kaksi vuotta olen syönyt Seromex 40mg. Oli tässä tarkoitus jo vähentää annosta, mutta en pystynyt. Nyt olen taas mennyt alaspäin. Itsetuhoisia ajatuksia tällä kertaa ei sentään ole ollut, ja pakolliset koulujutut yms pystyn hoitamaan. Sosiaaliset suhteetkin jaksan miten kuten hoitaa. Kotona en sitten tee mitään. Makaan sohvalla. Illalla en pese meikkejä pois, en jaksa. Kotona en tee mitään, olen vain. Jätin juuri alkoholistipoikaystäväni, joka meni hoitoon. On siis pitänyt häntä tukea. Lisäksi mulla on BED/bulimia. Nyt syöminen on vain pahentunut masennuksen uusimisen myötä. Äsken kävin taas oksentamassa ekaa kertaa pariin vuoteen. Välillä on käynyt mielessä, mutta näin pitkälle en ole mennyt. Se vie ihanasti pois ahdistusta... En jaksaisi tätä.......... Pitäisikö vaihtaa lääkettä? Olen ymmärtänyt, että Cymbalta olisi aika hyvä? Joku mikä EI lihota, näitä syömisongelmia kun on... Kuitenkin jotain virtaa pitäisi saada ja mielialaa ylemmäs..... Opiskelutkin menee päin persettä kun ei jaksa lukea tentteihin..........
en jaksaisi enää...
tätä paskaa
7455
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lääkevaihdolla parane?
Nimittäin jos et ole valmis muuttamaan elämäntapojasi.> Jos se ei onnistu yksityisesti on HOITOKOTI, palvelukoti,kuntoutuskoti ainut paikka.
Vaikka tuntuisi että antaa periksi kaikelle ja menettää elämänsä, jos sellaiseen menee niin muutavaihtoehtoa ei kuitenkaan ole, jos haluaa välttyä katastroofilta> menettää terveytensä loppuelämäkseen ja pahimmassa tapauksessa ajautua itsetuhoon?
Sitten kun on hoidon kautta mahdollisesti tullut terveeksi ja löytänyt oikeat motiivit ja rajat itselleen on elämä elämisen arvoista ja antoisaa.
Tietää mitä haluaa, eikä ole pakonomaisesti tekemässä, mikä ei kiinnosta.
Onnekasta matkaa tulevaisuuteen> tervehtynyt
musta tilanne ei kuitenkaan ole niin paha. pystyn kuitenkin käymään koulussa ja jopa nauramaan kavereiden kanssa. Yksin kotana vaan ahdistaa niin perkeleesti enkä pysty mitään tekemään... raha-asiat meinaa jäädä hoitamatta jne... ahdistaa. ehkä tänään on vaan pahempi päivä. Nyt tuo oksentaminenkin ahdistaa. Ennen lääkehoidon aloitusta kuitenkin itkin koko ajan, nyt sitä en ole tehnyt.
kiitos
Tuo aloituskirjoitus sitten pitää sisällään ?
Minusta se oli täyttä kurkkua hätähuutoa omasta tilanteesta.Huomion hakemistako? ? ? ?
Mutta sitten kun joku neuvoja ja ohjeita antaa, että tilanne muuttuisi, kielletään kaikki, neuvot ja APUKEINOT> eN MINÄ TARVITS MITÄÄN APU´VA ? Minun tilanne on ihan OK, jne, jne, jne,
Tätäkö nämä kaikki purkaukset tällä osastolla ovat. Teinilasten itkunpillittämistä ja kasvukipu, itsenäistymis pyrkimyksiä, kirosanojen saattamana.
Kerran vielä> APU´VA löytyy jos sitä vain ollaan valmiit vastaanottamaan.> Ja pillerihumalat eivät ole kasvukipuihin se oikea lääke? ? ! !
(eikä pulimiaan)
SORI vaan mutta oli pakko kirjoittaa tämä yleiskatsaus> STT
sanoa sen, että on perseestä että toivoo että olisi maanis-depressiivinen että tietäisi että joskus tulee se "virtakausi" ja saisi jotain tehtyä............
http://fi.wikipedia.org/wiki/Bulimia
mulla on aika pitkälle sama tilanne..en voi sanoo, kun että koita vaihtaa lääkkeitä.Tuntuu kun tä paska ei ikinä meni ohi ja et elämä on täysin pilalla. Mut koitetaan nyt hoitaa itsemme kuntoon ja toivotaan että tä joskus helpottais, vaikka se tuntuukin tosi kaukaselta ajatukselta.Oon kuitenkin sitä mieltä, että kaikki apu mitä tarjotaan kannattaa ottaa vastaan ja käyttää hyväks.