Kuinka kartan niitä ihmisiä, jotka ovat täysin riippuvaisia minusta, mutten jaksa heitä.
Esimerkiksi noita ihastuneita, ne osaavat olla piinallisia. Soittelevat tuon tuosta ja he eivät tajua, etten halua ruveta heidän kans seukkaan.
Sitten he luulevat, että voin muka huonosti, kun mulla ei ole parisuhdetta. Huhhuh. Aivan, kuin olisi ihan pakko ottaa joku niistä, vaikkei ne ole edes minun makuuni.
Eräs on nyt keksinyt, että olisin oikein huonosti voiva ja jopa itkee vuokseni. Ihan turhaan itkee, sillä en ikinä aio antautua hänelle. Miksi, no siksi, kun se on niin erilaatua kuin minä. Kokoajan menee sukset ristiin. Ei sellaista jaksa kukaan.
On minullakin sellaisia, että olen ihastunut johonkin, jota en voi saada, mutta sitten unohdan sen. En minä tule riippuvaiseksi sellaisista. Kaikkea ei voi saada mitä haluaa!
Sen ku nuo ahdistelijatkin tajuaisivat.
ahdistelijoille: JÄTTÄKÄÄ MINUT RAUHAAN! En parane ikinä, jos ette anna minun olla. UNOHTAKAA MINUT!
Esimerkiksi noita ihastuneita, ne osaavat olla piinallisia. Soittelevat tuon tuosta ja he eivät tajua, etten halua ruveta heidän kans seukkaan.
Sitten he luulevat, että voin muka huonosti, kun mulla ei ole parisuhdetta. Huhhuh. Aivan, kuin olisi ihan pakko ottaa joku niistä, vaikkei ne ole edes minun makuuni.
Eräs on nyt keksinyt, että olisin oikein huonosti voiva ja jopa itkee vuokseni. Ihan turhaan itkee, sillä en ikinä aio antautua hänelle. Miksi, no siksi, kun se on niin erilaatua kuin minä. Kokoajan menee sukset ristiin. Ei sellaista jaksa kukaan.
On minullakin sellaisia, että olen ihastunut johonkin, jota en voi saada, mutta sitten unohdan sen. En minä tule riippuvaiseksi sellaisista. Kaikkea ei voi saada mitä haluaa!
Sen ku nuo ahdistelijatkin tajuaisivat.
ahdistelijoille: JÄTTÄKÄÄ MINUT RAUHAAN! En parane ikinä, jos ette anna minun olla. UNOHTAKAA MINUT!
Vastaukset 20
Vanhimmat
heille.En usko ainoankaan roikkuvan perässäsi ellet itse anna aihetta,syvästi masentunut ei jaksaisi tuollaisia seukkajuttuja edes ajatella.
Kyseinen henkilö ei ole kaikilta osin normaali. Sillä hän on ns. läheisriippuvainen. Hän on tullut totaalisen riippuvaiseksi minusta. Olen sanonut tarpeeksi monta kertaa, ettei meidän välille voi tulla mitään, enkä varsinkaan näin syvästi masentuneena jaksa seukkausjuttuja ajatella. Sekin on omiaan siis pahentaa masennustani, kun tuo tyrkky yrittää ehdotella jatkuvasti sitä.
Olen sanonut monesti, EI EI j EI. Se ei uppoa hänen päähän.
Hänen takiaan masennukseni uusiutui, hän ehdottelee jotain ihme reiki-hoitoja yms, ja kokee velvollisuudekseen kuulustella mua jatkuvasti oudoilla kysymyksillä. Aivan, kuin minä kaipaisin hänen apujaan. Mutta sen harrastama ahdistelu on saanut minut niin huonoon kuntoon, että en voi olla muuta, kuin katkera hänelle. Terapiakäyntejä on turhan harvassa johtuen liian vähäisistä lääkärimääristä. Sitten noita humpuukimaakareita, kuten reikihoitajia yms. on ihan riittämiin, mutta ite en sellasiin usko yhtään. En usko energiahoitoihin, en itämaisiin rohtoihin, en mihinkään, vaan ihan oikeaan puheterapiaan ja lääkkeisiin, joiden vaikutus tosin mun kohdalla on lakannut :(
Olen ollut jo useamman vuoden masennuspotilaana ja tilanteeni meni jatkuvasti parempaan suuntaan. Lopulta paranin masennuksesta niin, ettei tarvinut enää käyttää lääkkeitä.
Sitten tapasin erään, joka ihastui ensinäkemältä minuun korvia myöten. Se on piinannut nyt mua jo toista vuotta, eikä jätä rauhaan. Masennukseni lähti pahenemaan vähitellen ja nyt masennukseni on erittäin huonolla mallilla ja tyyppi piinaa mua yhä. Se antelee yhtenään viisauksia ja kehoittaa minua kuuntelemaan enemmän sitä, kuin psykologia.
