Pahuksen

Marxin analyysi ympäristöstä kapitalismissa osoittaa, kuinka planeetan pelastaminen liittyy erottamattomasti yhteiskuntamme muuttamiseen, kirjoittaa John Bellamy Foster.

Ekologiaa, elävien organismien ja niiden ympäristön välisen vuorovaikutuksen tutkimista pidetään usein melko uutena keksintönä. Ajatus, että kapitalismi huonontaa ympäristöä tavalla, joka vaikuttaa suhteettomasti köyhiin ja siirtomaiden kansoihin, ilmaistiin kuitenkin jo 1800-luvulla Karl Marxin ja Friedrich Engelsin teoksissa.

Heidän keskustelunsa ekologiasta ylitti selvästi tuon ajan yleisen käsityksen.

Tänään ne ekologiset kysymykset, joita he koskettelivat – vaikka joskus vain ohimennen – ovat kuin litania monista uhkaavimmista ympäristöongelmistamme, aina kaupunkien ja maaseudun erottamisesta ilmastonmuutokseen ja nälänhätään.

Vuonna 1867 Marx julkaisi Pääoman ensimmäisen osan, keskeisen kapitalismin lakeja tutkivan työnsä. Siihen sisältyi osio Englannin ekologisesta imperialismista Irlannissa, missä hän totesi: "Englanti on – vuosisadan aikana vienyt välillisesti maata Irlannista suomatta sen viljelijöille varoja edes maan ainesosien korvaamiseen."

Tässä Marx käyttää hyväkseen saksalaisen kemistin, Justus von Liebigin, teosta. Vuonna 1862 Liebig väitti, että "Britannia ryöstää kaikilta mailta niiden hedelmällisyyden ehdot" ja osoitti Britannian järjestelmällisen Irlannin maaperän ryöstämisen hyväksi esimerkiksi.

Liebigille tuotantojärjestelmää, joka otti luonnosta enemmän kuin pisti takaisin, saattoi pitää "ryöstöjärjestelmänä", termi, jota hän käytti kuvaamaan teollistunutta kapitalistista maataloutta.

Liebigiä ja muita 1800-luvun maaperäkriisin analysoijia seuraten Marx sanoi, että maaperän ravinteita – typpeä, fosforia ja kaliumia – lähetettiin kaupunkeihin ruoan ja kuitujen muodossa.

Siellä nuo ravinteet päätyivät saastuttamaan kaupunkikeskuksia ihmisterveydelle tuhoisin seurauksin sen sijaan, että ne olisi kierrätetty takaisin maahan.

Ainoa mahdollinen kirjoitti:

Marxin analyysi ympäristöstä kapitalismissa osoittaa, kuinka planeetan pelastaminen liittyy erottamattomasti yhteiskuntamme muuttamiseen, kirjoittaa John Bellamy Foster.

Ekologiaa, elävien organismien ja niiden ympäristön välisen vuorovaikutuksen tutkimista pidetään usein melko uutena keksintönä. Ajatus, että kapitalismi huonontaa ympäristöä tavalla, joka vaikuttaa suhteettomasti köyhiin ja siirtomaiden kansoihin, ilmaistiin kuitenkin jo 1800-luvulla Karl Marxin ja Friedrich Engelsin teoksissa.

Heidän keskustelunsa ekologiasta ylitti selvästi tuon ajan yleisen käsityksen.

Tänään ne ekologiset kysymykset, joita he koskettelivat – vaikka joskus vain ohimennen – ovat kuin litania monista uhkaavimmista ympäristöongelmistamme, aina kaupunkien ja maaseudun erottamisesta ilmastonmuutokseen ja nälänhätään.

Vuonna 1867 Marx julkaisi Pääoman ensimmäisen osan, keskeisen kapitalismin lakeja tutkivan työnsä. Siihen sisältyi osio Englannin ekologisesta imperialismista Irlannissa, missä hän totesi: "Englanti on – vuosisadan aikana vienyt välillisesti maata Irlannista suomatta sen viljelijöille varoja edes maan ainesosien korvaamiseen."

Tässä Marx käyttää hyväkseen saksalaisen kemistin, Justus von Liebigin, teosta. Vuonna 1862 Liebig väitti, että "Britannia ryöstää kaikilta mailta niiden hedelmällisyyden ehdot" ja osoitti Britannian järjestelmällisen Irlannin maaperän ryöstämisen hyväksi esimerkiksi.

