John Rambo

Kävin eilen kaverin kaa Tampereella kattomassa. Ensi-illan kunniaksi oltiin aivan kännissä, kaveri sammui alkuteksteissä ja minä katoin jurissa tunnin verran kunnes tuli laskuhumala ja oli pakko lähteä pois. Eli mitään ei jäänyt käteen, joten imutin päivällä leffan koneelle ja katsoin sen ihan selvinpäin!
Ramboleffana aika rankka, lihaa ja verta lentää ihan vauhdikkaasti. Suht realistisesti kuvattu, plussaa siitä. Plussaa tulee myös Rambon fläsbäkeistä. Vaikka Rambo on aika legenda, ramboleffoille ei voi antaa viittä tähteä. Syytä siihen en keksi mutta niissä on jotain sellaista mikä estää viiden tähden antamista. Ehkä sen takia koska loppujen lopuks Rambo on yks niistä tuhansista äksönleffoista. Sekin harmitti ettei Rambo ottanut kertaakaan paitaa pois.
Burman tilanteesta en tiedä tarkkaan, joten en tiedä oliko pahisten toimintatyyli "oikea" vai yliammuttu.

Leffaa suosittelen kaikille Rambofaneille, muista en tiedä...

Ihan ok, sanotaan näin. Olisi voinut olla parempi mutta toisaalta ei ollut mikään älytön pettymyskään.

Ramboelokuvat voisi jakaa kahteen osaan niin että ykkönen (First Blood, 1982) on kokonaan oma juttunsa ja sitten loput muodostaa oman kokonaisuutensa.

Paras näistä tietysti on ensimmäinen osa. Elokuvan realistisuus, aitoudentuntu ja vielä 70-lukumainen fiilis kaikki tekee siitä hyvän ja vakavasti otettavan leffan.

Kakkososassa Rambosta tulikin kuin joku "super-rambo" (amerikanlippu kädessä), kun aikasemmin se oli vaan vietnamin veteraani joka ei tule toimeen itsensä eikä yhteiskunnan kanssa. Paljon realistisemman oloinen henkilöhahmo kuin näissä myöhemmissä osissa.

Tämä neljäsosa jatkaa samaa linjaa kuin kaksi aikaisempaa. Otetaan tuttu ja turvallinen sekä toimiva peruskaava ja homma lähtee näin käyntiin.
Rambo asustelee tässäkin itsekseen (tällä kertaa Thaimaassa) ja mietiskelee elämäänsä. Sitten tulee joku joka sanoo että olis semmonen keikka nyt, lähetkö? Aikansa mietittyään Rambo tietysti lähtee ja siitäpä se sitten meneekin loppuun asti. Tässä mielessä kaikki toimi niinkuin kahdessa aikasemmassakin. Kamerakuvaus tosin olisi voinut olla hiukan rauhallisempaa. Taistelukohtauksissa on vaikea nähdä missä kukakin on. Joku ampuu, jossakin taas ukko kuolee. Toinen viskaa kranaatin, äijä hajovaa jossakin. Mutta vaikea on hahmottaa minkäänlaista "rintamaa" tai "asemaa" missä kummatkin puolet ovat. Lopussa on vielä varsin ärsyttävältä tuntuva "suuruusmusiikki" mikä on valitettavasti jenkkileffoissa vieläkin muotia.

3/5

kävin juuri katsomassa ramboa,kyllä oli mannaa vanhalle rambo fanille,parempi kun odotin,aivan loistava.surullista on kyllä se, että tuolla ja muualla todella ihminen (lue pedot) tekee noin, tappaa lapsia ja kokonaisia kyliä,onneksi tämä oli elokuva.

