Lapsi- ja nuorisopolittikan kehittämisohjelma
Mannerheimin Lastensuojeluliiton lausunto
Opetusministeriölle
Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman luonnos
Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) esittää, että seuraavat näkemykset otetaan huomioon lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaa laadittaessa. Lausunnon perustana on kehittämisohjelman 10.9.2007 päivätty luonnos.
Yleistä lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaluonnoksesta
Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma on nuorisolain 4 §:ssä tarkoitettu ohjelma, jonka valtioneuvosto hyväksyy joka neljäs vuosi. Kehittämisohjelma sisältää valtakunnalliset nuorisopolitiikan tavoitteet ja suuntaviivat läänien ja kuntien nuorisopoliittiselle ohjelmatyölle.
Nuorisolaki määrittelee nuoriksi alle 29-vuotiaat eli kaikki 0-28-vuotiaat kuuluvat kehittämisohjelman kohderyhmään. MLL pitäisi parempana, että yhden ohjelman sijasta laadittaisiin kaksi ohjelmaa: lapsipolitiikan kehittämisohjelma ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma. Eri-ikäisten lasten, nuorten ja nuorten aikuisten elämäntilanteet ja tarpeet poikkeavat toisistaan niin, että koko 0-28-vuotiaiden ikäluokan käsittelyä yhdessä ohjelmassa ei voida pitää perusteltuna. Erillisessä lapsipoliittisessa ohjelmassa voitaisiin painottaa vahvemmin asioiden tarkastelua lapsuuden ja lasten näkökulmasta. On selvästi tarvetta lapsipolitiikan vahvistamiselle yhteiskunnassa
On hyvä, että lapsi- ja nuorisopolitiikan alueelle saadaan tavoitteellinen toimenpideohjelma, jonka toteutumista arvioidaan ja seurataan. Toimenpideohjelman täytäntöönpanon seurantaan tarvitaan arviointijärjestelmää ja mittareita, joilla toimenpiteiden vaikuttavuutta arvioidaan.
Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaa on laadittu yhteistyöhön perustuvassa avoimessa ja vuorovaikutteisessa valmisteluprosessissa. Tämä on ollut erityisen tärkeää kehittämisohjelman laaja-alaisuuden vuoksi.
Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaluonnos sisältää erittäin paljon hyviä ja kannatettavia tavoitteita ja toimenpiteitä. On tärkeää, että tavoitteiden ja toimenpiteiden edellyttämät voimavarat turvataan. Kuntien taloudellinen tilanne vaikuttaa mitä suurimmassa määrin siihen, miten ohjelmassa esitetyt tavoitteet ja toimenpiteet saavutetaan. Kehittämisohjelman toteutumista edistäisivät kuntien valtionosuuksien korottaminen ja normiohjauksen lisääminen.
Kehittämisohjelman keskeiset tavoitteet (kappale 2.3.2) tulisi nostaa omaksi pääluvukseen, sillä nyt ohjelman tavoitteet jäävät varjoon.
Ohjelmassa liikutaan yleisellä ”kehittämis-, parantamis- ja edistämistasolla”, jolloin toimenpiteiden täytäntöönpano ja sen seuranta on monessa tapauksessa vaikeaa. Monia toimenpiteitä tulisi vielä konkretisoida. Toisena ongelmana on se, että toimenpiteiden edellyttämät voimavarat jäävät määrittelemättä.
Kommentit kehittämisohjelmaluonnokseen luvuittain
1 Kehittämisohjelman lähtökohdat
Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman säädösperustana on nuorisolain 4 §, jonka mukaan valtioneuvosto hyväksyy joka neljäs vuosi nuorisopolitiikan kehittämisohjelman, sekä valtioneuvoston asetus nuorisotyöstä ja –politiikasta. Asetuksessa on määritelty kehittämisohjelman sisältöalueet.
2 Lapset ja nuoret tänään sekä tulevaisuuden haasteet
Lapsen hyvinvoinnin, kasvun ja kehityksen turvaaminen on jokaisen perheen, yhteisön ja yhteiskunnan erityinen velvollisuus. Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan on tuettava vanhempien ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Lapsella on oikeus erityiseen suojeluun ja tämän oikeuden on toteuduttava myös käytännössä.
Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edellytyksistä on enemmän tutkittua tietoa kuin koskaan aiemmin. Tieto on kuitenkin pirstaloitunut eri asiantuntemuksen aloille ja eri asiantuntijoille. Valtionhallinnossa ja kunnissa lasten, nuorten ja lapsiperheiden asiat on lokeroitu eikä riittävää kokonaisnäkemystä ole olemassa.
Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin edistäminen on koko yhteiskunnan asia. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin edistäminen vaatii julkiselta vallalta sitoumuksia ja panostuksia. Vanhemmuutta on arvostettava. Perheiden ja ammattilaisten kumppanuutta on vahvistettava. Vanhemmuuden tukemisen ja aidon kasvatuskumppanuuden on oltava lähtökohtana lasten ja lapsiperheiden palveluissa.
Enemmistö lapsista ja nuorista voi varsin hyvin, mutta monet mittarit kertovat myös lasten hyvinvoinnin kielteisestä kehityksestä ja hyvinvoinnin polarisaatiosta. Lapsiperheiden köyhyys ja lastensuojelutoimenpiteiden kohteena olevien lasten määrä ovat selvästi kasvaneet viimeisen puolentoista vuosikymmenen aikana. Monen lapsen ja nuoren elämässä ongelmat ovat kasaantuneet. Lapsiperheet ovat siirtyneet tulonjaossa alaspäin. Toimeentulo-ongelmat ovat monen lapsiperheen, kuten yksihuoltajaperheiden, huolena.
Lasten ja nuorten arjesta sekä arjen pulmista ja ongelmista antavat kuvaa MLL:n Lasten ja nuorten puhelimen ja netin vuosiraportit: http://www.mll.fi/toiminta/lnpn/
Keskustelu lasten, nuorten ja lapsiperheiden pahoinvoinnista on ollut joiltakin osin perusteettomasti syyllistävää ja nykyisten vanhempien vanhemmuutta yleisesti kielteisesti arvottavaa. Keskustelussa ei ole riittävällä tavalla tuotu esille sitä, että valtaosa vanhemmista selviytyy vanhemmuuden tehtävistä hyvin. Myöskään niitä perheitä, joissa vanhemmuudessa on ongelmia, ei auteta parhaiten syyllistämällä vaan asianmukaista apua ja tukea antamalla. Myös keskustelu nuorista on ollut usein nuoria perusteettomasti leimaavaa
Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin turvaaminen vaatii määrätietoisia toimia ja päätöksiä väestöltään ikääntyvässä Suomessa. Lapset ja nuoret eivät saa jäädä väliinputoajiksi. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edellytyksistä tinkiminen ei ole ainoastaan inhimillisesti äärimmäisen kallista. Se on myös taloudellisesti kallista. Ilman tämän päivän hyvinvoivia lapsia ja nuoria ei ole myöskään huomisen toiminta- ja työkykyisiä aikuisia. Hyvinvoinnin rakentaminen ja ongelmien ehkäisy on sekä inhimillisesti että taloudellisesti perustellumpaa kuin ongelmien korjaaminen.
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa on huolehdittava, että lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluiden voimavarat ja kehittäminen turvataan. Valtionosuusjärjestelmässä lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelut on otettava nykyistä paremmin huomioon. Myös kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallistumismahdollisuudet on turvattava.
Kehittämisohjelman sivulla 5 todetaan, että ”lapset aina vähintään alaluokkien (12-vuotiaat) loppuun saakka ovat osa omaa perhettään ja perhepoliittisia ratkaisuja.” Lapset elävät kuitenkin yleensä koko lapsuutensa (0-17 v.) perheessään, joten ohjelman kirjausta voidaan pitää harhaanjohtavana.
