Reservin viirit ja mitalit

Nimittäin minä olen paininut saman ongelman kanssa jo vuosia. Mitalit ja viirit saan jo kiinnitetyksi itse eräästä taktisesta varusteliikkeestä ( liikkeen pitäjä on muuten vanha SPOL ja erittäin tiukka, kova ja asiallinen mies ) hankkimaani taktiseen varusteliiviin. Tänä päivänä ongelman muodostavatkin lähinnä standaarit. Niiden kannattelu nimittäin hiukan rasittaa treenaamattomia käsiäni.

Toimin useassa reseviläiskerhossa, -killassa, -seurassa ja -kuppikunnassa luottamuselimen seurustelu- upseerina. Kaikki varmasti ymmärtävät, että näitä toimintani hedelmiä on kertynyt paljon, mutta ei tietysti tarpeeksi.

Juuri tämä onkin syy ja motivaatio jaksaa pidellä lippua ja näyttää naamaa eri yhteyksissä. Erityisessti preferoin tilaisuuksia, joissa paikalla on alan lehtiväkeä kameeroiden kanssa sekä kahvia ja pullaa. Kyseessä toki ovat varsin kevyet tehtävät, joten voimia riittää myös ansaitsemieni mitalien ja pystien kiillotamiselle.

Maastoon en mene. Toki myöskään kenttätoiminnalla en käsiäni likaa. Onkin hämmästyttävää, että tästä huolimatta hallitsen kaiken Suomen Puolustusvoimissa ( myös Saksan- ) koulutettavan. Ja vieläpä paremmin, kuin aktiiviupseerit ja aliupseerit, jotka ovat saaneet työhönsä ihan koulutuksenkin.

Lisäksi minä olen mm. sitä mieltä, että yksi hyvä tapa erottua ns. tavallisesta, koulutusta vielä tarvitsevasta "taistelijasta", on hankkia kaikki mahdolliset markkinoilla olevat varusteet itse. Omana tavoitteenani on, että taktisten varusteideni alta ei näkyisi lainkaan maastopuvun kangasta.

Hankkimani varusteet ovat hiukan kalliita ja jonkun mielestä ehkä jopa tarpeettomia ( en nimittäin toki suostu edes teltassa yöpymiseen ). Tärkeämpää onkin vaan tiedostaa olevansa muita parempi.

Edellinen hankintani olivat taktiset ja ballistiset aurinkolasit. Ne olivat hyvä hankinta. Varsinkin tähän kirkkaaseen vuodenaikaan. Seuraava ostos lienee terältään 80 cm pitkä, taktinen hengissäselviytymis-/ häräntappo-/ rambo- / erikois- / kurssi- / sissi- / häräntappo- / monitoimi- ramboerikoispuukko. Sillä voi tehdä mitä vaan, etenkin tappaa ja suorittaa muita samanlaisia erikoisjoukkojen tehtäviä.

Varusmieskoulutukseltani olen sissi, SPOL, pioneeri, erikoisjääkäri ja kirjuri. Ainoa Suomessa, joka on saanut kyseisen taktisen erikoiskoulutuksen.

Sodanajan sijoitukseni sain suhteillani junailtua tulenjohtokomentajaksi ( mikä lie virka, mutta komentaja kuulostaa hyvältä ). Kontaktiverkostoni on laaja.

Sotilasarvoltani olen komentaja res. Vaadittavat kertausvuorokaudet sain täyteen jo 21- vuotiaana, kun osallistuin yhdelle makkaranpaisto ja käristys- kurssille. Lisäksi olen jättänyt saapumatta lukuisiin harjoituksiin. Ylennnykset ovat aina tulleet minimiajassa ja mikä minun mielestä mukavinta: automaattisesti. Kerran olin hieman huolissani tulevasta ylennyksestäni. Asia kuitenkin hoitui, kun soitin tuntemalleni esikuntaupseerille. Huomautin häntä asiasta ja muistutin ylentämään minut kapteeniksi. Näin sitten myös tapahtui.

Kerran, kun olin taktisessa korkeassa polviasenossa, niin jalka puutui.
Nyt se on jo parempi.

Eikö ole muuten kumma kuinka esim. junan ravintolavaunussa jokainen vastaantulija on reservin majuri, -tai vähintään aikoinaan pyydettiin AUKkiin muttei viitsinyt mennä?
(Ja rk-ammunnoissa osui aina kaikki kymppiin..)

Viirit ommellaan maastopuvun sekämykseen, myöntämis järjestyksessä.
Viirien jalustat on kuljetettava mukana repussa. Hapsuilla varustetut viirit ommellaan olkapäihin, puvun ollessa päällä. Käyttää voi myös viimeistely naulainta.

Kuinka kujalla nää tyypit oikeesti onkaan? En silti ihan satasella jaksa uskoa että tuo on kirjoitettu tosissaan, täytyy olla joku savolaisukko ketunhäntä kainalossaan. Jos taas tää on totta niin voin sanoa että kaikki on menetetty ja ihmiskunta ei ansaitse kuin laajamittaisen ydinsodan. Evoluutio on päätösvaiheessaan.

Loistavasti avattu provo!

Ei kertausharjoitukseen laiteta mitään mitaleja,paitsi jos siellä saadaan niin se kiinnitetään rintapielukseen.Katso Puolustusvoimien sivut siellä löytyy ohjeet mitä milloinkin ja mihin sekä miten.Pääsääntöisesti jos tulee virallinen kutsu niin siinä on mainittu asuste sekä muu rekvisiitta.Anna viirien olla olohuoneen vitriinissä.

Sen jälkeen kun armeijan touhut jätin, ei tarvinnut kun yksi yö nukkua niin seuraavana päivänä heitin mitalit, viirit, levykkeet ja kaikki muutkin muistoesineet sekajätteeseen. Totesin tyytyväisenä mielessäni, että löysivätpä nuokin lopulta oikean paikkansa. Kyllä tuli vapautunut olo. Eivät enää rumenna kotini sisustusta eivätkä täytä kaappien hyllyjä.

Juu pitäisiköhän myydä vielä elossa ollessa pois kaikki turhat pokaalit ja mitalit baretteineen sekä viireineen kaikkineen. Saisi vähän kaljarahaa sekä sikaareihin vielä osa tietenkin.

Huolettomalla 50-Luvulla mitaleita kiinnitettiin naulalaatikoista tehtyjen leikkiautojen keulamerkeiksi. 1.-luokan vapaudenmitalin sai vanhin veljeksistä, nuorin joutui tyytymään muistomitaliin. Tytöt koristelivat niillä nukenvaujaan (ja hukkasivat heinikkoon)