On järkyttävää, että naisten itsemurhariski raskaudenkeskeytyksen jälkeen on jopa kolminkertainen (http://www.kaypahoito.fi/)! Minusta jokaisen tälläkin palstalla pitäisi pysähtyä ihan tosissaan miettimään, haluaako olla edistämässä aborttiin/ sen jälkeiseen itsemurhaan ajautumista omilla ajattelemattomilla kirjoituksillaan?! Sen sijaan, että tuijottaa siihen, "mitä minulla on oikeus sanoa ja kirjoittaa", pitäisi ihan jokaisen miettiä, "mitä ajatuksiani minun olisi hyvä pitää omana tietonani"!
Kahden kuolema abortin
seurauksena
471674
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Abortti-asiamiehet eivät ajattele muiden etua tai kohtaloa. Suurin osa on tällä palstalla hoitamassa omaa aborttiin liittyvää traumaansa.
Heidän ajatusmaailmassaan ilmeisesti muut aborttin houkutellut odottavat äidit, eli korkeat aborttiluvut, osoittisivat heidän itsensä toimineen "oikuissaan ja mielipiteissään" säällisesti. Tarkoituksena on aborttikynnyksen alentaminen lasta halventamalla.
Osa aborttiväestä on liikkeellä periaatteesta. Äärifeministit ja ekofasistit edistävät aatettaan abortteja edistämällä. Jälkimmäiset ilmoittavat juhlivansa kaikkien mahdollisten ihmisten kuolemaa. Siten heille 2 vainajaa on vielä parempi kuin 1.
sen sain kokea kun ystäväni teki abortin 11 vkolla ja sitten eli enää 2.5 kk sen jälkeen. lopulta otti hengen itseltään rajun masennuksen seurauksena. eikä todellakaan ollu perheensä tai miehensä huono. se vaan tempasi täysin odottamattomaan tilaan hänet.
vieläkin kirjotellaan äitinsä kanssa pitkiä kirjeitä että miten ihmeessä tän piti päättyä näin. meihin se on jättänyt elämänikäisen haavan.
mä olin lapsen kummitäti ja olin hankkinu hänelle jo vaatteitakin melkoisesti.
on ollu erittäin tuskallinen aika, koska siitä on 2 v mutten ole vieläkään unohtanut. hän oli niin kahden vaiheilla sen aborttinsa kanssa.
uskon että jos vauvan tai äidin henki on uhtattuna, raiskaus tai väkivalta takana niin äidin päätön on toinen ja vahvempi.
mutta tässä tapauksessa hän ei ollut varma asiastaan ja se jälkiseuraus oli niin kova tapahtuman jälkeen.
vieläkin tuntuu vaikeelta uskoo että on totta. molemmat haudassa. toi 33% on huikea luku, oon sen lukenu jostain ennenkin, en vaan koskaan tajunnu mitä käytännössä tarkottaa ennenkuin tuli omalle kohdalle. on tää ollu raskas prosessi koko perheelle ja läheisille.
nuoren lahjakkaan ihmisen elämä meni tosta vaan. ennen aborttia oli kunnossa. en todellakaan sano että kaikille sattuis näin, mutta kannattaa muistaa niitä mahdollisia fataalejakin jälkiseurauksia joita osalle tulee.
hyvää kevättä kaikille. t. Minna
yrittänyt itsemurhaa kolme kertaa aborttinsa jälkeen. Viimeksi pari viikkoa sitten... Kun ihminen ei voi olla sinut tekonsa kanssa, ei hän voi olla sinut itsensäkään kanssa. Jos ei ole sinut itsensä kanssa, on vaikea elää...
itsemurhan synnytyksen jälkeisen masennuksen takia puoli vuotta sitten. Siskoni taas kuoli vaikeaan synnytykseen useampi vuosi sitten. Myös vauva kuoli.
on tehnyt kaksi aborttia. Hän luki itsensä psykologiksi sen jälkeen, meni naimisiin ja on tehnyt nyt kolme lasta. Vaikutusvaltainen ja vahva nainen. Kadehdin :)
Ankea esimerkki siitä, miten ns. menestys on rakennettu kuolemalle. Vahvempi on tallonut jalkoihinsa heikompiaan.
