Siskoni väittää, että kärsin syvästä masennuksesta. En olisi voinut kuvitellakkaan, että minua edes vaivaa joku.
Elän onnellisessa avioliitossa. 15 vuoden jälkeenkin meillä on hyvät välit. Huumoria, kiusoittelua ja seksiä lähes päivittäin. Lähettelemme usein eroottisia viestejä toisillemme töihin jne.
Meillä on neljä lasta. Fiksuja ja luovia, pärjäävät koulussa ja omistavat ystäviä. Minullakin on paljon ystäviä ympärilläni ja joskus pidän teatteria kotona, johon kerään porukkaa ja sitten hassutellaan tai pidetään vaikka levyraatia. Olen avoin, taiteellinen ja aina monessa mukana. En muista koska itkin viimeksi. Liikutuin varmaan jostain elokuvasta. Nukun kuin tukki, ruoka maistuu, käyn lenkillä ja olen alkanut harrastaa valokuvausta.
Siskoni alkoi vaan väittämään, että en luota itseeni, kuljen kuin nöyryytetty, mieheni alistaa minua psyykkisesti ja kotini on kuin sikolätti ja se kertoo syvästä masennuksesta. (kotini ei ole epäsiisti vaan hieman ahtaaksi käynyt) Sanoin hänelle, että jos olisin masentunut, ei silloin kukaan saisi noin sanoa, masentuneelle ihmiselle. Sehän masentuisi entisestään.
Hieman minua ottaa päähän hänen väitteet ja tekisi mieli mennä lääkäriin ja viedä lääkärin lausunto hänelle. Toisaalta taas ei jaksa ei kiinosta riidellä ihmisen kanssa, joka voi yks kaks väittää jostain jotain tuollaista. Jotenkin vaan tuntuu, että hänellä ei ole nyt itsellään kaikki hyvin. Hän kun on työtömäksi jäänyt, kaupunkia vaihtanut ja mies mennyt komennushommiin pari vuotta sitten.
Peilaako hän itseään minuun?
Elän onnellisessa avioliitossa. 15 vuoden jälkeenkin meillä on hyvät välit. Huumoria, kiusoittelua ja seksiä lähes päivittäin. Lähettelemme usein eroottisia viestejä toisillemme töihin jne.
Meillä on neljä lasta. Fiksuja ja luovia, pärjäävät koulussa ja omistavat ystäviä. Minullakin on paljon ystäviä ympärilläni ja joskus pidän teatteria kotona, johon kerään porukkaa ja sitten hassutellaan tai pidetään vaikka levyraatia. Olen avoin, taiteellinen ja aina monessa mukana. En muista koska itkin viimeksi. Liikutuin varmaan jostain elokuvasta. Nukun kuin tukki, ruoka maistuu, käyn lenkillä ja olen alkanut harrastaa valokuvausta.
Siskoni alkoi vaan väittämään, että en luota itseeni, kuljen kuin nöyryytetty, mieheni alistaa minua psyykkisesti ja kotini on kuin sikolätti ja se kertoo syvästä masennuksesta. (kotini ei ole epäsiisti vaan hieman ahtaaksi käynyt) Sanoin hänelle, että jos olisin masentunut, ei silloin kukaan saisi noin sanoa, masentuneelle ihmiselle. Sehän masentuisi entisestään.
Hieman minua ottaa päähän hänen väitteet ja tekisi mieli mennä lääkäriin ja viedä lääkärin lausunto hänelle. Toisaalta taas ei jaksa ei kiinosta riidellä ihmisen kanssa, joka voi yks kaks väittää jostain jotain tuollaista. Jotenkin vaan tuntuu, että hänellä ei ole nyt itsellään kaikki hyvin. Hän kun on työtömäksi jäänyt, kaupunkia vaihtanut ja mies mennyt komennushommiin pari vuotta sitten.
Peilaako hän itseään minuun?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kertomasi perusteella olen sitä mieltä, että et ole masentunut. En tiedä, onko kyseisen asian todistelusta mitään hyötyä, jos sisaresi on jo tehnyt diagnoosinsa. Ehkä sinun todistamisen sijasta kannattaa miettiä, mikä tässä oikein on taustalla tai yksinkertaisesti unohtaa koko juttu.
Tajusin jo itsekkin, kirjoittaessani ekaa viestiä, että paras antaa asian olla. Ehkä Siskolleni iski joku kateuskohtaus tai joku mennyt murheeni muistui hänen mieleensä.
Harmittaa ja huvittaa samaan aikaan moiset väitteet, ettei aina oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Vielä kuin sisareni on aika "Paha akka" monien mielestä ja saa usein aikaan aikamoisia draamoja. Itse olen kymmenen vuotta välttynyt moisista ja nyt sitten kai on minun vuoro kohdata hyytävää kritiikkiä.
Taidan ostaa siskolleni kukkia ja suklaata. Ehkä se siitä sitten.