Alan huolestua itsestäni ja seksikäyttäytymisestäni.Olen 30-vuotias nainen,(muka) älykäs,fiksu,rehellinen..epäilen,että olen kaikkea muuta mutta en vain tajua sitä!
On kai normaalia,että yhden illan suhteita ja kokeiluja on ollut, ja tullut oltua varomaton joskus.Säikähdyksellä on selvitty,tai niin olen luullut.
Kävin testeissä,ja papan perusteella lääkäri epäilee visvasyylää.Vastausta en vielä ole saanut.
Jotenkin suljin sen mahdollisuuden pois,kun olimme nykyisen uuden ihanan poikaystäväehdokkaan kanssa kerran ilman kondomia.
Kun päivä tuon yhdynnän jälkeen "heräsin" tajuamaan mitä olen tehnyt...mahdollisesti tartuttanut toisen välittämättä siitä,että tod.näköisesti minulla on tauti,menin ihan pois tolaltani.Enemmän kuin mitään muuta olen halunnut seurustelua tämän miehen kanssa ja nyt pilaan itse kaiken.
Miksi haluan satuttaa itseäni ja miten en voi ymmärtää että sukupuolitaudit leviävät?Osaanko ylipäänsä rakastaa toista jos voin tehdä näin?
Mikä minussa on vialla?
Olen ollut aina taipuvainen syyllistämään itseäni ties mistä asioista,ehkä alitajuisesti en tunne ansaitsevani onnea ja siksi teen typeriä tekoja.
Olen ollut aina vähän tällainen kantapään kautta oppija,mutta nyt alan huolestua,kun en tunnu oppivan mitään mistään.Onko joku persoonallisuushäiriö tai todellisuudentajun hämärtyminen tosiasia kohdallani?
Harkitsen todella johonkin terapiaan hakeutumista,sillä tällä menolla olen vaarallinen muille ja itselleni.
Neuvoja?
On kai normaalia,että yhden illan suhteita ja kokeiluja on ollut, ja tullut oltua varomaton joskus.Säikähdyksellä on selvitty,tai niin olen luullut.
Kävin testeissä,ja papan perusteella lääkäri epäilee visvasyylää.Vastausta en vielä ole saanut.
Jotenkin suljin sen mahdollisuuden pois,kun olimme nykyisen uuden ihanan poikaystäväehdokkaan kanssa kerran ilman kondomia.
Kun päivä tuon yhdynnän jälkeen "heräsin" tajuamaan mitä olen tehnyt...mahdollisesti tartuttanut toisen välittämättä siitä,että tod.näköisesti minulla on tauti,menin ihan pois tolaltani.Enemmän kuin mitään muuta olen halunnut seurustelua tämän miehen kanssa ja nyt pilaan itse kaiken.
Miksi haluan satuttaa itseäni ja miten en voi ymmärtää että sukupuolitaudit leviävät?Osaanko ylipäänsä rakastaa toista jos voin tehdä näin?
Mikä minussa on vialla?
Olen ollut aina taipuvainen syyllistämään itseäni ties mistä asioista,ehkä alitajuisesti en tunne ansaitsevani onnea ja siksi teen typeriä tekoja.
Olen ollut aina vähän tällainen kantapään kautta oppija,mutta nyt alan huolestua,kun en tunnu oppivan mitään mistään.Onko joku persoonallisuushäiriö tai todellisuudentajun hämärtyminen tosiasia kohdallani?
Harkitsen todella johonkin terapiaan hakeutumista,sillä tällä menolla olen vaarallinen muille ja itselleni.
Neuvoja?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei sen miehen mikään pakko ole ilman kondomia olla, taitaa suurin osa välttää niitä viimeiseen asti joten älä huoli.
Eikä niistä yksikään toinen nainen huolta kanna, älä turhaan sinäkään. Se ei vaan kuulu naisten huoliin, mies jollei käytä kondomia, syyttäköön itseään.
Sinähän varsinainen vastuuntunnoton pöhköfantti olet! Ja yllytät toistakin samaan. Häpeä!
"Olen ollut aina taipuvainen syyllistämään itseäni ties mistä asioista,ehkä alitajuisesti en tunne ansaitsevani onnea ja siksi teen typeriä tekoja.", kirjoitit. Kuulostaa niin tutulta. Itsekin, juuri kun sain elämäni järjestykseen, sotkin ryyppäämällä taas kaiken. Totaalisesti. Olen miettinyt sitä niin, että koska en ole koskaan elämässäni ollut todella onnellinen, niin kun hetken aikaa asiat oli hyvin, minun oli pakko lähteä pilaamaan kaikki itsetuhoisella juomisella.
Suosittelen sinulle terapiaa. Oikeasti. Olen itse suurinpiirtein sun ikäses, ja en helvetti aio luovuttaa, vaikka tulevat ajat tulee olemaan TODELLA vaikeita. Mut mä haluun antaa sulle yhen neuvon. Älä ala käyttämään mitään mielialalääkkeitä, vaikka lääkäri niitä suositteliskin. Ne tekee vaan pitkällä tähtäimellä olon, ettei mikään tunnu miltään, ja voi kylmästi tehdä mitä vaan. Henkisesti nää asiat on ratkottava, terapiassa, ryhmissä, jne. Lääkepaskat vaan siirtää ongelmia, ja sotkee asiat entistä pahemmin.
asiallisesta viestistäsi.Tuntuu kans joskus,että kun asiat ovat paremmin hetken aikaa ja olen vastuuntuntoinen,niin se ei tunnukaan hyvältä..Aivan kuin olisi pakko sekoilla että tuntee elävänsä,vaikka seuraukset ovat ikävät.Mä todella haluan "parantua" ja selvittää syyn tällaiseen elämäntyyliin.
Todellisuuden kohtaaminen ja hyväksyminen on rankkaa!!Täytyy tarkastella itseään rehellisesti ja oltava valmis muutokseen.En tiedä mitään yhtä vaikeaa.Hyvä kun olet päättänyt ettet luovuta!!
Minäkin haluan muuttua,mut en usko että itse siihen perusteellisesti pystyn,siksi juuri mietin terapiaa.Tuntuu siltä etten pysty kaivautumaan tarpeeksi syvälle löytääkseni todellisen ongelman.
Kavereista ei sinänsä ole apua,sillä he eivät tajua kriisini vakavuutta;olenhan iloinen,nätti,seurallinen ja "kohellan" vaan joskus...
No ei siihen visvasyylään kuole, varoa vaan ettet hanki hiviä se onkin jo eri sarjaa, sun tapauksessa suositteln niitä testejä kuukausittain.