Täällä sitä istutaan koneen ääressä, oon istunut jo 3 saakka. Mies lähti mustasukkaisuuskohtauksen saadessaan 1 aikaan kaverinsa luokse ja ei oo palannut. Soitin kaverille ja hän ei ollut kuullut miehestäni viikkoon. Olen 8viikolla raskaana ja nyt rupee pikkuhiljaa epäilyttämään tää touhu, olisko parempi vaan keskeyttää raskaus ja lähteä lätkimään. Mieheni on hirmu mustis vaikka aihetta en oo koskaan antanut ja väkivaltaisuuttakin on suhteemme alussa esiintynyt. Oon aivan murheissani ja peloissani.. töihin pitäis 7 mennä.. :(
Pikkuvuodatus! :(
Pettynyt ja peloissaan..
5692
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
miksi ihmeessä YLEENSÄKKIN ihmiset tekee lapsia jo valmiiksi retuperällä olevaan suhteeseen! Lapsi on kuitenkin elinikäinen sitoumus, eikä sitä saa hankkia vähin perustein. Ajatteleeko ihmiset, että se viaton pieni lapsi pelastaa huonon suhteen? Ei se pelasta, päin vastoin. Jos jo odotusaikana käyttäydytään kuin pikkukakarat. mitä se tulee olemaan kun lapsi syntyy? Sääli viattomia lapsia.
Älä tee aborttia. Lähde ja kasvata lapsesi yksin.
Tilanne on tuttu edellisestä avioliitostani. Mies nosteli minua välillä seinälle ja muuta mukavaa. No, kokemattomuuttani jäin suhteeseen ja saimmekin kaksi lasta.
Parisuhteemme kuitenkin jäi retuperälle ja muuttui surulliseksi pakkopullaksi. Lapset pitivät minut tavallaan kiinni tuossa miehessä vaikka tiesin että ei kannattaisi jäädä. Lapsia hän kohteli onneksi hyvin. Lapsiin kohdistuva rakkaus onkin erilaista, niin ehdotonta.
Mutta...prosessi jatkui hiljaisesti ja monien vuosien ja koukeroiden jälkeen asia oli hyvin kirkkaana mielessäni. Nyt oli aika lähteä. Sainkin tietää että mieheni oli pettänyt minua ties kuinka usein. Sen jälkeen en pystynyt enää jatkamaan, vaikka mieheni olisi seisonut päällään ja lähtenyt terapiaan, mitä vaan että liittomme saataisiin kuntoon.
Muutin siis pois lasten kanssa ja alku oli rankkaa vihaisen exän kanssa. Mutta vapauden tunne oli UPEA! En ollut enää hänen oikkujensa varassa!
Nyt vuosien kuluttua erosta olen onnellisesti naimisissa herkän ja tunteellisen miehen kanssa. Olemme sopivat toisillemme ja nautimme jokaisesta päivästä!
Sinua en osaa neuvoa...itsehän tuo elämä on käytävä läpi, helpomman tai vaikeamman kautta.
Nyt kun jälkikäteen mietin, merkit olivat nähtävissä meillä jo seurusteluaikana mutta en osannut niitä lukea. Luulin että raivarit ovat vain ohimeneviä ja kyllä tuo mies muuttuu...mutta harvoin niin käy. Valitettavasti
Meinaatko ihan oikeasti kahtella tuommosta?Mikään rakkaus ei ole noin väkevä, että annat kiusata ihteäs niin fyysisesti kuin henkisesti.
Ota nyt järkikäteen.
Jos mun pitäs 7 töihin ja isäntä ei kunnioittas sitä vaan lähtis johkin hummaamaan niin sanosin heti että ei tarvi tulla takasin...
Ja se että olet raskaana ja pitäskö sun tehdä abortti niin se vastaus pitää löytyä susta!
Koska täällä on vastustajia ja puolustajia mutta niitä älä kuuntele. vaan sun pitää itse tehdä ratkasu ja ajatella tämmösessä hetkessä vain ja ainoastaan sua!!!!!!!
Tärkeintä on,että lähdet suhteesta ja mietit sitten pätjäätkö lapsen kanssa yksin ja teet loput päätökset sitten!!!!
voisko kuule olla että se mies on nyt säikähtäny pahemmankerran kun lapsi on tulossa.meillä mies rupesi käyttäytymään tosikummasti kun kuuli raskausuutiset, vaikka lapsi oli toivottu...raskausaika oli yhtä helv. suoraan sanottuna, mutta tajus se vihdoin että turhaa se pelkääminen on tai ainakin niin käyttäytyminen. juttele miehesi kanssa ja tee sitte vasta päätös.soita ensin aamulla töihin et oot kipee ja käy sen jälkee vuokraa hyvä leffa ja leffapopsimista ja koita rentoutua miestäsi ootellessa, mutta koita olla kauheesti ressaamatta se ei oo hyväksi vauvalle.niinhän sitä sanotaan ettei lapsi pelasta huonoa suhdetta, mutta kyllä see meillä pelasti...