Passiivista mietiskelyä?

passiivisen päämäärätön,neutraali ja ulkoisten tapahtumien heilauttamattomissa,kuin juosta kuin pässi narussa ihmiskunnan amok juoksussa.tervetuloa vaan seuraamaan sivusta.

olla valaistunut kirjoitti:

passiivisen päämäärätön,neutraali ja ulkoisten tapahtumien heilauttamattomissa,kuin juosta kuin pässi narussa ihmiskunnan amok juoksussa.tervetuloa vaan seuraamaan sivusta.

Lue lisää

passiivisen päämäärätön,neutraali ja ulkoisten tapahtumien heilauttamattomissa,kuin juosta kuin pässi narussa ihmiskunnan amok juoksussa.tervetuloa vaan seuraamaan sivusta.

Tiedän meditaation harjoittajien käsitykset tavallisista ihmisistä saattavat olla vähän liian paisuneet. Kuvittelette, että ainoa tie mielenrauhaan on valaistuminen ja juuri tuon passiivisen, lamaannuttavan mietiskelyn harjoittaminen. Aivan kuten tuo yksi sanoi, se on inhimillisyyden menettämistä. Minä en ainakaan halua olla tekemisissä sellaisen kanssa, joka ei tunnusta, että on vajavainen ja näin hänestä saa ylimielisen vaikutelman, ihankuin hän halveksisi tavallista maallista kansalaista, kun on itse niin "jumalainen".

Mielenrauhan voi saavuttaa ihan psykologisinkin menetelmin tai ilman sitä. Ei tarvita mitään meditaatiota. Itse elän täysipainoista elämää, Välillä tyydytän himojani ja yksinäisyyteen auttaa se, että menen kaverin luokse enkä jää paikolleni mietiskelemään, mistä yksinäisyys johtuu ja sättimään itseäni siitä, että tunnen itseni yksinäisen. Pystyn olemaan tarpeen vaatiessa paikoillani hiljaa vaikka tunnin, mutta en näe siihen mitään syytä. Lisäksi minulla on päämäränä hyvä ammatti, josta saisin rahaa. Tavoitteenani on kehittää älyäni omaksi ilokseni, mutta pysyä silti nöyränä muita ihmisiä kohtaan.

lakhessa kirjoitti:

passiivisen päämäärätön,neutraali ja ulkoisten tapahtumien heilauttamattomissa,kuin juosta kuin pässi narussa ihmiskunnan amok juoksussa.tervetuloa vaan seuraamaan sivusta.

Tiedän meditaation harjoittajien käsitykset tavallisista ihmisistä saattavat olla vähän liian paisuneet. Kuvittelette, että ainoa tie mielenrauhaan on valaistuminen ja juuri tuon passiivisen, lamaannuttavan mietiskelyn harjoittaminen. Aivan kuten tuo yksi sanoi, se on inhimillisyyden menettämistä. Minä en ainakaan halua olla tekemisissä sellaisen kanssa, joka ei tunnusta, että on vajavainen ja näin hänestä saa ylimielisen vaikutelman, ihankuin hän halveksisi tavallista maallista kansalaista, kun on itse niin "jumalainen".

Mielenrauhan voi saavuttaa ihan psykologisinkin menetelmin tai ilman sitä. Ei tarvita mitään meditaatiota. Itse elän täysipainoista elämää, Välillä tyydytän himojani ja yksinäisyyteen auttaa se, että menen kaverin luokse enkä jää paikolleni mietiskelemään, mistä yksinäisyys johtuu ja sättimään itseäni siitä, että tunnen itseni yksinäisen. Pystyn olemaan tarpeen vaatiessa paikoillani hiljaa vaikka tunnin, mutta en näe siihen mitään syytä. Lisäksi minulla on päämäränä hyvä ammatti, josta saisin rahaa. Tavoitteenani on kehittää älyäni omaksi ilokseni, mutta pysyä silti nöyränä muita ihmisiä kohtaan.

Lue lisää

tarkotus olla mitenkään ylimielinen.harjotusta ja tekemistä riittää toki itsellä,mutta kun on elänyt elämää ,johon tämä yhteiskunta kasvattaa ja todennut sen tyytymättömyyden,niin ei voi olla olematta niinkuin ei mikään olisi vialla.
sen on vaan huomannut ,että ei ole pakko elää niin kuin muut elää.sen on oman miettimisen ja meditáation kautta saanut havaita,että on hyvä olla ja elää niin kuin elää.ei ole erinomaisempaa meditoida tai olla meditoimatta,toinen tapa auttaa kehittymään paremmin ihmisenä,ja en osaa sanoa tämän maailman inhimillisyydestä yhtään mitään loukkaamatta jotain,jonkun tapaa ajatella tai toimia.pyrkisin kuitenkin olemaan sotkeentumatta tähän hullun myllyyn,jos sen voin välttää.niinkin voi elää ja olla onnellinen,toiset ovat onnellisia tietämättöminä onnettomuudestaan ja se syistä.kun asian oivaltaa ja huomaa, että niin vähän on mitä tarvitsen,mutta niin paljon olen kuvitellut joskus tarvitsevani,ollakseni ihminen.

lakhessa kirjoitti:

passiivisen päämäärätön,neutraali ja ulkoisten tapahtumien heilauttamattomissa,kuin juosta kuin pässi narussa ihmiskunnan amok juoksussa.tervetuloa vaan seuraamaan sivusta.