On erittäin hyvä, että lapsi- ja nuorisopolitiikan perustana on mainittu YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus. On syytä myös muistaa, että lasten ja nuorten kannalta tärkeitä ihmisoikeuksia on määritelty myös muissa ihmisoikeussopimuksissa. Myös perusoikeudet on syytä mainita osana lapsi- ja nuorisopolitiikan perustaa.
Kehittämisohjelman lapsi- ja nuorisopolitiikan tavoitteiden toteutumisen seuranta on järjestettävä osana kehittämisohjelman täytäntöönpanoa niin valtakunnan, lääni- ja maakunta- kuin kuntatasolla.
3 Luovuus ja yhteisöllisyyden Suomi
Luku sisältää oppimisympäristöjä, kirjastopalveluita, kansainvälisyyskasvatusta ja ympäristökasvatusta koskevia toimenpiteitä.
Luvussa esitettävät toimenpiteet ovat kannatettavia. On kuitenkin syytä tuoda esille tosiasia, että Suomessa käytetään koulutukseen vähän rahaa niin suhteessa bruttokansantuotteeseen kuin oppilasta kohden. Myös koulupäivät ovat Suomessa lyhyet verrattuna moneen muuhun eurooppalaiseen maahan. Julkinen valta panostaa Suomessa lasten ja nuorten koulutukseen vähän suhteessa käytettävissä oleviin voimavaroihin.
Lastenkulttuurin (sekä lasten itse tuottaman kulttuurin että aikuisten lapsille tuottaman kulttuurin) on oltava kaikkien lasten saatavilla. Lapsen ja nuoren taideharrastukset tukevat lapsen kehitystä ja osallisuutta. Lasten omaa kulttuuria ja aikuisten tuottamaa lastenkulttuuria on tuettava julkisin varoin, sillä markkinaehtoinen lastenkulttuuri jää monen lapsen ulottumattomille.
Yleiset kirjastot ovat lapsen ja nuorten oppimisen ja kehityksen kannalta tärkeä palvelumuoto. Yleisten kirjastojen toimintaedellytykset ja riittävät aineistomäärärahat on turvattava. Kirjastoja on kehitettävä lasten ja nuorten monipuolisen toiminnan mahdollistavina keskuksina. Lähikirjastot ja kirjastoautopalvelu ovat lapsille ja nuorille tärkeitä.
4 Monikulttuurisuus
Luku sisältää kulttuurivähemmistöön kuuluvien lasten ja nuorten kulttuurista ja sosiaalista vahvistamista koskevia toimenpiteitä sekä yhdenvertaisuuden edistämistä ja syrjinnän torjumista koskevia toimenpiteitä.
Luvussa esitetyt toimenpiteet ovat varsin vaatimattomia eivätkä ole riittäviä monikulttuurisuuden vahvistamisessa.
Maahanmuuttajalasten ja –nuorten kotouttamistoimenpiteitä tulee vahvistaa. Alle 18-vuotiaalle maahanmuuttajalle tulee laatia oma kotoutumissuunnitelma..
Kunnallisten lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluiden mitoituksessa ja resurssoinnissa tulee ottaa käyttöön maahanmuuttajakerroin, jotta maahanmuuttajien kotouttamisessa on käytettävissä riittävät henkilöstövoimavarat. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluissa tarvitaan myös nykyistä enemmän maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä, jotta voidaan turvata kodin ja päivähoidon/koulun/neuvolan yhteistyö lapsen parhaaksi.
5 Digitaalinen sukupolvi
Luku sisältää mediakasvatusta, turvallista mediaympäristöä ja verkkopohjaista nuorisotyötä koskevia toimenpide-ehdotuksia.
Kaupallisen mediatarjonnan lisääntyessä ja mediateknologian kehittyessä tarvitaan yhä vahvempia toimia lasten suojelemiseksi lasten kehityksen kannalta haitalliselta mediasisällöltä. Pirstaleista medialainsäädäntöä on kehitettävä teknologianeutraalimpaan suuntaan. Lasten suojelemisen näkökulman on oltava keskeinen lainsäädäntöä uudistettaessa. Mediayhtiöitä on myös kannustettava yhä kattavampaan itsesääntelyyn lasten suojelemisen alueella. Lastenohjelmien tuottamista tulee tukea julkisin varoin.
