miksi kaipaan seuraasi? niitä lyhyitä hetkiä, jolloin en aina tiedä mitä sanoisin ja sitten sanonkin aivan jotain sellaista, jota en sanoisi kellekään muulle. miksi minulle riittää jo vain se, että olet siinä. millaista se olisi, jos minun ei tarvitsisi varoa ja miettiä jokaista askeltani. jos olisimme kumpikin vapaita elämään kuten haluamme ja tutustuisimme toisiimme juuri sellaisina kuin olemme. huomaisitko edes minua, ellet olisi kaikkien näiden vuosien aikana oppinut minua tuntemaan? ehkä et. en välttämättä olisi kyllin kaunis. entä olisinko minä huomannut sinua, tuntematonta? ehkä, mutta olisin saattanut jatkaa matkaani.
nyt järki väittää ja väittää ja minä nyökyttelen päätäni sen mukana, mutta silti istun tässä ja taidan olla... hiukan ikävissäni?
nyt järki väittää ja väittää ja minä nyökyttelen päätäni sen mukana, mutta silti istun tässä ja taidan olla... hiukan ikävissäni?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onhan siinä asiassa hyvätkin puolensa,jos jo kauan sitten elämät ovat sivuilleet toisiansa..tuoko se tullessaan helpommin yhteen kuuluvuuden tunteita, kun se ns.lähempi tutustuminen alkoi vihdoinkin..on vain niin helppoa..voi olla oma itsensä,ei tarvitse esittää.
Kirjoituksesi oli ajatuksia herättävä, tosin olen niitä miettinyt itsekin.Ajauduimmeko vain toistemme seuraan..kun oli tuttu lähettyvillä.
Vai oliko siinä kenties alitajuisia tuntemuksia, ihastumisesta, mitä ei edes itselleen ole tahtonut myöntää.Olet siinä niin lähellä, johon en ole montakaan uskaltanut päästää..ihan huikaiseva tunne, ole rauhassa, en sua aja pois.
kohtaa kapeassa tilassa ja molemmat kokevat ajautuneensa elämissään umpikujaan, niin hakevatko he silloin vain toisistaan sitä hyväksyntää ja lämpöä, mitä eivät ehkä saa muualta? kuinka paljon minä pidän yllä illuusiota ihastumisesta ja vain haen sitä, että joku kerrankin pitäisi minusta itseni tähden? Että edes lyhyen hetken ajan siinä olisi joku, joka tuntuu ymmärtävän?
todellakin se, että saa olla oma itsensä virheineen ja heikkouksineen, olla vain ihminen, ja jos löytää jonkun sellaisen, jonka seurassa se tulee sitten loppujen lopuksi luonnostaan, eikö se ole harvinaista? kallisarvoistakin? mutta minä tiesin jo alusta asti, että näin tulisi käymään omalta osaltani. se tunne oli aina alusta asti läsnä. alitajuista ihastumista? ehkä - tai kemiaa, jota pää ei viimeiseen asti halunnut myöntää. eikä haluaisi sitä tehdä vieläkään.