Olisi pari kysymystä yliopisto-opiskelijoille. Olen tässä jo monta vuotta miettinyt yliopistoon siirtymistä AMK:sta, mutta muutama käytännön seikka arveluttaa mihin ei oikein tunnu löytyvän vastauksia opinto-oppaista kaiken mainos- ja yleisjargonin seasta.
Ensinnäkin, mietin tuota yliopisto-opiskelun sosiaalista puolta. Todennäköisesti tässä pitäisi vaihtaa paikkakuntaa yliopiston perässä, niin kuinka iisiä on rakentaa uusia sosiaalisia kuvioita vieraassa kaupungissa pelkkien yliopistokontaktien varaan? Siellä kun opiskelu tuntuu olevan melko itsenäistä, ainakin omat yliopistossa opiskelevat tuttuni käyvät luennoilla ehkä kerran pari viikossa. Ettei tässä nyt siis ihan tyhjän päälle hyppää.
Ja yleisesti, jos joku on AMK->yliopistovaihdoksen tehnyt, kannattiko? Kaduttaako vai päinvastoin? Tässä on meinaan hakattu päähän viimeiset kolme vuotta ajatusta, että meidän AMKn mediainsinööritutkinnosta on 3x iisimpi päästä hyviin töihin kuin "yleissivistävästä" yliopistosta, kun käytäntö on paremmin hallussa tjsp. Kannattaako moista ottaa tosissaan?
No, oikeastaan yksi asia vielä, minkäs ikäistä suurin osa aloittavista yliopisto-opiskelijoista on keskimäärin? Tässä kun itsellä tulee kohta 26 täyteen niin millaistas ikähaarukkaa sopii odottaa tulevan vastaan? Pitääkö sitä tuntea itseään ihan ikälopuksi, kun aloittelee yliopisto-opiskelua vasta nyt?
Ensinnäkin, mietin tuota yliopisto-opiskelun sosiaalista puolta. Todennäköisesti tässä pitäisi vaihtaa paikkakuntaa yliopiston perässä, niin kuinka iisiä on rakentaa uusia sosiaalisia kuvioita vieraassa kaupungissa pelkkien yliopistokontaktien varaan? Siellä kun opiskelu tuntuu olevan melko itsenäistä, ainakin omat yliopistossa opiskelevat tuttuni käyvät luennoilla ehkä kerran pari viikossa. Ettei tässä nyt siis ihan tyhjän päälle hyppää.
Ja yleisesti, jos joku on AMK->yliopistovaihdoksen tehnyt, kannattiko? Kaduttaako vai päinvastoin? Tässä on meinaan hakattu päähän viimeiset kolme vuotta ajatusta, että meidän AMKn mediainsinööritutkinnosta on 3x iisimpi päästä hyviin töihin kuin "yleissivistävästä" yliopistosta, kun käytäntö on paremmin hallussa tjsp. Kannattaako moista ottaa tosissaan?
No, oikeastaan yksi asia vielä, minkäs ikäistä suurin osa aloittavista yliopisto-opiskelijoista on keskimäärin? Tässä kun itsellä tulee kohta 26 täyteen niin millaistas ikähaarukkaa sopii odottaa tulevan vastaan? Pitääkö sitä tuntea itseään ihan ikälopuksi, kun aloittelee yliopisto-opiskelua vasta nyt?
Vastaukset 14
Vanhimmat
SYL:n (Suomen ylioppilaskuntien liitto) tekemän tutkimuksen mukaan yliopisto-opintojen keskimääräinen aloitusikä on 23 vuotta. Itselläni on omaa kokemusta sekä humanistisesta tiedekunnasta että teknillisestä yliopistosta. Olen lisäksi suorittanut sivuaineopintoja yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa. Lisäksi ystäväpiiriini kuuluu muiden tiedekuntien ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoita, joten uskon minulla olevan melko oikean ja laajan kuvan Suomen korkeakouluopiskelujen kentästä:-)
Teknillisillä aloilla mutu-tuntumalla voisi sanoa keskimääräisen aloitusiän olevan keskiarvoa alhaisempi eli tullaan melko suoraan lukiosta, kun taas esim. oikeustieteellisessä, humanistisessa ja yhteiskuntatieteellisessä on useammankin välivuoden pitäneitä aloittajia. Syynä varmasti osittain myös se, että viimeksi mainittuihin tiedekuntiin on kova karsinta pääsykokeissa eikä ensimmäisellä kerralla välttämättä ovet aukene.
Yliopistossa opiskelu vaihtelee todella paljon tiedekunnittain. Teknillisellä ja luonnontieteellisellä alalla tai vieraissa kielissä on alussa todella paljon koulumaista luokkatyöskentelyä, joissa on jopa jonkin asteinen läsnäolopakkokin, kun taas oikeustieteellisessä ja yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa on alusta asti lähes pelkästään massaluentoja ja massiivisia kirjatenttejä, joihin pitää opiskella itsenäisesti.
