Olen itse nyt 21-vuotias, vielä neitsyt. Ei sillä, etten haluaisi seksiä, kyllä joo, mutta jostain syystä mua pelottaa ajatus seksistä. En uskalla päästää miehiä lähelle itseäni. Olen masturboinut kyllä, mutten uskalla esim. työntää sormea sisääni jne. en uskalla edes käyttää tamponeita. Mä haluaisinkin kysyä nyt niiltä, joilla on samanlaisia ongelmia seksuaalisuutensa kanssa, että mistä olette saaneet apua ongelmiinne? Auttaisko jos kävisin juttelemassa jonkun psykologin yms. kanssa? Tuntuu siltä, että olen vähän yksin näiden pelkojeni kanssa, koska esim. täältä netistä en ole löytänyt mitään sivua,josta apua saisin.
Mua inhottaa ajatus siitä, että kuskaisin puoli vieraan ihmisen baarista kotiini juuri tämän neitsyys asian takia. Ja baarissa ei kyllä tutustu ihmisiin. Mulla on todella pieni kaveripiiri, koska opiskelujen takia jouduin muuttamaan muualle. En edes viihdy baareissa, ne pari, joissa viihtyisin, niin en käy niissä, kun yksin en uskalla mennä. Jotenkin kaipaisisin sitä, että tutustuisin ensin ihmiseen ja rakastuisin, mut en ilmeisesti ole koskaan ollut edes rakastunut. Kai sit olen jotenkin tunnevammainen, mutta tähänkin voi saada ilmeisesti apua jostain?
Mut tosiaan, haluaisin nyt tähän vastauksia niiltä, joilla näitä ongelmia on ollut, että miten olette ongelmistanne selvinneet?
Mua inhottaa ajatus siitä, että kuskaisin puoli vieraan ihmisen baarista kotiini juuri tämän neitsyys asian takia. Ja baarissa ei kyllä tutustu ihmisiin. Mulla on todella pieni kaveripiiri, koska opiskelujen takia jouduin muuttamaan muualle. En edes viihdy baareissa, ne pari, joissa viihtyisin, niin en käy niissä, kun yksin en uskalla mennä. Jotenkin kaipaisisin sitä, että tutustuisin ensin ihmiseen ja rakastuisin, mut en ilmeisesti ole koskaan ollut edes rakastunut. Kai sit olen jotenkin tunnevammainen, mutta tähänkin voi saada ilmeisesti apua jostain?
Mut tosiaan, haluaisin nyt tähän vastauksia niiltä, joilla näitä ongelmia on ollut, että miten olette ongelmistanne selvinneet?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mielestäni olet ihan normaali tyttö. Et ole mikään pinnallinen pintaliitäjä vaan sellainen kunnon perinteinen tyttö, joka haluaa tutustua ihmiseen kunnolla ennen sänkyyn menoa.
Pelkosi (seksin ja läheisyyden siis) johtuu varmaan juuri siitä, ettet ole löytänyt sitä oikeaa ja sen vuoksi tunnet olosi epävarmaksi. Minulla on aivan sama tilanne.
Olen sinua pari vuotta vanhempi ja myös opiskelija. En viihdy baareissa sen paremmin kuin sinäkään koska minullakaan ei ole kavereita, joiden kanssa käydä niissä muuta kuin loma-aikoina jne. Ja muutenkin baariajatus on vähän vieras, opiskelijabudjetilla kun ei kauheasti juhlita...
Joten sanoisin, että ei sinulla ole mitään sellaista ongelmaa, jonka vuoksi välttämättä tarvitsisi käydä terapeutin juttusilla. En oikein usko, että sinulla on tunnevamma, et vaan ole vielä löytänyt rakkaudellesi kohdetta ja siksi et ole sitä kokonaisvaltaisesti kokenut. En muuten ole itsekään. Silti en usko, että olisin mikään kylmä puupökkelö, sitä oikeaa vaan ei ole tullut vastaan kun en ole tarpeeksi kovasti etsinyt.
Ja aivan samaa mieltä olen, etteivät baarit ole parhaita mahdollisia syvällisen kummppanin löytämispaikkoja. Meidän, jotka sellaista etsivät, kannaltamme se on iso harmi. Voi olla, että näemme kaltaisiamme (pysyvää kumppania etsiviä tyttöjä/poikia) koulussa tms. paikassa vaikka joka päivä, muttemme koskaan tutustu, koska nykyään vaan baarit ja muut sellaiset paikat tuntuvat olevan kumppanin etsimispaikkoja ja muualta on paha ja hyvin vaikea mennä hakemaan. Sääli.