Ei siis kannata kadehtia ihmistä, joka on tappanut kaksi lastaan. Näet vain hänen ulkonaisen elämänsä, et hänen sisimpäänsä.
Abortit ja itsemurhat ovat siitä järkyttäviä kuolemia, että ne aiheutetaan tarkoituksella: ei olisi pakko kuolla, mutta tapetaan silti.
Olen tavannut ihmisiä, jotka vielä vanhuksena miettivät tekemäänsä aborttia. Aika ei ole parantanut haavoja. Vanhana he tajuavat, että vaikka tilanne aborttia tehdessä oli raskas ja lapsen kasvattaminen olisi vaatinut suuria ponnistuksia, niin monin verroin raskaampaa on elää vuosikymmeniä huonolla omallatunnolla. Nykyisin ei kukaan suomalaisnainen ole niin surkeassa tilanteessa kuin jotkut noista vanhuksista ovat olleet silloisessa kehitys-Suomessa.
Ehkä nuorten naisten olisi hyvä jutella tuollaisten vanhusten kanssa ja kuulla, millaista tavallinen elämä oli ennen. Siten voisi ymmärtää, että koskaan ei ole ollut niin turvallista saada ja kasvattaa lapsia kuin nyt.
On pöyhkeää vedota siihen, että on koulut kesken tai ei ole säännöllisiä tuloja tai kotona on ahdasta ja sillä perusteella tappaa lapsensa, kun ajattelee, miten meidän iso- ja esivanhemmilla asiat ovat olleet paljon paljon heikommin. Eivät he sitä varten ponnistelleet, että me nykyajan naiset tappaisimme heidän lapsen(lapsen)(lapsen)(lapsen)lapsiaan.
Suomen aborttilaki on alunperin tehty ehkäisemään puoskarointia ja abortin hyväksyttävät syyt on laissa määritelty siten, että lupa myönnettäisiin niile naisille, jotka ovat ihan oikeasti niin vaikeassa tilanteessa, että lapsen pitäminen olisi niin vaikeaa, että nainen voisi ajautua puoskarin käsiin tai tekemään vaarallisen omatekoisen abortin! Silloin 'ennen muinoin' naiset olivatkin usein _todella_ epätoivoisessa tilanteessa, tultuaan ei-toivotusti raskaaksi ja abortinteko oli siten ymmärrettävää. Silti monet (turhan monet) nykynaisetkin tekevät abortin, vaikka heillä olisi yhteiskunnan tukemina kaikki mahdollisuudet pitää lapsensa ja järjestellä elämänsä niin, että lapsenkin elämästä tulisi hyvä. Nuo naiset haluavat ja haluavat aina vain lisää ja lisää omaa hyvää ja elämän helppoutta. Yhä useampi masentuu lopulta, kun ei ymmärrä ajoissa, että ihminen saa eniten siitä, että tietää tehneensä oikein ja hyvin, eikä siitä, että menee siitä mistä aita on matalin ja kuvittelee itse hyötyvänsä eniten!
Tapaamillani naisilla on saattanut olla ennestään 10 lasta, pieni asunto vailla mitään mukavuuksia jne, joten tilanne on ollut aivan erilainen kuin kellään nyky-Suomen abortin tekijällä. Valtaosa aborteistahan tehdään terveille täysi-ikäisille naisille, jotka odottavat tervettä lasta. On todella surullista, että he vaarantavat oman mielenterveytensä abortilla, mutta vielä pahempaa on tietysti se, että lapsi kuolee.
Nykyisissä vanhuksissa on aivan hirveitä abortti määriä. Kauheinta on se, että miehet kieltivät ehkäisyn käytön aviosuhteissa ja näin naiset joutuivat tekemään kymmeniä abortteja. Suomessa elää vieläkin vanhuksia jotka ovat tehneet kolmekymmentäkin aborttia.
