puhalleltiin kavereitten kaa kortsuja kaverin luona ja sit otin ne kortsu paperit mukaan taskuun ja sit yks tipahti keittiön lattialle sitä ennen mulla oli ollu mun tyttö ystävä kylässä ja siihen oli lupa mut ku äitipuoli löys sen paperin ni se luulee et me tehtiin jotain ja vaik ei tehty ja varmaan kielii jollekki mitä teen vaik selitin et ollaan puhalleltu niit ni se sano et ok mut luulen et se epäilee ja oon 11.v ni ei oikein viel oo ees hyväksyttvää mitä teen?
apua mua ävettää ja en tiiä mitä teen
lukekaa pliis!
3871
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
voit varmasti keskittya ikaistesi "asioihin."
Sen verran voin neuvoa sinua, etta pysy aina totuudessa, niin sinua uskotaan tulevaisuudessakin. Itsellani on ikaisesi tytar, jolla on tapana valehdella ihan suoraan silmiin katsoen.
Minusta on tullut hyvin epailevainen; kysyn itseltani jatkuvasti, kertooko tytto nyt talla kertaa totuuden vai ei.
juu se on kyllä totta ettei me niitä mihinkää käytetty eikä tulis mileenkää. ne on kestävii vesi ilma palloja. eikä kenenkää 9-12 vuotiaan vanhemman tarvi olla huolissaan jos lapsen hunees löytyy kortsu 13 vuotiaal kandee jo epäillä vähä mut jos ne löytyy puhtaana ni ei huolta! :)
Taisin olla 9v ja serkkuni 7v, kun pihaleikkien yhteydessä löydettiin tyhjä kaljatölkki. Siinä me sitten tutkittiin sitä ja mietittiin, miten sen saisi leikkiin mukaan, kun vanhemmat "yllättivät" meidät.
Tähän päivään asti (olen nyt 24v ja itse pienen pojan äiti) eivät vanhempani edelleenkään usko, että löysimme _tyhjän_ kaljatölkin vaan olimme kuulemma "maistelemassa salaa kaljaa". Olen saanut useamman kerran kuulla kuuluisan aloituksen: "Muistatkos silloin kun te kaksi siellä salaa maistelitte -"
En muista enää, mitä saatiin rangaistukseksi. Ei kai mitään haukkuja tai saarnoja kummempaa. Pidimme serkun kanssa pintamme ja pysyimme totuudessa. Eipä sitä vain kukaan uskonut. Elämässä nyt sattuu eteen sellaisia asioita, joissa tulee väärin tuomituksi. Pääasia kuitenkin on, että itse tietää totuuden, ja jollei rangaistus nyt kohtuuttoman suuri ole, mitäpä väliä sillä on, mitä muut ajattelevat.
Jos se kaljatölkki, jonka me serkun kanssa löysimme, olisi ollut täysi, en olisi siitä unissanikaan juonut. Isä antoi joskus ihan pikkuisena maistaa kaljaa, ja sen jälkeen en ole ikinä moiseen moskaan koskenut (teini-iässä toki pari kertaa yrittänyt, mutta tullut samaan tulokseen: moskaa). Tuskinpa olisi serkkukaan. Pystyn melkein sieluni silmin näkemään, kuinka olisimme vieneet sen vanhemmille ja sanoneet: Isi, kato mitä me löydettiin!
Mitä tästä opimme? Elämä jatkuu :)