Huomasin, että Päivämiehessä ilmoitetaan ensi syksynä tulevasta Israelin-matkasta. Samaa matkaa tarjotaan myös vl-piirien ulkopuolella. Matka kiinnostaisi, mutta muistin ev.lut. uskovaisen pohjoissuomalaisen tätini katkerat kokemukset. Hän oli hyväuskoisesti ja ilmeisesti jonkun houkuttelemana lähtenyt mukaan vl:ien Amerikan-matkalle joskus takavuosina. Ehkä ryhmään piti saada täydennykseksi lisäjäseniä ja hänet värvättiin. Matkalla hän oli tuntenut itsensä todella syrjityksi, vaikka hän oli avoin ja sosiaalinen, Jumalaan uskova ihminen. Hän itki pitkään matkakokemuksiaan minulle.
Onko muilla vastaavia matkakokemuksia "oikeauskoisten" seurapiireistä? Eikö vl:ien pitäisi pysytellä omassa joukossaan jos he tosiasiassa eivät voi sietää muita?
Onko muilla vastaavia matkakokemuksia "oikeauskoisten" seurapiireistä? Eikö vl:ien pitäisi pysytellä omassa joukossaan jos he tosiasiassa eivät voi sietää muita?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kokemusta kyllä löytyy enkä suosittele kenellekään. Miten seipäännielleitten seurassa voisi viettää kivan loman?
Jos vl:iä on matkalla vain muutama, he klikkiytyvät keskenään ja jos heitä on enemmän, matka ja oleminen menee heidän ehdoillaan. Kukaan ei viitsi esim. edes ruokajuomaksi viiniä tilata. Varotaan niin kovasti heikäläisiä.
Parasta olisi ennakkoon sanoa oma mielipiteensä tuosta sivullisen osasta. Mutta tuskin he tajuavat, miltä eivl:stä tuntuu. He ovat omasta mielestään mukavia ja ystävällisiä ja luulevat, että se on ns. normaalia ystävällisyyttä?
vl-uskovaiset ovat ihan mukavia ja hauskoja kumppaneita, mutta useamman vl-ihmisen porukassa nämä samat ihmiset jotenkin muuttuvat kuin uskonsa edustajiksi.
Ei haluta käppäkaveriksi "epäuskoista", jne.
Painostetaan parannuksentekoon, ym.
Mutta olen näitä vl-palstoja lukeneena tullut toiveikkaammaksi tässä uskovaisten suhtautumisessa "epäuskoisiin".
Olen jopa ihan hämmästynyt esim. Jemiman suvaitsevaisuudesta ja empatiakyvystä.
Lieneekö sitten ihan SRK:n linjaamassa uskossa tämä Jemima, tai sitten jotenkin vaikutusvaltainen, kun hän omia mielipiteitään vielä naisena voi yleensä esittää ilman puhutteluja ja tuomitsemista "yhteisen ikeen vetämisestä uskottomien kanssa", kuten ennen "linjasta" poikenneita kutsuttiin.
Ehkäpä vl-uskovaiset pääsevät piankin ulos umpiostaan ja omista ahtaista piireistään.
Kyllä nämä keskustelupalstatkin ovat avanneet ymmärrystä ja käsityskykyä puolin ja toisin suhteissa vl-uskoon.
Hoitokokouksetkin jo myönnetään, ja kaksinaismoralismi esim. tv-asiassa!
mennyt; tiedän kokeneena ko matkan. Tädilläsi oli hyvä uskovainen ystävä mukana ja eivät kaikki häntä mitenkään syrjineet - päinvastoin tätisi sai osakseen kunnioitusta - hänhän oli ryhmän ainut ei-vl.
Olen keskustellut hänen kanssaan matkan lopulla asiasta.
Aina tietysti ryhmään voi kuulua henkilöitä, joiden kanssa henkilökemiat eivät sovi yhteen.
Lähde vain Israelinmatkalle! Minäkin harkitsen sitä!
