Kirjoittelinkin tänne kuukausia sitten kun sain leikkauspäätöksen. No,nyt on leikattu. Olenko onneni kukkuloilla? En ainakaan vielä,mutta toivoa paremmasta huomisesta on vaikka usko on välillä koetuksella.
En uskonut toipumisen olevan tämmöistä ylä- ja alamäkeä. Muutamia pieniä kohtauksiakin on tullut (päänsäryn,pahoinvoinnin ja älyttömän väsymyksen lisäksi) ja mieli ollut maassa,lääkäreiden mukaan normaalia kun leikkausalue on vielä turvonnut (leikkauksesta 1kk) ja aivot vasta totuttelevat ettei kohtauksia tarvitse enää "tehdä." Luonnollisesti sitä ajattelee että eikö se sittenkään lähtenyt pois? Aikahan sen näyttää ja kärsivällisyyttä tarvitaan
Onneksi on mies ja muu lähipiiri tukemassa,ei tätä yksin jaksaisi. Ei henkisesti eikä fyysisesti :)
tiitu
En uskonut toipumisen olevan tämmöistä ylä- ja alamäkeä. Muutamia pieniä kohtauksiakin on tullut (päänsäryn,pahoinvoinnin ja älyttömän väsymyksen lisäksi) ja mieli ollut maassa,lääkäreiden mukaan normaalia kun leikkausalue on vielä turvonnut (leikkauksesta 1kk) ja aivot vasta totuttelevat ettei kohtauksia tarvitse enää "tehdä." Luonnollisesti sitä ajattelee että eikö se sittenkään lähtenyt pois? Aikahan sen näyttää ja kärsivällisyyttä tarvitaan
Onneksi on mies ja muu lähipiiri tukemassa,ei tätä yksin jaksaisi. Ei henkisesti eikä fyysisesti :)
tiitu
Vastaukset 6
Vanhimmat
En ole vieläkään unohtanut omia leikkauksen jälkeisiä päiviäni. Kuntouduin kahdessa päivässä. Tuolloin hyvä yleiskunto auttoi osaltaan.
Kotona alkoi sitten migreei-asteinen päänsärky, joka onkin ollut ainoa laatuaan. Muuten elämäni on ollut täysin normaalia. Viimeinen kohtaukseni oli reilut 14 kuukautta ennen leikkausta, ja sen jälkeen ei ole tullut yhtään. Olenkin aina muistanut neurokirurgejani joulu- ja nimipäiväkorteilla sen jälkeen.
Kaisa
kyseessä on vain toipumisprosessiin kuuluva osa. En soisi kenenkään käyvän läpi leikkausta ilman hyviä tuloksia:)
Mut on kanssa leikattu 12-vuotiaana, tavoitteena epilepsian mutta yhtä lailla vuotavan kavernooman poisto. Operaatio oli ehkä erilainen sekä aikakauden että pesäkkeen vuoksi (pitkä avoleikkaus, iso leikkausarpi, neljäsosa päätä auki). Olin Töölössä pari vikkoa ja koko sen ajan sain kortisonia päivittäin turvotukseen. Kyllä kuukausi oli aika lyhyt aika toipumiseen mutta toisaalta kahden kk:n päästä olin jo ruinaamassa lupaa päästä takaisin kouluun ja siitä eteenpäin menikin ihan hyvin. Lääkkeet roikkuivat mukana parisen vuotta. Hurjalta kuulostaa toi edellisen parissa päivässä toipuminen...itse en pystynyt edes kävelemään ekana päivänä, tokana pyörryin tippatelineen kanssa kun siihen pakotettiin:) Mutsi yritti syöttää, mikään ei pysynyt sisällä ja lähinnä itkin ja nukuin. Eli älä vielä huoli!