MLL toivoo, että kehittämisohjelmassa otetaan huomioon MLL:n mediakasvatusta koskevassa kannanotossaan esittämät ehdotukset: http://www.mll.fi/?x20737=2420390
6 Laajaan osallistumiseen
Luku sisältää lasten ja nuorten osallisuutta, yhteisöllisyyttä, vaikuttamis- ja kuulemisjärjestelmiä, vaalijärjestelmää, harrastustoimintaa ja kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä koskevia toimenpiteitä.
Luku sisältää runsaasti hyviä toimenpiteitä lasten ja nuorten osallisuuden vahvistamiseksi. MLL korostaa lasten ja nuorten arkiympäristön osallisuuden merkitystä. Yhteiskunnallisen osallisuuden hankkeilla ei ole mahdollista korjata lasten ja nuorten heikkoja osallisuusmahdollisuuksia päivähoidossa, koulussa ja harrastustoiminnassa. Kouluhyvinvointiin ja kouluviihtyvyyteen vaikuttavat oppilaiden kokemukset osallisuudesta.
Oppilaskuntatoiminta tulee ulottaa kaikkiin perusopetuslaissa tarkoitettuihin kouluihin eikä oppilaskuntatoiminnan järjestäminen saa riippua opetuksen järjestäjän päätöksestä. Opetuksen järjestäjän tulee edistää oppilaskuntatoimintaa ja muutenkin oppilaiden osallisuutta koulun toiminnassa. Koulun johtokunnassa tulee aina olla oppilaiden edustus.
Vapaaehtoinen kansalaistoiminta on merkittävä paikallista hyvinvointia lisäävä ja ihmisten osallisuutta vahvistava tekijä. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden vertais- ja muu kansalaistoiminta edistävät sosiaalista hyvinvointia ja ehkäisevät syrjäytymistä. Julkisen vallan tehtäviin kuuluu kansalaistoiminnan edellytysten turvaaminen ja parantaminen. Kansalaisjärjestöjen tekemän työn arvostuksen on näyttävä julkisen vallan konkreettisina päätöksinä mm. järjestöjen mahdollisuutena käyttää kunnan omistamia tiloja sekä järjestötoiminnan taloudellisena tukena.
Lasten ja nuorten harrastustoiminnassa on tapahtunut markkinaehtoistumista, mikä on heikentänyt heikossa taloudellisessa tilanteessa olevien perheiden lasten harrastusmahdollisuuksia. Kunnan tarjoamia lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia sekä kunnan tukea järjestöjen tarjoamille harrastusmahdollisuuksille tulee lisätä.
Yhteisöllisen kansalaisuuden (kappale 6.7) vahvistamisessa on syytä käyttää myös jo olemassa olevia osallisuusmuotoja, kuten tukioppilastoimintaa. Nyt kappaleessa mainitaan vain toisen asteen kouluihin luotava uusi vapaaehtoistoimintaohjelma.
7 Perheiden tukeminen
Luku sisältää paljon hyviä, erilaisia ja eritasoisia perhepoliittisia toimenpiteitä. Alalukuihin 7.2 ja 7.3 sisältyviä toimenpiteitä tulisi jakaa useammiksi erillisiksi toimenpiteiksi.
Lapsiperheet ovat siirtyneet tulonjaossa alaspäin. Myös tulonsiirroissa lapsiperheet ovat pärjänneet huonosti. Lapsiperheet maksavat välittöminä veroina ja veronluonteisina maksuina huomattavasti enemmän tulonsiirtoja kuin niitä etuuksina saavat.
Lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on lisääntynyt huomattavasti viimeisen puolentoista vuosikymmenen aikana. Suhteellinen köyhyysaste luokittelee köyhiksi ne henkilöt, joiden tulot jäävät alle 60 %:n koko väestön keskimääräisestä tulotasosta. Tilastokeskuksen tulonjakotilaston mukaan lapsiperheiden köyhyysaste oli 4,9 % vuonna 1990. Vuonna 2005 lapsiperheiden köyhyysaste oli kohonnut 11,6 %:een. Suurin köyhyysriski on yksinhuoltajaperheillä, pienten lasten perheillä ja monilapsisilla perheillä.
