Mä jo luulin että pärjäisin masennukseni kanssa ja saisin sen pidettyä taka-alalla. Sitten muutama ärsyke, pahaa mieltä tuottava asia ja tipun taas kuiluun. Tiedän kyllä sen, että nämä ovat ohimeneviä kohtauksia, mutta ne tuntuvat raskailta ja vaikeilta kestää.
Onneksi täällä samoin kokeneet YMMÄRTÄVÄT mistä puhun, ei tarvitse kaiketi vääntää rautalangasta.
Onneksi täällä samoin kokeneet YMMÄRTÄVÄT mistä puhun, ei tarvitse kaiketi vääntää rautalangasta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
...kun aurinko ei paista (eli äsekettäin yli 100 päivää putkeen) on pakko yrittää keksiä se syy, miksi en ampuisi aivoja olohuoneen seinälle!
Vielä on löytynyt...
Tuntuu välillä niin turhalta yrittää mitään, koska sitten taas putoaa.
Hyvin ajattelit ettei tarvitse väännellä rautalangasta koska varmaan täällä liikkuvat ihmiset itetävät mitä on masennus ja ahdistus .
Erinlaisina ihmisinä kuitenkin meillä on myös monenlaiset selvitymiskertomuksemme .Masennuksiakin on monenlaisia sellaisia jotka hiipivät päivittäin koettaen tehdä pesää ajatusmailmaan ja saada lamaantumaan .Ahdistus ja másennus onkohan ne yksi ja sama asia ,vai oisko niin että kun rupeaa ahdistamaan ollaan masennuksen eteisessä ja siitä vaan oven avaus niin ollaan sitten sisemmällä.
Itsellä ahdistus tulee usein yllättäin ja se saa näyttämään kaikki asiat sellaisilta pimeiltä ja puristavilta .Olen lohduttautunut kokemuksellani lentokoneessa ,kuinka koneen noustessa ei näkynyt kuin paksu pilviverho mutta hetken päästä olimme kirkkaalla pilvettömällä taivaalla jossa todellakin oli aurinko .
Ihmisen elämä on tälläistä ,itse olen löytänyt elämääni pysyvän tarkoituksen ja tiedän Jeesus on aurinkoni ja Jumalan sanasta ammennan voimaa päivittäin .
Silti koen ihmisenä näitä tunteita kuten sinäkin vaikka uskossa olen .
..ne erilailla täällä taivaltaa....?
Menikähän se laulu näin?
Minä en ole kohdannut sanaa PIMEYS enää tänä talvikautena lainkaan,vaikka on ollut tavallista pidempi mustakausi, kun ei ole ollut lunta.
MIKSI ?
Koska olen saanut "sisäisen valon" Pyhältähengeltä ja Kolmiyhteiseltä JUMALALTA.
Ja sitä asiaa kun HOITAA, että se on pysyvää,(jännittää jos tämä loppuu) niin kaikki on elämässä hyvin? > Näin on ainakin ollut jo 20kk.
(sitä ennen pimeyttä 17v> lääkityksessä)
"Koska valaisee kointähtönen, mua......."
Uudestisyntynyt MIES 55v >
Hyvää kevättä vaan> Paistaa se aurinko RISUKASAANKIN, ehkä joskus, jos sitä valoa etsii sisimmästään, uskon kautta.
"Usko, Toivo, Rakkaus" siinä lääkkeet siihen.
Sana Sinulle
Hartaus sunnuntaiksi 24.2.
3. paastonajan sunnuntai
Tee minut köyhäksi
Millaista elämä on silloin, kun työttömäksi joutuminen merkitsee kerjuulle lähtöä. Tai kun talousvesi täytyy joka päivä hakea kymmenen kilometrin päästä kävellen. Millaista on elää yhteiskunnassa, jossa ihmisoikeuksia ei tunnusteta, jossa sairaalaan pääsee vain, jos on varaa tai jossa mielipiteensä lausumisesta voi joutua hengen vaaraan.
Kristillinen arvomaailma on vaikuttanut meidän elämäämme täällä Euroopassa jo niin pitkään, että emme enää pysty ymmärtämään, millaista elämämme olisi ilman kristillisten arvojen vaikutusta yhteiskunnassa. Elämämme on ulkonaisesti helppoa, emme ole vaarassa kuolla nälkään ja meillä on enemmän kuin mitä ihminen elääkseen tarvitsee. Silti tai ehkä juuri siksi olemme hukassa elämämme kanssa. Oikea ja väärä, hyvä ja paha ovat puuroutuneet postmoderniksi
puuroksi, kun mitään ei saa tuomita tai arvostella. Totuus on nykyajan ihmiselle suhteellinen käsite. Elä omaa elämääsi ja ota siitä kaikki irti, sanotaan.
Kolmannen paastonajan sunnuntain evankeliumi (Joh. 12:37-43) kysyy kipeän kysymyksen: Miksi on ihmisiä, jotka eivät ole kiinnostuneita oikeasta tiestä? Miksi he eivät näe ja ymmärrä? Kysymyksen voi saman tien kääntää itseään kohti: Miksi minä en näe? Miksi minä en kaipaa pelastajaa, miksi en osaa ikävöidä vapautusta, miksi olen linnoittautunut oman elämäni mukavuuteen, enkä jaksa miettiä hyvän ja pahan, elämän ja kuoleman kysymyksiä.
Mitä meille merkitsee päivän otsikko: Jeesus, Pahan vallan voittaja. Onko se jotain joka tapahtuu kaukana omasta mukavasta elämästämme. On helppo ajatella, että Pahan valta on enää vain vertauskuvallisesti totta, koska elämämme ei ole jokapäiväistä hengissä selviämisen taistelua. Todellisuudessa suurimmalle osalle maailman ihmisistä koko elämä on hyvän ja pahan, elämän ja kuoleman kamppailua. He eivät mieti, onko tuo taistelu todellista vai vertauskuvallista. He elävät sitä ja tietävät, että hyvä on sitä, mikä ylläpitää ja lisää elämää ja paha on sitä, joka tuo kuoleman lähelle niin henkisesti kuin fyysisestikin. He todella ovat lähempänä totuutta kuin me. Heidän on taivasten valtakunta.
Olemme rikkaampia, mutta silti köyhiä. Meillä on kaikki, mutta ei siltikään mitään. Voimme vain rukoilla. Tee meidät köyhiksi. Anna meille oikeanlainen jano ja nälkä, auta näkemään hyvä ja paha ympärillämme, omassa elämässämme ja kaipaamaan sinua, Jeesus, Vapahtaja, Pahan vallan voittaja.
Karoliina Löytty
Kirjoittaja on pastori Ruovedeltä.
Kirkon tiedotuskeskus 31.1.2008
Niin sama juttu mulla. Saattaa olla kivaa, muttakun joku mainitsee jostain asiasta, joka saa edes yhden kurjan ajatuksen mieleen- tuntuu kuin putoisi johonkin pimeään kaivoon. Silloin usein lähden paikalta, kotiin. Kotona en jaksa tehdä mitään, makaan sohvalla, saan itkukohtauksia, itken ne loppuun, ja vaikeimpina hetkinä kuuntelen musaa, ja välillä viiltelen.
oletko keskustellut vanhempiesi, ystäviesi tai jonkun muun tutun kanssa miltä Sinusta tuntuu. Koulun terv.hoitaja osaisi varmaan auttaa ja tukea, koska Sinun ei ole hyvä olla yksin tuntemustesi kanssa. Ei saa jäädä yksin ja vetäytyä!