Pientonnistosta, risteilijän kautta supertankkeriin. Kenellä on kaikki kotona ?
Fiksumpi miehistö ? Minkälainen alus ?
Mepa poika.
151943
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Lyhyt ja yleistävä luonnehdinta eri laivatyyppien työntekijöistä:
Pientonnarit: Pientonnareissa ei olla ihan niin tarkkoja kupittamisen kanssa, joten tänne hakeutuu paljon sitä jengiä joilla ei tahdo korkki pysyä kiinni ja ystävyys matkanjohtaja Morganin kanssa on käynyt liian läheiseksi. Kun muilla laivoilla säännöt tiukkenee niin ne jotka eivät pysty kuivin suin törniänsä kestämään hakeutuvat pikkupaskoihin, joko saatuaan keliä muilta kalikoilta tai vapaaehtoisesti hakeutumalla. Näin siis kokeneemman porukan osalta, kirkasotsaisia märkäkorvaopiskelijoitahan pyörii randomina joka kalikassa. Kovia työlaivoja silti, huonohkot liksat ja pieni miehistö, että ihan rapajuopot lentää pellolle näistäkin koska hommille ei oikein löydy tekijöitä jos joku on siinä kunnossa ettei kykene.
Risteilijät: kerma***seitä, jotka tykkäävät univormuista ja pokkuroinnista. Härmästä ei näihin yleensä päädy kuin kone- ja kansipäällystöä. Työntekijöitä näissä riittää, joten näihin hakeutuu usein laiskahkoja tärkeilijöitä. Esim. styyrit ajavat parivahtia muutamia firmoja lukuunottamatta koko ajan, tarkoittaa sitä, että eurooppalainne ykkösperämies haukottelee brygalla ja vahtii että filpparikakkonen tekee kaikki duunit. Paperityöt ainoa rasite, näissä sitä riittää melkein yhtä paljon kuin tankkereissa ja keliä tulee helposti jos mokaa näissä (tai missään). Oma lukunsa ovat näissä työskentelevistä on **lluhaukat. Parintuhannen risteilylaivatyöntekijöiden joukossa on satoja hyvännäköisiä kissoja köyhistä maista, joille länkkäriperiksen univormu on vastustamaton kiusaus (ja pieni toive päästä pois kurjuudesta).
Tankkerit: ihan oma rotunsa, tankkikärpäsen puremasta ei helpolla parane (rikkivetykaasujen haistelulla saattaa olla osuutta asiaan..). Kunnon kupittajia ei näihin enää tiukentuneiden säännösten takia paljoa hakeudu, mutta saa sen pään sekaisin onneksi bensahöyryjäkin haistelemalla. Erityisesti Nesteen duunarit poikkeuksellisen merkkiuskollisia, eikä ole tavatonta että opiksena siellä aloittanut ei muissa laivoissa ennen eläkkeellepääsyään käy. Oman alansa spesialisteja yleensä, mutta muista laivoista tajuavat harvoin mitään.
Jäänmurtajat: Savolaisten paratiisi. Jostain ihme syystä näihin hakeutuu ihmeellisen paljon järvisuomen seiloreita, eikä sitä viäntämistä ja kiäntämistä tahdo kukaan kestää. Miehistö on varmasti eniten tietoista omasta asemastaan ja mitään yllättäviä muutoksia ei ilman pientä työselkkausta sulateta. Varsinkin vanhoissa murskaajissa on porukkaa joka sormelle, joten ei siinä paljoa tekemistä yksittäiselle seilorille jää, näihin on sen johdosta päätynyt paljon sellaista ainesta jolle tärkeää on vain päästä helpolla töistään. Jotenkin nämä laivat elää vielä jossain 60-luvulla monessa asiassa, esim. vielä 2000-luvun alussa muutamassa laivassa harrastettiin kipparin yksityista salonkiruokailua - tekeekö se hyvää laivahengelle? Ei.
