Mummon sydämeen mahtuu vain yksi

miltä sinusta tuntuu ja kysy, miksi.

Ehkä sun äitis puhuu siskolles vain sun lapsista ja sulle siskos lapsista?

Meillä ainakin aikoinaan oli noin. Kyllä otti päähän hirveästi. Sitten puhuttiin asiasta siskon kanssa. Sisko oli yhtä katkera kuin minä, että mummo vaan toistemme lapsista puhuu.

Huomaan välillä itsekin tekeväni samoin. Kun toisen lapsen lapset ovat kylässä niin silloin pyörivät toisenkin lapsen lapset mielessä ja kun ne ei ole siinä niitä kuitenkin puhumalla muistelee.

Sukulaiset ja perhetutut nyt ovat olevinaan tietämättä kohteliaisuuttaan, että voivat rupatella. Monet äidit kertovat niin mielellään omien lastensa tapahtumista, että on tylyä sanoa, että "joojoo, oon kuullut ton jo".

Tuo hurja kateus syö sinut. Yritä vaikka siskosi kanssa puhua asiasta ensiksi, jos et heti äidillesi viitsi sanoa.

Koeta puhua rakentavassa hengessä, älä tuolla katkeralla ja syyttävällä sävyllä.

Tutulta kuulostaa..

Tilanne on vielä niin, että jos on vaikka kaksi lapsenlasta vieretysten niin aina toista kehutaan ja toinen jätetään huomiotta tai alennetaan arvostelemalla huonommaksi. Yksi lapsenlapsista on ihan ressukka ja huonolla itsetunnolla varustettu, niin että mummi aina yrittää kehua tätä raasua. Hän vain tekee sen niin, että muut lapset tuntevat olevansa huonompia kuin tämä introvertti tapaus. Tällaisessa tapauksessa tulisikin huomioida kaikki lapset tasapuolisesti, eikä niin, että pesueen reppanoin saa eniten huomioita ja muut vahvemmalla itsetunnolla varustetut ulospäinsuuntautuneet lapset alennetaan.

Ajan myötä onkin käynyt niin, että lapsemme ei enää halua olla mummin ja ukin kanssa tekemisisää, kun saa heidän kanssaan vain pahan mielen. Lapsenlapsen murrosiässä mummius ja ukkius mitataan..

eli tuttu, liiankin tuttu ja kipee tilanne.

mä en sinne mummin sydämeen koskaan mahtunu.

oon nyt 36 v ja kärsin tosta todella paljon. on erittäin tuttu tilanne. jopa perintöasioissa haluais ohittaa mut.

kaikessa muussakin. oli näin ihan lapsesta lähtien.

yritin aikani, sitten lopetin. en jaksa enää. tunnistan tuon oireyhtymän niin hyvin ja vieläkin sattuu.

muutkin suvussa tietää sen. mummo ei myönnä mitään.

emme ole tekemisissä. hän sen itse valitsi.

suosiota ei kannata kalastella. se ei vaan tule tossa tapauksessa. en tiedä mistä johtuu. hyvin surullinen ilmiö.

toivon teille kaikkea hyvää. mulla on pahin takana.

Niin tuttua.. Minun veljeni oli ukilleni (mummo oli jo kuollut)se ainoa lapsenlapsi, vaikka meitä oli kaikkiaan kuusi lastenlasta. Hänellä itsellään oli neljä tyttöä vaikka toivoi edes yhtä poikaa, ja kun veljeni syntyi antoi vain veljelleni huomiota. Minut ohitettiin kaikessa, hyvä jos koskaan edes puhui minulle. Kyllähän se lapsena tuntui pahalta, mutta nyt jo edesmennyt ukkini saa minulta jo ymmärrystä, kun tiedän tuon ajan ihmisten asenteet sukupuolia kohtaan.

Minä olin se, joka olin kolmesta lapsenlapsesta "turhin". Serkkuni oli ainoa, jota meidän mamma hyysäsi. Isoveljeni oli suvun ainoa poikalapsi, hän sai hieman huomiota. Minä en juuri yhtään.

Esimerkiksi joululahjat ja tämä on vain yksi esimerkki. Serkkuni sai lukumääräisesti aina kaksi kertaa niin paljon lahjoja, kuin me veljeni kanssa yhteensä. Siis meille tuli pakolliset yksi per lärvi, serkku sai neljä. Tämä on niitä asioita, joita pienikin lapsi osaa ihmetellä.

Sitten myöhemmällä iällä, olisinko ollut jo yläasteella, rupeaa tämä nainen ihmettelemään, miksi en vieraile hänen luonaan tai soita hänelle. Siinä vaiheessa oli näet tullut tavaksi "käydä mammalla" kaksi kertaa vuodessa: syntymäpäivä- ja joululahjan hakumatkalla.

Silloin on jo hieman myöhäistä. Toinen isoäideistäni kuolikin minulle täysin tuntemattomana henkilönä, vaikka olinkin jo 25 täyttänyt. Sääli. Uskoisin, että hänellä olisi silti ollut minulle jotain annettavaa, tarkoitan henkistä perintöä. Sitä olen nyt saanut vain toiselta puolelta sukua.

on muistaminen ja auttaminen.voi viedä ulos lukea lehteä tehdä ruokaa siivota paljon muuta.mummolle kaikki lapset on tärkeitä.he jotka asuu kauempana eikä pääse auttamaan ja lähelle eivät voi päästä mummon kertomaan juttuun kuin se joka todella panostaa mummon auttamiseen ja antaa vireyttä mummonkin elämään

Miksipä mummo ei voisi suosia jotakin, voihan lapsenlapsen vanhemmat suosia toisia isovanhempia. Kokemukseni yhden lapsenlapsen mummona on masentava. Olemme mieheni kanssa tarpeellisia vain silloin kun he tarvitsevat ilmaista lastenhoitoa tai muuta hyödykettä. Lasta aivopestään kehumalla toisia isovanhempia ja heidän hankkimiaan tavaroita. Joulu on pyhitetty toisille isovanhemmille. Heille se on "perinne". Muille perinteiden luominenkin tehdään mahdottomaksi. Ehkä tälläkin on tarkoituksensa. Opetellaan sitä vielä.

Eihän tuossa ole mitään sen kummempaa kuin että mummo ei peittele sitä et on yksi ylitse muiden. pitää ilmeisesti juuri tuon lapsen persoonasta erityisesti :)

Henkistä perintöä voi saada ihan suvun ulkopuoleltakin, joksu ja monestikin parempaakin.. itse saanut sitä lapsena partioharrastuksesta siellä olevilta aikuisilta, koulussa opettajilta, naapureilta, kavereiden vanhemmilta jne.. ei se verisukulaisuus ole mikään tie onneen! :D

Minusta mummot ja ukit vastatkoon suhteistaan haudassaan. Jos lapsenlapset ei tuu hautajaisiin niin olkoon sitten niin. yleensähän mummot ja vaarit kostaa eletyn elämänsä ilkeilynä, siihen ei voi kukaan mitään. Nykyisin ei mummotkaan halua lapsenlapsia hoitaa olkoon sitten hoitamatta, mutta toisia on väärin valinnoista syyttää. Harvemmin kannattaa vanhemmille ihmisille sanoa asioita mitä ovat vanhalla iällään hiukka kykenemättömiä ymmärtämään

Lastenlasten arvottaminen tiettyyn järjestykseen ja toisen suosiminen toisen kustannuksella on kylmäveristä manipulointia, piittaamattomuutta ja hyvin tuhoisaa lapselle. Sille paapotullekin.