Olen viime päivinä tässä miettinyt sitä, miten matkalla elämän halki tulee vastaan paljon ihmisiä ja toiset heistä jäävät mieleen enemmän kuin toiset.
Hiljattain tapasin erään henkilön. Hän on minulle vieras eli en tunne häntä juurikaan. Erikoista minusta on se, miten tämä henkilö on vaikuttanut minuun, hän on usein ajatuksissani ja saa aikaan positiivisia ajatuksia. Kaipaan jopa häntä, hei mitä, hän on minulle kuitenkin miltei tuntematon. Miten voi kaivata ihmistä, jota ei edes tunne.
Hänen seurassaan oli helppo ja rento olla. Hän oli jotenkin aidon oloinen. Olen kuitenkin hyvilläni siitä, mitä hän, tämä lähes tuntematon saa minussa aikaan, positiivisia tuntemuksia ja hän saa minut jopa ajattelemaan järkevämmin kuin minulle on normaalia.
Tämän tyylinen hetken kohtaaminen saa minut kaipaamaan sitä, että voisin kohdata hänet uudelleen. Ehkä kohtaan, ehkä en. Olen miettinyt myös sitä, onko hän kokenut minut samoin.
Hassuinta tässä on, kun vilasin päivän horoskoopin (jota en yleensä tee ja en niihin juuri perusta) niin siinä oli näin:
Jokin sinussa saa erään haaveilemaan. Ota se kunnianosoituksena. Et ole sellainen, joka ei jäisi mieleen tai olisi muuten tyhjänpäiväinen tuttavuus.
Nyt melkein tekisi mieleni uskoa horoskooppiin... :)
Onko muita, joilla on vastaavia kokemuksia?
Millaisia?
Hiljattain tapasin erään henkilön. Hän on minulle vieras eli en tunne häntä juurikaan. Erikoista minusta on se, miten tämä henkilö on vaikuttanut minuun, hän on usein ajatuksissani ja saa aikaan positiivisia ajatuksia. Kaipaan jopa häntä, hei mitä, hän on minulle kuitenkin miltei tuntematon. Miten voi kaivata ihmistä, jota ei edes tunne.
Hänen seurassaan oli helppo ja rento olla. Hän oli jotenkin aidon oloinen. Olen kuitenkin hyvilläni siitä, mitä hän, tämä lähes tuntematon saa minussa aikaan, positiivisia tuntemuksia ja hän saa minut jopa ajattelemaan järkevämmin kuin minulle on normaalia.
Tämän tyylinen hetken kohtaaminen saa minut kaipaamaan sitä, että voisin kohdata hänet uudelleen. Ehkä kohtaan, ehkä en. Olen miettinyt myös sitä, onko hän kokenut minut samoin.
Hassuinta tässä on, kun vilasin päivän horoskoopin (jota en yleensä tee ja en niihin juuri perusta) niin siinä oli näin:
Jokin sinussa saa erään haaveilemaan. Ota se kunnianosoituksena. Et ole sellainen, joka ei jäisi mieleen tai olisi muuten tyhjänpäiväinen tuttavuus.
Nyt melkein tekisi mieleni uskoa horoskooppiin... :)
Onko muita, joilla on vastaavia kokemuksia?
Millaisia?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Mutta samalla tavalla kävi. Tuntematon jäi mieleen ja on siellä koko ajan. Se vähä mitä tutustuin, osoitti että oli enemmän kuin kuvittelin. Ja olen ollut aina järkevä, en ole ennen ihastunut tuntemattomaan. Nyt kun olen aikani ihmetellyt, miksi kaipaan tuntematonta, pitäisi kai alkaa miettiä, miten tuntematon unohdetaan. Ei tunnu onnistuvan millään. Yritän selittää itselleni, että olen menettänyt järkeni, muttei se auta..tykkään vaan.
Kohdatessamme tuli muutamia hänen arvojaan esille ja ne olivat mielestäni hyviä. Olin paljon miettinyt arvoihin liittyviä asioita lähi aikoina. Tämän henkilön arvot saivat näkemään minut asioita kirkkaamassa valossa. Ajatukset, joita minulla oli pohtimistani asioista tuntuivat loksahtelevan paikoilleen tämän kohtaamisen ansiosta.
Ehkei tässä ole mitään kummempaa, mutta jokin minussa pitää tämän henkilön tietoisuudessani ja saa minut toivomaan uutta kohtaamista.
sen kummemmin analysoida miksi jäi mieleen tai miksi vaikutti olevan enemmmän kuin kuvittelin. Yllätti joka tapauksessa. Siitä ihmisestä jäi vaan hyvä fiilis, ja ikävä:)
Tuo oli hyvin sanottu, osuvasti; "siitä ihmisestä jäi hyvä fiilis" =D en osannut itse sitä noin hyvin muotoilla :)
me törmätty samaan fiilisten aiheuttajaan ;)
Eikö sen sijaan että yrittää unohtaa, voisi laittaa terveiset sille tuntemattomalle? Yhtä paljon energiaa siihenkin menisi. Ja voisi tulla jollekin hyvä mieli, jos sillä hetkellä kaikki tuntuu merkityksettömältä. Heh, toiveajattelua tietenkin, mutta....
laittaa terveisiä ja saattaahan siinä tulla toiselle hyvä mieli tai sitten ei. En tiedä. Mutta niihin terveisiin menee tuskallisen paljon energiaa. Laittaa aran viestin ja sen seuraukseni energia meneekin miettimiseen mitä toinen siitä ajattelee. Pitääkö järjettömänä vaan :( Toivoajattelua tietysti, mutta mitä?
