Vuonna 1988 Suomi oli noussut asukasta kohti lasketulla kansantulolla mitattuna maailman 8. rikkaimmaksi maaksi. Mainittuna vuonna bkt:n kasvu oli viisi prosenttia ja 1980-luvulla keskimäärin 3% vuodessa, mikä oli selvästi OECD-maiden keskiarvoa enemmän.
Samana vuonna alkoi kuitenkin alamäki. Siihen vaikuttivat toimenpiteet, joita toteutettiin Koiviston suurimman asiantuntemuksen alalla eli talous- ja rahapolitiikassa. Suomen Pankki ryhtyi liberalisoimaan rahapolitiikkaansa, mutta ei kyennyt löytämään vastalääkkeitä keskuspankin määräysvaltaa kiertäville markkinavoimille. Puoli vuosikymmentä myöhemmin alkaneen pankkikriisin ja kansalaisilla maksatettavan kymmenien miljardien markkojen pankkituen pääaiheuttajana voidaan pitää Suomen Pankin entistä ja silloisen pääjohtajan presidentti Koiviston ja Rolf Kullbergin sekä Holkerin sinipunahallituksen yksituumaista, ilmeisesti lähinnä EU-jäsenyysspekulaatioiden synnyttämänä tehtyä päätöstä, jolla Suomi muiden pohjoismaiden tavoin luopuu valuuttasäännöstelystä.
Tilanteessa, jossa öljyn hinta maailmanmarkkinoilla aleni, vientituotteiden hinnat nousivat ja Neuvostoliittoon suuntautuva kauppa vähentyi, Holkerin hallitus harjoitti löysää finanssipolitiikkaa. Se ei halunnut puuttua markkinoiden vinoutuneeseen toimintaan säästämisen lopahtaessa ja pankkien tyrrkyttäessa rahaa lainaksi asiakkailleen, mikä tapahtui - niin kuin myöhemmin kävi ilmi - monasti ilman riittäviä vakuuksia.
Sosiaalidemokraattien ja Kokoomuksen yhteishallituksen toimikaudella 1987-91 Suomen ulkomaanvelka kaksinkertaistui ja osakkeilla keinottelu nousi huippuunsa. Hallituksen harjoittaman politiikan seurauksena - hallitus ajoi läpi esim. työeläkemaksujen korotuksen vuoden 1990 alusta kahdella prosenttiyksiköllä - teollisuuden siirtyminen Suomesta ulkomaille lisääntyi. Elintarvikkeet kallistuivat Suomessa 1980-luvulla ennätysmäisesti lähes 70 prosenttia, kun kartellien ja monopolien sallittiin vapaasti määrätä niiden hinnat. Näin ei olisi voinut tapahtua, elleivät johtavat puolueet ja poliitikot olisi sitä sallineet. Siihen, että ne katselivat läpi sormien monopolien ja kartellien toimintaa, josta laskun maksoivat kuluttajat, on vaikeata löytää muuta selitysta kuin puolueidenh ja poliitikkojen liian läheiset ja sen vuoksi korruptiiviset suhteet monopoleihin ja kartelleihin ja tästä johtuva riippuvuus niistä.
Puhuessaan Suomen eduskunnan päättäjäisissä 3.3.1983 presidentti Koivisto oli todennut, ettei hän antaisi kenenkään tärvellä hoitoonsa uskottua J.K. Paasikiven ja Urho Kekkosen ulkopoliittista perintöä. Koiviston 12-vuotisen presidentinkauden loppupuolella hän itse teki sen, minkä oli luvannut estää muita tekemästä.
Suomen saattaminen ETA-jäsenyyttä ja valtiojohdon haluamaa EY-jäsenyyttä varten ns. eurokuntoon, mikä edellytti mm. lainsäädännön laajaa muuttamista EU:n vaatimusten mukaiseksi, vei maata kohti konkurssia ja yhteiskunnallista räjähdystä. Tällaista arviointia ei voi pitää liioiteltuna, kun maassa oli puoli miljoonaa työtöntä, joista suurelle osalle ansiosidonnaisen päivärahan maksaminen oli pian loppumassa. Samanaikaisesti valtion ulkomainen velkaantuminen isääntyi jatkuvasti, ja edessä olivat sosiaaliturvan leikkaukset sekä työehtojen kiristyminen, minkä lisäksi kansalaiset ovat joutuneet pankkien takuumiehiksi maksamaan niiden tappioiden peittämiseksi valtion tukea miljardeja markkoja.
