eronneet saman katon alla?

Ei onnistunut meilläkään.

meilläkään kirjoitti:

Ei onnistunut meilläkään.

Jopa niin hyvin että olemme neljän vuoden "katkon" jälkeen entisellämme.

Eli se rippunee eron syistä.

Meillä ne olisivat olleet taloudelliset/käytöksellsiset, osituksen teon jälkeen toinen "löysi" kuin löysikin vihdoin työpaikan, ja älysi käydä, ja myös pysyä töissä. (Aiemmin vain pätkätöitä, ja aina irtisanoi itsensä, ja eli siivellä)

yli odotusten! kirjoitti:

Jopa niin hyvin että olemme neljän vuoden "katkon" jälkeen entisellämme.

Eli se rippunee eron syistä.

Meillä ne olisivat olleet taloudelliset/käytöksellsiset, osituksen teon jälkeen toinen "löysi" kuin löysikin vihdoin työpaikan, ja älysi käydä, ja myös pysyä töissä. (Aiemmin vain pätkätöitä, ja aina irtisanoi itsensä, ja eli siivellä)

Lue lisää

Meillä tuo on onnistunut yli 15 vuotta - mutta vasta tänä keväänä erotaan virallisesti - ei meillä ole ollut mitään yhteistä - lapset aikuisina omissa elämissään - juuri ja juuri pari, kolme sanaa viikossa vaihdamme tyyliin tarviiko kaupasta jotain tuoda?
Kuluttavaa kyllä on, enkä suosittele kenellekään.
Minä jo pikkuhiljaa kunnostan uutta kotiani ja muutan kohtapuolin.
Äijä saa jäädä dunkkaamaan omaansa.

Nimetön kirjoitti:

Meillä tuo on onnistunut yli 15 vuotta - mutta vasta tänä keväänä erotaan virallisesti - ei meillä ole ollut mitään yhteistä - lapset aikuisina omissa elämissään - juuri ja juuri pari, kolme sanaa viikossa vaihdamme tyyliin tarviiko kaupasta jotain tuoda?
Kuluttavaa kyllä on, enkä suosittele kenellekään.
Minä jo pikkuhiljaa kunnostan uutta kotiani ja muutan kohtapuolin.
Äijä saa jäädä dunkkaamaan omaansa.

Lue lisää

Me kokeiltiin eropäätöksen jälkeen muutama kuukausi. 1. vaiheen hakemus jätettiin ja sovittiin, ettei hötkyillä asunnon myynnin ja uusien oston kanssa. Muka järkisyyt. Mutta kyllä se yhtä h*ttiä oli. Oltiin niin maireita, kohteliaita ja luonnottomia kuin vain mahdollista. Kumpikaan ei tohtinut tuulettaa tunteitaan, vaikka otsasuonet pullisteli. Elettiin muka omaa elämäämme. Sitten vasta helpotti, kun pääsin muuttamaan omaan kotiini ja vedin oven perässäni kiinni. "Erosimme sovussa" kuten sanonta kuuluu. Minä vain en oikein jaksa uskoa tuohon totuuteen. En ole myöskään jaksanut kuukausiin pitää exääni mitään yhteyttä muissa kuin välttämtättömissä asioissa. Vastailen lyhyesti vain lapsia koskeviin tekstiviesteihin.

ei onnistu, ahistaa liikaa kirjoitti:

Me kokeiltiin eropäätöksen jälkeen muutama kuukausi. 1. vaiheen hakemus jätettiin ja sovittiin, ettei hötkyillä asunnon myynnin ja uusien oston kanssa. Muka järkisyyt. Mutta kyllä se yhtä h*ttiä oli. Oltiin niin maireita, kohteliaita ja luonnottomia kuin vain mahdollista. Kumpikaan ei tohtinut tuulettaa tunteitaan, vaikka otsasuonet pullisteli. Elettiin muka omaa elämäämme. Sitten vasta helpotti, kun pääsin muuttamaan omaan kotiini ja vedin oven perässäni kiinni. "Erosimme sovussa" kuten sanonta kuuluu. Minä vain en oikein jaksa uskoa tuohon totuuteen. En ole myöskään jaksanut kuukausiin pitää exääni mitään yhteyttä muissa kuin välttämtättömissä asioissa. Vastailen lyhyesti vain lapsia koskeviin tekstiviesteihin.