Tiedän meditaation harjoittajien käsitykset tavallisista ihmisistä saattavat olla vähän liian paisuneet. Kuvittelette, että ainoa tie mielenrauhaan on valaistuminen ja juuri tuon passiivisen, lamaannuttavan mietiskelyn harjoittaminen. Aivan kuten tuo yksi sanoi, se on inhimillisyyden menettämistä. Minä en ainakaan halua olla tekemisissä sellaisen kanssa, joka ei tunnusta, että on vajavainen ja näin hänestä saa ylimielisen vaikutelman, ihankuin hän halveksisi tavallista maallista kansalaista, kun on itse niin "jumalainen".

Mielenrauhan voi saavuttaa ihan psykologisinkin menetelmin tai ilman sitä. Ei tarvita mitään meditaatiota. Itse elän täysipainoista elämää, Välillä tyydytän himojani ja yksinäisyyteen auttaa se, että menen kaverin luokse enkä jää paikolleni mietiskelemään, mistä yksinäisyys johtuu ja sättimään itseäni siitä, että tunnen itseni yksinäisen. Pystyn olemaan tarpeen vaatiessa paikoillani hiljaa vaikka tunnin, mutta en näe siihen mitään syytä. Lisäksi minulla on päämäränä hyvä ammatti, josta saisin rahaa. Tavoitteenani on kehittää älyäni omaksi ilokseni, mutta pysyä silti nöyränä muita ihmisiä kohtaan.

Lue lisää

Se että joku saattaa saada buddhalaisuudesta sellaisen kuvan että se on passiivista on ymmärrettävää jos kyseinen henkilö on hakenut informaationsa buddhalaisuudesta pelkästään pientä polkua edustavista lähteistä. Päämärättömyyden liittäminen buddhalaisuuteen on kuitenkin ainoastaan merkki siitä että ei ole saanut minkäännäköistä järkevää informaatiota buddhalaisuudesta. Pienen polun päämäärä on pysyvä henkilökohtainen vapautuminen kärsimyksestä joka todellakin toteutetaan elämällä mahdollimman ärsykevapaasti koska tällä tasolla päämäärään tähdätään rauhoittamalla mieli tyynnyttävillä meditaatioilla ja ulkoisesti välttämällä negatiivisia tekoja. Kuitenkin olisi hyvä muistaa että eri opetukset annettiin erilaisille ihmisille ja että kun Buddha tapasi ihmisiä jotka eivät pelkästään tahtoneet olla rauhassa ja vapautua omasta kärsimyksestään vaan toimivat aktiivisesti yhteisössään ja ajattelivat lähinnä muitten hyvinvointia, hän antoi heille suuren polun opetuksia, joiden päämääränä on täydellinen valaistuminen kaikkien olentojen hyväksi. Tällä tasolla voimme elää täyttä elämää samalla kun työskentelemme motivaation parissa kasvattammalla ja tasapainottamalla myötätuntoa ja viisautta, joka tapahtuu luonnollisesti oikealta informaatiopohjalta tehtyjen myötätuntoisten meditaatioiden ja sisäisesti negatiivisten tunnetilojen välttämisen myötä. On tärkeää että ymmärämme vapautumisen ja valaistumisen välisen eron ja sen että täydellinen valaistuminen tarkoittaa sitä että mieli oivaltaa todellisen luontonsa eli sen että se on täydellinen, tuhoutumaton ja aktiivisen myötätuntoinen. Valaistuminen on korkeinta iloa ja korkeinta toimintaa, eikä sillä ole mitään tekemistä passiivisuuden kanssa.
Mielenrauhan voi varmasti saavuttaa ihan psykologisin keinoin tai vaikka särkylääkkeillä, mutta buddhalaisuudessa päämääränä ovat aina pysyvät mielentilat, joita siis sekä vapautuminen että valaistuminen ovat. Jos mielestäsi raha on parasta mitä maailma voi tarjota, on luonnollista että raha on päämääräsi. Kuitenkin on hyvä ymmärtää että ainoa asia joka voi onnellinen on mieli, ja että sen takia buddhalaisuudessa työskennellään mielen kanssa. Tämän voi tehdä ulkoisella, sisäisellä tai salaisella tasolla ja jokainen joka ottaa vastuun omasta tilanteestaan ja luottaa oman mielensä täydelliseen olemukseen voi valita itselleen sopivan tavan töskennellä mielensä kanssa. Yllämainittujen pienen polun ja suuren polun vaihtoehtojen lisäksi tämän voi tehdä myös timanttipolun menetelmillä työskentelemällä näkemyksen tasolta, jolloin kaikki olennot nähdään potentiaalisina Buddhina, meditaatioissa samaistutaan suoraan valaistumiseen ja mielen täydelliset ominaisuudet ilmenevät spontaanina toimintana kaikkien hyväksi.
Itse olen timanttipolku-buddhalaisuuden harjoittaja ja olen kyllä sitä mieltä että jos inhimillisyydellä tarkoitetaan sitä että koetaan valtavaa kärsimystä pelkästään sen takia että ei ymmärretä että onnellisuus ei ole piilotettuna sinne viimeiseen lihapullaan niin inhimillisyydessä on jotain perustavanlaatuisesti vialla. Koska buddhalaisuudessa lähdetään siitä että otamme vastuun omasta tilanteestamme olisi epäloogista että onnellisuutemme olisi riippuvainen lihapullista, uudesta veneestä tai palkankorotuksesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä ettemmekö voisi nauttia kaikesta. Mitä iloisempia olemme, sitä tehokkaampia me olemme ja asioista voi nauttia olemmatta niiden armoilla.
Kaikki eivät pidä vapaudesta mutta niille jotka luottavat mielen luontaiseen täydellisyyteen ottaen samalla vastuun omasta onnellisuudestaan buddhalaisuus on hyvin luonnollinen valinta.