Puhut varmaankin ihan eri ihmisestä. Onhan niitä matkoja tiettävästi tehty enemmän kuin yksi. Kyllä minun tätini oli itse nahoissaan kokenut matkan hyvin raskaaksi. Nimeä en palstalla aio kertoa. Sivullisen järkeily ei tätini kokemuksia voi mitätöidä eikä asiaa muuksi muuttaa. - Nuo kokemukset kuultuani en itse voi kuvitellakaan lähteväni vl-joukon järjestämille matkoille. Toivottavasti ei enää kukaan, joka suurin odotuksin lähtee tullaiselle matkalle, ja maksaa siitä täyden hinnan, tule masennettuna takaisin. Hyvät tavatkin vaativat syrjimättömään käytökseen ja jokaisen matkalaisen huomioimiseen.
Vl:ien matkassa voi olla hyvä matkata, JOS olet samalla tavalla uskolla tai ainakin aikeissa uskoa samalla tavalla (eli vl:t elävät innokkaina toiveissa ja seuraavat edesottamuksiasi, että joko nyt joko nyt...). Hyväksyntä on ehdollista. Osa vl:stä ilmaisee sen kipeän suoraan, osa kierrelle ja kaarrellen, mutta lopputulos on silti sama: jos et kuulu uskosi perusteella vl:iin olet heille vain epäuskoinen, joka tosin saattaa "olla yllättävän mukava epäuskoiseksi"!
Itse olin nuorena vl-ikkana ry:mme nuorten linja-automatkalla. Ihan hyvin meni, mutta muistan olleeni enemmän onnellinen kuitenkin matkan päätyttyä. Oli silloinkin jo minulle jotenkin henkisesti uuvuttavaa koko ajan tarkkailla sanomiiaan ja tekemisiään, ettei toimisi "sopimattomasti", vaikka en todellakaan ollut mitenkään provosoiva tyyppi silloinkaan eli aivan normi-vl:n näköinen ja oloinen varmaan. Mutta itse koin silloinkin (aina kokenut) ulkoapäin tulevat autuutta määrittelevät säännöt kauhean vaikeiksi. Ne kun eivät liittyneet omaantuntooni ja uskonkäsitykseeni oikeasti mitenkään, vaan edustivat vain toisten synneiksi nimeämiä tapoja...
Pahempaa on kai pitkällä yhteisellä vl:ien matkalla, jos huonekumppaniksi osuu yksinkertainen "omantunnonuskovainen" (hänenlaisten on Taivasten Valtakunta (?!), joka näkee käännyttämisen sopivalla ja sopimattomalla ajalla tehtäväkseen ja kaivaa vielä sukulaisiakin koskevan uskonepäilyt todistusaineistoksi. Kun kumppaniksi osuu yksinäinen iäkkäämpi täti, niin pelikenttä on hänelle vapaa. Tuo täti ei pääse pakoon. Hän saattaa itse kokea toimintansa ihan viattomaksi ja käytöksensa normaaliksi. Ja eikö se olekin vl-ohjeiden mukaista?
Olin lapsena vl:n järjestämällä hiihtoleirillä. Lähdin sinne kavereiden houkuttelemana (olin siis vl ja vl-perheestä). Leiri oli mitä tympein. En koskaan kokenut oikeaksi ylentää itseä muiden yläpuolelle kuin koin sen vl:n keskuudessa olevan. Rippileiri oli myös kauhea ja kesti pari viikkoa putkeen. Muistan kun jokaisessa seuratilaisuudessa oli istuttava hiljaa, ei nukkua ja kuunneltava kokoajan ja jos silmät sattuivat vähänkään menemään kiinni joku isosista tuli tökkäsee, että ethän sä vaan nuku. Tais olla vähän unilukkarin vikaa heillä!=)=)
ne leirit yhtä piinaa oli. Varsinkin rippileiri kun ei enää yhtään kiinnostanut, mutta pakko oli mennä. Kavereita ei siinä vaiheessa edes kiinnostanut saada, mutta pakkohan siellä oli jossain porukassa yrittää roikkua. Inhottavaa oli, kun sitä uskonasiaa tuli koko ajan joka tuutista, kun ei ollut tottunutkaan semmoiseen 24/7. Helpoimmalla pääsi kun kärsi hiljaa, menihän siellä yhden pojan rettelöinnit jonnekin srk:n valtuustoihin (tai mikä lienee se korkein aste) asti käsittelyyn. Itkien sai poikaparka anteeks pyytää, kyllä mua säälitti. Toiset tytöt ihasteli, että kyllä se nyt katuu, vaikka luulen, että nöyryytyksestä se itku johtui eikä mistään muusta. :P
kun joskus olisi joku rippikoulunuori jonka vanhemmat ois pakottanu rippileirille ja jonne nuori ei olisi itse edes halunnut ja olisi leirillä vastahakoinen kaikkeen vl-pälpätykseen eikä suostuisi mihinkään, ei puhutteluihin eikä heidän syntien anteeksi antoon ym. Heittäisi vain läppää niille jotka tulevat kovana käännyttämään ja naurais makeat naurut päälle. No, tyyppi varmaan jouduttais heittämään pihalle ja vanhemmat kilahtais, mutta antais kilahtaa. Ketäänhän ei voi pakottaa tuollaisille leireille....hahaaahuahaaa!