Lue lisää

asuttiin vuosi saman katon alla enkä ahdistavampaa käytäntöä tiedä!

ei onnistu, ahistaa liikaa kirjoitti:

Me kokeiltiin eropäätöksen jälkeen muutama kuukausi. 1. vaiheen hakemus jätettiin ja sovittiin, ettei hötkyillä asunnon myynnin ja uusien oston kanssa. Muka järkisyyt. Mutta kyllä se yhtä h*ttiä oli. Oltiin niin maireita, kohteliaita ja luonnottomia kuin vain mahdollista. Kumpikaan ei tohtinut tuulettaa tunteitaan, vaikka otsasuonet pullisteli. Elettiin muka omaa elämäämme. Sitten vasta helpotti, kun pääsin muuttamaan omaan kotiini ja vedin oven perässäni kiinni. "Erosimme sovussa" kuten sanonta kuuluu. Minä vain en oikein jaksa uskoa tuohon totuuteen. En ole myöskään jaksanut kuukausiin pitää exääni mitään yhteyttä muissa kuin välttämtättömissä asioissa. Vastailen lyhyesti vain lapsia koskeviin tekstiviesteihin.

Lue lisää

Meillä ei onnistunut "oman elämän eläminen". Sama mustasukkainen vaklaaminen jatkui. Samat riidat käytiin "missä olet ollut" ja tivaamiset monelta tulet jos illalla lähdet-...ai työkavereiden kanssa joo joo kyllä mä tiedän sulla on joku. Mekin oltiin jätetty 1-vaihe ja "rauhassa kattelin uutta asuntoa".

Kerran keesälomalla en tullut terassireissulta kotiin vaan eksyin yhden naisen luokke. En sitä seuraavana päivänä kummemmin selitellyt. "Olin kaverin luona jatkoilla meni pitkäks". Tulvea ex vaimoni sai raivarin pakkasi tavaransa otti lapset ja niiden tavarat ja saman päivän aikana häipyi siskonsa mökille ilmeisesti pidemmäksi aikaa.

Sattumalta samana päivänä lehdessä oli vuokrattavana kohtuuttoman pieni mutta sopivan hintainen yksiö. Soitin numeroon ja sain kämpän, muutin kolmen päivän perästä. Vein tietysti mukana kaiken minkä katsoin omaisuudekseni. Tein tietysti muuttoilmoituksen.

Vaimo tuleva exäni kotiinpalattuaan oli havauksen partaalla mutta minkäpä se sillen voi. Itse aloitti eron kinuamisen silloni ensin ja kun suostuin halusi kuitenkin asua yhdessä.

Siitä alkoi parempi elämä!

Kiitos kommenteista teiltä jotka olette testanneet kyseistä systeemiä. Täytyy nyt miettiä jos uskaltaudutaan kokeilemaan.

En usko että mustasukkaisuutta meidän välillä tulisi, kunhan pelisäännöt on selvät, eli molemmat hoitavat seikkailunsa tahdikkaasti (eikä esim. niin että lapset näkevät toisen vanhemmista intiimeissä väleissä kaupungilla).

Käytännön syythän tuohon systeemiin pakottavat. Itse joudun melkein kerran viikkoon edustamaan myös arki-iltaisin, ja jonkun luotettavan pitäisi lasten iltatoimetkin hoitaa. Isovanhemmat asuvat 400km päässä, joten se ei käy. Voisin kyllä ehkäpä muuttaa lasten kanssa kyseiseen kaupunkiin, jos kilpaileva firma osoittaa tosissaan olevansa kiinnostunut minusta. Sitten menisi talo myyntiin... Isoja päätöksiä.

mahdollistako kirjoitti:

Kiitos kommenteista teiltä jotka olette testanneet kyseistä systeemiä. Täytyy nyt miettiä jos uskaltaudutaan kokeilemaan.

