Vartija ei ole luottovartija ennen kuin hän on saanut tulikasteen. Jo pikkupoikana olin kassakaappitehtaassa töissä, jonne tuotiin silloin tällöin vanhoja takapihalle ruostuneita kassakaappeja avattavaksi. Minä olin silloin vasta 18 vuotta, enkä siis mikään järjenvalo. Minua ei ollut ennen koeteltu tulella. Elimme silloin vielä aivan -80 luvun alkupäiviä. Eräänä keväänä meille tuotiin pieni lattiamallinen kassakaappi, eikä omistaja osannut sanoa mitään, mitä se pitäisi sisällään. Mestari otti homman vastaan normaalisti ja kysyi sitten minne sisältö toimitetaan, jos sellaista on. Omistaja oli hyvin vanha kauppias pohjoissuomesta, jolla ei tuntunut olevan kiire minnekään vaan toimi verkkaisesti vailla kiirettä, joka on tätä päivää.
Mestari sanoi minulle, että avaa sinä poika tuo kaappi ja minä lähden sillä aikaa hoitelemaan asioita kylille. Minäpä sitten tuumasta toimeen ryhdyin avaamaan kaappia. Kaappi oli ollut omistajan sanojen mukaan autotallin takana, seinää vasten nojallaan, ettei tartu maahan kiinni. No sepäs sitten selittikin kaiken, kun kaapin avasin. Kaappi oli täpötäynnä rahaa, vanhoja violettisia Snellman setelisatasia ja niitä sen ajan viiskymppisiä. Kassakaapin alaosa oli jäätynyt umpeen jonkin 20 asteen kulmassa, joten jouduin käyttämän talttaa, jotta saan sen alaosan seteliniput seinistä ja pohjasta irti. Niitä setelinippuja aikani heittelin muovikassiin ja kävi siinä kumma värähdys mielessä, mutta vain hetken. Mitäs jos heittäisin yhden nipun rintataskuuni, eihän sitä kukaan tietäisi. No, se oli vain hetken mietelmä ja se meni heti ohi. Raha oli asiakkaan rahaa, eikä minun. Niinpä minä jatkoin työni loppuun, mestari tuli ja kerroin mitä sisällä oli. Mestari ei ollut milläsikään, vaan sanoi että no, me viemme sitten rahat vain omistajalle. Eikä siinä sen enempää ihmetelty sitä projektia. Rehellisyys on itsestään selvyys, eikä mahdollisuus poiketa kaavasta.
Nykyään meillä on vartijoita, jotka varastavat yhtä paljon kuin kuka tahansa rikollinen jos siihen vaan antaa mahdollisuuden. Vartijan työkin joudutaan kontrolloimaan elektronisin tarkistustoimenpitein, jotta voidaan varmistaa työ tehdyksi. Toisin sanoen, vartijan ei enää tarvitse olla oikeasti edes rehellinen. Tässä tullaan siihen tilanteeseen, jossa näemme hyvät ja pahat virkavallan, julkishallinnon vallan ja muun lisenssein hallintavaltaa pitävien työläisten toimet, ovatko he aina niinkään rehellisiä. Onko vartiointiliikekään enää rehellinen, jos sen yritysarvoissa lukee, että parhaat ihmiset ja luotettava laatu. Kaikki tämä on ihan täysin silmälumetta ja asiakkaan pilkkaamista tyhmänä. Meillä on kolme isoa vartiointiliikettä ja niistä valtaosa syyllistyy juuri edellä mainittuun asiakkaan mielikuvien pettämiseen, koska ei pystytä asiakkaalle antamaan sitä mitä ollaan ennalta luvattu, eli parhaat ihmiset ja huippuunsa viritetty ammattitaito. Toivon että monet asiakkaamme lukee tämän ja ymmärtää mistä puhun vuosien kovan ammattitaidon pohjalta. Palkkamme on säälittävällä tasolla, koska he myyvät teille paskaa meidän maineemme kustannuksella ja palkkaavat teille sitten lapasia suoraan päiväkodista.
Mestari sanoi minulle, että avaa sinä poika tuo kaappi ja minä lähden sillä aikaa hoitelemaan asioita kylille. Minäpä sitten tuumasta toimeen ryhdyin avaamaan kaappia. Kaappi oli ollut omistajan sanojen mukaan autotallin takana, seinää vasten nojallaan, ettei tartu maahan kiinni. No sepäs sitten selittikin kaiken, kun kaapin avasin. Kaappi oli täpötäynnä rahaa, vanhoja violettisia Snellman setelisatasia ja niitä sen ajan viiskymppisiä. Kassakaapin alaosa oli jäätynyt umpeen jonkin 20 asteen kulmassa, joten jouduin käyttämän talttaa, jotta saan sen alaosan seteliniput seinistä ja pohjasta irti. Niitä setelinippuja aikani heittelin muovikassiin ja kävi siinä kumma värähdys mielessä, mutta vain hetken. Mitäs jos heittäisin yhden nipun rintataskuuni, eihän sitä kukaan tietäisi. No, se oli vain hetken mietelmä ja se meni heti ohi. Raha oli asiakkaan rahaa, eikä minun. Niinpä minä jatkoin työni loppuun, mestari tuli ja kerroin mitä sisällä oli. Mestari ei ollut milläsikään, vaan sanoi että no, me viemme sitten rahat vain omistajalle. Eikä siinä sen enempää ihmetelty sitä projektia. Rehellisyys on itsestään selvyys, eikä mahdollisuus poiketa kaavasta.