Semmoista rakastuminen on ja se on hyvin inhimillistä. Ihmisen osa. Rakastaa ja olla rakastettu. Kaikki on kasvamista. Jos et häntä saa niin ainakin sinut on viritetty rakkaus taajuudelle. Ehkä tapaat pian hänet joka on vielä paljon parempi, sopivampi sinulle kuin tämä nykyinen ihastus. Niin jokaisella ihmisellä joka tulee elämäämme on tarkoitus. Ja jokainen jättää jälkensä. Jotkut tulee opettamaan, jotkut kasvattamaan,jotkut auttamaan, jotkut rakastamaan jne. Aika näyttää mikä rooli tällä sinun ihastuksellasi on elämässäsi. Ota häneen vaan yhteyttä jos pystyt. Tunnut järkevältä tyypiltä etkä ole menettänyt tai menettämässä järkeäsi. Höh! Kaikkea hyvää sinulle ja nauti elämästäsi rakastuneena. 🤍😘
Toi oli tarkoitettu ylös 19.33.41 sorry🤍😘
tajusin vain että jos ihmistä ei tunne, niin siinä ihastuu (jos ei mitään tapahdu) johonkin haavekuvaan, siitä mitä joku voisi olla...
Pitäisi tutustua kunnolla, ajoissa, ennen kuin haavekuvat kasvavat liian tärkeiksi ja ne alkavat viemään mennessään. Pitäisi antaa asioiden kehittyä omalla painollaan.
ei vaan ole mahdollisuutta. Asioihin voi joskus yrittää vaikuttaa, jos omalla painolla ei mitään tapahdu. Ja joskus voi käydä niinkin päin, että ihastuu ja toinen osoittautuu haavekuvaa paremmaksi. Ei kai kellään mitään ihmeellisiä odotuksia ole siitä mitä olettaa toisen olevan, vaikka ihastusta ja haaveita onkin. Itse ainakin oletan ihastuksellani olevan huonojakin puolia yms. Ihminen ja viallinen, kuten me muutkin, mutta silti paras mun mielessä.
vaan multa, en horoskooppeihin uskomattomalta, etten sotke aloittajan ketjua..
erään naisen.Jokin hänessä viehätti heti.
Ulkonäkö, piirteet, olemus, kaikki.
Juttelimme illan mittaan muutaman sanan.
Katseemme kohtasivat muutaman kerran.
Ja yhden kerran kunnolla, syvälle.
Se välähdys on mielessäni vieläkin.
tapaan suhteellisen paljon vastakkaisen sukupuolen edustajia työssäni,pidän heitä vain työkavereina eikä ne jää pyöriin mieleen. kuitenkin tässä hiljattain tapasin erään täysin tuntemattoman ihmisen, jonka kanssa olin vain hetken tekemisissä. kuitenkin häntä jäi ikävä, en tiedä miksi? ehkä tietyt sanatkin vaikuttivat asiaan, mutta normaalisti ne unohtuvat aika pian.
joidenkin ihmisten kanssa on vaivautunut olo, mutta tämän kanssa ei ollut. tuskin tulen tätä enään koskaan tapaamaan, harmi, mukavalta vaikutti.
käydä samoin myös mulle..olimme työmatkalla, juttelimme vain muutaman sanan ja silti hän jäi mieleeni...ehkä tapaamme vielä..
näin todella voi käydä.
Minulle nimittäin kävi.
Ja yhdessä vielä pohdimme kyseisen ihmisen kanssa että mikähän syy kohtalolla oli johdattaa meidät juuri nyt,juuri tässä elämänvaiheessa kohdakkain.
Ihmisen jonka kanssa ns 'klikkasi' heti kaikilla tavoilla.
En myöskään usko sen kummemmin horoskooppeihin,mutta niistäkin kyseisen henkilön kanssa puhuttiin.
Elämä on kummallista ja tämä henkilö todella kosketti ja sai haaveisiin.
nimimerkki:skorppari ja kauris ;)
En voi tajuta, että tosiaan pyörin täällä palstalla jonkun tuntemattoman takia. En edes ymmärrä, miksi pyörin täällä kenenkään takia. Minähän olin joskus järkevä. On vain sellainen olo, että asioita jäi sanomatta. Se olisi voinut jatkua jotenkin. Se. Mikä?
Kun sitä kohtaamista ei nyt näytä tulevan, niin täytyy purkaa energiaansa sitten tänne. Se ihminen tupsahti eteeni ja sitten se meni pois. Töks.
pois, täytyy vähän nukkua, hyvää yötä..