En usko että mustasukkaisuutta meidän välillä tulisi, kunhan pelisäännöt on selvät, eli molemmat hoitavat seikkailunsa tahdikkaasti (eikä esim. niin että lapset näkevät toisen vanhemmista intiimeissä väleissä kaupungilla).

Käytännön syythän tuohon systeemiin pakottavat. Itse joudun melkein kerran viikkoon edustamaan myös arki-iltaisin, ja jonkun luotettavan pitäisi lasten iltatoimetkin hoitaa. Isovanhemmat asuvat 400km päässä, joten se ei käy. Voisin kyllä ehkäpä muuttaa lasten kanssa kyseiseen kaupunkiin, jos kilpaileva firma osoittaa tosissaan olevansa kiinnostunut minusta. Sitten menisi talo myyntiin... Isoja päätöksiä.

Lue lisää

Homma voi vaikuttaa "paperilla" tosi fiksulta ja kypsältä ratkaisulta, mutta ihmisen mieli nyt vain sattuu tekemään temppuja. Joo, joo käytännön syitä on varmaan satoja, jotka puoltavat saman katon alla asumista eronneenakin. Mutta mikä ero se sitten on, miksi ette yhtä hyvin voi pysyä edelleen naimisissa? Onhan teillä kuitenkin noin paljon yhteistä ja paljon panoksia pelissä. Eläähän monet nk. järkiavioliitoissakin.

Eikö avioeroon päädytä juuri sen takia, ettei haluta eikä voida enää elää yhdessä. Halutaan ehkä etsiä uusi puoliso, jonka kanssa elämä on sitä mitä molemmat haluavat. Taikka vaikka sitten elämä yksin, jolloin ei tarvitse keneltäkään kysyä ja hyväksyttää omaa elämäntyyliään.

lopulta osoittaa kirjoitti:

Homma voi vaikuttaa "paperilla" tosi fiksulta ja kypsältä ratkaisulta, mutta ihmisen mieli nyt vain sattuu tekemään temppuja. Joo, joo käytännön syitä on varmaan satoja, jotka puoltavat saman katon alla asumista eronneenakin. Mutta mikä ero se sitten on, miksi ette yhtä hyvin voi pysyä edelleen naimisissa? Onhan teillä kuitenkin noin paljon yhteistä ja paljon panoksia pelissä. Eläähän monet nk. järkiavioliitoissakin.

Eikö avioeroon päädytä juuri sen takia, ettei haluta eikä voida enää elää yhdessä. Halutaan ehkä etsiä uusi puoliso, jonka kanssa elämä on sitä mitä molemmat haluavat. Taikka vaikka sitten elämä yksin, jolloin ei tarvitse keneltäkään kysyä ja hyväksyttää omaa elämäntyyliään.

Lue lisää

Erohan ei ole henkisesti eikä aina kkäytännössäkään ihan simppeli juttu. Eron sisäistäminen ja hyväksyminen voi viedä oman aikansa.

Jokainen ihminen käsittelee sen ja valmistautuu siihen omalla tavallaan. Yksi lähtee kaikessa hiljaisuudessa tai ovet paukkuen, kertaheitolla. Toinen sitkoilee vuosikausia suutaan avaamatta. Toiset parit puhuvat viikon ja eroavat. Toiset puhuvat kaksi vuotta ennen kuin ratkaisu toteutetaan. Jotkut muuttavat ensin erilleen "katsoakseen" muuttaako se mitään ja ehkä palataan yhteen jne., ja kuitenkin sisimmässään kumpikin tietää että lopulta haetaan myös avioeroa.

Ehkäpä tämä pari toimii tällä tavoin. Eroratkaisu on tehty, mutta sopeutuminen vie aikansa. Yhdessä asuminen kunnes toinen tai molemmat haluaa nimenomaan konkreettisen eron eri osoitteineen. Mutta kyllä siihen eroon sitten sopeutuu jos sitä tosiaan haluaa. Sitä vaan tulee päivä jolloin tuntee ettei halua jatkaa yhteiseloa. Se on vähän sama tunen kuin nuorena omaan ensiasuntoon vanhempien luota lähtö: sen vain tuntee oikeaksi ja hyväksi.

