Olen hautajaistunnelmissa nyt tässä, sillä seksuaalisuuteni on virallisesti kuollut ja kuopattu, ennenkuin ehdin mitään kenenkään kanssa tekemäänkään. Vuosien turhautumisten jälkeen jokin naksahti päässäni vuodenvaihteessa ja nyt kärsin jonkinlaisesta psykologisesta estyneisyydestä jonka johdosta ei ota eteen, ei sitten mistään. Tai no, toimiihan ne vehkeet, kun manuaalisesti elvyttelee, mutta mikään ei motivoi enää, ei kiihota. Vastaavaa koin vuonna 2005, mutta se meni ohi, nyt en ehkä ole niin varma.
Ja ne turhautumisen syyt? Mitä haluan, en voi saada. Mitä voin saada, en ehkä halua. Olen nyt tajunnut, ettei täällä ole minulle ketään. Kukaan ei ikinä anna hyväksyntäänsä minulle. Lupailla voidaan kyllä toki, mutta todellisuus kyllä käännyttää kaikkein idealistisimmankin optimistin luotani. On kyse vain viikoista ehkä.
En koskaan kuvitellut, että minun kaltaistani on tosiaan niin vaikea rakastaa. Se on aivan turha mennä juttelemaan, kenellekään. Aloite minun puoleltani ei ole ikinä toiminut. Elämänarvoni, elämäntilanteeni ja kenties pärstäkerroinkin pitää huolen siitä, että minulla ei ole mitään yhteistä kenenkään kanssa, enkä tule koskaan kiinnostamaan ketään.
Nyt motivaationi on kadonnut. Jos joku nainen tulisiki yrittämään, saattaisin aivan silkasta katkerasta halveksunnasta lähettää ämmän tiehensä mahdollisimman vittumaisin sanankääntein, kostaakseni edes yhdelle heidän lajistaan. Kokekoon nyt torjutuksi tulemisen. Paska valuu vain alaspäin, joten pannaan vahinko kiertämään. Vitut kaikesta, nykyisillä avioerolukemilla todistetaan muutenkin, että rakkaus on silkkaa kusetusta. Jokainen on kriitikko ja valikoi vain parhaat päältä, kunnes se torjuva tuomio napsahtaakin itselleen, sen jälkeen alkaa nöyryyttä yllättäen löytymäänkin.
Ja ne turhautumisen syyt? Mitä haluan, en voi saada. Mitä voin saada, en ehkä halua. Olen nyt tajunnut, ettei täällä ole minulle ketään. Kukaan ei ikinä anna hyväksyntäänsä minulle. Lupailla voidaan kyllä toki, mutta todellisuus kyllä käännyttää kaikkein idealistisimmankin optimistin luotani. On kyse vain viikoista ehkä.
En koskaan kuvitellut, että minun kaltaistani on tosiaan niin vaikea rakastaa. Se on aivan turha mennä juttelemaan, kenellekään. Aloite minun puoleltani ei ole ikinä toiminut. Elämänarvoni, elämäntilanteeni ja kenties pärstäkerroinkin pitää huolen siitä, että minulla ei ole mitään yhteistä kenenkään kanssa, enkä tule koskaan kiinnostamaan ketään.
Nyt motivaationi on kadonnut. Jos joku nainen tulisiki yrittämään, saattaisin aivan silkasta katkerasta halveksunnasta lähettää ämmän tiehensä mahdollisimman vittumaisin sanankääntein, kostaakseni edes yhdelle heidän lajistaan. Kokekoon nyt torjutuksi tulemisen. Paska valuu vain alaspäin, joten pannaan vahinko kiertämään. Vitut kaikesta, nykyisillä avioerolukemilla todistetaan muutenkin, että rakkaus on silkkaa kusetusta. Jokainen on kriitikko ja valikoi vain parhaat päältä, kunnes se torjuva tuomio napsahtaakin itselleen, sen jälkeen alkaa nöyryyttä yllättäen löytymäänkin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vie kukkia haudalle ja vastaa mies-mies -ilmoitukseen. Siitäpä ura urkenevi.
Hio tyyliäs, kirjoita lisää(finnit)ja ryhdy 'bukoksi': saat pillua.
Älä poikarukka sekoita asioita. Se, että et saa panoseuraa baarista ei meinaa ettei sinua voisi kukaan rakastaa. Rakkaus ja bylsiminen ovat eri asioita, vaikka jälkimmäinen tuntuukin parhaalta ensimmäisen kanssa. ;)