Mutta tuohon:
Ei ole ei. Mutta kun on olosuhteet muuttuneet, niin on tavoitteet ja päämäärätkin. Maailma ei muutu itsestään, vaan ihmiset muuttuvat mukana. Jos ennen jonkin unelmana oli päästä eläessään käymään edes ruotsissa kerran elämässään, niin nykyisin unelmoidaan jostain kaukomaista. Jos ennen oli vain tavoitteena saada perhe elätettyä, nykyisin tavoitellaan jo sille perheelle laatua elämään.
Kyllä myös vastustajien on mietittävä mitä suustaan päästävät. Ihmiselle, joka nyt on abortin jostain syystä mennyt tekemään ja tulee tänne mahdollisesti hakemaan vertaskokemuksi ei välttämättä ole hyväksi kuulla syytöksiä raa´asta murhasta oli se sitten jonkun mielestä totuus tai ei. Itsemurha saattaa johtua suuresta syyllisyyden tunteesta, joka ei kyllä pienene perusteettomilla haukkumisilla ja syyttelyillä.
Olet oikeassa. Tosin syyllisyys väärästä teosta on luonnollinen ja oikea reaktio. Esimerkiksi abortin tehneet vanhukset, joista kerroin aiemmin, eivät olleet kertoneet abortista kellekään. Kukaan ei siis ollut voinut syyttää tai haukkua heitä ja silti he olivat tunteneet syyllisyyttä vuosikymmeniä. Vuosien aikana he olisivat varmasti päässeet syyllisyydentunteestaan, jos he olisivat voineet vakuuttua siitä, että abortti oli oikein. Abortin muuttaminen sittemmin verovaroin rahoitetuksi rutiinitoiminnaksi ei myöskään ollut helpottanut heidän taakkaansa.
Vaikka on tuskallista tajuta, mitä väärää on tehnyt, niin ehkä surullisempaa on, jos vain naureskelee ja vähättelee sitä, että on tappanut oman lapsensa. Kun syyllisyys haudataan jonnekin syvälle, ei välttämättä käykään hyvin. Itsemurha on myös silloin mahdollinen. Monet itsemurhathan tehdään enemmän tai vähemmän spontaanisti humalassa, jolloin syyllisyyden tunteet ja muut ahdistukset ovat pulpahtaneet pintaan.
pyrittävä ehkäisemään abortit, joita nainen tulee katumaan. Jos ihmisessä itsessään ei ole syyllisyyttä, ei kukaan muukaan voi häntä syyllistää, mutta kun syyllisyys on syvällä omassa itsessä, voivat arkaan paikkaan osuvat sanat kyllä nostaa sen pintaan!
ruveta moralisoimaan. Itse yleensä kehotan henkilöä kääntymään ammattiauttajan, joko lääkärin, psykologin tai papin puoleen henkilön omasta vakaumuksesta ja valinnasta riippuen. Kauheista tunnontuskista kärsiviä kehottaisin ripittäytymään. Se on ainoa asia, joka varsinaisesti auttaa tunnontuskissa.
Vertaistuen hakeminen tällaiselta palstalta on ongelmallista, koska täällä on paljon teoreettista väittelyä abortin oikeutuksesta -ja myös kaikenlaista propagandaa sekä puolesta että vastaan.
Mielen suojakeinot, jotka pitävät vaikeita tunteita mm. syyllisyyttä taka-alalla, rasittavat pitkään jatkuessaan mieltä suunnattomasti ja voivat johtaa psyykkiseen romahtamiseen. Siksi noiden vaikeiden tunteiden piilossapysyminen mielen syövereissä, ei ole välttämättä hyväksi, vaan usein ihmisen on hyvä joutua lopulta käymään ne läpi.
On ihan mukavaa katsoa miten lietsotte toisillenne tuota maaliaspsykologian kauhistuttavaa oppimäärää, mutta laitan vähän tietoa väliin, mikäli jompaakumpaa joskus kiinnostaa...
Eli abortista koetaan surua, kuten mistä tahansa menetyksestä. Surusta selviämisestä on tehty paljon tutkimuksia ja voitte milloin tahansa tarkastella niitä, joten lähteitä en laita, sillä löydätte suruteorioita varmasti omatoimisestikin (siis jos kiinnostaaa joskus syventää tietojaan musta-tuntuu tiedosta todemmaksi).
Viidesosalle surijoista surusta tulee ongelma, muut pääsevät surusta yli ihan normaalisti suremalla. Tästä viidesosasta 2% jättää surun käsittelemättä ja 18% kompliksoituu suruunsa muuten.
Pääasiassa kompliksoitunut suru jaetaan muutamiin erilaisiin lokeroihin. Näistä lokeroista yksi on psyykenpuolustus ja selviytymismekanismien käyttöön otto (niihin jumiutuminen). Eli kun yksi kirja oli esimerkiksi luetellut kaikki kompliksoituneen surun ilmenemismuodot, niitä oli noin parisataa erilaista, joista noin 20 oli näitä palvomianne puolustusmekanismeja. Eli 18% prosentista noin 10 prosenttia oikeasti kärsii tällaisista.
Ei mitään, niistäkin on varmasti ihan aiheellista keskustella, mutta laittakaa nyt edes omaan arvoonsa. Puhutaan erittäin marginaalisesta ryhmästä ihmisiä. Ei kannata nostaa pääasiaksi abortista ja surusta puhuttaessa, mikäli aikomuksena olisi auttaa useampaa kärsivää kuin marginaaliryhmää.
Abortista ja surusta puhuttaessa suurin ongelma on aivan taatusti syyllisyys. Syyllisyyden tunteminen taas ei ole mikään psyyken puolustuskeino. Syyllisyyden tuntemiseen ei edes käytetä mitään suojauskeinoja, vaan syyllisyyttä vaan tunnetaan (eli sitä ei projisoida, ei kielletä, ei selitellä...).
Abortti ei ole väärä teko. Abortti ei ole lapsen tappo, se on alkio, joka on pelkkä tunnoton kudosmöykky, te hysteeriset jotka ette ymmärrä ettei maailmaan mahdu enempää ihmisiä, nytkin niitä on jo liikaa!
itseaiheutetuissa omantunnontuskissaan yrittää säälittävänä kieltää tosiasioita. Syntymätön LAPSIHAN alkiokin on, että sori vaan! Kumoa tämä fakta jos pystyt!!
WHO:n varovaisen arvion mukaan maailmassa kuolee kymmeniä tuhansia 8-14 vuotiaita lapsia aborttikiellon vuoksi, itsemurhiin tai raskauden tai synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin.
Jos mukaan otetaan myös yli 14 vuotiaat, luku on luonnollisestikin moninkertainen.
Aborttikielto saa aikaiseksi laittomien aborttien aiheuttamat ongelmat sekä edesauttaa ei-toivottijen vauvojen ja pikkulapsien surmaamiset ja hylkäämiset.
Järkevä aborttilaiki säästää ihmishenkiä.
Itselleni tehtiin abortti terveyssyistä, ellei aborttia olisi ollut saatavilla, olisin päätynyt ennemmin itsemurhaan kuin jatkanut ei-toivottua raskautta.
Ei-toivotun raskauden jatkaminen altistaa tutkimusten mukaan enemmän psyykkisille ongelmille ja itsemurhaan kuin abortti.
"WHO:n varovaisen arvion mukaan maailmassa kuolee kymmeniä tuhansia 8-14 vuotiaita lapsia"
Mutta aborttiin kuolee miljoonia lapsia.
suhteellisuutta tosiaan: aborttiin kuolee pääasiassa alle 12 viikkoisia alkioita.
Miten voi edes verrata 8-14 vuotiasta lasta alkioon?
Ei mitään arvoa jo syntyneellä ja olemassa olevalla lapsella tai naisella?
Ilmeisesti ei, koska ne alkiot on aborttivouhottajien mielestä jotenkin niin paljon ihanempia kuin ne kaikki syntyneet ja olemassa olevat ihmiset...
arvoa. Jos lapsen voi hylätä tai tappaa sikiönä, hänet voi hylätä tai tappaa myöhemminkin. Abortit saavat aikaan vain ihmisarvon inflaation.
Suomessa tehdään n 11 000 aborttia vuosittain, vain hyvin pieni määrä syntyneitä vauvoja/lapsia tapetaan joten kyllä ne ihmiset sen rajan vetää siihen kehitysasteeseen ja ikään.
Jos nuo 8-14-vuotiaat olisivat kuolleet jo muutaman viikon ikäisinä, se olisi yhtä hirveää.
Ratkaisu siihen, että 8-14-vuotiaita tyttöjä raiskataan, ei kuitenkaan ole abortti, vaan se että esimerkiksi naisten avioliittoikäraja nostetaan korkeammalle ja että raiskaaminen kriminalisoidaan. Jos raiskaaja tietää, että hänelle ei koidu teostaan seuraamuksia, hän todennäköisesti raiskaa uudelleen.
jos sinulla sellainen on. Kyllä, abortti ON ratkaisu silloin kun sillä halutaan suojella ja pelastaa jo olemassa olevaa elämää.
8 viikon ikäisen alkion abortoimista ei voi verrata 8 vuotiaan kärsimyksiin, jolla on 8 VUOTTA elämää takana, tunteet, tietoisuus, muistot ja mahdollisuus rakentaa vielä itselleen elämä.
Nuorelle tytölle voidaan antaa takaisin elämä ja mahdollisuus elää terveenä abortilla, mitä järkeä on jatkaa raskautta silloin, kun se melko varmasti johtaa sekä äidin, että lapsen kuolemaan tai elämän kurjistumiseen alle ihmisarvon?
Abortin täysivastustajilla ei ole minkäänlaista todellisuuden tajua asiasta, on vain hurmoshenkinen halu suojella alkiota, hinnalla millä hyvänsä, alkion kantajalla ei ole mitään väliä tai arvoa ja anteeksi nyt vain, mutta minun mielestäni se on suoraan sanoen sairas, epärealistinen ja hyvin itsekeskeinen ajatusmalli: MINÄ olen sitä mieltä, että alkiot pitää pelastaa, sillä ei ole väliä, mitä alkion kantajalle tai syntyvälle lapselle tapahtuu sen jälkeen, kuolkoon vaikka katuojassa, pääasia että raskautta ei keskeytetä, oli hinta sitten mikä hyvänsä.
järjellinen aborttilaki. 11 000 ei-toivottua lasta vuosittain, mikä olisi niiden kaikkien kohtalo?
Ihana ja ruusuinen ja täydellinen elämä abortinvastustajien hellässä huomassa? Hehän ne kaikki adoptoisivat?
Jos äiti on raskauden vuoksi hengenvaarassa, abortti voi olla oikea keino estää äidin kuolema. Siinäkin tapauksessa on surullista, että ainutlaatuinen ihmiselämä katkeaa.
Meillä kaikilla on alkiona ollut edessämme se elämä, jonka olemme tähän asti eläneet. Äitimme on tehnyt oikein, että on antanut meidän kehittyä rauhassa.
Suomessa on tuhansia pareja adoptiojonossa, joten nuo 11000 lasta olisivat saaneet nopeasti kodin. Esimerkiksi siskoni ja hänen miehensä adoptoivat vastasyntyneen lapsen. He olisivat muutaman vuoden kuluttua sen jälkeen halunneet toisenkin vastasyntyneen ensimmäiselle pikkusisareksi, mutta eivät lopulta edenneet jonossa.
Täydellisen ihanaa ja ruusuista elämää ei ole kai elänyt vielä kukaan.
kai voidaan taata myös vaikeasti sairaille ja vammaisille, vaikkapa vaikeahoitoisille fas ja fae lapsille samantein adoptio koti? Miksiköhän heitäkin on niin paljon laitoksissa ja lastenkodeissa ja miksi niin moni lapsi kiertää sijoituksesta toiseen koko lapsuutensa, jos näitä hyviä adoptiovanhempia on enemmän kuin lapsia?
Vai onko sittenkin niin, että heille ei kelpaakaan lapsi kuin lapsi?
Miksi biologinen vanhempi ei saa valita synnyttääkö esim vammautuneen lapsen vai ei, jos kerran adoptiovanhemmat saavat päättää?
Jos adoptiovanhemmat saisivat päättää, niin he yleensä valitsisivat biologisen jälkeläisen. Adoptiolapsen suhteen voi esittää toiveita, mutta se ei ole mitään shoppailua. Suuri osa jää kokonaan vaille lasta.
Äitiä ei voi pakottaa antamaan lasta adoptoitavaksi. Siitä epäsuhta. Adoptioon kannustaminen on hyvää lastensuojelutyötä. Abortti on lastentappamistyötä.
Se että lapsi on laitoshoidossa, ei merkitse yleensä huonoa hoitoa eikä missään tapauksessa, että lapsi olisi huonompi kuin muut.
tuntuu juuri sitä merkitsevän jos ei kerran vaikeasti vammaiset lapset kelpaa?
Kyllä Suomessa olisi näitä vammaisia adoptoitaviksi ja Venäjältä olisi tulossa ihan terveitäkin, mutta ei ihan vauvoja kyllä enää.
Mutta moni adoptiovanhempi haluaa sen "täydellisen perheen" lapset terveitä ja ihan vauvana pitäs saada.
Ja juman kikkare jos ollaan lapsettomia ja sitte saadaan juuri toivomusten mukainen terve vauva adoptoitua niin eikös jo toista vinguta niinkuin tässä edellä olevan kertojan tutut. Ois niin kiva ku ois lapsella kaveri. Ei siinä pariskunta sillon paljon ajattele kohtalotovereitaan jos yrittää "terveiden vauvojen" jonoon taas kun joillain ei sitä ensimmäistäkään.
Jos moraaliselta kannalta ajatellaan, kumpi on kauheampaa: se ettei vammainen lapsi kelpaa vieraille adoptiovanhemmille vai että hän ei kelpaa omalle äidilleen ja isälleen? Jos äiti päättää, ettei hän hoida vammaista lastaan (tai on jopa valmis tappamaan hänet), niin seuraako siitä jotenkin, että jonkun toisen on sitten adoptoitava kyseinen lapsi? Joku saa olla vaikka kuinka väsynyt ja kykenemätön hoitamaan lastaan (tai jopa täysi roisto), mutta jonkun toisen pitäisi olla ihan täydellinen.
Mistä muuten päättelit, että siskoni adoptiolapsi on terve? Mitä väärää siskoni olisi tehnyt, jos hän olisi adoptoinut toisen lapsen, vaikka tämä kakkonen olisikin ollut terve?
moraalitonta on se, että ei saa tehdä aborttia mistään syystä, ja jos tuntee olevansa päihdeäiti tai väkivaltainen niin pitäisi antaa oma lapsi pois, mutta jos se on vammainen niin on kyllä helvetin julmaa antaa lapsi adoptioon.
kyllä siitä sellaista seuraa jos kerran joku saa vaatia toisia synnyttämään niin eikö tämä synnyttäjä voi vaatia sosiaaliviranomaisia vastaanottamaan lapsensa ja eikös sosiaaliviranomaisilla ole oikeus kieltäytyä antamasta potentiaalisille adoptiovanhemmille ylipäänsä yhtään lasta jos ei vammainen käy?(tai ketkä näitä nyt ikinä hoitavatkaan)
Minusta henk.koht kenenkään ei tule olla täydellinen ja siksi kenenkään ei ole pakko synnytellä tänne vammaista lasta jos ei oikeasti ole valmis tai halukas sitä hoitamaan jos kerran ei adoptioperheenkään tarvitse "tyytyä" vammaiseen.
Siihenhän olen jo vastannut. Suomessa on jonoa pienten terveiden vauvojen kohdalla ja sinun siskollasi on jo lapsi. En tarkoita, että olisi suoranaisesti väärin, mutta ei se nyt kyllä niin epäitsekästäkään ole näitä muita jonoon perään tulevien vielä ensimmäistä haluavia Eikö olisi mitenkään mahdollista adoptoida vaikka sieltä venäjätä 5 vuotiasta lasta?