Lääkkeet ovat muka myrkkyä ja hän jatkuvasti ehdottaa jotain humpuukihoitoja, kuten reiki-hoitoja yms. Se ei halua hyvällä uskoa, etten sellaisiin humpuukeihin usko.
Se sanoo, että niistä on ihan oikeita todisteita niiden toimivuudesta. Niimpä taas.
Mieluummin annan itteni hoidettavaksi oikeille ammatti-ihmisille, kuin joillekin ihmepoppamiehille.
Ja se piinaa mua jatkuvasti viestein, sähköpostein ja puhelimitse. Hän vetoaa lähimmäisrakkauteen, kun sanon, etten jaksa olla hänen kans tekemisissä. Se on vaikea tapaus. Kun ollaan enemmän tekemisissä, se rupee heti tonkii epäkohtia minusta. Olen saanut kuulla olevani itsekäs, narsisti, kylmä, rakkaudeton yms, koska olen sanonut hänelle, ettei minua hän kiinnosta tippaakaan seurustelumielessä. Että sen takia olisin narsistikin. Hahhah.
Oikeesti ei paljoa naurata kyseisen hepun toiminta, sillä se on saanut sössittyä masiksen niin pahalle mallille, ettei lääkkeetkään enää auta. Terapiakäyntejä mullon liian harvassa ja niiden välillä tuo terrorisoija ehtii soittaa useita puheluja,tai käymään oveni takana. Ihan käsittämätön tapaus. Ei tajua jättää minua rauhaan.
Minua piinas eräs toivoton tapaus yli vuoden.
Se sekoitti mun ajatuksiani ihan liikaa jatkuvilla soitoilla ja syytöskirjeillä ja viesteillä. En pystynyt lopulta keskittyy enää oikein mihinkään ja rupesin uskomaan niihin syytöksiin, joita mulle jatkuvasti sateli, mutta ihastua en voinut siihen sittenkään.
Jouduin varaamaan ajan paikalliseen terapiakeskukseen ja siellä mulle annettiin ohjeeksi vaihtaa puhelinnumeroa ja muuttaa se salaiseksi.
Piinaaminen kuitenkin jatkui edelleen kirjeiden muodossa, joita tuli sekä postilaatikkoon, että sitäkin enemmän sähköpostiini.
Jouduin laatimaan itelle uuden msn-tunnuksen,(uusi sähköpostiosoite ja messengertunnus).
Sitten tuo häirikkö rupes soittelemaan kämppäkaverilleni, jonka hän tiesi asuvan samassa asunnossa kuin minä. Kämppäkaverin kans tehtiin sellainen diili, ettei kämppis enää anna puhelinta mulle, vaikka olisinkin paikalla. Kämppis joutui päästämään valkoisia valheita, etten olisi paikalla.
Kerran tuo häirikkö sitten yllätti meidät tulemalla suoraan oven taakse ja näki meidän molempien olevan kotosalla.
Hän ottikin sydämen asiaksi ruveta käymään alituiseen ovemme takana rimputtelemassa ja työntämässä postilaatikkoon kirjeitä.
Psykologi antoi mulle ohjeen, ettei mun kannata avata niitä kirjeitä lainkaan, vaan laittaa suoraan roskakoriin ja näin toiminkin. Ja jatkuvasta ovihäirinnästä hän kehoitti minun tekevän poliisijutun, jos se käy vakavaksi.
En halunnut sitä kuitenkaan tehdä, vaan kestin sen piinaamiseen, enkä avannut ovea, vaikka se järkyttikin kovasti mun mielenrauhaa.
Sittemmin muutin uuteen kaupunkiin ja ahdistelija jäi. Hän ei onneksi tiedä, missä minä asun, sillä silloinkin hän muutti kyseiseen kuntaan just sen takia, ku tiesi minun asuvan siellä.
Nyt olen ONNEKSI ollut jo vuoden erossa ahdistelijasta ja oloni on kohentunut roimasti!
Tsemppiä sulle ja koita samoja kikkoja kuin minäkin. Minun mielestä kyseisenlaiset tyrkyt eivät voi olla ihan normaaleja, sillä normaali ihminen jättää kyllä hyvin nopeasti rauhaan, jos näkee, ettei toista kiinnosta.
Sama tilanne. Ahdistelua on kestänyt nyt jo toista vuotta. Tapaus jankkaa siitä miksen voi pitää hänestä enemmän. Soittelee sukulaisilleni outoja puheluita joissa väittää minun tekevän itsemurhaa vaikken ole sellaista edes koskaan yrittänyt.
On pakkomielteinen. Laitoin muutama aika sitten kännykästä hänen numeronsa kohdalta soittoäänen pois kuin myös tekstareiden äänen. (vm. tuli viime vuonna kolmisen tuhatta) !!