Helmikuun 1989 ja toukokuussa 1992 tapahtuneen ETA-sopimuksen allekirjoittamisen välisenä aikana EU:n normit vaikuttivat määräävästi yli 30:n Suomen eduskunnan säätämän lain sisältöön. Vuoden 1991 alusta voimaan tullut laki talletuspankkien toiminnasta oli yksi EU:n vaatimusten mukaisesti säädetyistä laeista. Lakitieteen lisensiaatti Aarre Tähti on osoittanut, että tällä lailla tiukennettiin olennaisesti pankkien vakavaraisuusvaatimuksia. Mikäli ne olisi pidetty entisellään eikä niitä olisi EU:n mallia seuraten tiukennettu, olisi valtion vuoden 1991 alun ja vuoden 1993 kesäkuun lopun välisenä aikana maksamasta pankkituesta säästynyt seitsemän miljardia markkaa. Tähti on havainnollistanut tämän summan suuruusluokkaa vertaamalla sitä vuodeksi 1994 kaavailtuun valtion palkkamenojen runsaan 10 prosentin leikkaukseen, joka säästäisi valtion menoja n. 2500 miljoonaa markkaa eli ainoastaan runsaan kolmanneksen mainitun EU-lain säätämisen seurauksena syntyneistä lisämenoista.
EU-jäsenyyden taloudellisia kustannuksia arvioitaessa on laskelmissa otettava täysimääräisinä huomioon myös pelkästään lainsäädännön harmonisoimisesta ja muusta yhdentämisestä maksetut ja maksettavat kulut. Samalla on syytä muistaa, että koko pankkikriisiltä olisi ilmeisesti vältytty, ellei valuuttasäännöstelyä olisi eurohuumassa päätetty poistaa.
Samana vuonna alkoi kuitenkin alamäki. Siihen vaikuttivat toimenpiteet, joita toteutettiin Koiviston suurimman asiantuntemuksen alalla eli talous- ja rahapolitiikassa. Suomen Pankki ryhtyi liberalisoimaan rahapolitiikkaansa, mutta ei kyennyt löytämään vastalääkkeitä keskuspankin määräysvaltaa kiertäville markkinavoimille. Puoli vuosikymmentä myöhemmin alkaneen pankkikriisin ja kansalaisilla maksatettavan kymmenien miljardien markkojen pankkituen pääaiheuttajana voidaan pitää Suomen Pankin entistä ja silloisen pääjohtajan presidentti Koiviston ja Rolf Kullbergin sekä Holkerin sinipunahallituksen yksituumaista, ilmeisesti lähinnä EU-jäsenyysspekulaatioiden synnyttämänä tehtyä päätöstä, jolla Suomi muiden pohjoismaiden tavoin luopuu valuuttasäännöstelystä.
Tilanteessa, jossa öljyn hinta maailmanmarkkinoilla aleni, vientituotteiden hinnat nousivat ja Neuvostoliittoon suuntautuva kauppa vähentyi, Holkerin hallitus harjoitti löysää finanssipolitiikkaa. Se ei halunnut puuttua markkinoiden vinoutuneeseen toimintaan säästämisen lopahtaessa ja pankkien tyrrkyttäessa rahaa lainaksi asiakkailleen, mikä tapahtui - niin kuin myöhemmin kävi ilmi - monasti ilman riittäviä vakuuksia.
