Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Kun lemminikkini sairastuu.

    Olen lukenut tällä keskustelu foorumilla useita kertomuksia lemmikkinne viimmeisestä matkasta eläinlääkäriin.Se on ottanut minut,vaikkakin olen olevinaan kova Suomalainen mies,olen kuitenkin haavoittuva lemmikkini suhteen.En voisi kuvitellakkaan luopuvani nykyisestä Norjan harmaastani,vaikkakin hänelle on ilmaantunut ikääntymisen myötä erilaisia sairauksia.Olemme hoitaneet Millaamme eläinlääkärin ohjeiden mukaan mutta jos kuitenkin käy huonosti niin.Pysykäämme yhdessä.
    2167
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    se on kova paikka miehellekin, ja miksi ei olisi. me menetimme toisen perhoskoiran yllattaen pari vuotta sitten ja mieheni suree vielakin. tama koira oli vasta 5v. emme tieda mita tapahtui,hampaat puhdistettiin nukutuksessa, toin koiran kotiin ja viela samana yona se kuoli elain polilla elvytyksista huolimatta.
    en minakaan voi kuvitella elamaa ilman tata toista perhoskoiraa, 9v joka matkustaa mukanani suomeen joka kesa.lapset ovat kasvaneet ja tama pieni koira tayttaa sen tyhjan paikan kodissamme.

    Äänestä

    • Tuo suru on kaikille tunteville perheenjäsenille yhteinen ominaisuus. Hauva lähti keittiön pöydän alta :( Tuntia ennen se vielä paimensi. Sydän pysähtyi lopulta.
      Aavistuksen asiaa helpottaa se, ettei tuota viimeistä piikkiä eläinlääkärillä tarvinnut käydä hakemassa. Että herrasmieskoira osasi kuollakin kauniisti.
      Jo hyvinkin aikuinen mies antoi sydänhierontaa ja tekohengitystä. - Lääkärillä oli käyty ja saatu sydän lääkkeet ym ruokavaliot tarkastettu ja muut tarpeelliset hoitto-ohjeet vanhukselle elämää helpottamaan. Kunto oli vielä kohtuullinen - ikään nähden. Lenkit olivat enää 1-1,5 km mittaisia. Rakkaan menetys ja kuolema kuuluvat elämään itsessään. Ja surutyö on tehtävä, joillakin se kestää pitempään. Ja kauniit muistot saa pitää aina.

      Tosin, jotta ulkoilukin sujuisi entiseen tapaan huumorin kera, eikä istuisi yötämyöten koneelle töitä tehden, joka aamu ja ilta satoi tai paistoi. Remmin päähän tuli uusi talutettava.
      Se helpottaa hieman surua, mutta ei vähennä entisen arvostusta, silmät kastuvat vieläkin.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    menetyksen pelko kirjoitti:

    Olen lukenut tällä keskustelu foorumilla useita kertomuksia lemmikkinne viimmeisestä matkasta eläinlääkäriin.Se on ottanut minut,vaikkakin olen olevinaan kova Suomalainen mies,olen kuitenkin haavoittuva lemmikkini suhteen.En voisi kuvitellakkaan luopuvani nykyisestä Norjan harmaastani,vaikkakin hänelle on ilmaantunut ikääntymisen myötä erilaisia sairauksia.Olemme hoitaneet Millaamme eläinlääkärin ohjeiden mukaan mutta jos kuitenkin käy huonosti niin.Pysykäämme yhdessä.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu