ns. vastakohtia eli ilman toista ei ole toista.
En missään vaiheessa yrittänyt väittää, että lihavuus ei olisi faktaa, enempää kuin pituuskaan. Mikä on normaalia yhden mielestä, on epänormaalia toisen mielestä. Asiat eivät yleensä ole niin yksinkertaisia kuin ensinäkemällä näyttää. Suhteellisuus ei ole absoluuttista.
Tämä on vain minun ajatukseni ja ajattelin, että mitä/miten toiset ajattelee. Se ei siis ollut tarkoitettu "epätoivoiseksi yritykseksi tehdä lihavuudesta jotenkin normaalia". Menee ehkä liikaa filosofoinnin puolelle. Siksikö vaikea ymmärtää ajatukseni?
Kauneus, rumuus, kylmä, kuuma, pituus lyhyys – totta, nämä kaikki riippuvat toisistaan ja ovat suhteellisia, mutta lihavuus kuvaa muutakin kuin kokoeroa suhteessa normaalipainoiseen tai laihaan, lihavuus on mielestäni absoluuttinen piste, jonka saavuttaessaan - riippumatta siitä onko maailmassa yhtään normaalipainoista tai laihaa - ihmiskeho siirtyy sairausalttiiseen tilaan. Toki voidaan vuorostaan verrata sairautta ja terveyttä tyyliin; jos ei olisi terveyttä ei olisi sairauttakaan, eli sairaskin olisi terve jne. mutta ei viitsitä, kun kuitenkin on olemassa se mahdollisimman suotuisa piste, jonka kummalle tahansa puolelle pudottaessa asiat vaikeutuvat - niin, VAIKEUTUVAT eivätkä ainoastaan tule erilaisiksi.
ilman vastakohtaa. Lihavuuden olemassaolo edellyttää laihuuden olemassaoloa ja päinvastoin. Jos kaikki olisivat samanpainoisia, ei olisi lihavia eikä laihoja. Sama pätee kaikkeen muuhunkin... Meillä on käsite normaaliudesta, ja kaikki joka ei mahdu normaaliuden käsitteeseen, määrittyy vastakohtien kautta. Normaalin käsitteen ulkopuolella oleminen tarkoittaa meidän käsitteistössämme poikkeavaa.
Omaa käsitystäni se ei tosin muuta mihinkään lihavuudesta (mutta en kuulukaan näihin "läskit on rumia"-vinkujiin).