Siihen kuinka hyvin elämän onnistuu rakentamaan pelkästään yliopistokontaktien varaan onkin hieman vaikeampi vastata yleisellä tasolla. Paljon riippuu omasta persoonasta ja siitä millainen porukka sattuu aloittamaan samaan aikaan. Jos menee jollekin pienemmälle yliopistopaikkakunnalle, jonne suurin osa opiskelijoista tulee muualta, löytyy sosiaalinen verkosto melko hyvin "kohtalotovereista" kun taas isommilla paikkakunnilla varsinkin ko. paikkakunnalta kotoisin olevilla usein on omat valmiit porukat ja he käyvät yliopistolla vain opiskelemassa elämän ollessa muualla. Isommilla paikkakunnilla kuitenkin on enemmän mahdollisuuksia opiskeluyhteisön ulkopuoliseen elämään myös muualta tulleille. Kannattaa valita sen mukaan mistä itse tykkää.
Akateemisten työllistymisestä ja työllistymättömyydestä on keskusteluja niin paljon, etten siitä jaksa sen kummemmin jaaritella. Nyrkkisääntönä: lääkikseen ja oikikseen menevien työllistyminen menestyksekkäästi on lähes 100%-sen varmaan. Todennäköisyys lähtee siitä sitten pikkuhiljaa laskemaan muiden tutkintojen kohdalla...humanistisessa ja yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa on suurin mahdollisuus tyhjään arpaan. Niissäkin tosin paljon riippuu aineyhdistelmästä, omasta persoonallisuudesta, suhteista jne.
Rohkaisun sanana lopuksi: Hieman vanhempana opiskelun aloittaneiden menestys on omien havaintojeni mukaan ollut pääsääntöisesti parempaa kuin nuorempien, jos motivaatio ja muut olosuhteet ovat kunnossa. Eli yliopistoon vaan, jos siltä tuntuu!
"Nyrkkisääntönä: lääkikseen ja oikikseen menevien työllistyminen menestyksekkäästi on lähes 100%-sen varmaan. Todennäköisyys lähtee siitä sitten pikkuhiljaa laskemaan muiden tutkintojen kohdalla...humanistisessa ja yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa on suurin mahdollisuus tyhjään arpaan. Niissäkin tosin paljon riippuu aineyhdistelmästä, omasta persoonallisuudesta, suhteista jne."
Olen työtön lakimies. Monilla kollegoilla on huomattavia vaikeuksia saada koulutusta vastaavaa työtä. Monet tekevät sihteerin hommia, kun ei ole muuta vaihtoehtoa.
lääkäri...heh hee, just kidding :D töitä kyllä riittää.
Mutta mieheni on työtön juristi, on hakenut töitä jo vuoden ilman menestystä.
Pitäydyn kannassani, että parhaat mahdollisuudet menestyksekkääseen työllistymiseen ovat nimenomaan lääkiksessä ja oikiksessa. Jos oikiksessakin alkaa olla jo niitä, joilla menee huonommin työllistymisen kanssa, muilla aloilla on enemmän niitä, joilla menee huonosti tai vielä huonommin...Moni kieltenopiskelijahumanisti esimerkiksi olisi onnellinen sihteerin työpaikasta, johon kuitenkin mieluummin ilmeisesti palkataan oikiksen käynyt, jos sellainen on tarjolla. Elämä on...
Kieliä opiskelleilla on ihan hyvin töitä esim. kieltenopettajina, tulkkeina ja kääntäjinä. Moni on EU:ssa töissä ja palkka on todella hyvä.
Heikommassa asemassa ovat kultturialoja opiskelleet, kulttuuriantropologit, folkloristit yms., joilla on valittavana lähinnä tutkijan ura apurahapalkkioilla. Tosin ei heitä pilvin pimein valmistukaan, sisäänotto on hyvin pieni. Paremmassa asemassa yliopiston kulttuuri-ihmiset ovat silti kuin amk-pohjaiset kulttuurialan ihmiset.
Onhan se aika jännä muuten, että sihteeriksikin palkataan mieluummin humanisti tai oikislainen kuin amk:sta valmistunut sihteeri.
mutta lakimiesliiton mukaan työttömyys on jotain 2%:n luokkaa ja uusien lakimiesten työllistymisaika on muutamia kuukausia.
Oma vuosikurssini on työllistynyt todella hyvin, tällä hetkellä tuntuu, että työpaikkoja on jo enemmän kuin hakijoita. Tietysti vaikuttaa suhteet ja aiempi työkokemus, eli toiset saisivat kaikki ja toiset eivät yhtään mitään.
Kävin amk-tutkinnon loppuun, vaikka jo kolmantana vuonna oli aivan selvää, että en aio jäädä siihen ammattiin vaan haluan yliopistoon. Koin rajoittavana sen valmiiden sääntöjen soveltamisen ... opettajatkin niin fakki-i... no joo. Siis tein sen amkin kuitenkin loppuun ja lähdin sitten yliopistoon. Olin 25 v.
