Olen 22-vuotias nainen, ja minua kiusattiin rankasti lähes koko yläasteen ajan. Kiusaaminen oli lähinnä henkistä, esim. rumaksi haukkumista, perättömien juorujen levittämistä, perheeni haukkumista ja ylipäätään nöyryyttävää ja alistavaa käytöstä. Nyttemmin olen alkanut miettiä, että vaikka näennäisesti selvisin noista ajoista hyvin ja elämä on kohdellut hyvin (olen nyt mm. seurustellut maailman ihanimman miehen kanssa jo puolitoista vuotta), niin millaisia kaikkia seurauksia siitä on kuitenkin voinut jäädä? Millaisia kokemuksia teillä on? Itse olen kokenut välillä olevani pahasti tunnevammainen, voisikohan tuo olla peruja sieltä? 17-vuotiaana olin myös melko pahasti masenutunut, se nyt taisi ainakin olla suoraa seurausta vaikeista kouluvuosista.
Mihin kaikkeen koulukiusaus vaikuttaa?
emmiina::
9340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse olen 25-vuotias ja kiusaaminen alkoi ihan ala-asteen ensimmäiseltä luokalta aina tuonne ammattikoulun toiseen luokkaan asti. Kunnes en enää jaksanut ja jouduin jättämään opintoni kesken. Tosin muutaman vuoden jälkeen sain jatkaa opintojani siihen mihin ne olivat jääneet. Kyse oli muutamasta kuukaudesta mitä minulla oli jäljellä, sitäkään en voinut käydä koulussa vaan työharjoitteluna aivan muualla mutta sitäkin mukavassa paikassa.
Olen aika pitkään käynyt keskustelemassa kiusaamisesta ammatti-ihmisen pakeilla. Se on auttanut suunnattomasti ja olen myös alkanut pikkuhiljaa ymmärtämään miksi minua kiusattiin. Kiusaaminen oli pitkään vain henkistä, mutta myöhemmin se muuttui myös fyysiseksi.
Tosin vaikka olenkin pitkään käynyt keskustelemassa näinkin ikävästä asiasta, niin huomaan itsessäin edelleen sitä miten vaikea on luottaa ihmisiin ja päästää heitä lähelle. Niiden kanssa jota koulua joskus kävin, niin en voi olla ikinä missään tekemisissä.
Todellakin hirveää luettavaa. Itsestäni tuntui, että meinasin pimahtaa jo siinä muutaman vuoden aikana, sinulla on varmasti ollut älyttömän vaikeaa.
Voisikohan tosiaan olla, että syy siihen miksi en ole uskaltanut päästää ketään lähelleni on tuo kiusaus? Kuulostaa kyllä kovin loogiselta.
Minua kiusattiin ala-asteen kolmannelta lähtien
ja koko yläasteen.Enimmäkseen erilaista pilkkaa-
mista ja haukkumista,joskus fyysistä kiusaamista.
Myös alempiluokkalaiset kiusasivat,yläasteella
tuntui että olen kaikkien oppilaiden hampaissa.
Vaikeaa aikaa se oli,hyvä kun se on ohi.
En halua olla missään tekemisissä entisten luok-
ka"kaverien" kanssa,jos olisi joskus luokkakokous
niin en varmasti menisi sinne.
Nykyään en pysty luottaa ihmisiin ja itseluotta-
mus on huono.Armeijasta olen saanut vapautuksen,
ikinä en ole seurustellut,ystäviä ei ole ollut
koskaan,en jaksa ihmisiä,viihdyn yksin parhaiten.
Psyyken lääkkeitä olen syönyt kauan ja eläkkeellä
olen.
Koulukiusaus ei selitä asiaa. Haet varmasti hyvää syytä sille miksi koet olevasi "tunnevammainen".
Syyt ovat biologiassamme, mutta kokemasi koulukiusaus oli stressaavaa ja jätti tunnemuistiisi arpia.
(btw. voi olla että koet voimakasta stressiä pienistä asioista jatkuvasti.)
On hirvittävän vaikeaa neuvoa toista näissä asioissa, mutta yritetään:
Tunnetason muistia voi, ja saa, kyseenalaistaa.
Mitä tämä tarkoittaa? Yksinkertaisesti sitä että sinun ei kannata uskoa niitä tuntemuksia jotka koet ahdistaviksi - ts. älä ajattele niitä.