Parina viime kuukautena alko kunto loppumaan ja masennus otti enempi kynsiinsä. Lääkitystä viritettiin ja voin päivä päivältä vähän paremmin. Ensi viikolla näen lääkärini. Siihen asti on selvittävä.
En ymmärrä ihmisiä jotka ottavat tai yrittävät ottaa toisen sairauden nojalla option tai kontrollin tästä. Besserwisseröivät aiheesta vaikka toisella olisi hoitosuhde meneillään. Ihan päätöntä. Ihan kuin tällasilla tapauksilla ei olisi omatkaan kuulat kohallaan.
kirjoittaa mitään, kun luin kirjoittamasi. Teksti oli niin prikulleen samanlaista, kuin mitä itse olisin kertonut. Ja se, kuinka rasittavia on ihmiset, kjotka ei tajua, että ilman parisuhdettakin elämä voi olla hyvää ja ihanaa. Olen koko tämän päivän ollut sellaisessa ahdistuksessa just yhden "hyväätarkoittavan" ihmisen takia. Tiedätkö, kun luin kirjoitustasi, tuli paljon parempi olo. Joku muukin siis kokee asioita näin...
Tällaset elämäntilanteet vievät ihmisen tunnelukkoon. Sitä hoitaa mekaanisesti ne asiat mitkä täytyy hoitaa mutta missään ei ole tekemisen riemua. Ei edes kykene kirjoittamaan siitä kuinka paha on olla. Vasta viikko sitten aloin näkemään kuukausien jälkeen värejä ja nauttimaan auringosta, ottamaan elämäni takaisin omaan haltuun.
Tuntuu helpottavalta tietää, etten ole ainut, joka on kokenut tällaista. Eikä tarvi ottaa tosissaan niitä syytöksiä mitä tuolta "hyväätarkoittavalta" saa osakseen. Esim. olet ainutlaatuisen erikoinen, kun et kaipaa parisuhdetta jne..
Onneksi meitä on useampiakin, jotka ovat tajunneet, että elämä ilman parisuhdettakin voi olla kivaa, eikä tarvi pakolla ottaa sellaista, jota ei halua.
selväksi ettet halua mitään, eikä kierrellä ja kaarrella.
ym. Ei se ole niin kovin vaikeata,
Just tämän takia se pyrkyri onkin vihainen, kun uskallan sanoa hänelle suoraan, ettei meidän välille voi tulla mitään.
Olen sanonut ja takonut sen päähän useita kertoja, että en ole enää sen kans tekemisissä.
Terve ihminen kyllä tajuaisi nuo, mutta mitäs sitten, jos toinen on ns. läheisriippuvainen tai muuten persoonallisuushäiriöinen.
Näissä tapauksissa auttaa vain ja ainoastaan pakkokeinot, eli puhelinnumero salaiseksi, tai tekee, kuten eräs näistä kirjoittajista oli tehnyt, että hänen kohdaltaan viestiäänet ja puhelinäänet äänettömiks. Mut tällöin tosin viestipaikat täyttyvät. Ei vastaa ainoaankaan puheluun, eikä viesteihin.
Itse olen saanut edelleen sähköpostia, vaikken ole vastaillut aikoihin. Siksi tein uuden sähköpostin. Toisinaan käyn katsomas vanhan sähköpostini, mutten avaa niitä. Huomaan vain, että joka päivä on tullut useampi sähköposti. Ehkä parempi, jos poistaisin kyseisen sähköpostiosoitteen kokonaan, niin ei tulis edes kiusauksia käydä katsomassa sitä, sillä se palauttaa aina mieleen sen häirikön...
Eikä edes osoitteen vaihto jos kyseessä on pakkomielteinen ihminen. Tämä on koettu.
Pakkomielteinen ihminen saa sen puhelinnumeron aina jostain kieroilemalla tai vaihtoehtoisesti manipuloi kohteensa tuttava/sukulaispiiriä niin että paine loppujen lopuksi kompensoituu kohteeseen itseensä.Tämä taas lisää stressiä ja siinä helposti tulee luovuttaneeksi pelin kunnes huomaa kuinka huonosti taas voi itsensä kanssa.
Muutat vaikka huippuvuorille niin eiköhän sinua sinnekin seurata. Viis jääkarhuista tää muija on mun -periaatteella.
Ainoa keino on etsiä omia tukiryhmiä ja pysyä lujana.
Kännykän viestit todella täyttyvät nopeaan. Niitä voi myös seuloa tai tsekkaamalla ensin keneltä viesti on ja jos kaikki on pakkomielteiseltä niin eikun pois vain kolmella napin painalluksella mitenkään viestin sisältöä katsomatta.
Tällaiset elämäntilanteet täytyy nähdäkseni käydä itse läpi saadakseen jotain pohjakosketusta millaista se on.