Liebigille tuotantojärjestelmää, joka otti luonnosta enemmän kuin pisti takaisin, saattoi pitää "ryöstöjärjestelmänä", termi, jota hän käytti kuvaamaan teollistunutta kapitalistista maataloutta.

Liebigiä ja muita 1800-luvun maaperäkriisin analysoijia seuraten Marx sanoi, että maaperän ravinteita – typpeä, fosforia ja kaliumia – lähetettiin kaupunkeihin ruoan ja kuitujen muodossa.

Siellä nuo ravinteet päätyivät saastuttamaan kaupunkikeskuksia ihmisterveydelle tuhoisin seurauksin sen sijaan, että ne olisi kierrätetty takaisin maahan.

itämeri tekee kuolemaa ja vaikka se vielä ei lopullisesti olekaan irtaantunut sielustaan niin ensimmäinen väistämättömästi tapahtuva tankkerihaaveri tuhoaa sen. suomenlahti menee ensin, sitten perämeri ja sitten mennään tanskan salmelle päin. metsiä kaadetaan enemmän kuin niitä kasvaa. maa käännetään nurin ja betonia valetaan tilalle jotta ihmisille saadaan lisään asuisijaa. tyynellä valtamerellä kelluu teksasin kokoinen muoviroskasta koostuva saareke. viimeiset koskemattomat pohjois-amerikan erämaat myllätään auki öljyn tieltä. kanadan ja grönlannin ikijäät sulavat yhdessä antarktiksen, arktiksen, alppien ja himalajan kanssa. jääkarhut kuolevat sukupuuttoon siinä missä jetit ja bigfootikin. etelä-suomessa poimitaan kanttarelleja helmikuussa ja kiina pysähtyy jääkauteen. ilmakehä on täynnä hiiltä joka vain lisääntyy samaan aikaan kun kolmas maailma louhii hiiltä esiin. kukaan ei tiedä koska valtameret ovat saavuttaneet hiilen kyllästyspisteen ja elämä maapallolla loppuu. sademetsät lakkaavat olemasta ja siinä konkurssissa on aivan sama jonkun sumatranorangin kohtalo. havumetsät katoavat lehtipuiden noustessa pohjoisemmaksi. hait ovat eläneet satoja miljoonia vuosia lähes muuttumattomina ja nyt niistä on tapettu 95 prosenttia, ei kelvottoman lihan tähden vaan jotta kiinalainen saa pöytäänsä haineväkeittoa. maa louhitaan tulevaisuudessa uraanista tyhjäksi ja se on pientä mitä mahdollinen kaivausten taustasäteily tai voimalaonnettomuudet aiheuttavat verrattuna siihen radioaktiivisen jätteen määrään mikä lojuu maan alla kenkään oikein tietämättä mitä sille tehdä. sodat ja konfliktit lisääntyvät. maailma on lopussa eikä sitä suuntaa enää voi kääntää.

toisaalta voit lohdutautua sillä, että raamatussa tämä on jo ennustettu merien kuolemisineen ja ihmisen toinen toistaan vastaan nousemisineen. sitä kutsutaan ilmestyskirjaksi eikä se ole loppu vaan alku. mm. amerikassa on politiikkoja jotka vähät välittävät luonnonsuojeluksesta koska jos nopeutetaan maailman tuhoa, nopeutetaan Jumalan valtakunnan tuloa. me olemme nähneet historiallisia aikoja enkä puhu nyt pelkästään neuvostoimperiumin romahdusta vaan myöskin vuosituhannen vaihteen. vain harva sukupolvi sellaisen näkee. miksipä siis emme näkisi armageddoniakin ja miksi sitä pitäisi pelätä? miksi ei voisi elää kuin ns. viimeistä päivää yrittäen tuottaa itselleen ja muille onnea?

vai voisiko tuomiopäivää lykätä? jos sitä ihmisen toiminnalla yritetään niin minä en luottaisi marxiin vaan länsimaiseen knowhowhin. joku päivä takaperin uutisoitiin "tekometsistä" jotka voisivat käyttää hiiltä keinotekoisen fotosynteesin avulla. rannikot pitäisi ympäröidä tuulipuistoilla, biopolttoaineita pitäisi kehittää entisestäänkin, maalämmön talteenotosta pitäisi tehdä taloudellisesti kannattavaa... muita ideoita?