MLL on aktiivisesti mukana Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston EAPN-Fin:n toiminnassa. MLL viittaa EAPN-Fin:n lapsiköyhyysraporttiin, joka sisältää runsaasti ehdotuksia lapsiperheiden köyhyyden vähentämiseksi ja toimeentulon parantamiseksi: http://www.eapn-fin.org/eapnKANNANOTOT_tiedote_4.4.07.htm
Voimassa oleva päivähoitolaki on säädetty yli 30 vuotta sitten ja päivähoitolakia on uudistettu ja paikkailtu lukuisia kertoja. Päivähoitolaki kaipaa kokonaisvaltaista uudistamista. Päivähoitolain uudistamisen lähtökohtana on oltava lapsilähtöisyys ja kasvatuskumppanuus. Kasvatuskumppanuus on ammattikasvattajien ja vanhempien tasavertaista vuorovaikutusta ja tietoista sitoutumista ja toimintaa lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemiseksi. Kasvatuskumppanuuden ajatuksen on oltava mukana kaikkien lapsen elämään vaikuttavien tahojen toiminnassa. Päivähoitolain kokonaisuudistuksessa päivähoidon laatu on turvattava mm. ryhmäkokoa koskevilla säännöksillä. Avoimen päivähoidon palvelujen saatavuus on turvattava päivähoitolaissa.
Alle 3-vuotiaiden lasten mahdollisuutta saada olla kotihoidossa tulee vahvistaa. Kotihoidon tukea ja yksityisen hoidon tukea ei ole sidottu indeksiin, jolloin niiden reaaliarvo heikkenee inflaation myötä.
Työn ja perheen yhteensovittamista on käsitelty kehittämisohjelmaluonnoksessa riittämättömästi. Työn ja perheen yhteensovittamista helpottavia toimia on vahvistettava. Työn ja perheen yhteensovittamisen kannalta on tärkeää, että vanhemmat voivat käyttää haluamiaan perhevapaita sekä se, että vanhemmat voisivat joustavammin lyhentää työpäiväänsä ja että sen käyttö olisi taloudellisesti mahdollista. Tarvitaan toimenpiteitä myös opiskelun ja perheen yhteensovittamisen helpottamiseksi.
Kehittämisohjelmaluonnoksen luvun 7.3 otsikko ”Vanhemmuuden vahvistaminen” on vanhempia leimaava ja antaa kuvan, että tämän hetken vanhemmat selviäisivät vanhemmuuden tehtävästä yleisesti ottaen huonosti. Valtaosa vanhemmista selviää hyvin vanhemmuuden tehtävistä, mutta jokainen vanhempi tarvitsee tukea vanhemmuudessa, joten luvun otsikko tulisi muuttaa muotoon ”Vanhemmuuden tukeminen”.
Suomessa on kattava ja hyvä äitiys- ja lastenneuvolajärjestelmä. Suomen korkeatasoisessa äitiys- ja lastenneuvolajärjestelmässä on kuitenkin havaittavissa heikkenemisen merkkejä. Neuvolakäyntien tiheyttä on monissa kunnissa harvennettu, eikä järjestelmä ole enää niin kattava kuin vielä 1980-luvun loppupuolella. Esimerkiksi lastenneuvolakäyntejä 1000:ta 0-7-vuotiasta kohden oli 3296 vuonna 1986, 2841 vuonna 1995, 2771 vuonna 2000 ja 2722 vuonna 2005. Erityisen paljon ovat vähentyneet neuvolalääkärikäynnit. Neuvolatoiminnassa on merkittäviä kuntakohtaisia eroja, joten eri kunnissa asuvat joutuvat keskenään eriarvoiseen asemaan. Normiohjauksen vähyys on kasvattanut kuntakohtaisia eroja.