Vaarana on kuitenkin takertuminen ja kyvyttömyys katkaista siteitä jos liiaksi jää roikkumaan. Vaarana pon myös se että vaikka toinen on valmis eri osoitteeseen, itse ei ole jolloin ero taas satuttaa.

En taida olla oikein selvä tämän hetkisistä tunteistani...

Äsken olin vielä kovasti eroamassa. Avioliitto tuntunut turhalta jo vuosikausia. Ihastuksia ja suhteita ollut vuosien varrella sekä minulla että miehelläni, yhteisellä hyväksynnällä siten että seikkailumme hoidetaan tahdikkaasti toista häiritsemättä.

Nyt olemme harrastaneet elämämme parasta seksiä viime päivinä monia kertoja... Uudesta lapsestakin on puhuttu... Elämä tuntuu niin hyvältä, että ehkä se erokin olisi turha juttu. Kunhan tuo mies tuosta ryhdistyisi muutenkin, saisi raha-asiansa kuntoon, kirjoittaisi väitöskirjansa loppuun ja menisi lääkärintutkimuksiin (minulla todettu sukupuolitauti).

Näissä asioissa tosiaan paras olla hötkyilemättä;)

jeremias-- kirjoitti:

Erohan ei ole henkisesti eikä aina kkäytännössäkään ihan simppeli juttu. Eron sisäistäminen ja hyväksyminen voi viedä oman aikansa.

Jokainen ihminen käsittelee sen ja valmistautuu siihen omalla tavallaan. Yksi lähtee kaikessa hiljaisuudessa tai ovet paukkuen, kertaheitolla. Toinen sitkoilee vuosikausia suutaan avaamatta. Toiset parit puhuvat viikon ja eroavat. Toiset puhuvat kaksi vuotta ennen kuin ratkaisu toteutetaan. Jotkut muuttavat ensin erilleen "katsoakseen" muuttaako se mitään ja ehkä palataan yhteen jne., ja kuitenkin sisimmässään kumpikin tietää että lopulta haetaan myös avioeroa.

Ehkäpä tämä pari toimii tällä tavoin. Eroratkaisu on tehty, mutta sopeutuminen vie aikansa. Yhdessä asuminen kunnes toinen tai molemmat haluaa nimenomaan konkreettisen eron eri osoitteineen. Mutta kyllä siihen eroon sitten sopeutuu jos sitä tosiaan haluaa. Sitä vaan tulee päivä jolloin tuntee ettei halua jatkaa yhteiseloa. Se on vähän sama tunen kuin nuorena omaan ensiasuntoon vanhempien luota lähtö: sen vain tuntee oikeaksi ja hyväksi.

Vaarana on kuitenkin takertuminen ja kyvyttömyys katkaista siteitä jos liiaksi jää roikkumaan. Vaarana pon myös se että vaikka toinen on valmis eri osoitteeseen, itse ei ole jolloin ero taas satuttaa.

Lue lisää

se eronneena saman katon alla asuminen vain käy todella raskaaksi, kun elää jotenkin epämääräisessä välitilassa. Joutuu välillä ravistamaan itseään, että olenko nyt sitten eronnut vai en. Uuden elämän aloittaminen on eron jälkeen tärkeää oman jaksamisen kannalta. Eron pakollisten vaiheiden läpikäyminen ja oman elämän aloittaminen väkisinkin pitkittyvät, jos roikutaan samassa osoitteessa nk. järkisyistä. Väkisin siinä lapsetkin ovat ymmällään, että ovatko äiti ja isä nyt sitten eronneet vai eivät. Lapsethan yleensä elättelevät toivoa vanhempien yhteenpalusta ja pettymys on todella suuri, jos sen suuntaiset vihjeet eivät pidäkään paikkaansa. Parempi siis kerta rysäys, kuin asian pitkittäminen silloin kun päätös erosta on jo tehty ja hakemuspaperit jätetty. Eri asia on sitten, jos jälkeenpäin halutaan palata yhteen. Mutta silloinkin on erottava siitä vanhasta suhteesta ja rakennettava uusi. Muuten mikään ei oikeasti muutu.