Media on nostanut puoluesihteeri Korhosen kautta pintaan poliittista loiskuohuntaa; ikään kuin keskustassa muka olisi jokin sisäinen ristiriita, puoluesihteeri ja puheenjohtaja eri linjoilla ja hallitusyhteistyö kriisissä kokoomuksen "broilerien vuoksi".
Tuollaisestahan ei tosiasiassa ole kyse, mitä nyt median poliittiset tshurnalistit taas nykyisen oppisuuntansa mukaan hakevat draamoja ihmisten ja puolueiden väleille, kun politiikan asiasisällöistä kirjoittaminen vaatisi ammattitaitoa (jota toimittajilla ei ole) eikä asia kiinnostaisi sitä lukijoiden marginaalista ja typerää vähemmistöä, jolta lehdet saavat ne marginaaliset levikinlisäykset, joiden turvin kustantaja voi pitää ilmoitusten palstamillihinnat korkeampina.
Keskustalaisten kannattaa suhtautua asioihin rauhallisesti ja maltilla. Minkäänlaiseen hätäilyyn tai paniikkireaktioihin ei ole ienintäkään syytä.
Pääministeri johtaa hallitusta, joka toteuttaa hallitusohjelmaa koko ajan sulassa sovussa ja sellaisessa hedelmällisessä yhteistyötä, jollaisessa keskusta ei ole missään hallituksessa EU:iin liittymisen jälkeen (eikä sitä ennenkään) koskaan vielä toiminut.
Kemijärvi-kohu rauhoittuu kesään mennessä, kunhan sellutehtaan lopettamisen vuoksi työtä vaille jääneille saadaan uutta työtä. Näinhän on tähän mennessä jo tapahtunut jokaisella paikkakunnalla, jossa teollisuutta on lopetettu. Useilla paikkakunnilla on jopa työvoimapulaa. Kunnallisvaaleissa keskusta säilyttää vanhat asemansa ja saa jopa uutta kannatusta, kun kaikki asiat on siihen mennessä saatu kuntoon.
Näiltä osin puoluesihteerin rähinäkin todennäköisesti unohtuu ja jää omaan arvoonsa poliittisen populismin pienenä sivuilmiönä.
Toinen Korhosen nostattama kohu koski korkeakoulujen, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhdistämistä, jonka opetusministeri Sarkonmaa (kok) toi julkisuuteen. Siinähän on kyse suunnitelmasta, joka viedään piakkoin alueelliseen käsittelyyn, jolloin korkeakoulut, yliopistot ja ammattikorkeakoulut pääsevät itse vaikuttamaan siihen, miten hajanaisuudesta ja pätevien opettajien puutteesta päästään tasokkaampaan, tehokkaampaan ja laadullisesti korkeatasoisempaan koulutukseen. Juuri sitähän me tarvitsemme.
Mistään "ylhäältä ohjaamisesta" ei siis ole kyse, joten tämäkin puoluesihteerin irtiotto menee hänen oman profiilinnostonsa piikkiin.
Se, että puoluesihteeri - puoluekokouksen valitsemana puolueen kenttätyön ja jäsentoiminnan johtajana - esiintyy julkisuudessa, osoittaa keskustasta uutta avoimmuutta ja rohkeutta tuoda näkemyksiä esiin silloin, kun asioihin voidaan vielä vaikuttaa. Tämä on kaikkien keskustalaisten kannalta pelkästään hyvä asia.
Keskustalaisilla ei minun mielestäni ole mitään asiallista aihetta turhaan hermoiluun puolueensa kohtalosta, koska langat ovat lujasti Matti vanhasen käsissä, yhteistyö kokoomuksen kanssa toimii paljon ennakko-odotuksia paremmin ja hallitusohjelman toteuttaminen etenee hyvässä yhteisymmärryksessä.
Keskusta voi turvallisin mielin suhtautua tuleviin kunnallisvaaleihin, joissa kumpikin päähallituspuolue, todennäköisesti myös vihreät ja rkp vain lisäävät kannatustaan kuntasektorilla.
Tappion kärsijöiksi jää linjaansa etsivä SDP, pallonsa hukannut vasemmistoliitto, kaiken vastustamiseen keskittyneet persut ja etenkin KD, jonka politiikasta on valitettavasti kadonnut kaikki järki ja uskottavuus.