Konttilaivat: Näissä on vähän sellaista siltä väliltä jengiä kaikista edellisistä, työlaivoja silti joten laiskimmat ei näihin päädy. Ei ihan niin tarkkaa kupin kanssa kuin pöntöillä, mutta tiukka työtahti pitää kyllä huolen siitä että ei se ihan ryystämiseksi mene. Varsinkin täkille hakeutuu sellainen erityisporukka jota ei niin muilla laivoilla näe - adrenaliininarkkarit. Konttien surraaminen kiivaassa tahdissa sopii nimittäin sellaisille mitä mainioimmin, paljon fyysistä ponnistelua, kiipeilyä, kiirettä ja jatkuva vaara jäädä liiskatuksi kontin alle. Eli täkillä ei kauaa lusmuilijoita katsella ja ylimääräiset painotkin näiltä tuntuvat kumman nopeasti konttirumbatessa häviävän.
Rollikat: näistä en osaa mitään erityistä sanoa, ehkä sellainen merimiesten Kaarlo Keskiarvojen mesta. Ei mitään ihmeempiä erityispiirteitä. Ehkä ainoa poikkeus on smuglarit, jotka tykkää näistä koska on helppo pitää autoa mukana ja hakea hivakoita halvoista satamista.
Porauslautat: Brygalle ei ole asiaa jos et ole oikeasti hyvä hommissasi. Tai suomenruotsalainen. Niinpä kattaus ketsuppi- ja norppalaivojen tähystämöissä on pari särmää härmäläistä, ja saaristolainen serkkukatras joista vain kaikkein vaarallisimmat yksilöt on karsittu. Nää duunit on yleensä räätälöity saaristolaisfarmareille viikko-viikko vuorotteluineen, joten jos haluaa seilata sellaisten kanssa joilta saa hyviä vinkkejä perunanviljelystä Taffelille niin nää on hyvä mestoja.
Fiksuimpia? Paha kysymys. Aika randomina noi jakautuu eri laivatyypeille, jokaisessa on vähän sellaisia omia juttuja joissa pitkään laivassa ollut nokkelaniilo voi loistaa, mutta laivatyyppiä vaihtaessa sama ukko onkin täysi tonokki. Risteilijöillä pääsee kuitenkin siksi helpolla että styyreinä ei siellä kauheasti mitään penaalin terävimpiä kyniä tapaa. Ja pientonnareissa taas sen verran hapokasta touhua, että paras terä nystyröistä on yleensä päässyt liukenemaan.
tankeissa ei ole tullut seilattua
Siinä oli aika kattava otanta kyllä. Ja osuva. Porauslauttajengiä olisit voinut kyllä vähän enemmän solvata. On ne siellä sellaista persereikää että... Vuosi riitti itselle.
hyvää tarinaa....
Pukseerijengistä ei ota kukaan selvää. Ne elää ihan omissa pikku klikeissään erillään kaikista muista merkkareista. Ainoa kontakti mitä näihin saa on se kovaan ääneen huudettu **ttuilu jonka saat jos erehdyt heittämään hinaustouvia säätäessä kastliinan mereen hinurin ahteritäkin kautta parilla pompulla. Äläkä luule että se ukko siellä tekisi elettäkään sen estämiseksi. Mut kyllä nää on silti helppo tunnistaa. Mee joskus käymään Hietalahden Hemingwayssä - kun Salvesta on tullut enemmän turistirysä niin sinne nää ainoot seilorit joilla on enää aikaa istua soittoruokaloissa hakeutuu seuraavaa pokaa kytätessään. Löydät ne sieltä perimmäisestä nurkkapöydästä muilta piilossa, supisemassa omia salaisia hinausjuttujaan.
Konejengillehän on ihan sama minkä tyypin kalikassa ne seilaa, muumilaakso on sama veit sitten banskuja tai pellettejä. Enemmän eroa tekee se onko kyseessä uus vai vanha monttu. Jos on vanha niin et tätä jengiä paljon nää kun ne on jossain piiloissaan rassaamassa lahoista sultsereistaan itsensä päälle terhakan kerroksen öljyistä mähmää, jonka ne pässit käy sitten yön pimeinä tunteina remontin valmistuessa hieromassa saunan lauteille josta se ei meinaa lähteä irti ennen kuin haapalankusta on ohennettu santapaperilla vähintään puoli senttiä.