Sosiaalidemokraattien ja Kokoomuksen yhteishallituksen toimikaudella 1987-91 Suomen ulkomaanvelka kaksinkertaistui ja osakkeilla keinottelu nousi huippuunsa. Hallituksen harjoittaman politiikan seurauksena - hallitus ajoi läpi esim. työeläkemaksujen korotuksen vuoden 1990 alusta kahdella prosenttiyksiköllä - teollisuuden siirtyminen Suomesta ulkomaille lisääntyi. Elintarvikkeet kallistuivat Suomessa 1980-luvulla ennätysmäisesti lähes 70 prosenttia, kun kartellien ja monopolien sallittiin vapaasti määrätä niiden hinnat. Näin ei olisi voinut tapahtua, elleivät johtavat puolueet ja poliitikot olisi sitä sallineet. Siihen, että ne katselivat läpi sormien monopolien ja kartellien toimintaa, josta laskun maksoivat kuluttajat, on vaikeata löytää muuta selitysta kuin puolueidenh ja poliitikkojen liian läheiset ja sen vuoksi korruptiiviset suhteet monopoleihin ja kartelleihin ja tästä johtuva riippuvuus niistä.
Puhuessaan Suomen eduskunnan päättäjäisissä 3.3.1983 presidentti Koivisto oli todennut, ettei hän antaisi kenenkään tärvellä hoitoonsa uskottua J.K. Paasikiven ja Urho Kekkosen ulkopoliittista perintöä. Koiviston 12-vuotisen presidentinkauden loppupuolella hän itse teki sen, minkä oli luvannut estää muita tekemästä.
Suomen saattaminen ETA-jäsenyyttä ja valtiojohdon haluamaa EY-jäsenyyttä varten ns. eurokuntoon, mikä edellytti mm. lainsäädännön laajaa muuttamista EU:n vaatimusten mukaiseksi, vei maata kohti konkurssia ja yhteiskunnallista räjähdystä. Tällaista arviointia ei voi pitää liioiteltuna, kun maassa oli puoli miljoonaa työtöntä, joista suurelle osalle ansiosidonnaisen päivärahan maksaminen oli pian loppumassa. Samanaikaisesti valtion ulkomainen velkaantuminen isääntyi jatkuvasti, ja edessä olivat sosiaaliturvan leikkaukset sekä työehtojen kiristyminen, minkä lisäksi kansalaiset ovat joutuneet pankkien takuumiehiksi maksamaan niiden tappioiden peittämiseksi valtion tukea miljardeja markkoja.
Helmikuun 1989 ja toukokuussa 1992 tapahtuneen ETA-sopimuksen allekirjoittamisen välisenä aikana EU:n normit vaikuttivat määräävästi yli 30:n Suomen eduskunnan säätämän lain sisältöön. Vuoden 1991 alusta voimaan tullut laki talletuspankkien toiminnasta oli yksi EU:n vaatimusten mukaisesti säädetyistä laeista. Lakitieteen lisensiaatti Aarre Tähti on osoittanut, että tällä lailla tiukennettiin olennaisesti pankkien vakavaraisuusvaatimuksia. Mikäli ne olisi pidetty entisellään eikä niitä olisi EU:n mallia seuraten tiukennettu, olisi valtion vuoden 1991 alun ja vuoden 1993 kesäkuun lopun välisenä aikana maksamasta pankkituesta säästynyt seitsemän miljardia markkaa. Tähti on havainnollistanut tämän summan suuruusluokkaa vertaamalla sitä vuodeksi 1994 kaavailtuun valtion palkkamenojen runsaan 10 prosentin leikkaukseen, joka säästäisi valtion menoja n. 2500 miljoonaa markkaa eli ainoastaan runsaan kolmanneksen mainitun EU-lain säätämisen seurauksena syntyneistä lisämenoista.
EU-jäsenyyden taloudellisia kustannuksia arvioitaessa on laskelmissa otettava täysimääräisinä huomioon myös pelkästään lainsäädännön harmonisoimisesta ja muusta yhdentämisestä maksetut ja maksettavat kulut. Samalla on syytä muistaa, että koko pankkikriisiltä olisi ilmeisesti vältytty, ellei valuuttasäännöstelyä olisi eurohuumassa päätetty poistaa.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Rahamarkkinoiden vapautus kyllä alkoi jo 80-luvun puolivälissä kepun Ollilan ollessa valtiovarainministerinä. Markkinavapautusta ajoi kovasti KOP:n silloinen pääjohtaja Jaakko Lassila. Asiasta voi katsoa tarkemmin hänen muistelmistaan.