Tuollaisestahan ei tosiasiassa ole kyse, mitä nyt median poliittiset tshurnalistit taas nykyisen oppisuuntansa mukaan hakevat draamoja ihmisten ja puolueiden väleille, kun politiikan asiasisällöistä kirjoittaminen vaatisi ammattitaitoa (jota toimittajilla ei ole) eikä asia kiinnostaisi sitä lukijoiden marginaalista ja typerää vähemmistöä, jolta lehdet saavat ne marginaaliset levikinlisäykset, joiden turvin kustantaja voi pitää ilmoitusten palstamillihinnat korkeampina.
Keskustalaisten kannattaa suhtautua asioihin rauhallisesti ja maltilla. Minkäänlaiseen hätäilyyn tai paniikkireaktioihin ei ole ienintäkään syytä.
Pääministeri johtaa hallitusta, joka toteuttaa hallitusohjelmaa koko ajan sulassa sovussa ja sellaisessa hedelmällisessä yhteistyötä, jollaisessa keskusta ei ole missään hallituksessa EU:iin liittymisen jälkeen (eikä sitä ennenkään) koskaan vielä toiminut.
Kemijärvi-kohu rauhoittuu kesään mennessä, kunhan sellutehtaan lopettamisen vuoksi työtä vaille jääneille saadaan uutta työtä. Näinhän on tähän mennessä jo tapahtunut jokaisella paikkakunnalla, jossa teollisuutta on lopetettu. Useilla paikkakunnilla on jopa työvoimapulaa. Kunnallisvaaleissa keskusta säilyttää vanhat asemansa ja saa jopa uutta kannatusta, kun kaikki asiat on siihen mennessä saatu kuntoon.
Näiltä osin puoluesihteerin rähinäkin todennäköisesti unohtuu ja jää omaan arvoonsa poliittisen populismin pienenä sivuilmiönä.
Toinen Korhosen nostattama kohu koski korkeakoulujen, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhdistämistä, jonka opetusministeri Sarkonmaa (kok) toi julkisuuteen. Siinähän on kyse suunnitelmasta, joka viedään piakkoin alueelliseen käsittelyyn, jolloin korkeakoulut, yliopistot ja ammattikorkeakoulut pääsevät itse vaikuttamaan siihen, miten hajanaisuudesta ja pätevien opettajien puutteesta päästään tasokkaampaan, tehokkaampaan ja laadullisesti korkeatasoisempaan koulutukseen. Juuri sitähän me tarvitsemme.
Mistään "ylhäältä ohjaamisesta" ei siis ole kyse, joten tämäkin puoluesihteerin irtiotto menee hänen oman profiilinnostonsa piikkiin.
Se, että puoluesihteeri - puoluekokouksen valitsemana puolueen kenttätyön ja jäsentoiminnan johtajana - esiintyy julkisuudessa, osoittaa keskustasta uutta avoimmuutta ja rohkeutta tuoda näkemyksiä esiin silloin, kun asioihin voidaan vielä vaikuttaa. Tämä on kaikkien keskustalaisten kannalta pelkästään hyvä asia.
Keskustalaisilla ei minun mielestäni ole mitään asiallista aihetta turhaan hermoiluun puolueensa kohtalosta, koska langat ovat lujasti Matti vanhasen käsissä, yhteistyö kokoomuksen kanssa toimii paljon ennakko-odotuksia paremmin ja hallitusohjelman toteuttaminen etenee hyvässä yhteisymmärryksessä.
Keskusta voi turvallisin mielin suhtautua tuleviin kunnallisvaaleihin, joissa kumpikin päähallituspuolue, todennäköisesti myös vihreät ja rkp vain lisäävät kannatustaan kuntasektorilla.
Tappion kärsijöiksi jää linjaansa etsivä SDP, pallonsa hukannut vasemmistoliitto, kaiken vastustamiseen keskittyneet persut ja etenkin KD, jonka politiikasta on valitettavasti kadonnut kaikki järki ja uskottavuus.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Noin voi kirjoittaa Vanhasen "aatteen" täysin "sokeuttama ja kuurouttama" henkilö.
Jos jossain muussa puolueessa puolueen varapuheenjohtaja ja puoluesihteeri olisivat noin eri linjoilla puolueen puheenjohtajan kanssa niin kyllä keskustan maakuntalehdistö huutaisi asiaa "kissankokoisin" kirjaimin. Vanhasen linja on aivan sama kuin kokoomuksen linja. Ei ihme että työreformi oli hänen käsialaansa ja puheet eliitin kadehtimisen lopettamiseksi kuulostavat aivan kokoomuksen puheelta
Minun mielestäni on todella hieno asia, että juuri keskusta - Kekkosen suomettumisen aikana yhden totuuden puolueeksi taantunut liike - on ensimmäisenä avaamassa sellaista demokraattista keskustelukulttuuria, jossa asioista keskustellaan avoimesti, erilaiset mielipiteet esiin tuoden ja niin aikaisessa vaiheessa, että mielipiteillä on vaikutusta päätöksiin.