Kohtaukset pysyivät poissa mekein 16 vuotta, läpi koko riehakkaan nuoruuden ja rankkojen opsikeluaikojen. Vasta väikkäriä tehdessä kamelin selkä katkesi muttei nytkään tilanne ole mikään paha, ainakaan toistaiseksi. Mulla on lisäksi isohko arpikudosalue ja vuotojälkiä, jotka molemmat voivat toimia pesäkkeinä. Mä sain ekan kerran vakavia masennusoireita 13-vuotiaana, vuosi leikkauksen jälkeen. Kukaan ei siihen aikaan puhunut, että sen alkuperä voisi olla leikkauksesta. Psykologilla kävin viikottain 16-18-v. Myöhemmin masentuneisuus uusi. Täältä olen vasta lukenut, että alkuna on tosiaan saattanut olla se pään auki repiminen. Jos vain on mahdollisuus, käy ihmeessä purkamassa itseäsi niin pian kuin voit. Myöhemmin se kuitenkin kumuloituu.
Lepohan se lopulta on kaikkein tärkein toipumiskeino on. Jos vain pystyy niin kannattaa alkuaika nukkua vaikka puolet vuorokaudesta. Myöhemmin rytmiä voi sitten korjata. Tsemppiä!
Hei,
harmillista kuulla, että vointi on huono. Eihän sinne leikkaukseen mielellään mennä, jos tilanne aikaisempaan ei parane. Toivottavasti lääkärin kertomat asiat pitää paikkaansa, eli tämän hetkinen tilanne paranee lähi viikkoina/kuukausien aikana.
Mikä kohta sinulta leikattiin?
Parempaa vointia Sinulle ja uskoa huomiseen!
Multa leikattiin oikeasta ohimolohkosta arpeuma-alue joka aiheutti kohtauksia. Välillä herääkin kysymys mistä ne kohtaukset nyt tulevat kun aiheuttaja on onnistuneesti poistettu? No,eipä tuota aivojen toimintaa aina ymmärrä. Lääkäreiden mukaan normaalia. Mutta kuinka pitkään ne lasketaan "normaaleiksi",leikkauksen jälkeisiin liittyviksi ja missä menee raja,että täytyy vaan todeta että ovat pysyviä?
Ei saa kylläkään valittaa,ovathan kohtaukset silti vähentyneet huimasti. Ennen saatoin saada 50 poissaolokohtausta päivittäin,nyt tuntemuksia on aamuin ja illoin,päivät menevät suurinpiirtein ok. Ja Frisium lisälääkkeenä (Keppran ja trileptalin lisäksi) auttaa noihin kohtauksiin suht.hyvin.
Ensimmäiset 2 vko menikin melkein nukkuessa,välillä piti käydä jotain syömässä ja vessassa :) Siitä hyvä tilanne eeti ole lapsia tai eläimiä hoidettavana.
Pitääpä soitella lääkärille tällä viikolla ja kysellä mielessä olevia kysymyksiä,niitä kun tuntuu riittävän :) On kiva lukea saman prosessin läpikäyneiden kuulumisia ja kokemuksia! Kyllähän ne lääkäritkin paljon tietävät,muttei heillä silti ole omakohtaista kokemusta (välttämättä...)
tiitu
sitä lääkärit ennen leikkausta puhuivatkin. Kohtauksia saattaa tulla muutamia vielä leikkauksen jälkeen vaikke ne sitten jäisivätkin poissa kokonaan. Masennus/alakuloisuus on leikkauksen jälkeen täysin normaalia ja sen potee valtaosa potilaista.
Toivotaan, että asiat alkaa menemään parempaan suuntaan.
on hymyillyt (korviin asti) muutaman päivän. Vielä ei uskalla huokaista helpotuksesta että toipumisjakso olisi ohi. Olo on kyllä parempi kun koko aikana leikkauksen jälkeen. Kohtauksiakaan ei ole tullut 3 päivään. Ehkä turvotus leikkausalueella on laskenut taas vähän :)
Ihan kun joku palanen olisi loksahtanut paikoilleen ja elämä olisi vasat alussa (vaikka sitä onkin takana jo reilusti yli 20 vuotta) :)