noin, jos haluavat. Itse olen ollut vl:ien kanssa lomalla ulkomailla, eikä ole siitä pahaa sanottavaa. Heitä oli kourallinen, ja itse olin ainoa ei-vl. Nautin mielenkiintoisesta ja viehättävästä ympäristöstä ja mukavasta seurasta. En vaivannut päätäni uskonasioilla, eivätkä hekään puhuneet niistä mitään, eivät edes vihjailleet. Kokemus oli hyvä, ja ymmärsin, että se oli sitä heillekin. En tiedä, miksi kaikki meni noin, mutta niin vain oli.
että voi myös olla matkoja jossa ei-vl on joutnut vl-ryhmän syrjimäksi tms.
Taidat olla vl ja kirjoitella siksi tuohon sävyyn eli sanomalla et antaapa noisen ajatella noin jos haluavat. Et ota ollenkaan huomioon sitä puolta että on voinut myös tapahtua toisin. Se kertoo ja laittaa epäilemään et feikkaat vain.
Olet siis vl, kielsit viestissäsi uskosi.
väärää todistusta lähimmäisestäsi! Väität minun valehtelevan; häpeä, jos osaat! Kaikenlaista sitä saa lukeakin.
En puhunut mitään toisenlaisista kokemuksista. Tottakai niitä on. Kerroin vain oman kokemukseni.
Olen todellakin antanut vl:ien ajatella niinkuin haluavat, se ei ole minua häirinnyt. Heillä saa minun puolestani olla oma vakaumuksensa, ja minulla on omani. Ehkäpä juuri siksi olemmekin tulleet juttuun. On tietysti aina ollut niitä vl:iä, jotka ovat yrittäneet tuputtaa omaansa tai muuten tunkeilla, mutta olen sivuutanut sen kohteliaasti, eivätkä ole kehdanneet enempää yrittää.
anteeksi jos valehtelin mielestäsi sinusta, se ei ollut tarkoitus. Tarkoitukseni oli vain vihjaista sinne päin että olisiko mahdollisesti näin.
Samoin on minulla, on ollut ihan jees vl:n seurassa vaikken niiden seuraan hingukaan ja saavat pitää omansa niin kauan kuin antavat minunkin pitää omani. Ja olen aina kohteliaasti kieltäytynyt jos koettavat käännyttämistä. Mielestäni on parempi niin koska tiedän että he pahoittaisivat kuitenkin loppujen lopuksi mielensä vaikka itse tulevat ensin käännyttämään. Vältän turhaa riitaa. Tähän asti tuon menetelmän kanssa on mennyt hyvin. =) onneksi niin.
SRK:n oppien ja kasvatuksen tuloksena vl-uskovaiset eivät arvosta muita ihmisiä lainkaan. Heille me muut olemme pelkkää "tulen ruokaa", kuten eräs saarnamies puheessaan korosti. "Heidän kanssaan ei uskovaisen tarvitse veljeillä". Mutta jos epäuskoinen tuo SRK:lle voittoa maksamalla osan matkojen kustannuksista, hänet voidaan ottaa mukaan halveksittavaksi. Korottaahan se omaa itsetuntuoa sellainen!