Laman syinähän oli kolme asiaa: idänkaupan romahdus, länsitaantuma ja pankkikriisi. Ei tainnu Manun rahkeet noihin kaikkiin riittää!
taustapiru oli kylläkin Koivisto. Jokaikisestä asiaa sivuavasta lakiesityksestä löytyy hänen nimensä. Lamaan ajautumisen syyt eivät myöskään olleet nuo mainitut kliseet, idänkaupan romahdus jne, vaan nimenomaan holtiton rahataloudellinen ekspansio. Kannattaa lukea esim. Kianderin jälkitarkastelu, löytyy Suomen Akatemian tutkimusmateriaalista, www.aka.fi
Tunnustat kuitenkin, että kepun Ollila siellä luurasi. Palkittiin muuten myöhemmin viralla Suomen Pankin johtokunnassa. Ovat Väyrysen kanssa kavereita ja pohjoisen poikia molemmat.
EU on Suomelle ollut tosi hyvä asia. On hyvinvointia ja eurooppalaista ajatuksen lentoa. On vapauduttu Neuvosto-Suomen pakkopaidasta, jossa kepu meitä piti vuosikymmeniä.
Manu oli ihan hyvä pressa. Kuka vielä muistaa, kuka oli hänen vastaehdokkaansa. Sehän oli Ahti Karjalainen, jota kepu ja elinkeinoelämän silloiset punaiset vuorineuvokset ajoivat!
Lipponenhan on ehtinyt pitkän uransa aikana kannattaa sekä Neuvostoliittoa, että EU:TA, mutta ei koskaan itsenäistä suomea. Mitähän hyötyä siitä EU:sta on Suomelle ollut?
Lipponen on ison luokan valtiomies. Samassa luokassa kuin Paasikivi. Lipponen julisti jo 70-luvulla kommunismin häviävän järjestelmäkilpailun. Sen takia taistolais-kepulainen tiedotuskoneisto vainoaakin häntä edelleen. Ja mitä sanoi Kekkonen: "itsenäisyys ei ole rajojen panemista vaan aitojen avaamista".
...on eurooppalaista ajatuksen lentoa...
Kuule: Syödäänkö se "ajatuksenlento"?
Voisiko sitä hyvinvointia lähettää tänne Itä-Suomeenkin päin, kun saneerasivat rakennemuutoksen hurmassa työttömäksi meikäläisenkin ja penskat parkuvat nälkää. Tuo naapurin Arska puhuu jo eriarvoistumisesta...
Mutta lähetä se ruokaohje siitä "ajatuksen lennosta" niin olisin kiitollinen.
Kyllä se parku kuuluu tänne asti. EU-tukeahan sinne Itä-Suomeen on lapettu jo monta vanhaa miljardia.
Eikös se Lipponen ollut Kuopiosta kotoisin?
Ei voida hyvin, eikä ole sitä vähää poliittista itsenäisyyttä mikä Neuvostoliiton ja Kekkosen aikaan oli. EU on ahtaampi pakkopaita, mutta sitä vastoin on propaganda ja itsesensuurikin kovempaa laatua.
Demut pitävät meitä eurokuristuksessa.
Saldo Lipposen ajalta:
suuret- ja suurenevat valtionvelat, kansan moraali pohjalukemissa, työttömyys pysyy, homot rinnastetaan perheisiin, halpa viina virtaa ja kansa maksaa mielenterveys ja sosiaalimaksuja hampaat irvessä.
Lipposen toimet pitäisi tutkia valtakunnanoikeudessa juurtajaksain, samoin koko Koiviston Konklaavin!
Ahon johdolla mentiin EU:hun. Ja kansanäänestyksellä asia siunattiin.
Vertaappa saldot oikein Lipposen hallituksen ja Ahon hallituksen välillä. Valtionvelka puolitettu, työttömyys samoin. Yrittäjyys kukoistaa. Reaaliansiot kasvoivat Lipposen hallituiksen aikana joka ikinen vuosi. Että sillai.