Uusien kalikoiden kanssa on ihan toisin. Konejengillä ei oo ees haalareita, ne käy kerran päivässä lukemassa mittarit ja lopun aikaa istuu valvomossa kahvilla. Ja jos jotain satttuu, niin onneksi työkännykän pikavalintaan on ekaks tallennettu Wärtsilän kiertävän remonttiryhmän numero. Ärsyttävimpiä tästä ryhmästä on siiffit, joilla on muka aina jotain paperitöitä hytissä ettei tarvii paljoa ees valvomossa käydä. Varmaan niillä jotain paperihommia oikeesti on, oikeesti kun niiden hytit on aina yläkerroksissa, niin ne kärkkyy päivät pitkät koska styyri sattuu keittämään brygalla kahvia ja rynnii sinne heti osille ettei tarvitse alas vaivautua. Ja pahinta vielä, että tekevät samalla pesän sinne brygalle ja viisastelevat viattomalle perikselle tylsiä jorinoitaan tunnista toiseen. Eihän niitä kukaan muuten kuuntelisikaan kuin se styyri joka ei voi lähteä kesken kaiken haneen sieltä ruorihytistä. Alhaista!
Loistavaa! Saisiko byssa porukasta vielä totuuden?
Kyllä risteilijöillä on ainakin kielitaitoisimmat kaverit joten eivät sitten säädä liikaa tuolla radioliikenteessä. Lisäksi paineensietokykyä on oltava HUOMATTAVASTI enemmän kuin muissa ja änkyttäjät saa monoa ekan törnin jälkeen. Siksipä moni firma on ottanutkin psykologiset testit käyttöön jotta saatais sopivat ukot laivalle. Multitasking jutut on hyvä hallita sillä laivalla tapahtuu monesti monta asiaa yhtä aikaa jotka styyrin pitää klaarata pienessä paineessa.
Ekaa viestiä en kommentoi, koska oli hauska lukea, todellisuudessa toki aika yleistystä.
Mutta otappa selvää niistä psykologisista testeistä ennen kun alat niillä kehumaan. On meinaa aika eriäviä mielipiteitä niistä saaduista tuloksista, ihan ammattipsykologeilla. Mitä tulle risteilijöiden kavereiden pätevyyksiin, niin väittäisin että eipä eroa muista. Vai onko se pätevyyttä, kun hätätilanteessa ensiks muistellaan millasella aluksella nyt ollaan ja toimitaan vasta sitten???
Muutaman kerran on tullut aikamoista paskaa kuunneltua radiossa myös risteilijöiden styyreiltä.
No löytyhän se eka joka älähti kun kalikka kalahti. Voin muuten kertoa, että oon dumannut myös omat jobini aika moneen kertaan tossa - mut hei, mä osaankin elää vaikka tiedänkin että mun duuni on **skantärkeää pönöttämistä ja ehkä oon sekasin, mutta musta siitä irtoo jopa jotain viihdettä ainakin itelleni.
Multitasking: onhan se joo tiukka paikka kun kattoa että se kakkonen menee kuittaamaan sen palohälytyksen samalla käsket varttimestarin tilaamaan keittiöstä burgereita brygalle - ja oh my god, vielä lontooks samalla. En ihmettele yhtään että on paineita ettei ala änkyttämään.