Vanhasen linja on keskustan, kokoomuksen, vihreiden ja rkp:n yhteinen hallitusohjelman linja. Siihen ovat kaikki hallituspuolueet yhdessä sitoutuneet ja sen toteuttamista Vanhanen johtaa omien sanojensa mukaan erittäin hyvässä yhteisymmärryksessä kaikkien hallituspuolyueiden kanssa.
Työreformi ei suinkaan ollut Vanhasen käsialaa eikä sen sisällössä ollut kokoomuksella mitään tekemistä. Vanhanen johti keskustan työryhmää, joka valmisteli työreformia 1999 eduskuntavaalien jälkeen kaavaillun punamultahallituksen työvoimapoliittiseksi ohjelmaksi. Tätä ohjelmaa laatiessaan Vanhanen toimi kiinteässä yhteistyössä SDP:n ja SAK:n kanssa, jotta ohjelma olisi saanut myös ay-liikkeen kannatuksen.
Sitten vain kävi niin onnettomasti, että Esko Aho ja Maria-Kaisa Aula keksivät tehdä työreformista keskustan vaaliohjelman, muokata sen sisältöä (mm. työehtosopimusten yleissitovuus, työttömyyskassojen irroittaminen ammattiliitoista) sillä tavoin radikaaliksi, että se sai kaikki SAK:n ay-pamput vetämään herneet molempiin sieraimiinsa.
Matti Vanhasen osuus työrefotrmin kirjoittajana oli asiallinen ja ammatillinen. Siitä on jo iso osa hiljalleen otettu käyttöönkin. Esko Aho meni vain typeryyttään sen pilaamaan, mitä hän joutui ainakin kahteen kertaan julkisesti perumaan ja muuttelemaan kantojaan vaalien alla.
voimaa ja viisautta.
Keskusta on paras.
Jos sinulla(kin) alkaa olla pakki hiukka vetelänä:
http://www.nykypaiva.fi/default.asp?sa=92477
En usko että tuo ihan mätäkuun juttukaan on. Jos (ja kun) Korhonen lähtee ehdolle ei valinta puheenjohtajaksi ole laisinkaan mahdoton. Ja jos puheenjohtaja vaihtuu eiköhön siitäö seuraa muutoksia hallitusmiehitykseen ellei peräri pääministerin vaihtuminen?
Ja sen jälkeen laitetaan aisoihin niin oppositio kuin sooloilevat hallituskumppanitkin.
NyPän juttu on minun mielestäni hyvä tyyppiesimerkki poliittisesta henkilödramatiikasta, jolla lukijoita viihdytetään.
Mitään muuta painoa en tuolle jutulla pane. Asiallisesti tuskin kevyempää kamaa enää voi olla.
Korhosella on varmaan kannattajia kepun räyhäsiivessä, mutta jos hän asettuisi Vanhasta vastaan ja voittaisi, niin siitä alkaisi kepun raju alamäki, koska Korhosen tyylillä kepu menettää liikkuvat äänestäjät aivan yhtä takuuvarmasti kuin SDP menetti ne Heinäluoman räyhätyylillä.
Kumpi on kauppiaalle halvempaa hankkia uusia asiakkaita ja unohtaa vanhat kanta-asiakkaat vai päin vastoin?
Keskustalla on nyt tämä tilanne, se luulee että uusia kannattajia miellyttämällä (oikeistolaisia) se voi unohtaa maakuntien peruskannattajat.
Tämä Vanhasen kokoomuksen hallituksen politiikka on juuri sitä.
Kertoisitko hiuka tarkemmin mikä se on ja keitä siihen oikein kuuluu? Onko sillä ihan virallinen asema keskustassa?
Mielestäni oikeutetun ja perustellun kritiikin esittäminen toisesta hallituspuolueesta ei vielä oikeuta nimittelyyn.
Kummasti Nykypäivä nostaa tälläkin kertaa sivulauseen otsikoksi:
http://www.nykypaiva.fi/default.asp?sa=92477