EU:han elättää koko tämän Suomenkin maatalouden. Siinä se on se pakkopaita, joka sinuakin ahditaa.
No miksi hän sitten vastusti efta-sopimusta jos hän on linjakas????
Lipponen kannatti EFTA-sopimusta. Joten ei kannata levittää vääriä lausuntoja. Hän myös esitti EU-jäsenyyden hakemista aikana, jolloin Väyrynen, Aho ja kumppanit vielä vastustivat. Onneksi Aho sittemmin tuli järkiinsä.
Lipponen ei todellakaan kannattanut efta-sopimusta 60-luvulla, vaan vaati Suomea liittymään "Neuvostoliiton johtamaan turvallisuusjärjestelmään". Kannattais varmaan lukea muutakin kuin Kairamon ja Putkosen hengentuotteita.
Mitä EU-tukea - mehän tuemme Keski-Eurooppalaisia!
Suomi maksaa EU:lle enemmän kuin saa takaisin. Siis nettomaksaja.
Suomen maksut EU:lle vain nousevat:
- Valtion tilinpäätöksen mukaan Suomi oli viime vuonna EU:ssa nettomaksaja, kertoi valtiovarainministeriö.
Talousarvion tasolla Suomi maksoi EU:n budjettiin 126 miljoonaa euroa enemmän kuin sai. Menoja kertyi 1 123 miljoonaa euroa ja tuloja 997 miljoonaa euroa.
Väität että:
"EU:han elättää koko tämän Suomenkin maatalouden."
EI ELÄTÄ
ME NETTOMAKSAJAT ELÄTÄMME KESKI-EUROOPAN "TOVERITKIN".
ENSIKSI:
Euroopan unionin laajentuminen nostaa Suomen maksuja roimasti. Valtiovarainministeriön laskelmien mukaan Suomen nettomaksu voi nousta yli miljardin euron vuodessa eli noin kuusinkertaiseksi nykyisestä, kirjoitti Turun Sanomat 25. heinäkuuta 2003 .
Nettomaksu tarkoittaa erotusta, joka jää jäljelle, kun Suomen maksamista EU-jäsenmaksuista vähennetään kotimaahan palautuneet EU-tuet.
TOISEKSI:
(HS arkisto 25.5.2002)
Suomi maksaa EU:ssa eniten valtiontukia (kansallisista varoistaan).
OECD:n tutkimuksen mukaan
Maataloustuesta vain viidesosa päätyy tuottajille...
OECD arvioi tutkimuksessaan, että eniten maataloustuesta hyötyvät maatalouden tuotantopanosten ja välineiden toimittajat.
- Elintarviketuottajille maataloustuesta siirtyy OECD:n ekonomistien laskelmien mukaan vain noin viidesosa.
Mutta joillekin se ei näytä kelpaavan. Ruikutetaan, että päätösvalta vietiin, mutta eivät pysty/halua sanoa, mitä olisi päätetty toisin, jos ei olisi liitytty EU:hun.
Taudin kuvaan kuuluu myös se, että EU:n hyviä puolia ei suostuta tunnustamaan. Kuvitellaan, että elämä on valintamyymälä, jossa voisi valita vain mieleiset erikoistarjoukset.
Kuinka paljon YK:lta saamme tukea. Olemmeko YK:lle nettomaksaja vai nettosaaja. Entä kuinka paljon tamperelainen maksaa Suomen valtiolle ja kuinka paljon saa takaisin. Onko kyseessä nettomaksaminen vai nettosaaminen.
Kannattaisiko EU-HUn kuulua, jos olisimme nettosaajia. Entä kuka silloin olisi nettomaksaja? Ja miksi?
YK:n jäsenvaltiot
YK:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet antamaan 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan kehitysyhteistyöhön. Suomen hallitus päätti vuonna 2002, että määrärahat pyritään nostamaan 0,4 prosenttiin ensi vaalikauden loppuun mennessä.
YK:sta puheen ollen
ei koskaan voi olla varma, minne kehitysyhteistyöhön tarkoitetut rahat päätyvät.