Halusin Helsingin yliopistoon, koska se oli minusta paras. Pääsin myös sinne. Yliopisto-opinnot rahoitin työskentelemällä amk-tutkinnolla saamallani työpaikalla. Valmistuin yliopistosta 29-vuotiaana ja valmiiksi työkokemusta hankkineena. Koskaan en ole ollut työttömänä.
Paikkakunnan vaihto Evtekistä (Espoo-Vantaa) Helsingin yliopistoon oli kai vähän niin kuin vitsi? Sinun ei ole pakko vaihtaa asuinpaikkaa tai ystäväpiiriä ellet halua. Itse tulin Tampereelta Helsinkiin, ja rakensin kyllä aivan alusta kontaktit. Niinhän useimmat opiskelijat joutuvat tekemään, se kasvattaa.
Voi EVTEKIläinen, taidat olla vähän TAHVO?
Monta vuotta olet miettinyt siirtymistä AMK:sta yliopistoon? Amk on 4-vuotinen, maksimissaan. Siinä ajassa pitäisi saada tutkinto valmiiksi.
Olet nyt 26-vuotias, ilman mitään tutkintoa.
Miten kestät sosiaalisen muutoksen siirtyessäsi insinööriopinnoista DI-opintoihin? Käypäs vaikka Otaniemen baarissa illalla vilkaisemassa, minkä ikäistä porukkaa siellä opiskelee. Ja muutenkin olisi ehkä hyvä uskaltautua jo vähän ulos sieltä Leppävaarasta. Siitä vaan rohkeasti Kehä I:lle ...
En ole aloittaja enkä koskaan käynytkään EVTEK:issä. Siitä huolimatta särähti tuollainen tahvottelu. Mehän emme voi tietää kauanko aloittaja on opiskellut EVTEK:issä. Opinnot saattavat myös viivästyä monestakin syystä, etenkin jos ei ole varma onko oikeassa paikassa. Lisäksi voi olla muita syitä, kuten oma tai läheisen vaikea elämäntilanne jnejne. Kaikkien elämä ei ole onnellinen nouseva putki. Nykyisin voi joutua vaihtamaan alaa tai kouluttautumaan lisää ihan missä iässä tahansa. On hyvä, että siihen on mahdollisuus eikä joudu koko ikäänsä kärsimään siitä, että on pikkuisena lukiolaisena tehnyt väärän valinnan.
Meinasin jättää huomioimatta tuon viestin johon vastasit, mutta pakko sanoa vaan, että ihan oikeassa olet.
Ensimmäistä vuotta tässä ollaan vasta EVTEKissä vetämässä, elämäntilanne on heitellyt aikalailla aikaisemmin ja tässä on tullut asuttua sen verran ympäri Suomea viimeiset vuodet, ettei minkäänlainen stabiili paikallaanolo ja opiskelu olisi ollut edes mahdollista. (Vaikka yritettyä tulikin kolmessa AMKssa..)
Naulan kantaan kuitenkin. Jos jotkut tietävät mitä haluavat tulevaisuudeltaan ja elämältään 18-vuotiaina, niin onnea ja menestystä heille. Me muut joudutaan joskus etsimään vähän kauemmin.
Ihan tottahan se on, ei pitäisi tahvotella. Ymmärsin todellakin kirjoituksesi niin että olit monta vuotta ollut siellä EVTEKissä miettimässä että pitäisikö siirtyä yliopistoon. Ok, tunnen itseni TAHVOksi ... olen muuten EVTEKiläinen :-) Terveisiä Tikurilasta.
Mitä ihmettä on yleisjargon? Onko se oksymoronin serkku vai sitä kuuluisaa käytännön osaamista?
Mediainsinööritutkinto on mielestäni aika yleissivistävä verrattuna esimerkiksi tietojenkäsittelytieteen opiskeluun yliopistolla. Vuoden olin mediatekniikassa ja se kyllä minulle riitti, vastaaviin töihin pääsee osaamalla tehdä nettisivuja, kärjistäen.
Jos nyt vielä vaihtaisin alaa niin se oli Sähkö/konetekniikka, koska näillä aloilla töitä löytyy ja ainakin TKK:n tutkinto on edelleen arvostettu.
Ja BTW. yliopistolla kilta/ainejärjestötiloja, joissa voi hengailla opiskelukavereitten kanssa. Myös kuppilassa on ihan kivaa pyöriä. Itse olen ainakin löytänyt paljon kavereita vaikka en olekaan sosiaalisuuden huipentuma. Harjoitustyöt ovat aivan samalla tavalla yleensä ryhmätöitä niinkuin AMK:ssa.
Siis osaako kukaan tulkita tämän linkin tuota taulukkoa?
http://www.oamk.fi/hakijalle/opas/koulutusohjelmat_fi/sote/index.php?sivu=bioanalytiikka
laskin, että saisin 35 5 pisteitä. eli keskiarvo on 8.
Äikästä M tai E tulossa.
(Matikasta ehkä A. en laskenut tuohon mukaan)
Enkku A.