ja vielä psykologiset testitkin, no sehän takaakin kaiken: tsekkaappa työministeriön viime vuonna tekemä selvitys niistä (jos oot niin skarppi että oot päässy unelmaduuniis risteilijälle, niin löydät sen varmaan jopa guuglaamalla, jos et niin voin lähettää merten kirkkaimmin vilkkuvalle majakalle linkin..): lopputulos oli että ne ennustaa työssämenestymistä jopa aavistuksen paremmin kuin grafologia - jota muuten tää meidän ykkösvarustamo neste käyttää omissa testeissään, vai miks te muuten siellä joudutte kirjoittamaan lyijärillä aineen itestänne, ette varmaan finlandiapalkinnon arvoisen lyriikan takia luulen. Samoin tää korkeasta ammattitaidosta välitättävä firma tsekkaa että perikset osaa ajaa öljykippoja kivisillä saaristoreiteillä käyttämällä ns. Vartegin testiä. Eli just sitä missä joudutte täydentämään niitä ihmeellisiä kuvioiden alkuja. Oottekste miettinyt mistä se kertoo? Ei muuten tasan mistään. Se testifirma käärii hyvät hillot teettämällä psykologiliiton kyseenalaisena pitämää hämärää piirustustehtävää, jonka tieteellinen todistusarvo on tasan nolla ja se kertoo enemmän mitä se vesilintu tykkää teidän pärstästä. Muissa maissa ne on hiffanneet jo 50-vuotta sitten että se on vähän outo tapa testata jengiä ruotuun, mut ei kai nyt sentään suomessa - täällähän onkin kaikkein ammattitaitoisimmat skönet kaikista ikinä. Osataan piirtää niiden kolmen toinen toistaan pitemmän viivan perään se neljäs vielä pidempi. Voi auvoisaa eloa ja meriturvallisuutta sentään.
Kokeista ei paljoo uskalla totuuksia laukoa. Ne kun tuppaa olemaan sen verran herkkänahkasta jengiä, et kun kysyt jos saisit soosis edes joskus vähemmällä kun kilolla voita niin räkäklimppi on seuraavan aamun hampparis välissä. Periaatteessa niitä on kahdenlaisia: niitä jotka osaa pitää ees jotenkin sen Pierren pettipullossa ja niitä jotka ei. Ne aavistuksen kuivemmat pitää sut sapuskoissa. Okei; muutaman viikon päästä kun se ruokalistan rotaatio alkaa taas kerran alusta ja muistat jo ulkoa mitä on seuraavan päivän lounaalla tarjolla, alat toivoo et sitä rotaatiota ois vähän enemmän myös näiden kokkien välillä. Mut joka tapauksessa et kuole ainakaan nälkään näiden kanssa (sydän- ja verisuonitaudit on sitten eri asia, varsinkin näillä vähän varttuneemmilla tapauksilla joiden ainoo tuntema vihannes on hemapa).
Ne kosteemmat kokit sensijaan pitää sut jännityksessä. A) koskaan et voi tietää saatko ruokaa B) jos saat, niin se on salettiin randomilla valittu kun ei se kuitenkaan muista mitä on edellisenä päivänä väsännyt, voit ehkä saada viikon pelkkää spydäriä ja lohiperhosta kun ruokalistaneula on jäänyt hyppimään päänsisäisellä levylautasella paikalleen, tai sit se saa jotain mystisiä inspiraaitoita: se on aina halunnut valmistaa lehmänkieltä - se ei oo koskaan ennen tehnyt sitä, mut se on satavarma et siit tulee aivan uskomattoman hyvää. Voin paljastaa et ei kannata paljoo venaa sitä, ei oo hyvää, varsinkin kun se kaasuissaan kuvittelee että keittoajaks riittää 20 minuuttia. Mut silti nostan hattua näille langenneille kokeille, niiden kanssa ei ainakaan koskaan oo tylsää kun seurailee miten ne aina ihmeen hyvin onnistuu luovimaan toilailuistaan, vaik ois höyryissään grillanneet suoraan pakastepitkosta sahattuja porsaankyljyksiä, tai jatkaneet 3 viikkoo sitä salattia jonka "juuren" ne teki ekana päivänä duuniin tullessaan. Ja hei haloo muuten kaikki byssien kärpästen herrat, ei niitä nälkärenkaiden piheyskultakelloja oo enää olemassa, ei vaikka pistäisitte jätskipakastimen lukkoon joka yö ahneiden ja yhtion vararikkoon pingviinituuteilla mässäilevien yövahtien takia.
olo kun sait purkaa kaiken! Aika randomina latelet elämän totuuksia! Hatun nosto pitkästä tekstistä, patoumia kannattaa aina purkaa!