Vai putoaako sen lapsen arvo iän karttuessa?
Sitäpaitsi en voi olla ainut joka näin ajattelee. Muutenhan siskosi perheineen olisi siinä jonossa edennyt. Vai?
Oletko varma, ettet nyt vaadi muilta enempää kuin mihin itse olet valmis?
Ensinnäkin, hoidatko mahdollisen vammaisen lapsesi itse? Toisekseen, adoptoitko vammaisia lapsia vai adoptoitko ylipäätään ketään? Edistätkö vammaisten asemaa muilla tavoin? Kohteletko vammaisia tasavertaisesti ja ystävällisesti? Kun nimittäin useampi kohtelee vammaisia kunnioittavasti, heidän elämänsä laatu kohenee. Vammaisen elämä on yhtä arvokas kuin kenen tahansa muun.
Julmaa piittamattomuutta on mielestäni päihteiden käytön jatkaminen raskauden alettua. Tai jos sanoo, että aikoo olla väkivaltainen lapselleen tämän synnyttyä. Mutta päihteiden käytön vammauttama lapsikin on silti ihminen ei häntä saa tappaa äidinsä väärien valintojen vuoksi. Äiti on syyllinen, ei lapsi.
Sinulta ei vaadita täydellisyyttä, kun annat lapsesi kehittyä ja sitten synnytät sen. Ihmisyksilö sisalläsi kasvaa ja sen synnyttyä olet täysin normaalissa tilanteessa kuten miljoonat naiset ovat joka päivä. Ketään lasta ei vielä odottanut tai synnyttänyt täydellinen äiti, joka pystyisi takaamaan lapsellensa täydellisin elämän.
Tunnen muuten perheen, jossa on 5-vuotiaana Venäjältä adoptoitu lapsi. Eräillä puolitutuilla taas on teini-iässä Venäjältä adoptoitu lapsi. Sellaistakin siis tapahtuu.
Alunperin oli kai puhe noista 11 000:sta abortoidusta. Niistähän melkein kaikki olivat ihan terveitä.
Sanon tämän vaan koska keskusteluun vedettiin yhtäkkiä kaikki muutkin lapset (jotka sentään ovat saaneet syntyä ja elää!)
vammaisten olevan jotenkin muita ihmisiä alempana?
olisi päättänyt abortoida sinut, sinulla ei olisi mitään tietoisuutta koko asiasta.
Joten se olisi yhtä tyhjän kanssa.
Ellet olisi ollut joku ihmelapsi jonka aivot olisivat kehittyneet heti hedelmöityshetkellä.
Olen kasvanut itse ihmisenä paljon sen koettelemuksen aikana jota olen joutunut läpi elämmän.
Ystävälläni on ollut mielenterveysongelmia nuoruusiästä lähtien ja hänen tullessa raskaaksi mies joka olisi ollut lapsen isä sai tämän nuoren naisen uskomaan ettei hän pystyisi huolehtimaan lapsesta koska ei aina pysty vain jo pelkästään itsestäänkään.
Hän päätyi aborttiin josta on kulunut muutama kuukausi ja on todella masentunut. Pelkään hänen tekevän itselleen jotakin, eniten itsemurhaa.
Täytyy olla käytettävissä kellon ympäri, kuuntelijana, tukena.
Ihminen on herkkä ja inhoaa vääryyttä. Jos itse on tehnyt vääryyttä, inhoaa itseään. Toki on tunteettomia olioita joita en edes ihmisiksi halua kutsua...
ja itsemurhilla..