8 Varhainen puuttuminen ja erityisryhmien tuki
Luku sisältää kirjavan joukon toimenpide-ehdotuksia koskien mm. päivähoitoa, koulukiusaamista, lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa väkivaltaa, oppimisvaikeuksia, lastensuojelua, lasten sosioemotionaalista tukea ja nuorten rikosoikeudellisia seuraamuksia.
Kiusaaminen koskettaa koko kouluyhteisöä ja sen poistaminen ja ehkäisy ovat koko kouluyhteisön asia. Myös muilla toimenpiteillä kuin ohjelmaluonnoksessa mainitulla Kiva koulu –hankkeella ehkäistään koulukiusaamista, mm. tukioppilastoiminnalla ja MLL:n, Opetushallituksen, sisäasiainministeriön poliisiosaston ja Folkhälsanin Koulurauha-ohjelmalla. Koulukiusaamisen ehkäisytyössä tarvitaan useita toimintamalleja ja yhteistyötä. Jokaisella koululla tulee olla käytössä oleva toimintamalli kiusaamisen ehkäisyyn ja siihen puuttumiseen. Ks. oppilaille ja opettajille suunnatun MLL:n koulukiusaamiskyselyn tulokset: http://www.mll.fi/?x20737=2336264.
Lapsiin kohdistuvan väkivallan ja muun kaltoinkohtelun varhaisessa havaitsemisessa ovat avainasemassa palvelut, joiden piirissä lapsi jatkuvasti on kuten päivähoito ja koulu sekä palvelut, joissa lapsen kasvatusta ja huolenpitoa koskevista asioista muutoinkin keskustellaan lapsen vanhempien kanssa. Näitä palveluita ovat erityisesti lastenneuvola ja perheneuvola. Lapseen kohdistuneen väkivallan ja muun kaltoinkohtelun tutkimuksissa sekä lapsen ja hänen perheensä hoidossa korostuu sosiaali- ja terveystoimen erityispalveluiden merkitys.
Se, onko palvelujärjestelmällä mahdollisuus ja herkkyys havaita lapsiin kohdistuvan väkivallan ja muun kaltoinkohtelun oireet, riippuu monesta tekijästä. Keskeistä on, että palveluiden henkilöstövoimavarat ovat riittävät tehtäviin nähden. Suurissa lapsiryhmissä päivähoidossa ja suurissa luokissa kouluissa ammattikasvattajalla ei ole riittävästi aikaa yhtä lasta kohden, mikä heikentää myös lapsen tilanteen näkemistä. Myös neuvolan käyntikertojen karsiminen vaikeuttaa ja hidastaa lapsen kasvuolosuhteiden seurantaa. Päivähoidon henkilöstön vaihtuvuus vaikeuttaa lapsen ongelmien havaitsemista.
Tärkeällä sijalla siinä, havaitaanko lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja muuta kaltoinkohtelua, on se, minkälainen ohjeistus, koulutus ja työkäytäntö väkivallan ja muun lapsiin kohdistuvan kaltoinkohtelun havaitsemiseen työyhteisössä on. Viranomaisten välinen yhteistyö on eritäin keskeisellä sijalla siinä, kuinka hyvin lapsiin kohdistuva väkivalta ja muu kaltoinkohtelu voidaan havaita ja siihen puuttua.
Lasten ja nuorten oppimisvaikeudet ovat tärkeä koulutuksessa alisuoriutumisen ja koulutuksesta syrjäytymisen syy. Vaikeuksien huomaaminen edellyttää riittävää tietoa ja ymmärrystä oppimisesta ja oppimisen ongelmista. Se edellyttää aikuisten läsnäoloa ja vuorovaikutusta lapsen arjessa sekä herkkyyttä havainnoida ja havaita hänen oppimistaan ja siinä ilmeneviä ongelmia. Vanhemmilla on paras tieto lapsestaan, joten hyvää tiedonkulkua ja toimivaa vuorovaikutusta kodin ja päivähoidon tai koulun välillä ei voi koskaan korostaa liikaa. Päivähoidossa ja koulussa lapsi on erilaisissa oppimistilanteissa kuin kotona, jolloin ammattikasvattajalla on mahdollisuus saada sellaista tietoa oppimisen ongelmista, joita ei välttämättä kotioloissa ole havaittu.
