Kävipä sitten niin, että viime kesänä ihastuin työkaveriin. Ajauduimme samaan seurueeseen työpaikan pippaloiden jatkoilla, ja rupesimme keskustelemaan. En keskusteluun ryhtyessäni ajatellut hänestä "mitään", koska olen kihloissa ja hän naimisissa. Mutta kuinkas sitten kävikään? Kuului se surullisen kuuluisa *klik* ja olin mennyttä naista. Ensin ajattelin, että tämä on nyt vain tätä samaa kuin joskus ennenkin: parin kuukauden päästä en muista koko ihmistä. Nyt, kahdeksan kuukautta myöhemmin, voin todeta, että ei se mennytkään niin.
Näen tätä kyseistä miestä satunnaisesti työpaikalla. Hän ei (toivottavasti) edes aavista, kuinka sekaisin sai koko maailmankuvani. Minä riudun palavan ihastuksen kourissa kuin pahinkin 15-vuotias ja tunnen samaan aikaan ihanaa, varpaita kipristelevää huumaa ja syyllisyydensekaista häpeää.
Olen viime aikoina nähnyt ihastustani suhteellisen harvoin, ja aloin jo uskoa, että olen päässyt pahimman yli. Perjantaina kuitenkin näin hänet taas. Osuimme syömään samaan aikaan ja rutiininomaisesti, itseäni kiduttaakseni, vilkuilin häntä salaa. Ja mitä sitten? Sitä, että hänellä ei enää ollutkaan vihkisormusta sormessa. Se hemmetin sormus on viiltänyt haavoja sydänparkaani monta pitkää kuukautta, joten nyt kun se loisti poissaolollaan, henkeni salpautui ja sisuskaluni heittivät voltteja.
En vielä tiedä, mitä sormuksen puuttuminen merkitsee. Onko sormus vain unohtunut kotiin altaan reunalle? Onko se pienennettävänä tai suurennettavana kultasepällä? Onko hän - luoja paratkoon - eronnut vaimostaan?
Entä jos hän elää tällä samalla planeetalla nyt vapaana sitoumuksista? Uskallanko silti sanoa tai tehdä mitään; uskallanko ottaa riskin? Nykyinen parisuhteeni on ollut karikolla jo pitkään, mutta en ole rohjennut ottaa sitä viimeistä, ratkaisevaa askelta. Entä jos nyt otan sen askeleen, ja se osoittautuu virheeksi?
Tämä ihastuminen on saanut minut kyseenalaistamaan koko elämäni ja miettimään, olenko tehnyt vääriä ratkaisuja menneisyydessä. En kuitenkaan ole saanut aikaiseksi mitään lopullisia ratkaisuja. Pelkäänkin nyt kaikkein eniten sitä, että jos ihastukseni on todella vapaa, teen sen tiedon vuoksi väärän ratkaisun, jota kadun loppuelämäni.
Miksi elämä on niin vaikeaa? Miksei ole yhtä, helppoa polkua, jonka voisi valita, ja pysytellä sillä tyytyväisenä loppuelämänsä?
Näen tätä kyseistä miestä satunnaisesti työpaikalla. Hän ei (toivottavasti) edes aavista, kuinka sekaisin sai koko maailmankuvani. Minä riudun palavan ihastuksen kourissa kuin pahinkin 15-vuotias ja tunnen samaan aikaan ihanaa, varpaita kipristelevää huumaa ja syyllisyydensekaista häpeää.
Olen viime aikoina nähnyt ihastustani suhteellisen harvoin, ja aloin jo uskoa, että olen päässyt pahimman yli. Perjantaina kuitenkin näin hänet taas. Osuimme syömään samaan aikaan ja rutiininomaisesti, itseäni kiduttaakseni, vilkuilin häntä salaa. Ja mitä sitten? Sitä, että hänellä ei enää ollutkaan vihkisormusta sormessa. Se hemmetin sormus on viiltänyt haavoja sydänparkaani monta pitkää kuukautta, joten nyt kun se loisti poissaolollaan, henkeni salpautui ja sisuskaluni heittivät voltteja.
En vielä tiedä, mitä sormuksen puuttuminen merkitsee. Onko sormus vain unohtunut kotiin altaan reunalle? Onko se pienennettävänä tai suurennettavana kultasepällä? Onko hän - luoja paratkoon - eronnut vaimostaan?
Entä jos hän elää tällä samalla planeetalla nyt vapaana sitoumuksista? Uskallanko silti sanoa tai tehdä mitään; uskallanko ottaa riskin? Nykyinen parisuhteeni on ollut karikolla jo pitkään, mutta en ole rohjennut ottaa sitä viimeistä, ratkaisevaa askelta. Entä jos nyt otan sen askeleen, ja se osoittautuu virheeksi?
Tämä ihastuminen on saanut minut kyseenalaistamaan koko elämäni ja miettimään, olenko tehnyt vääriä ratkaisuja menneisyydessä. En kuitenkaan ole saanut aikaiseksi mitään lopullisia ratkaisuja. Pelkäänkin nyt kaikkein eniten sitä, että jos ihastukseni on todella vapaa, teen sen tiedon vuoksi väärän ratkaisun, jota kadun loppuelämäni.
Miksi elämä on niin vaikeaa? Miksei ole yhtä, helppoa polkua, jonka voisi valita, ja pysytellä sillä tyytyväisenä loppuelämänsä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
siis tarkoitan tämän miehen suhteen. Se, mitä ratkaisuja teet oman elämän kanssa nykyisen miehesi suhteen on aivan toinen asia. Mutta nyt kannattaa ekaks jutella ja tutustua siihen toiseen. Ethän sinä tiedä, mikä hänen tilanteensa on jne. joten älä vielä mieti ratkaisuja...
Tsemppiä!