Hilpeä esimerkki
Linkki
http://www.verkkouutiset.fi/cgi-bin/pika/jutut.pl?/arkisto/Arkisto_2000/21.tammikuu/base 2588
Olen samaa mieltä. Totuus esiin myös Ahosta.
www.satanen.com
Laitappa listaan Suomen todella hyvät pressat. Kyllä sieltä löytyy Paasikivi, Koivisto ja Halonen ainaski. Ja miksei Mannerheimikin vaikka oli pressana vain lyhyen aikaa.
pressat jäävät vähiin.
Paasikivi koska oli rohkea ja rakensi sodanjälkeiset suhteet. (Junnila ei uskaltanut lähteä mukaan, liian iso haaste - eikä sitten enää koskaan pystynyt myöntämään itselleen tehneensä väärän ratkaisun ja olleensa pelkuri.)
Kekkonen, joka piti vuorineuvokset pelossa N-liiton uhan avulla ja toteutti määrietietoista bismarckilaista sosiaalipolitiikkaa, jolla tämä vuosisadan alussa vielä melkein savupirttitasoinen maa nostettiin muiden pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden rinnalle.
Kun Kekkonen mureni, Koivosto tuhosi Paasikiven ja Kekkosen perinnön pikavauhdilla. Tällä hetkellä elämme kansainvälisten lainakauppiaitten lypsylehmänä toimivassa velanmaksuvaltiossa, jossa esim. valtiovarainministerin henkilö ja budjetin menokatto on muualta määrätty.
Suomihan on EU-maista Luxemburgin ohella vähiten velkaantunut. Jotten laitappa nuo talous- ja historiatiedot ajan tasalle ennenkuin kirjoittelet ja nolaat enempää itseäsi.
Hyvä yleiskatsaus siihen kuinka maat eri tavoin kansainvälisen ylikävelyn systeemeillä velkaannutetaan ja päädytään periaatteessa samaan lopputulokseen, eli siihen että varsinaista päätösvaltaa käytetään maan ulkopuolelta, esittää Michel Chossudovskyn kirja "Köyhyyden globalisointi".
Suomikin on Washingtonista katsottuna vain akateemista halpatyövoimaa tarjoava kehitysmaa. Suomi velkaanutettiin tyylipuhtaasti samaa kaavaa noudattaen kuin moni niin sanotusti vähemmän kehittynyt maa.
Eihän tästä puutu enää kuin kepun työreformi. Sitähän Vanhanen oli keskeisesti ideoimassa.
Vuoden 2000 tilastossa julkinen velka % BKT:stä oli
Irlanti 39,0 % ja Britannia 42,1 %
Vertaus Luxemburgiin ( 5,6 %) on huono. Pikemminkin Suomi ( 44,0 % ) on "hyvää keskitasoa", koska
koko EU-alueen velka oli 64,1 %
Uusista EU maista Suomen edelle menevät vielä ainakin
Viro 5,3 %, Latvia 14,1 %, Liettua 23,7 % , Tsekki 17,3 % , Romania 22,9 % , Slovakia 32,4 % ja Puola 40,9 %
http://www.stat.fi/tk/tp/maailmanumeroina/17_julkinen_sektori.xls
Manu on edelleen Suomen rehellisin poliitikko. Ainut satamajätkä, joka on noussut pressaksi.
Menehän nyt pesemään suu saippualla!
Koivisto ensin haukkui talousrikostutkijat ja uhksi panna "yli-innokkaat jäähylle". Sen seurauksena Noppa-juttu vesitettiin, Nostokonejuttu vesitettiin ja yleensä talousrikostutkinnat romahtivat puoleen.
Seuraavaksi Koivisto määräsi konklaavissaan 6.5.1992 tuomioistuimet suosimaan pankkeja velkaoikeudenkäynneissä. Seurauksia maksat sinäkin.
Koivisto toimi takapiruna myös VS-yhtiöitten konkurssissa. Sekin on ollut jo 20 vuotta auki, eikä sitä voida Koiviston eläessä päättääkään, koska silloin tulee ilmi, ettei yhtiö tosiasiassa konkurssissa ollutkaan.