Toivottavasti vastaukseni auttoi edes hieman. Mielestäni olet aivan normaali, etkä ole mitenkään tunnevammainen. Sitä oikeaa vaan ei ole löytynyt ja sen vuoksi tunnet olosi jotenkin poikkeavaksi. Sellaista tunnen itsekin (myös poikuuteni takia), mutta en oikein usko, että terapeutti minua voi auttaa. Ei hän minulle kumppania anna, itse minun on se löydettävä.
Mutta tsemppiä sulle ja hyvää kevään jatkoa, kyllä sinä oman kultasi vielä löydät!
Hei!Et ole yksin. Minä olen sinua viisi vuotta vanhempi opiskelijatyttö, niin ikään neitsyt. Minun myöskin on vaikeaa, tai lähes mahdotonta, päästää miestä lähelleni. Ajatus vieraasta ihmisestä iskemässä minua varsinkin baarissa tai melkein missä tahansa muuallakin on aika sietämätön. Minun kohdallani se johtunee siitä, että minun täytyy voida luottaa toiseen ihmiseen lähes täydellisesti (minkä tiedän olevan aika paljon vaadittu) enkä muutenkaan halua viettää aikaani ihmisten kanssa kovin heppoisin perustein. Minulla on kestänyt pitkään ylipäänsä edes hyväksyä ja sietää ajatusta siitä, että olen seksuaalinen olento. Asian hyväksyminen on vaatinut perusteellista itsensä tutkiskelua fyysisesti ja henkisesti. Luulen, että asian kanssa tulee lopullisesti sinuiksi vasta sitten, kun löytää oikean ihmisen rinnalleen. Toisaalta en usko, että ihminen on koskaan täysin kypsä ja valmis, ja siksi ei ehkä kannattaisikaan kieltää itseltään asioita, joita haluaa. Eri asiat ovat vaikeita eri ihmisille, eri ihmisille on kasvun paikka eri asioiden kohdalla. Olen samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa siitä, että et ole vain löytänyt vielä oikeaa henkilöä. Itse olen tosin pikkuhiljaa tullut siihen johtopäätökseen, että saan odottaa rakkautta, läheisyyttä ja seksiä kuolemaani saakka, ellen hieman jousta vaatimuksestani löytää se oikea. Yritän opetella ottamaan asiat hieman rennommin ja suhtautumaan itseeni ja muihin ihmisiin hieman vähemmän vakavasti. En tarkoita sitä, että edelleenkään hyppäisin sänkyyn tai suhteeseen ensimmäisen vastaan tulevan ihmisen kanssa. Mutta yritän antaa itselleni mahdollisuuden tutustua ihmisiin ja muille tutustua minuun. Se on kyllä kieltämättä edelleen mysteeri, missä miehiin voi tutustua, mutta jos ja kun joskus niitä tilanteita tulee, niihin kannattaa tarttua rohkeasti.Jos sinusta tuntuu, ettet itse saa selvyyttä ajatuksiisi, kannattanee harkita psykologia. Ei siitä haittaakaan ole, ja parhaimmassa tapauksessa siitä voi olla paljonkin hyötyä. Itse kuitenkin parhaiten tiedät, mikä on juuri sinulle hyväksi. Toimi intuitiosi mukaan.
Kuvailet tuntojasi niin hyvin, ettet aivan varmasti ole ollenkaan tunnevammainen! Älä missään tapauksessa yritä muutta itseäsi, kuuntele jatkossakin tuota tervettä järkeäsi!
Kyllä te ootte ihan kunnossa.
Mulle kävi niin, että koitin latistaa seksuaalisuuttani, pelkäsin miehiä ja läheisyyttä, mutta sitten eräänä päivänä rakkaus ilmestyi elämääni internetin kautta. Se olikin sitten sellainen mies, että se ymmärsi kun kerroin jännityksestäni ja pelostani. Jossain vaiheessa seksiä rupesi tapahtumaan minun aloitteestani, sittemmin sitä on ollut paljon ja se on ollut hyvin antoisaa.
Mulle ainakin on ollut tärkeää huomata ja muistaa, että tämän päivän kulttuuri on yliseksualisoitunut. Ei kaikkien todellakaan ole mikään pakko juosta viikonloput baareissa hankkimassa vieraita sukuelimiä sänkyynsä.