Olen 16-vuotias tyttö.
Jo 7-luokalla koulussa sain outoja 'kohtauksia',
jolloin tunsin kaiken menevän epätodelliseksi,
samalla saattoi alkaa huimaamaan pienesti.
Luulin tulevan hulluksi, enkä uskaltanut puhua muille, kuin kavereilleni ja hekään eivät
korvaansa hetkauttaneet.
Nyt tämä on jatkunut tähän päivään saakka ja
mukaan on astunut järjettömät ahdistuskohtaukset.
En pysty aina menemään kauppaan, en sukulaisten syntymäpäiville, kaupungilla kävely tuottaa joskus ahdistusta.
Iltaisin sängyllä maatessani kyljelläni, sydämeni
tuntuu hakkaavan välillä todella voimakkaasti
ja epätasaisesti, lyönnit/epätasaisuuden tuntee
kainalosta hieman alempana todella voimakkaasti,
joskus en myöskään pysty hengittämään vihlomisen takia. Koulun esitelmien pitämine tuntuu mahdottomalta ja -tekisi mieli- lintsata sellaisen tullessa.
Voisiko kyseessä olla jonkinlainen ahdistuneisuushäiriö?
vanhemmat eivät tunnu ottavan tätä tosissaan, vaikka olen koittanut kertoa, enää en edes viitsi yrittää.
Haluaisin pientä neuvoa, ajatusta toisilta, että mitä ihmettä minulle on tapahtumassa?
Jo 7-luokalla koulussa sain outoja 'kohtauksia',
jolloin tunsin kaiken menevän epätodelliseksi,
samalla saattoi alkaa huimaamaan pienesti.
Luulin tulevan hulluksi, enkä uskaltanut puhua muille, kuin kavereilleni ja hekään eivät
korvaansa hetkauttaneet.
Nyt tämä on jatkunut tähän päivään saakka ja
mukaan on astunut järjettömät ahdistuskohtaukset.
En pysty aina menemään kauppaan, en sukulaisten syntymäpäiville, kaupungilla kävely tuottaa joskus ahdistusta.
Iltaisin sängyllä maatessani kyljelläni, sydämeni
tuntuu hakkaavan välillä todella voimakkaasti
ja epätasaisesti, lyönnit/epätasaisuuden tuntee
kainalosta hieman alempana todella voimakkaasti,
joskus en myöskään pysty hengittämään vihlomisen takia. Koulun esitelmien pitämine tuntuu mahdottomalta ja -tekisi mieli- lintsata sellaisen tullessa.
Voisiko kyseessä olla jonkinlainen ahdistuneisuushäiriö?
vanhemmat eivät tunnu ottavan tätä tosissaan, vaikka olen koittanut kertoa, enää en edes viitsi yrittää.
Haluaisin pientä neuvoa, ajatusta toisilta, että mitä ihmettä minulle on tapahtumassa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
paniikkihäiriöön.
Älä jää odottelemaan oireiden pahenemista vaan yritä päästä jonkun ammattiauttajan juttusille, vaikka ensin terveydenhoitajan , koulupsygologin,tai vaikka terveyskeskuslääkärille. Tärkeintä että joku kuuntelee ja ottaa oireesi vakavasti.
Oma tyttäreni sairastui paniikkihäiriöön josta seurasi masennus 17-vuotiaana.
Ikävä että vanhempasi eivät ota vakavasti oireitasi,yritä vielä kuitenkin jutella miten vakavia ja elämää rajoittavia oireesi ovat.
että oireesi viittaavat paniikkihäiriöön, joka on tavattoman yleinen sairaus nykyään. Itse olen selättänyt sen, mutta olen ymmärtänyt, että sen saa hallintaan parhaiten lääkityksellä. Täältä löytyy paniikille oma keskustelupalsta. Lue sieltä muiden kaltaistesi kokemuksia ja pian huomaat, että et ole yksin.
Kiitos vastauksista!
Nyt aijon tarttua itseäni niskasta ja menen
koulupsykologin juttusille:)