Ajattelin tässä purkaa tunteitani tänne, kun en pysty niitä mihinkään muualle kertomaan. Elikkäs, kärsin masennuksesta. Kaikki alkoi noin. 4-kuukautta sitten, kun sellaiset minulle erittäin tärkeät ystävät hylkäsivät, pistivät välit kokonaan poikki minuun, enkä todellakaan tiedä miksi. Tiedän myös, että jokainen heistä puhuu selkäni takana paskaa, minkä kerkeää. Tiedän, että "ystäväni" tekivät väärin, mutta rakastan heitä kaikkia aivan liikaa, elääkseni ilman heitä. Olen tuntenut heidät kaikki about 6-v asti. Koulussa he mulkoilevat minua, ja sylkevät päin naamaani ilkeitä, todella satuttavia lauseitaan. Tämä on yksi monista syistä masennukseeni. Toisena tulee äitini, johon minulla on erittäin huonot välit. En voi puhua hänelle mistään. Hän menetti luottamukseni noin puolivuotta sitten, ja siitä asti emme ole käyneet äiti-tytär keskusteljua, jotka ovat minusta todella tärkeitä. Tuntuu vain etten voi puhua hänelle niinkuin ennen. Kai se on oma syyni, mutta minusta käyttäydyn nykyään luottamuksen arvoisesti. Lintsaan usein koulusta, koska en jaksa mennä sinne entisten kavereiden mollattavaksi. On minulla muutama ystävä, joita myös rakastan yhtä paljon. Mutta ei tunnu oikelta jos kertoisin heille masennuksetani. Eivät he varmaankaan ymmärtäisi. Itken todella usein, vaikka saattaisi olla super kivaa, ja nauraisin, yhtäkkiä saattaa tulla pahaolo, ja alkaa itkettämään. Silloin usein häviän paikalta kotiin, ja itken, ja välillä myös viiltelen. En voi kertoa viiltelystä kenellekkään, eivät he ymmärtäisi. Kysyisivät vain "miks sit teet nii ?", ja sanoisivat: "Lopeta se.", kun he eivät tiedä mitä se on. Ei sitä niin vaan lopeteta. Minusta on väärin, kun ihmiset jotka eivät tiedä viiltelystä mitään väittävät, että viiltely on huomion hakua, lapsellista käytöstä, eikä viiltely ole ratkaisu ongelmiin. Totta ei asia niin olekkaan, muttakun kaikki ihmiset eivät viiltele äskeisten syiden takia. Jos ihminen on masentunut, ja saa jostain asiasta siihen hetkellistä helpotusta- mikseivät he tekisi sitä. Asiaa voi verrata siihen, että jos ihmisellä on nälkä, hän syö- jos ihminen on masentunut (jotkut) viiltelee, se ainakin minua helpottaa, en tiedä miksi. Satutan itseäni monin tavoin, saatan hakata kättäni pöytään, tai muuta vastaavaa. Olen pari kertaa jopa murtanut kätensi siksi. Asiasta ei ole myöskään helppo mennä puhumaan. Olen ollut monta kertaa koputtamassa koulukuraattorin oveen, aikeissa mennä kertomaan ongelmastani, mutta sitten olen vain lähtenyt, ajatellen että tämä helpottaisi kohta. Elän kauheassa paineessa, sen takia koska en pysty puhumaan ongelmastani kenelekkään. Tämäkin- kun kirjoitan tänne helpottaa oloani huomattavasti, vain siksi tänne kirjoitan. Olisiko teillä mitään hyviä vinkkejä, miten saisin masennusta kuriin, tai jopa uskaltaisin mennä sinne koulukuraattorin juttusille ? (:
Apua masennukseen ?
Masentunut-15.v
2259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei!
Kirjoituksesi vaikutti minuun syvästi, ehkä siksi että nyt jo aikuinen tyttäreni viilteli itseään murrosiässä.Hänelläkin oli paljon kavereita, eika ulospäin olisi voinut arvata, että kaikki ei ollutkaan kunnossa. Näin jälkeenpäin olen monesti miettinyt, miten se kaikki pysyi niin hyvin salassa, omalta perheeltä ja hänen ystäviltään.
Tiedän nyt, että viiltely oli hänen pakokeinonsa, kun tuntui ettei kukaan häntä rakasta tai hänestä välitä. Haluan sanoa sinulle, että sinua rakastetaan syvästi, äitisi on äitisi niin kauan kuin olet hänen tyttärensä, eli silloinkin kun olet 70v. ja hän noin 90v. Vanhemmuus ei muutu eikä poistu, näin se vaan on. Usko kun kerron sinulle, että olet jo tehnyt yhden merkittävän teon itsesi pelastamiseksi ja auttamiseksi, eli kirjoittanut tänne. Uskon että sinusta löytyy se rohkeus, että menet kertomaan omista vaivoistasi ja vaikeuksistasi jollekin auttajalle. Mielestäni tuo koulukuraattori on juuri sitä varten,että auttaa nuoria kaikenlaisissa vaikeuksissa. Hänellä on myös vaitiolovelvollisuus, hän ei kerro asioistasi kenellekään. Uskon myös siihen, että saat välisi äitisi kanssa kuntoon, että sinulla riittää anteeksiantoa hänelle ja hänestä saat elämäsi loppuun sen kaikista uskollisimman ihmisen , ja hän rakastaa sinua aivan varmasti, vaikket aina siihen uskoisikaan. Tahdon valaa sinuun uskoa, rohkeutta ja toivoa siitä, että kaikki tulee menemään parempaan suuntaan ja saat ne ystävät, jotka sinulle on tarpeen. Lisäksi tiedän, että meillä kaikilla on oma suojelusenkeli, joka auttaa kun häntä hädänhetkellä pyytää luokseen. Saat pitää minua taliaivona ja hörhönä, kunhan uskot, että kaikki järjestyy.
Saattaisit löytää uusia ystäviä jostain muista ympyröistä kuin koulusta.
(niin no siinä on tietysti se sama asia että eipä
niille kuitenkaan pysty kaikkia asioita kertomaan)
Onkohan jotain tapahtunut minkä takia ne vanhat ystäväsi
sinut hylkäsivät,vai ilman syytäkö noin kävi?
Voit kirjoittaa suoraan minulle: [email protected]
Ehkä voisit koittaa löytää sen viiltelyn tilalle
jotain vähemmän haitallisia asioita..
Ja älä hyvä ihminen kättäsi hakkaa hajalle!
Sille kuraattorille olisi varmaan aiheellista
mennä juttelemaan,ehkä olisi helpompaa mennä
ensin terveydenhoitajan juttusille.