lastenneurologia.
Ihmetyttää ja kummastuttaa ja huolestuttaakin.
Lapsella epilepsia. Todettu 4-5 vuotta sitten.
Lääkitys puree, ei kohtauksia.
Lääkärissä käynti puolivuosittain. Joka kerta eri lääkäri. Alkuperäinen diagnoosi: lapsuusiän poissaoloepilepsia.
Sittemmin huomasin erään käynnin osalta diagnoosin yhtäkkiä ilman lisätutkimuksia muuttuneen partiaaliseksi epilepsiaksi eli pesäkealkuiseksi.
Vuosi sitten lääkäri puhui, että jos kohtauksia ei enää ole niin lääkitys voidaan purkaa talvella 2008. Uusi lääkäri nosti nyt talvella lääkkeenannostusta,
vaikka kohtauksia ei ole ollut.
Yksi puhuu yhtä, toinen toista, kolmas lääkäri kolmatta totuutta ja sairauskin muuttuu joka kerta toiseksi, niin mihin uskoa.
Onneksi lapsi voi toistaiseksi hyvin.
Ihmetyttää ja kummastuttaa ja huolestuttaakin.
Lapsella epilepsia. Todettu 4-5 vuotta sitten.
Lääkitys puree, ei kohtauksia.
Lääkärissä käynti puolivuosittain. Joka kerta eri lääkäri. Alkuperäinen diagnoosi: lapsuusiän poissaoloepilepsia.
Sittemmin huomasin erään käynnin osalta diagnoosin yhtäkkiä ilman lisätutkimuksia muuttuneen partiaaliseksi epilepsiaksi eli pesäkealkuiseksi.
Vuosi sitten lääkäri puhui, että jos kohtauksia ei enää ole niin lääkitys voidaan purkaa talvella 2008. Uusi lääkäri nosti nyt talvella lääkkeenannostusta,
vaikka kohtauksia ei ole ollut.
Yksi puhuu yhtä, toinen toista, kolmas lääkäri kolmatta totuutta ja sairauskin muuttuu joka kerta toiseksi, niin mihin uskoa.
Onneksi lapsi voi toistaiseksi hyvin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
on sallittua. Jos kerran ei ole kohtauksia ollut niin minä ainakin antaisin lapselleni alkuperäis preseptin mukaisen lääkityksen. Ei ole mitään syytä muuttaa lääkitystä.
Olen huomannut aivan saman omalla paikkakunnallani. niin monta kuin on lääkäriä niin monta on diagnoosia. sitten kun lääkäri aikoja on useita puolessa vuodessa niin on raskasta yrittää sopeutua mihinkään diagnoosiin kun se muuttuu kerran kuukaudessa.
yksi sanoo yhtä ja toinen toista. tässä vaiheessa kannattaa ottaa oma järki käteen ja miettiä itse mitä uskoo tai mitä edes kuuntelee ja minkä mukaan elää.
tiedän tapauksen jossa epileptikon lääkitys on veriarvojen mukaan 3krtainen sallitun rajan yli. tässä kohtaa yksi lääkäri olisi laskenut lääkemäärää mutta toinen sanoi ettei sitä muuteta, kolmas taas puhui koko lääkityksen lopettamisesta ja neljäs vaihtamisesta.
voimia paljon sinulle. ymmärrän tilanteesi erittäin hyvin.
Ehkä se sitten on niin, että ei ne lääkärit oikeasti tiedä ja Kela on oikeassa, kun eivät usko heidän lausuntoihin. Ihmettyttää tosin, että Kuopin samalla osastolla ei edes lukisi, että mitä toinen kirjoittanut. Tosin jos huomautat asiasta lääkärille, hän saattaa kokea sen epäluottamuksen osoittamiseksi ja sanoo, että ei voi hoitaa lastasi, koska potilassuhde ei ole luottamuksellinen.
Julkisella puolella ei varmaan ole mahdollista saada aina samaa lääkäriä jo senkin takia, että monet hoitavat yksityistä vastaanottoa virkatyön ohella. Tuossa vaan kannattaa ottaa rauhallisesti ja hienovaraisesti huomauttaa, että edellisellä kerralla lääkäri sanoi toista.
Kaikenlaista sitä kuulekin ja itse saa kokea. Ihmiset on vain ihmisiä todellakin, myös lääkärit, mutta mitä se hyödyttää sellainen perustelu asiassa. Ei mitään. Tarkat muistiinpanot joka käynnistä vaan ja valmistaudu jokaiseen lääkärissä käyntiin. Ehkä tulee johdonmukainen linja. Voihan olla, että aina ei lääkärit uskalla arvostella toisen lääkärin määräyksiä, mutta tietävät itse paremmin. Missä sitten on totuus... sitä ei kai aina saa tietää kukaan.
Aika vähän tuossa on vielä muutoksia. Minun piti kuolla sen hetkisen tiedon mukaan noin 13-vuotiaana ja nyt olen 40 v. Nykyisetkin käsitykset poikkeavat ja aikuisiässäkin Helsingin johtava lääkäri diagnisoi minut terveeksi, vaikka itse tiesin kyllä sairastavani. Mitä enemmän tutkitaan tulee sitä sairaammaksi... joskus tuntuu siltä.
Pahinta tuossa, että kyse lapsesta. Toisaalta, kun kyse lapsesta, niin aivot kehittyvät ja oireet varmaan katoaa iän myötä.