Täytyy ymmärtää, ettei kyseessä ollut ns. Rambo 4, vaan edellisien Rambojen "päätösosa", joka kokoaa tarinan yhteen. Tästä nimi John Rambo (eikä Rambo 4). Elokuva onnistui kokoamaan Rambon maailmankuvan ja tarinan yhteen mielestäni hyvin. Monet kohtaukset todistivat Rambon olevan pessimisti, joka on kadottanut uskonsa maailmaan. Tarinan edetessä vanhat sankarin vaistot heräävät henkiin ja osoittavat, että usko ihmiseen ei ole täysin kadonnut.

Edellisten osien muistelu jäi lyhyeksi. Kyseisen unikohtaus oli kuitenkin toteutettu näyttävästi ja siitä myös Rambo-tarinoiden ulkopuolinen henkilö saattoi ymmärtää. Itselle muodostui nostalginen tunne luita ja ytimiä myöten.

Musiikista valittajat vaietkoon. Äänimaailma oli mielestäni erinomaista ja sopi elokuvan tunnelmaan täydellisesti.

Toimintakohtaukset trailereiden perusteella eivät pitäneet paikkaansa. Ne olivat jopa HURJEMPIA itse teatterissa. Verta ja lihaa lensi, niin paljon että teki mieli sulkea silmät. Elokuva onnistui kuitenkin näyttämään mitä sota todella on. Sota ja kuolema ei näytä kauniilta (kuten Van Dammen ammuskellessa, jolloin ihmiset kaatuvat) Elokuvassa näytettiin myös mieliinpainuvasti miltä tantere näyttää sotimisen jälkeen. Näky ei ole kaunis...

Ramboissa on aina ollut myös poliittista sanomaa. Milloin kritiikkiä sodasta palaavien veteraanien kohtelua vastaan tai kylmän sodan kärjistämistä. Tällä kertaa Syltty oli valinnut aiheekseen Burman tilanteen. Kansanmurha ja väkivalta on arkipäivää Burmassa ja ymmärrykseni mukaan (korjatkaa jos olen väärässä) Syltty kuvasi elokuvan lähes kokonaan paikan päällä. Aika iso riski, mutta Syltty oli kokenut sen tarpeelliseksi.

Tärkeimpänä mielestäni on vaikutelma, joka elokuvasta jäi. Vain harva elokuva yltää lähelle Rambon tasoa. Nostalginen hurmio, riemu sankarin paluusta ja "oikeuden toteutuminen pahiksille" on ainutkertaista tässtä elokuvassa. Vaatii munaa tulla toimintasankariksi elokuvaan yli 60-vuotiaana parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Vielä enemmän vaatii saada elokuva toimimaan. Tämä elokuva oli mielestäni täydellinen "naula Rambon arkkuun". Vaikka/kun saaga loppuisikin tähän ei se surettaisi mahtavan päätösosan johdosta.

Viime vuosina toimintaelokuvien taso on laskenut valtavasti. Rambo uudisti toimintaelokuva genreä samoilla tavoin kuin 80-luvulla. Rambo toimi(i) SUUNNANNÄYTTÄJÄNÄ! Kun maailma tarvitsi sankaria paikalla ei ollut Fantastic Four, Bilbo Reppuli tai muu liirumlaarumi. Paikalla seisoi vahvana ja ylväänä yksi mies: John Rambo...

P.s. En ole ihastunut!

Vaikka oonki tämmönen ''kova jätkä'' nii kyl tuli aika haikee olo tos IV:n lopus ku Rambo näkee jonkun kyltin missä lukee ''RAMBO'' ja John kävelee eteenpäin muistellen menneitä :( RIP Eversti Trautman

hassua, luin joskus alkuperäisen kirjan, se kolahti ja siitä tehty leffakin oli ok. Mut nämä myöhäsemmät jatkeet ovat täyttä kuraa.

juus nähty on. aika lihava oli stallone siinä ja muutenki näytti väsyneeltä. ja ihan liikaa kajalia ja ripsiväriä.

Rambo 2. Ei olisi pitäny kattoa. Olen humalassa. Rambo. Oli paska...