Nykyään meillä on vartijoita, jotka varastavat yhtä paljon kuin kuka tahansa rikollinen jos siihen vaan antaa mahdollisuuden. Vartijan työkin joudutaan kontrolloimaan elektronisin tarkistustoimenpitein, jotta voidaan varmistaa työ tehdyksi. Toisin sanoen, vartijan ei enää tarvitse olla oikeasti edes rehellinen. Tässä tullaan siihen tilanteeseen, jossa näemme hyvät ja pahat virkavallan, julkishallinnon vallan ja muun lisenssein hallintavaltaa pitävien työläisten toimet, ovatko he aina niinkään rehellisiä. Onko vartiointiliikekään enää rehellinen, jos sen yritysarvoissa lukee, että parhaat ihmiset ja luotettava laatu. Kaikki tämä on ihan täysin silmälumetta ja asiakkaan pilkkaamista tyhmänä. Meillä on kolme isoa vartiointiliikettä ja niistä valtaosa syyllistyy juuri edellä mainittuun asiakkaan mielikuvien pettämiseen, koska ei pystytä asiakkaalle antamaan sitä mitä ollaan ennalta luvattu, eli parhaat ihmiset ja huippuunsa viritetty ammattitaito. Toivon että monet asiakkaamme lukee tämän ja ymmärtää mistä puhun vuosien kovan ammattitaidon pohjalta. Palkkamme on säälittävällä tasolla, koska he myyvät teille paskaa meidän maineemme kustannuksella ja palkkaavat teille sitten lapasia suoraan päiväkodista.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Muinoin erään paikkakunnan hankalan maineessa ollut vartija haastoi huvikseen riitaa yökulkijoiden kanssa. Minuakin uhkasi koirallaan ja jotenkin mieltäni lämmitti kun kuulin hänen myöhemmin jääneen kiinni postiryöstöstä (alalla olevat varmaan muistavat tapauksen, vaikka onhan siitä jo aikaa).
Variointiala on ikävä kyllä eräs niistä joka vetää puoleensa häiriintyneitä. On kuitenkin hankala sanoa millä keinoilla noita soveltumattomia voisi karsia. Armeija-aikainen luutnanttinikin siirtyi myöhemmin metrovartijoiden päälliköksi, mutta mielestäni hän ei soveltunut kummallekaan alalle (älykäs ja kunnollinen kaikin puolin, mutta persoonana vaikea ja nautti alistamisesta).
Totta puhut veliseni. Väkivalta ja siitä nauttiminen kävelvät käsikynkkää muunkinlaisen rikollisuuden kanssa. Usein nähdään raudanluja ammattitaito, muttei sitten luonnehäiriöistä mieltä, josta jonain päivänä poksahtaa esille mm. Liedon pankkiryöstäjien kaltaisia alan esimiesasemaa nauttivia oikeita rikollisia. Kun lapsi on hiekkalaatikolla ja on täyttänyt 5 v, hän leikkii sulassa sovussa toisen lapsen kanssa, joka sitten kohta varastaakin jo tämän hiekkalapion jne... Me näemme asioita jo pienestä pitäen, mihin mikäkin johtaa, mutta fakta tulee lopulta kun on täysi-ikäinen ja koeteltu. Niinpä kovin suurta valtaa ei kannata antaa 25 vuotta täyttäneelle, jonka elämän ensimmäinen vartijakortti on umpeutumassa. Tällä alalla sellainenkin tuntuu joskus olevan konkari, koska alalla risteilee satoja ja tuhansia vartijoita väliaikaisessa työssään tai lisäansioita tekemässä. Toinen risteilevä porukka on ne jotka eivät sosiaalisilta taidoiltaan sovellu ja hakeutuu toiseen ja taas seuraavaan vartiointiliikkeeseen. Näiden tyyppiekin elintila loppuu aika pian, mutta kestää siltikin vuosia.