"Raskauden keskeytyksen ja itsemurhien välinen korrelaatio ei välttämättä tarkoita syy-yhteyttä. Tutkimuksen johtopäätösten mukaan raskauden keskeytykseen liittyvä lisääntynyt itsemurhariski voi johtua raskauden keskeytyksen haitallisista vaikutuksista tai raskauden keskeytyksen taustalla olevista vaikeuksista. Tutkimuksessa alimman sosiaaliluokan naiset olivat yliedustettuina itsemurhan tehneissä, raskauden keskeytyksen läpikäyneissä naisissa. Myös ulkomaisissa tutkimuksissa on todettu matalan sosiaaliluokan, avioeron ja leskeyden olevan yhteydessä raskauden keskeytyksen jälkeisiin itsemurhiin."
Kysymys ja vastaus kokonaisuudessaan:
http://217.71.145.20/TRIPviewer/temp/TUNNISTE_KK_335_19 97_fi.html
"Aborteilla ja itsemurhilla on
Kirjoittanut: syy-yhteys! 24.2.2008 klo 09.45
Pakko puuttua tuohon otsikkoosi, joka on täysin virheellinen, kuten antamasi linkin takaa voidaan lukea. :)
"Stakesin äskettäin julkaisema tutkimus on osoittanut raskauden keskeytyksen läpikäyneiden naisten itsemurhariskin kohoavan huomattavasti. Tutkimus, joka julkaistiin British Medical Journalissa (7.12.1996), osoittaa, että raskauden keskeyttäneiden naisten keskuudessa itsemurhariski on vuosivälillä 1987_1994 ollut kuusinkertainen synnyttäneisiin naisiin verrattuna."
"Riski on siis kolminkertainen verrattuna kaikkiin naisiin ja kuusinkertainen synnyttäneisiin naisiin verrattuna."
"Molempien tutkimusten mukaan toimenpide sinänsä on itsemurhariskiä selittävä tekijä. Muissakin tutkimuksissa on osoitettu raskauden keskeytyksen johtavan yleisesti eriasteisiin depressioihin."
http://217.71.145.20/TRIPviewer/temp/TUNNISTE_KK_335_1997_fi.html
(=linkki, jonka annoit väitteesi: Aborteilla ja itsemurhilla ei syy-yhteyttä "tueksi". :)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000033074678
on riski ajaa henkilö itsemurhaan.
Kiellämmekö alkoholinkin kokonaan kun jotkut eivät sitä osaa oikein käyttää tai ottaa vastuuta omasta käytöstään?
abortteihin, ei niistä tekijöistä varmaan sen suurempi osa päihderiippuvaisia oo kun muistakaan..? Nojoo, aborttimasennus voi kyllä lisätä päihteiden käyttöö ym. riskikäytöstä ja sit sitä kautta johtaa niihin tunnettuihin seurauksiin..
Olen tehnyt abortin. Minulla on ollut masennusta ja itsetuhoisuutta jo paljon ennen sitä. Tällähetkellä en todellakaan mieti itsemurhaa. Jos olisin sen joskus tehnyt kun oli isoja masennusjaksoja,niin kuolemani olisi kai tilastoitu itsemurhana abortin seurauksena. Abortilla ei olisi ollut mitään tekemistä silloin sen asian kanssa!!!!!!!
sama täällä, olin jo vaikean lapsuuden vuoksi huonossa jamassa ja todella itsetuhoinen, tulin tahtomattani raskaaksi ja se suisti hauraan mielenterveyden vieläkin alemmaksi.
Abortti antoi kuitenkin mahdollisuuden kuntoutua rauhassa.
Eiköhän monella aborttiin päätyvällä ole mieli ja elinolosuhteet jo valmiiksi alttiita masennukseen yms. koska jos ihminen on fyysisesti ja psyykkisesti täysin kunnossa, miksi hän tekisi abortin jos muutkin ulkoiset puitteet ovat kunnossa, siis talous yms?
Itselläni ei ole ollut minkäänlaisia henkisiä ongelmia abortin jälkeen, helpotusta vain. Sen sijaan abortin saaminen tuntui niin mutkikkaalta ja tuntui ettei itselläni ollut siihen sananvaltaa, niinpä päätin raskauden takia yrittää itsemurhaa. Onneksi kuitenkin vain alkio kuoli.
vielä rankaista itseäsi oikeudenmukaisella tavalla teostasi.