Onko totta että Karviassa on kielletty elvyttämästä potilasta?
Tulitte isäni kotiin syyskuussa -07. Hoitohenkilö ei kuule sydänääntä ja oli toteamus ei saa elvyttää. Näin sanoitte äidilleni, nykyiselle leskelle. Laittakaa Yläriin ohjeet tilataanko apua Jalasjärveltä vai mistä muualta.
Tulitte isäni kotiin syyskuussa -07. Hoitohenkilö ei kuule sydänääntä ja oli toteamus ei saa elvyttää. Näin sanoitte äidilleni, nykyiselle leskelle. Laittakaa Yläriin ohjeet tilataanko apua Jalasjärveltä vai mistä muualta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
vaan menee. Kunta pääsee halvemmalla.
todella uskomatonta jos tai kun asia näin.
enpä oo tommosesta jutusta kuullu aikasemmin vaikka paikkakuntalainen oonki.huh!eikö tapauksessa kuin tapauksessa kuuluisi ainaki yrittää elvyttää potilas??
ja jos elvyttämättä jättämiselle säästetään rahaa niin voi h......i!!sitä rahaa saa kyllä uutta tilalle muttei ihmisiä!
Minulla on lompakossa lappu,jossa kiellän elvyttämisen. Se on eri asia.
Tuntuu julmalta pilalta tuo väite. Ei ole ambulanssiväen ratkaistavissa lainkaan tuo elvystysasia. Juttu jatkukoon.
... elvyttää ihmistä, jonka on todettu olevan elottomana jo niin kauan, että sydän ehkä alkaa lyömään, mutta aivovauriot ovat niin pahat, että lopputulos on vihannes happilaitteissa?
Tietyssä vaiheessa sairaankuljetuksen henkilöstö on velvoitettu olemaan elvyttämättä potilasta. Terveydenhuollon määräys.
www.terveysportti.fi
Elvytys/ Käypä hoito
Milloin elvytystä ei tule aloittaa?
Katso artikkeli 7.
Elvyttämättä jättämistä on aina punnittava tarkoin, ja päätöstä tehtäessä on huomioitava kokonaistilanne potilaan ja omaisten kannalta.
Elvytyksestä luopumista koskevat ohjeet ja muut mahdolliset hoidon rajoitukset pitää merkitä selkeästi ja asianmukaisesti potilasasiakirjaan ja tehdä riittävän selvästi tiettäväksi hoitohenkilöstölle.
Myös hoitotestamentti tai -tahdon ilmaus tulee sisällyttää papereihin.
Määräystä elvyttämättä jättämisestä ei pidä antaa puhelimitse muulloin kuin erityistilanteissa.
Ohjeet on syytä tarkistaa ajoittain, etenkin jos potilaan tilanne muuttuu.
Seikkoja, jotka puoltavat elvyttämättä jättämistä:
potilaan oma toive (hoitotahto tai -testamentti) ja tilan huono ennuste (terminaalivaiheen sairaus)
potilaan (myös lapsen) sydänpysähdyksestä kulunut aika ei ole tiedossa ja alkurytminä asystole (hukuksiin joutuneet ja hypotermiset potilaat pois luettuina)
traumaperäinen sydänpysähdys (asystole)
vitaalitoiminnot heikentyneet eikä potilas riittävien taustatietojen valossa hyödy elvytyksestä (lääkärin konsultaatio).
Elvytykseen ei tule ryhtyä, jos sekundaariset kuoleman merkit (kuolonkankeus, lautumat) ovat havaittavissa.
Elvytystä ei aloiteta mikäli elottomaksi menosta on yli 15 minuuttia ja lähtörytminä asystole tai havaittavissa on sekundaarisia kuolemanmerkkejä.
Äiti sai sydänpysähdyksen. Myöhemmin selvisi, että oli digoxinmyrkytys mm.Hän oli kasvoiltaan ihan sininen, ei hengittänyt, pulssia en tuntenut, mutta aloitin välittömästi elvytyksen. Koko ajan olin varma, että se on turhaa, en siis tuhlannut aikaa ambulanssin tilaamiseen.Jatkoin vain elvytystä uupumukseen asti. Kun olin luovuttamassa, suun ympärille tuli vaaleaa väriä ja tunsin heikon pulssin.Jatkoin jonkin aikaa ja sitten soitin ambulanssin.Yli 20 minuuttia oli kulunut.
Äiti sai toisen sydänpysähdyksen sairaalan ovella, mutta siellä oltiinkin jo vastassa ja asianmukainen hoito alkoi.Kammiovärinä mm. saatiin hoidettua.
Alkuun uskottiin, ettei äiti toivu, mutta alkoi toipua ja eli vielä kolme mukavaa vuotta.
Koko elvytyksen ajan imuri oli päällä.Kuvannee keskittymistäni.Elvytystä ei saa turhan vuoksi keskeyttää.
Olen törmännyt tähän myrkytykseen äitini kohdalla. Äidilläni on monia sairauksia ja ikää 76 vuotta. Jyväskylässä keskussairaalassa lääkärin piti tarkastaa äitini lääkitystä (Muuramen terveyskeskuksen pyynnöstä), vedoten moniin sairauksiin lääkäri T. lähetti äitini takaisin terveyskeskuksen vuodeosastolle. Isäni kanssa saimme vuodeosastolle käymään yksityislääkärin, joka totesi heti lääkityksen yliannostuksen. Äitini siirrettiin takaisin keskussairaalaan, lääkitystä vähennettiin ja ko lääkäri T:n lausunnoista huolimatta(=ei enää monta päivää elä) äitini elää edelleen. On aivan kummallista tämä ikärasismi mikä vallitsee ainakin Keski-Suomen keskussairaalassa. Joskus tuntuu siltä, että nämä keskussairaalalääkärit mieluummin tekisisivät silikoonotissejä, kun hoitaisivat sairaita yli 50-vuotiaita ihmisiä.