Jos jollain on valtaa ja kykyä vaikuttaa, niin haluaisin että meidät vartijat ja järjestyksenvalvojat erotettaisiin toisistaan selvästi kahteen eri ryhmään, ammattilaiset ja harrastelijat. Se olisi ensimmäinen askel parempaan suuntaan. Esimerkiksi järjestyksenvalvoja joka on ollut 25 vuotta kovissa paikoissa eri baarien ovilla, kun taas se tuulipukujärjestyksenvalvoja jäähallin parkkipaikalla. Silti heillä on sama kortti ja samat luvat sekä oikeudet. Ihan sama pätee vartijoita, koska ammattitaito ja soveltuvuus ei ole luettavissa erikseen missään. Myönnän että puhun veteen piiretystä viivasta, mutta jos rannalla on matalaa niin mistä alkaa syvä. Silti tiedät että syvällä on syvää ja rannalla matalaa ja ne poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä.
jostain kassakaapeista pitää kirjoittaa... Johan on Ruunebergi taas innostunut.
Itse en ole 14 vuoteen tavannut yhtään epärehellistä kolleegaa, en kuitenkaan väitä etteikö joka alalla näitä epärehellisiä olisi.
Siitä firmojen mielikuvien pettämisestä ja että ei anneta mitä luvataan menee kyllä yleensä ainakin piiripuolella näin:
Ajolistat ovat aivan liian täynnä! = työntekijällä mahdotonta tehdä kaikki kierrokset niin kuin on firma asiakkaalle luvannut.
Joku saa ajolistan läpiajettua, kun jättää tauot pitämättä ja rekisteröi vain muutaman merkin joka kohteesta, sekä kaahaa ylinopeutta oman ja muiden hengen kaupalla = Näyttää hienolta toimistolla, mutta onkohan asiakas maksanut tästä merkin rekisteröinnistä vai siitä että vartija tekisi havaintoja ja toimenpiteitä kohteessa.
Mitä pitää sattua ennenkuin joku kuolee liikenneturmassa tässä rallissa, jossa metsästetään pisteitä toimistolta. Jos et saa piiriä läpiajettua niin saat haukkuja, miten joku toinen saa läpimenemään ja toinen ei. Yritä siinä sitten selittää ettet suostu ajamaan ylinopeutta. Haluat tehdä työsi hyvin ja tunnollisesti. Saattaa tulla nopea siirto johonkin tylsään pavakoppiin jossa homehdut alta aikayksikön, tai sitten lopetat hommat itse ja menet töihin johonkin paikkaan missä työsi huolellinen ja laadukas tulos arvostetaan.
saadaan ajetuksi reitit nopeasti läpi. Vituttaa kun ajan polkupyörällä pyörätietä radan vartta välillä Huopalahti Ilmala klo 17.30 - 18.30 välillä kotiin töistä, niin eikö jotkut urpot tule vartiointiliikkeen autolla vastaan (pyörätiellä).
Mieluummin ruuneperi kuin hyvin kuvailemassasi oravanpyörässä juokseva piirikuski. Vai et ole nähnyt koskaan epärehellistä vartijaa. Voiskohan se johtua siitä, että ajat sillä piiriautollasi joka yö sen oman piirisi loppuun, etkä ole nähnyt kun ajolistoja ajellaan sen mukaan, kuinka tarkkoja maksavat asiakkaat ovat ja ruksitellaan sitten jälkikäteen ajolistat. Nykyäänhän taitaa kaikilla olla jo RFID lukijat, joita asiakas voi seurata jopa online ajassa. Ei sitten muuta kuin prorisoimaan ajolistaa ja käydänn ottamassa pelkät tägit seinältä ja poistutaan. Toisessa kohteessa otetaan porttitägi pelkästään ja sitten jätetään loput arvailun varaan, vaikka kohteessa olisikin takapihalla pari muutakin RFID tunnistetta. Olen itse nähnyt, kuinka tuurausvuoroni päätteeksi piirini jäi pahasti auki ja ajolistani ruksitti juuri vuoroon tullut VEM ja sanoi lopuksi että nyt se on sitten ajettu. Onko tämä sinun mielestäsi rehellinen vartija vai ei? Tähän on iseasiassa tultu vasta viime vuosina ja siksi olen lopetellut koko pitkän urani päätteeksi nämä vartijahommat. En halua olla mukana sellaisessa, mikä ei kestä päivänvaloa. Jos kaikki piirikuskit ja muut hyväksyvät tämän toiminnan, se vaihtuu nopasti kilpailueduksi ja jokainen vartiointiliike joutuu pian toimimaan samalla tavalla. Tämä johtaa lopulta siihen, että jonain päivänä kaikki kaatuu omaan nilkkaan. Siis puhaltakaa kaikki siihen hiileen, joka tekisi vartioinnista jälleen vartiointia eikä mitään harmaata kilpaa-ajelua ympäri kaupunkia ilman taukoa irtisanomisuhan vuoksi.