Muutaman kerran olen tavannut jonkun ihmisen jonka seurassa on jotenkin erityisen mukava olla. Tuntuu että keskustelua/kohtaamista voisi jatkaa loputtomiin. Jälkeenpäin jää hymyillyttävä fiilis. Jostain syystä nuo ihmiset jää kuitenkin kertakohtaamisiksi, ja sitä tosiaan kaipaa ja toivoo että saisi tavata ne uudestaan. Mutta miksi elämät ei enää kohtaa...
tuntemuksia täälläkin, tapasin taannoin täysin tuntemattoman ihmisen, joka on pyörinyt mielessäni siitä asti. Kerran olin näkevinäni tämän ihmisen, kaveriporukassaan, enkä ujouttani uskaltanut mennä puhumaan hänelle. Liekö virhe, paha sanoa.
Onpa tullut viime aikoina mietiskeltyä samaa asiaa, ja paljon. Itse olen ns. välitilassa vielä, eli olin n. vuoden ajan tekemisissä erään miehen kanssa, joka tuntui kyllä ihan "sielunpuolikkaaltani".
Joku tossa sanoikin osuvasti "se ihminen vaan tupsahti elämääni, ja sitten se lähti, töks." jotain tonnepäin... Katosi siis yhtä äkkiä kuin ilmaantuikin.
On monta kertaa ollut mielessä, että ois viimeisellä tapaamisella voinut aukaista suunsa ja kertoa, että haluaa tutustua paremmin... Mutta kun se tilanne tuli niin yhtäkkiä.
Täälläpä sitä ihmetellään ja kaipaillaan sitten...! ..lähes tuntematonta miestä.
Yllätyin avaukseni saamasta komenttien määrästä, kiitos. Hyviä pointteja tuli esille monissa vastauksissa ja mukava huomata, että täällä on liikkeellä paljon fiksuja ihmisiä. :)
Nyt huomaan etten ole poikkeava tai jotenkin outo, kun minulle on käynyt näin. Eli ihmisiä tulee ja menee ja tuntemattomaankin voi jäädä kaipuu. Se hyvä fiilis, siitä ihmisestä sitä kannattelee sitä kaipuuta. Ja miksei niin tekisi? Jokainenhan tykkää mukavista asioista ja ihmisistä. :)
En niinkään, ainakaan vielä omalla kohdallani voi puhua ihastumisesta, vaan pikemminkin sanoisin, että tällä henkilöllä oli vahva vaikutus positiivisessa merkityksessä minuun.
Kohtaamisen jälkeen on tapahtunut minulle merkittäviä asioita hyvään suuntaan, joihin hänellä on ollut vaikutusta, erikoista, mutta totta. Sellaisissa mittakaavoissa ja merkityksissä, että toivon saavani jonakin päivänä tälle henkilölle lausua lämpimät kiitoksen sanat vähintäänkin. Haluaisin hänen tietävän, että hänellä on ollut merkitystä.
Onko hänen ollut tarkoituskin olla "tienviittana" tai "suunnan näyttäjänä" elämässäni? Sitä en vielä tiedä, todennäköisesti kyllä.
Olemmeko me ihmiset liian arkoja/epävarmoja sanoaksemme toiselle, pienestäkin asiasta, sinulla on väliä, sinulla on merkitys, mikä se kulloinkin kenelläkin sitten on?
Eikö suurin osa meistä haluaisi itse kuulla, jos näin olisi omalla kohdalla? Minä ainakin. Tietysti asioiden kulkuun vaikuttaa myös vaikuttimet sekä pyyteettömyys. Kuinka moni meistä uskaltaa puhtaasti luottaa ja uskoa siihen mitä toinen sanoo tai kertoo?
=D
tämä sitten oikein oli?
satuin lukemaan. :)
vaikkei niin kauhean tuntematon olekaan, muuten kuin työn kautta. olis kiva kaivata tutumpaa.....
Voi. En uskonut ennen kuin koin itse. Näköjään mahdollista.
Tosin ollaan vähän tutustuttu tosta myöhemmin.
Ei voi senkin psykopaatti, tai siis kyllä voi
Mistä hitosta te kaivatte näitä esihistoriallisia aloituksia?
Oi voi, paljon sattuman kaltaisia sanoja.
terkuin yksi kauris jostain.
Kyllä voi. Vuosien ajan. Tuntuu tutulta vaikka ei niin hyvin tunne.
Kyllä voi ja paljon.
Niin paljon....
Näin viikonloppuna Maailman söpöimmän pojan monta kertaa. En tiedä hänen nimeään,ikäänsä, asuinpaikkaa tai MITÄÄN muutakaan. Hän on vain valloittavan söpö ja kaipaan häntä niin paljon että alan itkemään heti kun ajattelen häntä ja sitä että en varmastikkaan näe häntä enään ikinä
🫂 🥹 jostain syystä alkoi kyyneleet valumaan, kun luin tuota. Jospa vielä kohtaatte. Ihmiset tuodaan tarkoituksella elämään hyvässä ja pahassa oppimaan ja opettamaan.
Onpa kiva ketju vuosien takaa..