Sähköpostiin saa hyviä spämmiohjelmia ja jopa hotmail suodattaa suht tehokkaasti.
Missään tapauksessa ei saa jäädä passiiviseksi "targetiksi". Välillä täytyy ampua takaisin muuten masentuu.
Esimerkiksi eilen illalla kännyyn tuli yhteensä 23-tekstaria, kaikki yhdeltä ja ainoalta ihmiseltä. Kun mitta täyttyi, poistin kaikki yhdellä kertaa ja heitin netin kautta sms-viestin:
KAIKKI VIESTIT MENI SUORAAN ROSKIIN NIITÄ LUKEMATTA - SAMA LINJA JATKUU.
Sitten hän luovutti. Todennäköisemmin tänään parin tunnin kuluttua alkaa taas tulla viestejä mutta onnekseni tälle illalle on menoa joten en stressaa siitä.
Toinen episodi onkin sitten se kun tullaan oven taa häiriköimään. Se on ihan oma lukunsa.
Poliisit kohauttelevat tällaisella vain kulmiaan. Täytyy tapahtua jotain fyysistä väkivaltaa ennen kuin puuttuvat asiaan.
Ja tätä on jatkunut nyt jo yli vuoden. :/
vaihdoin salaiseksi numeroni, mutta tyyppi soitteli lähisukulaisilleni monia kertoja päivässä ja lopulta sukulaiset pyysivät minua soittamaan tyypille niin, ettei nro näkyisi. Niin tei sitten kerran ja pyysin häntä antamaan sukulaisteni elää omaa elämäänsä yms... Lopulta annoin numeroni tyypille, koska sukulaiseni alkoivat väsyä. Eikä olisi voinut vaatia, että kaikkien lähipiirissä olevien olisi tarvinnut sen vuoksi numerojaan vaihtaa. Mutta sen tein minäkin, että hänen numerostaan soitettaessa puhelimeni ei hälyttänyt. No. Lopulta aikojen kuluessa pääsin hänestä eroon, kun hän löysi uuden "avun tarpeessa olevan"...
Onnittelut jos olet jo päässyt paremmalle maaperälle. Tuollanen antaa toivoa.
Sama dynamiikka siellä näyttää olevan. Juuri tuo että soitellaan sukulaisille ymv jotka sitten väsyvät ja tietyssä vaiheessa jopa vaativat asiaan ratkaisua vaikka voisivat olla itsekin vastaamatta. Miettinyt pari kertaa kuinka paljon siellä on myös uteliaisuutta pelissä?
No mutta jospa se tästä. :)
sen, että teillä masentuneilla on niin paljon ihailijoita, kun Suomessa muuten on niin paljon yksinäisyydestä kärsiviä?
Ei ne ihalijoita ole. Ne on diagnosoimattomia ihmisiä. Hulluja ilman papereita.
Oikeat ihailijat eivät toimi noin. Noita hulluja on ihan riittämiin vapaallajalalla ja lähinnä masentuneisiin ne tarrautuvat, koska heidän on vaikeampaa sanoa ei. Tai sitten ne ajattelee masentuneiden olevan helpompia saada.
vaan häiriköitä, niinkuin joku tossa sanoikin.
Tuolla ylempänä joku kertoi että hän on päässyt kiusaajastaan rauhaan...löysi kai uuden ressukan itselleen.
Tosi kuvaavaa.
Useissa tällaisissa tapauksissa nämä tunnevammaset etsii epäitsenäistä ihmistä itselleen. Ilman sitä heidän persoonansa ei pelitä.
Sitten kun toinen alkaa itsenäistyä ja/tai hänelle tulee muitakin tärkeitä ihmisiä ohelle, siitä aiheutuu konflikti.
Tunnevammanen alkaa pelata peliä toisen sairauden heikkouksilla koska tietää ne aivan liian hyvin ja katsoo että hänellä on oikeus siihen ja siihen että toinen on hänelle kiitollisuudenvelassa. Tätä myötä toinen on velvollinen noudattamaan vain tunnevammaisen neuvoja ja käsityksiä maailmasta, ihmissuhteista, oikeastaan kaikesta.
Hän haluaa eristää kohteensa koska omasta mielestään hänellä on määräysvalta toiseen. Jos toinen ei anna periksi, konfliktista muodostuu sota missä käytetään sanalla sanoen sairaan kovia panoksia.
Näitä maanantaikappaleita löytyy joka sosiaaliluokasta. Useimmat näyttävät ulospäin tavallisilta työssäkäyviltä, joskus hurmaaviltakin. Pahin juttu mitä tällaisille tapaukselle voi tapahtua on kasvojen menetys.
Oletteko muuten koskaan miettineet miten paljon he hukkaavat energiaa omaan peliinsä. Eikö sen kaiken voisi käyttää hyödyllisemminkin?