Kirjoittelin sattuneesta syystä migreenipalstalle käyttäen automaattisesti itsestäni termiä 'migreenikkö' (vrt. sihteerikkö). Muiden kirjoituksia ja myöhemmin Googleakin selatessani huomasin kuitenkin muodon migreenikko olevan yleisessä käytössä. Osaako joku selittää miksi - tiedän kyllä, että i:n ja e:n kanssa periaatteessa kumpikin pääte on mahdollinen?
Samoin ihmetyttää sanan 'hysteerikko' yleinen käyttö - vokaalisointuperiaatteen mukaanhan samassa sanassa ei pitäisi olla sekä etu- että takavokaaleja? Kyllä 'kielikorvanmukaista' muotoa hysteerikkökin käytetään, mutta varsinkin virallisenoloisissa, lääketieteellisissä yhteyksissä tuo y:n ja o:n yhdistävä muoto on hyvin yleinen. Miksi, miksi ja vielä kerran miksi?
Samoin ihmetyttää sanan 'hysteerikko' yleinen käyttö - vokaalisointuperiaatteen mukaanhan samassa sanassa ei pitäisi olla sekä etu- että takavokaaleja? Kyllä 'kielikorvanmukaista' muotoa hysteerikkökin käytetään, mutta varsinkin virallisenoloisissa, lääketieteellisissä yhteyksissä tuo y:n ja o:n yhdistävä muoto on hyvin yleinen. Miksi, miksi ja vielä kerran miksi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sanassa 'hysteria' tuo vokaalisääntö jo murtuu, ja vieraskielinen termihän se onkin. Siinä mielessä 'hysteerikko' on aivan linjassa kantasanaan nähden.
Eivätkös 'sihteerikkö' ja vaikkapa 'häirikkö' ole pelkkiä vitsejä, ensimmäinen tv:n Valehtelijoiden klubista ja toinen Vexi Salmen tekemästä laulutekstistä?
Kuvittelenko vain, vai onko ö-loppuinen muoto jotenkin... hassumpi? Ehkä vakavat ja viralliset tekstit juuri siksi käyttävät o-loppuisia vaihtoehtoja. Mutta MIKSI loppu-ö tekee esim. hysteerikkö-tyyppisestä sanasta huvittavamman ja jopa säälittävämmän, sitä en tiedä!
meitä naisia ei oteta vakavasti. Jos vaadimme jotain, meidät leimataan "hysteerikoiksi". En ole koskaan kuullut, että kukaan mies olisi saanut hysteeristä kohtausta.
en itse ole kuullut miesten menstruaatiosta. Tuskin tekään?
Sen voin kuitenkin sanoa, että tulonmuodostus on ollut viime aikoina niin heikkoa, että on tässä meikämannenkin täytynyt pitää vähän menopaussia!
Työkaverin (mies hänkin) kanssa istuimme taannoin krapula-aamiaisella. Kaverini loihe lausumaan:
– Kuulehan, minusta tuntuu, että minä taidan olla raskaana!
Kun asiaa kovin ihmettelin, kuului selitys:
– Näin aamusella tuppaa olemaan pahoinvointia. Paino nousee tasaisesti kaiken aikaa. Ja kuukautisia ei ole ollut miesmuistiin! KYLLÄ SE ON SITÄ!
Tv1:n maanantaisarja 'Harvoin tarjolla' on hyvää työtä juuri siinä mielessä, että siinä sukupuoliset pinttymät rikotaan. Lääkäri Urpola (roolissa Kari-Pekka Toivonen) on minun käsittääkseni hysteerinen tyyppi: hössöttää, hosuu, vaatii huomiota ja nostaa metelin joka asiasta. Vanhastaan tällaiset roolit on kirjoitettu vain naisille.
Vastaavasti sarjan kännäävä örveltäjä on nainen - tämäkin on tervetullutta.
Eikös se ole vokaalisointu, mistä tässä kohtaa pitäis puhua?
No, joka tapauksessa. Itseäni ihmetyttää miten hurjan yleistä on taivuttaa esimerkiksi sana molekyyli muotoon molekyylejä. Miksi ei molekyyleja? Vrt. "olympialaisiä". Sana ei ole edes yhdyssana; ei ole erikseen mitään "kyyli"-sanaa. Moles on latinaa ja oma sanansa, molecula sitten siitä johdettu. Ärsyttää kun ammattilaisetkin puhuvat molekyyleistä. :)
Näin minulle on opetettu:
Jos (vierasperäisen) sanan alkuosassa on yksikin takavokaali (a, o, u), niin myös taivutuspäätteessä on takavokaali, paitsi jos kyseessä on yhdyssana, jossa ainoastaan loppuosan vokaalisointu ratkaisee.