Tämä tekniikka on päinvastainen kuin mitä psykologit ja psykiatrit käyttävät. Terapiassahan analysoidaan kaikkea esim. lapsuudesta asti.
Tämä ei sovi niille jotka ovat ahdistuksensa suhteen endogeenisiä, siis sisäsyntyisen ahdistuksen omaavia ihmisiä.
Tällaisella ahdistukselle ei ole sellaisia syitä joiden pohtiminen auttaisi - menee rahat hukkaan.
Voit kokeilla lääkitystä esim. Effexor.
(siitä saa todella rankat vieroitusoireet, mutta se on tehokas. Siitä on kuulemma pirullisen vaikea päästä eroon. Kyseinen lääke on yksi parhaista ja pahimmista...)
En tiedä oliko tästä apua, mutta toivottavasti herätti ajatuksia.
Juttele jonkun pätevät Psykiatrian kanssa mikäli päätät kokeilla lääkitystä angstiisi.
Lääkitys ei ole välttämätön mikäli pystyt hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet, ja mikäli tunnetilasi eivät vaikuta liian rampauttavasti elämääsi.
Ihminen tuppaa stressaamaan kun on yksin ja köyhä. Tämä taas lisää ahdistuksen määrä, joka saattaa johtaa masennukseen - sen uusiutumiseen.
Tuosta sinun menetelmästäsi en tiedä mitään. Sen sijaan tiedän, millaista on "unohtaa" kaikki. Unohdus vain ei ole täydellinen, mieli unohtaa, mutta ruumis ei. Sen olen saanut nahoissani tuntea. Kun on tullut traumaa trauman päälle, on kaikki lopulta mennyt jumiin. Siinä ei auta mikään muu kuin traumaattisten kokemusten käsittely, että niistä vihdoin, vuosikymmenten jälkeen voisi päästä irti. Kun ei enää ole mitään tunteitakaan, eivät "itsehoidotkaan" auta, eivät auta terpiakirjat tai kevyt jutustelu, kirjoittaminen, musiikki, laulaminen, liikunta, ei mikään muu kuin järjestelmällinen psykoterapia. Eivät auta lääkkeetkään kuin vähän vain. Kokeilin Efexoria, mutta en siihen jäänyt koukkuun, vaikka se piti maniaa aiheuttavana lopettaa. Oikean lääkkeen tietää vain kokeilemalla.
Myös koko yläaste kiusattiin aika samalla taktiikalla.
Nykyään vaan ihmettelen kuinka mä annoin niiden sillälailla hajottaa mua sisältä. He sanoillaan käänsivät jopa mut itseni itseäni vastaan.
Tässä 5 vuotta olen yrittänyt koota itsetuntoani kasaan vaihtelevalla menestyksellä.
Vaikka tapahtuneesta jotain 5 vuotta onkin, olen viime aikoina nähnyt painajaisunissani näitä kiusaajiani. Kyllä mä täältä aion vielä lopullisesti nousta niiden kaikkien idioottien yläpuolelle.
Mua on kiusattu henkisesti koko peruskoulun ja myöhemmin työelämässäkin, olen parisuhteissakin kokenut henkistä väkivaltaa. En ole käynyt pystynyt tämän takia käymään muita kouluja.
Nyt olen työttömänä(mutta en omasta tahdostani), masentunut, ahdistunut yms.
Aikaisemmin olin kiltti ja ujo, mutta nykyään kaikkea muuta; olen kylmä, tunteeton valehtelija.
vakava pitkä kiusaus aiheuttaa masennusta, epätoivoa ahdistusta, murhanhimoa, itsetuhoisuutta, ihmisvihaa,unihäiriöitä, keskittymis vaikeuksia, muistivaikeuksia vihaa kipua ja jos kiusaus on todella pahaa se johtaa kostamiseen. (esim. Pekka Auvinen) Lepää rauhassa Pekka kulta. R.I.P.
oho, onpas tämä aihe kirvoittanut keskustelua. tuntuu tosiaan välillä itsestäkin, että se koulukiusaus on vaikuttanut moneen sellaiseenkin asiaan mihin sitä ei heti osaisi yhdistää. onko porukalla muuten positiivista kokemusta terapiasta jossa kiusausta on käsitelty?