varoituksen sana

Näitä ns. "Auervaaroja" on joka ikäluokassa jotka hakevat helppoa elämää toisen kustannuksella.Sinäkin olet yhteen sellaiseen törmännyt ja jopa rakastunutkin.Oppirahat on maksettava...:(
Valitettavasti.Aika hoitaa homman ja tulet varovaiseksi rahankäytön kanssa, niin tein minäkin...

Vähän samanlainen tarina kuin sulla, mutta olin vähän nuorempi, tyhmempi ja ilmeisesti helposti miehen vietävissä... puhui kauniita ja sai mut yleensä suostumaan aina kaikkiin ostoksiin, lupasi maksaa kaiken takaisin "joskus" (eipä ole rahoja vieläkään näkynyt)... maksoin yksin vuokran, ruuat ja kaiken elämisen... sai mut ottamaan monia luottoja, lainoja, maksamaan hänenkin laskunsa, ottamaan puhelinliittymän omiin nimiini (ja tietty maksamaan siitä tulevat jätti-isot laskut)jne.. Autokin hänelle olisi pitänyt ostaa, mutta siinä vaiheessa aloin jo tajuta asioita, kun mulla oli kuitenkin auto, jolla kumpikin pääsi liikkumaan, ite tarvin sitä töiden takia, mutta hän kun ei ollut edes missään töissä, niin en ymmärtänyt miksi olisi pitänyt olla kaksi autoa... Lisäksi hän olisi halunnut yhteisen pankkitilin...

Jossain vaiheessa tajusin, että minua käytettiin todennäköisesti vain hyväksi, en vielä tänä päivänäkään usko, että hän minua oikeesti rakasti. Niinpä lopetin suhteen ja olen muutaman vuoden jo vanhoja velkoja maksellut, ehkä pari vuotta on vielä edessä. Luottotiedot saan takaisin ensi vuonna.

Rakkaus tekee sokeaksi, sen tosta suhteesta opin, ja toisaalta olen katkera siitä, että sen jälkeen mulla ei oo mitään kunnollista suhdetta ollukaan, koska mietin aina nykyään käyttääkö joku mua vain rahallisesti hyväksi... ei sillä, että sitä rahaa olisi, kun kaikki menee velkojen maksuun mitä tulee, mutta jos jonain päivänä vielä jäisi töistä jotain itellekin...

Sen olen kuitenkin oppinut, että jos suhteen alotan, niin miehen on paras jotenkin todistaa, että pystyy elättämään ainakin itsensä... Nuoruuden virheistä olen saanut maksaa kalliin hinnan, mutta ehkäpä sillä rahalla sain ainakin järkeä päähän ja etenkin noihin rakkausasioihin...

Anopillani oli samantyylinen kohtalo 80-luvulla.
Miehensä (appiukkoni) pelasi velaksi ja huijasi anoppini takaajaksi lainoihinsa. Kolmen lapsen ja 12 avioliittovuoden jälkeen erosivat. Velat jäivät anopilleni ja mies jatkoi rellestämistä toisissa avioliitoissa.
Toissavuonna anoppini sai pitkän velkasaneerauksen suoritettua ja elää nyt vapaana veloista.

Appiukkoni on läpikäynyt pari avioliittoa ja istunut linnassa velkojensa takia. Mies lähenee eläkeikää, eikä hänellä ole kuin tuulenhuuhtoma perse.
Olen katkaissut häneen suhteet maksamattomien velkojen tähden. Pitäkööt rahat, mutta hädän hetkellä minulta ei enään sympatiaa heru.
Vaimoni on joutunut kärsimään isänsä touhujen takia, mutta ovat kuitenkin jonkinlaisissa väleissä.

Mietippä tarkkaan, onko miehesi sinun arvoinen, vai vetääkö sinut pohjamutiin mukanaan...

No joo..aika tutulta täällä nää tarinat kuullostaa.
Itselle kävi muutama vuosi sitten niin että aloin seurustelemaan ja muutin yhteen luottotiedottoman miehen kanssa jolla oli velkoja uo:ssa. Mies selitteli että ne olivat hänen aiemmasta erostaan johtuvia eikä siitä että hän ei osaisi käyttää rahaa.

Olin sokeasti rakastunut ja maksoin omilla säästöilläni hänen velkansa (10 000e)ja otin omiin nimiini kaikki mitä yhdessä osamaksulla ostimme, mm.
auton. Autoakin vaihdoimme sitten hänen aloitteestaan useamman kerran uudempaan sen muutaman seurusteluvuoden aikana. Aina hän hoksasi millon minkäkin vempeleen ja systeemin mikä tietenkin piti osamaksulla laittaa. Ja minä tietenkin suostuin koska olin rakastunut ja halusin pitää hänet tyytyväisenä. Maksoimme toki noita osamaksuja silloin seurustellessamme yhdessä mutta kun ero tuli niin kaikkihan ne jäivät minun kontolleni. Vasta jälkeenpäin tajusin että hänellä ei ollut mitään realiteetteja raha-asioiden hoidossa.

Niinpä sitten kun tajusin erota niin ei auttanut kuin yrittää sitten yksin selvitä veloista. Aluksi se johti melkoiseen luotto ja vippikierteeseen mutta sitten tilanne helpotti kun sain auton myytyä ja pääsin niistä maksuista. Lainaamaani kymppitonnia tämä ex-mies lyhentelee parilla satasella kuussa. Nyt olis velkoja mulla "vain" 8000e maksettavana ja olen laskenut parissa vuodessa niistä pääseväni kun nätisti elän. Onneksi olen vakityössä. Kyllähän varsinkin ne palaneet säästöt kaduttaa ja harmittaa mutta olenpahan oppinut kantapään kautta ja olen onneksi vasta 24v. eli elämää on edessä ja uusi rakkauskin löytynyt:) Hänellä on onneksi samallainen kammo velkaantumista kohtaan kuin minullakin nykyään..en voisi edes kuvitella enää alkavani millekään ihmisen kanssa joka ei osaa raha-asioitaan hoitaa.

Harkitse sinäkin "elämänhalun kadottanut" tarkkaan
rakennatko elämäsi tuollaiseen varaan..voit ennenpitkään katkeroitua ja siinä kuolevat ne tunteetkin.