texkiller kirjoitti:

itämeri tekee kuolemaa ja vaikka se vielä ei lopullisesti olekaan irtaantunut sielustaan niin ensimmäinen väistämättömästi tapahtuva tankkerihaaveri tuhoaa sen. suomenlahti menee ensin, sitten perämeri ja sitten mennään tanskan salmelle päin. metsiä kaadetaan enemmän kuin niitä kasvaa. maa käännetään nurin ja betonia valetaan tilalle jotta ihmisille saadaan lisään asuisijaa. tyynellä valtamerellä kelluu teksasin kokoinen muoviroskasta koostuva saareke. viimeiset koskemattomat pohjois-amerikan erämaat myllätään auki öljyn tieltä. kanadan ja grönlannin ikijäät sulavat yhdessä antarktiksen, arktiksen, alppien ja himalajan kanssa. jääkarhut kuolevat sukupuuttoon siinä missä jetit ja bigfootikin. etelä-suomessa poimitaan kanttarelleja helmikuussa ja kiina pysähtyy jääkauteen. ilmakehä on täynnä hiiltä joka vain lisääntyy samaan aikaan kun kolmas maailma louhii hiiltä esiin. kukaan ei tiedä koska valtameret ovat saavuttaneet hiilen kyllästyspisteen ja elämä maapallolla loppuu. sademetsät lakkaavat olemasta ja siinä konkurssissa on aivan sama jonkun sumatranorangin kohtalo. havumetsät katoavat lehtipuiden noustessa pohjoisemmaksi. hait ovat eläneet satoja miljoonia vuosia lähes muuttumattomina ja nyt niistä on tapettu 95 prosenttia, ei kelvottoman lihan tähden vaan jotta kiinalainen saa pöytäänsä haineväkeittoa. maa louhitaan tulevaisuudessa uraanista tyhjäksi ja se on pientä mitä mahdollinen kaivausten taustasäteily tai voimalaonnettomuudet aiheuttavat verrattuna siihen radioaktiivisen jätteen määrään mikä lojuu maan alla kenkään oikein tietämättä mitä sille tehdä. sodat ja konfliktit lisääntyvät. maailma on lopussa eikä sitä suuntaa enää voi kääntää.

toisaalta voit lohdutautua sillä, että raamatussa tämä on jo ennustettu merien kuolemisineen ja ihmisen toinen toistaan vastaan nousemisineen. sitä kutsutaan ilmestyskirjaksi eikä se ole loppu vaan alku. mm. amerikassa on politiikkoja jotka vähät välittävät luonnonsuojeluksesta koska jos nopeutetaan maailman tuhoa, nopeutetaan Jumalan valtakunnan tuloa. me olemme nähneet historiallisia aikoja enkä puhu nyt pelkästään neuvostoimperiumin romahdusta vaan myöskin vuosituhannen vaihteen. vain harva sukupolvi sellaisen näkee. miksipä siis emme näkisi armageddoniakin ja miksi sitä pitäisi pelätä? miksi ei voisi elää kuin ns. viimeistä päivää yrittäen tuottaa itselleen ja muille onnea?

vai voisiko tuomiopäivää lykätä? jos sitä ihmisen toiminnalla yritetään niin minä en luottaisi marxiin vaan länsimaiseen knowhowhin. joku päivä takaperin uutisoitiin "tekometsistä" jotka voisivat käyttää hiiltä keinotekoisen fotosynteesin avulla. rannikot pitäisi ympäröidä tuulipuistoilla, biopolttoaineita pitäisi kehittää entisestäänkin, maalämmön talteenotosta pitäisi tehdä taloudellisesti kannattavaa... muita ideoita?

Noissa jutuissa tuli esille näkökulmia.

Ensinäkin Marx oli huolestunut ympäristöstä. Mikä oli uusi asia minulle. Onko sitä esille tuoneet edes viherhipit? Marxin opetuslapset idässä on paskinut ympäristöä aika mojovasti.

Toiseksi tuli esille ympäristö rääkkäys on imperialististen kapitalistien syy. Aivan kuten kaikki muutkin epämiellyttävät asiat.

Taitaa olla täydellinen marisija koko ukko?