Tulipa tuossa opiskeluaikana, kun kävin Teknillistä Korkeakoulua oltua ainaisessa rahapulassani iltavahtimestarina eräässä pääkaupunkiseudun peruskoulussa, jossa oli vilkas ilta- ja viikonlopputoiminta kokouksineen, näyttelyineen ja konsertteineen.
Joskus juttusillani kävi George de Godzinsky
(tuntui aina ennen konserttia olevan pikkuisen tuiterissa), Danny, Juice,Markku Veijalainen, Kojo, Virve Rosti, Seppo Hovi, Pelle Miljoona ja mitä niitä olikaan... .-Tulivat joskus kysymään jotain asiaa mutta usein vaan sinne lasikoppiini istumaan rauhaan ja juttelemaan ihan tavallisia lepovuorollaan ja aikaa kuluttamaan yleisön taakse.
Aika usein joihinkin tilaisuuksiin osallistui kuuluisia mannekiineja (useat vielä nykyisinkin julkkuja) erilaisine esiintymisrihkamineen ja jouduin joskus avustamaan heitä valtavine kasseineen ja neuvomaan tilojen käytössä.
Järkytyin miten kopeita ne neitoset olivat varmaan jalkaterän mitaltaan puolimetrisissä käytävillä kopisevissa teräväkärkisissä saapikkaissaan, rupsahtaneissa meikeissään ja sekavissa pörröhiuspehkoissaan. Niitä sai oikein pelätä mitä ne aina keksii vaatia.
Olisipa tehnyt iskeäkin joitakin parhaimia pakkauksia, mutta olinhan vain ylenkatsottava "vahtimestari", vaikka olin opiskelijaelämässä oppinut jo paljon.
Nykyään kohtuulisesti palkatussa virassa valtion laitoksessa ja "laitostunut" entinen vahtimestari.
Nykyinen vaimoni ei ole entinen mannekiini vaan lastentarhanopettaja jonka löysin ihan tavallisista lavatansseista maalta eräänä kesänä.
Joskus juttusillani kävi George de Godzinsky
(tuntui aina ennen konserttia olevan pikkuisen tuiterissa), Danny, Juice,Markku Veijalainen, Kojo, Virve Rosti, Seppo Hovi, Pelle Miljoona ja mitä niitä olikaan... .-Tulivat joskus kysymään jotain asiaa mutta usein vaan sinne lasikoppiini istumaan rauhaan ja juttelemaan ihan tavallisia lepovuorollaan ja aikaa kuluttamaan yleisön taakse.
Aika usein joihinkin tilaisuuksiin osallistui kuuluisia mannekiineja (useat vielä nykyisinkin julkkuja) erilaisine esiintymisrihkamineen ja jouduin joskus avustamaan heitä valtavine kasseineen ja neuvomaan tilojen käytössä.
Järkytyin miten kopeita ne neitoset olivat varmaan jalkaterän mitaltaan puolimetrisissä käytävillä kopisevissa teräväkärkisissä saapikkaissaan, rupsahtaneissa meikeissään ja sekavissa pörröhiuspehkoissaan. Niitä sai oikein pelätä mitä ne aina keksii vaatia.
Olisipa tehnyt iskeäkin joitakin parhaimia pakkauksia, mutta olinhan vain ylenkatsottava "vahtimestari", vaikka olin opiskelijaelämässä oppinut jo paljon.
Nykyään kohtuulisesti palkatussa virassa valtion laitoksessa ja "laitostunut" entinen vahtimestari.
Nykyinen vaimoni ei ole entinen mannekiini vaan lastentarhanopettaja jonka löysin ihan tavallisista lavatansseista maalta eräänä kesänä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
että kiinostais vähä.
Kun joku niistä kotkista valittikin taannoin yksinäisyyttään seiskassa tai ohossa et niinku jätkän niinku pelkää sitä eikä tuu heittään lettuu
Olen seurustellut parin mallin ja yhden missifinalistin kanssa. Aivan tavallisia, tervepäisiä ja hyväkäytöksisiä nuoria naisia he kaikki olivat. Ei se kaunis ulkonäkö suurimalle osalle em. porukasta nouse päähän, vaan ainakin näillä kolmella oli aivan tavalliset haaveet perheestä, työstä ja mukavasta asunnosta jne.
Tietysti, jos oma itsetunto ei kestä kohdata kaunista naista tasavertaisena itsensä kanssa, niin saattaahan sitä mallit, tai "mannekiinit", (joiksi heitä ehkä vielä 70-luvulla kutsuttiin) hieman koppavilta tuntuakin..?