Jos nuo ovat "rehellisen politikon" toimia, niin minkähän laisia ne epärehelliset ovat olleet?
Eikö olisi sinunkin jo aika aikuistua ja lopettaa toisten syyttely ja kantelu. Kanteleminen on pahasta. Sehän opetetaan jo pikkulapsille.
Ainakin Uski kantelee kaikista tasapuolisesti poliittiseen väriin katsomatta. Hyvä että edes joku tekee senkin työn. Vaihtoehto puistattaa ainakin minua:
Koulukiusaajaa ei saa ilmiantaa, varkaasta puhumattakaan. Rattijuopon käräyttäjä pitää tuomita kantelijana jne. Ainakaan silloin kun väärintekijä on jonkun hyvä kaveri tai muuten vaan sympaattinen henkilö.
Mihinkähän tuo johtaisi?
ettei Paavo Lipposen bush-löpinöitä saa käräyttää.
Eiköhän ole jo käräytetty. Jopa sellaisestakin, mitä ei ole edes tehnyt. Noitten keskustelujen aikaan joulukuussa 2002 ei ollut vielä olemassakaan sitä sotaliittoutumaa, mihin Jäätteenmäki väitti Suomen liitetyksi! Sehän perustettiin vasta helmi-maaliskuussa 2003.
ja mitä ja milloin. Kenellä lienee aihetta jälkiensä peittelyyn ja ylipuolustautumiseen.
Paljonhan me noista jutuista tiedämmekin:
YLE 1:n TV-uutiset 20. 3. 2003 klo 20:30)
toimittaja Petri Sarvamaa (USA):
"Rumsfeld käytti paljon aikaa sen vakuuttamiseen, että Yhdysvaltain liittouma on paljon suurempi kuin julkisuudessa on annettu ymmärtää. Hänen mukaansa se on jopa suurempi kuin mitä ulkoministeriön täällä pari päivää sitten antama tieto 45 maasta olisi. Ja Rumsfeldin mukaan monet maat haluavat auttaa salassa julkisuudelta, haluavat, öö -- haluavat että sitä ei kerrota julkisuuteen, mutta että monet maat antavat hyvin arvokasta apua Yhdysvalloille. Hän mainitse esimerkkeinä muun muassa humanitäärisen avun ja sitten eräitä muita asioita."
--
"Irakilaisten diplomaattien karkotus -- on paljastunut Yhdysvaltain puolustusministeriö Pentagonin salaiseksi operaatioksi nimeltä "Uhkaava taivaanranta". Se mikä tässä nyt on tärkeää, on se että Washington Postin tietojen mukaan esimerkiksi Ruotsi on - Ruotsihan on voimakkaasti arvostellut Yhdysvaltoja - mutta että Ruotsi olisi, on myös tiedusteluelimiensä kautta auttanut Yhdysvaltoja kiristämään diplomaateilta tietoja mahdollisista kemiallisista ja biologisista aseohjelmista. Ja tässä on epäilyksenä se, että viime kuukasien aikana [katko] määrä on lisääntynyt voimakkaasti ja nopeasti."
"Myös Suomessa ulkoministeriö sanoi, että näitä irakilaisdiplomaatteja, joista siis 3 päivää sitten kerrottiin, että Suomesta karkotetaan 3 kappaletta, että heitä olisi seurattu jo usean kuukauden ajan ja haluttiin ikään kuin antaa sellainen kuva, että tällä ei olisi oikeastaan mitään tekemistä tämän Yhdysvaltain esittämän toiveen ja pyynnön kanssa. MUTTA, kun itse selvitin tuota asiaa Yhdysvaltain ulkoministeriöstä, kävi ilmi [ääni katkeaa] että takana on todella [ääni ja kuva katkeavat] ei haluttu kommentoida lainkaan sen enempää. Jos tämä pitää paikkansa, että Ruotsi on suostumassa tähän diplomaattien kiristykseen ja heille on sanottu että joko kerrotte kaikki, niin minun arvioni on se, että on hyvin --"
[Sarvamaan ääni jatkuvasti vaimenee, niin ettei siitä lopulta saa enää lainkaan selvää.]
Uutistenlukija Arvi Lind:
"No niin, valitettavasti tuo satelliittilinja tuolta Yhdysvalloista nyt, nyt katkesi, ja me emme voi sitä jatkaa enää. Muttameilläontäällästudiossa asiantuntijana ilmavoimien operaatiopäällikkö, eversti Jarmo Lindberg --"
(YLE 1:n TV-uutiset 20. 3. 2003 klo 20:30)
Jostain syystä tässä maaassa on sellainen poliittinen kulttuuri, että salailupolitiikkaa pidetään ihan ok, vaikka sitten höperyyksissään joku sortuisi vaikka maanpetokseen eli menisi sopimaan sotaa valmistelevan maan kanssa liittolaisuuksista, mutta jos joku haluaa salailut paljastaa se ammutaan kovilla niin että höyhenet pöllyää.
Ja pilli-& pullarahvas hakeutuu aina vahvimman monnin taakse häntiään heiluttamaan.
Suomen
lähihistoriaa:
www.satanen.com
Löytyy tuttuja nimiä ja salattuja tarinoita.
Keskustellaan.
todellakin löytyvät osoitteesta
www.satanen.com
Vasemman laidan painikkeistä löytyvät
"Salaiset EU-Pöytäkirjat"
ja
"Vaalipetos"
Suomi24-keskustelun Polittiikka osatolla on uusi foorumi "Ulkopolitiikka". Lue sieltä alustuksesta
"Salaisten Natopäätösten asianosaiset"
Kyseisessä alustuksessa on muutakin kuin mitä otsikko kertoo, mm maratonistunnon epämääräinen sopimus, joka tähän päivään saakka on aiheuttanut tulkintaerimielisyyksiä.
Katsotaanpa kaikki pohjaoismaat. Niissä on korkea elintaso ja tasainen tulonjako. Kaikissa kansainvälisissä vertailuissa pohjoismaat sijoittuvat hyvien asioiden listauksissa kärkeen.
Herää kysymys, mitä yhteistä näille maille on. Aivan, kaikista maista löytyy vahva sosialidemokratia ja voimakas ay-liike, jotka ovat tätä hyvinvointia rakentaneet.
Koivisto, Väinö Tanner, Rafael Paasio ja Paavo Lipponen ovat aikansa suurmiehiä, joille olemme paljossa kiitoksen velkaa. Tarja Halonen aikansa suurnaisia, joita kansakunta arvostaa jo hänen elinaikanaan.
Kekkonen oli se suomalainen suurmies, joka pystyi pitämään vuorineuvokset kurissa, ja Kekkosen määrätietoisen bismarckilaisen näkemyksen mukaan tämä maa nostettiin muiden pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden rinnalle. Koivisto ja Sorsa romuttivat Kekkosen perinnön nopeasti ja tehokkaasti - yhtäältä rahataloudellisella ekspansiolla, toisaalta konsensuspolitiikalla.
Senjälkeen maan omivat käytännössä amerikkalaiset rahakauppiaat, joiden talutushihnassa ovat olleet Aho, Viinanen, ja omasta erinomaisen amerikkalaisystävällisestä mielistelynhalustaan nimenomaan Lipponen (ja takapiruna Sailas).
Demareilla ei ole mitään muuta kuin hävettävää Suomen lähimenneisyyden suhteen. Alasajo on toteutettu paitsi tehokkaasti myös äärimmäisen pahaa poliittista tahtoa osoittaen.
Tuossa oli toisella palstalla hyvä kokonaiskuva siitä missä nyt mennään:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000000919711
Viimeisten uutistietojen mukaan pohjoismaitten yhteinen tekijä on huippukorkea verotus, ja Suomi jopa "parasta A-luokkaa". Maksaa kuka jaksaa.
Jos tuo on "vahvan sosialidemokratian ja voimakkaan ay-liikkeen" aikaansaannos, niin ei kannattaisi pahemmin huudella.