Mutta asiaan. Mun mielestä on (myös) ihan sama mitä mun ammatista ajatellaan. Olen seilannut niin tankkerit kuin cruise shipitkin ja TOTUUS ON, että kaikissa on hyvät ja huonot puolet mutta ei kannata ikinä aliarvioida toisen työtä jos ei ole kokenut. Messin merimiesjuttujen perusteella ei kukaan luo tosikuvaa ja jokainen joka on seilannu vähänkin pidempään tietää että työ vaihtelee laiva tyypin lisäksi myös varustamo kohtaisesti. Kuten myös laivakohtaisesti. On vain erilaiset työtavat ja jengi ja yleinen ilmapiiri.
Ja lopuksi vielä, olen törmännyt erittäin fixuihin tyyppeihin ja erittäin ei-fixuihin JOKAISESSA laivassa jossa olen seilannut! Fixuin merimies on mielestäni kuitenkin se joka nostaa eniten rahaa vähimmäismäärällä työtä! Eikös se valinta ole silloin mennyt kohdalleen vai onko suomalainen skönä niin työjuhta että mieluummin tappaa ittensä työllä pientonnarissa kuin lepäilee katajanokalla murtajassa... Heh.. :)
Joku sentään tajusi Niilon pointin. Niilo lähti aikoinaan samasta kysymyksestä kuin toi mepa poika ja kierrettyään aikansa totesi että aika RANDOMINA ne hyvät tyypit niihin laivoihin jaetaan, ja pari mätämunaa sopivissa positioissa onnistuu torpedoimaan hyvänkin jengin työfiilikset. Mut Niilo ei halunnut perustaa mielipidettään niihin messipuheisiin vaan kävi ihan itse laivan päällä katsomassa miten asiat on. Niilo saattaa esittää asiansa vähän kärjekkäästi mut se ei poista sitä etteikö noi jutut ois tosia ja itse koettuja.
Jokainen sköne on yksilö eikä se, mistä toinen tykkää sovi toiselle, kannattaa itse käydä vähän testailemassa mikä on se sopivin duuni itselle, ettei tarvitse muiden jurputusten perusteella päätöksiä tehdä, eikä jämähtää ekaan mahdolliseen laivaan merimieseläkettä odottelemaan. Jollekin voi olla fiksua repiä hillonsa mahdollisimman helpolla ja käydä sitten Poseidonissa kaatamassa ne kurkusta alas, mut Niilosta on kivaa kun on sopivasti projektia ettei käy aika pitkäksi - siks Niilo ei enää ookkaan Styyrinä, se se vasta olikin tylsä jobi -kun 2 kertaa päivässä zoomailee 6 tuntia putkeen glystronikiteen värittämää selesmaria niin Ylen testikuvakin alkaa vaikuttaa mielenkiintoiselta. Täkkärit on kuitenkin ne merten lordit jotka saa vapaana käydä keulapakalla hengittämässä sen tuoreen meri-ilman ennenkuin se on kaiken maailman torppatyöskentelijöiden keuhkoihin ilmastointifilttereiden läpi päätynyt - jos ikuiselta torppaamiseltaan ehtivät.
Ja sen takia yksi parhaimmista keksinnöistä on epäkesko hiomakone!!! Yhessä kalikassa duunattiin prykan oveen lappu `pääsy asiattomilta kielletty` ja ihme kyllä siiffi tajus vihjeen!!!
Luotsit ja VTS vielä?
Merikoulun pääsykokeissa tehtävät psykologiset testit ovat naurettavia. Lisäksi kouluun valittavilta halutaan testeissä mm. taiteellista kykyä! Mitäköhän taiteellista styyrin hommassa on?
Kyllä nuo Wällärin sepostukset mielestäni osui niin per***een nappiin, että.