Jotta päivähoidon, koulun ja terveydenhuollon piirissä oppimisvaikeuksia voidaan tehokkaasti havaita, ennaltaehkäistä ja oppimisvaikeuksista kärsiviä auttaa, tarvitaan ajankohtaisen tiedon lisäksi riittäviä henkilöstövoimavaroja. On tärkeää, että erityislastentarhanopettajia ja erityisopettajia on päiväkodeissa ja kouluissa riittävästi. On välttämätöntä, että lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten koulutuksessa annetaan riittävät perustiedot oppimisvaikeuksista ja niiden havaitsemisesta. Näiden ammattilaisten avulla turvataan kaikkien lasten oikeus oppia.
Kunnissa on panostettava voimakkaasti ennaltaehkäisevään lastensuojelutyöhön, jotta lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelutyön tarvetta voidaan vähentää. Ehkäisevään lastensuojelutyöhön panostamisella edistetään vaikuttavammin lasten hyvinvointia, ehkäistään ongelmien muodostumista, vaikeutumista ja kasautumista. Lastensuojelun ongelmana on, että ongelmiin puututaan pääsääntöisesti jälkijättöisesti ja valtaosa voimavaroista joudutaan käyttämään korjaavaan työhön.
Koska lastensuojelupalveluiden tarve johtuu varsin usein lapsen vanhemman tai vanhempien päihde- tai mielenterveysongelmasta, on välttämätöntä, että aikuisille suunnatuissa sosiaali- ja terveyspalveluissa otetaan huomioon myös palvelua käyttävän aikuisen huollossa olevien lasten mahdollinen tuen tarve ja aikuisen tarve vanhemmuuden tukeen. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita käyttävän aikuisten huollettavana olevien lasten tuen tarpeen huomioon ottamiseksi aikuisille suunnatuissa palveluissa tarvitaan nykyistä velvoittavampia säännöksiä asianomaisissa säädöksissä, kuten päihdehuoltolaissa ja mielenterveyslaissa.
Lastensuojelua tarvitsevien lasten määrä on kasvanut viime vuosien aikana. Lapsista (0-17-vuotiaat) oli sijoitettu kodin ulkopuolelle 0,7 % vuonna 1994 ja 1,2 % vuonna 2006. Lapsista lastensuojelun avohuollon piirissä oli 2,4 % vuonna 1994 ja 5,4 % vuonna 2006.
Ennaltaehkäisevän lastensuojelutyön resurssit ovat alimitoitetut eikä havaittavissa olevia ongelmia kyetä riittävän aikaisin huomaamaan eikä niihin voida puuttua. Lastensuojelun voimavaroja on vahvistettava ja sektorirajat ylittävää yhteistyötä tulee lisätä, jotta lasten ongelmiin voidaan puuttua jo varhaisessa vaiheessa. Varhaista tukemista on vahvistettava mm. lapsiperheiden kotipalvelua ja perhetyötä sekä lastensuojelun avohuoltoa kehittämällä ja lisäämällä.
9 Kaikkien nuorten saaminen koulutukseen ja työelämään
Luku sisältää koulutusta, nuorten työpajatoimintaa, nuorten asemaa työmarkkinoilla, yrittäjyyskasvatusta ja nuorten toimeentuloa koskevia toimenpiteitä.
MLL esittää, että lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa otetaan huomioon MLL:n lausunto koskien koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaluonnosta: http://www.mll.fi/ajankohtaista/kannanotot/?x28187=2376003
Koulutuksesta syrjäytymisen ehkäisyä tulee edelleen vahvistaa. Koulutuksesta syrjäytymisen ehkäisyssä erityistä huomiota tulee kiinnittää mm. lapsiin ja nuoriin, joilla on oppimisvaikeuksia, vammaisiin lapsiin ja nuoriin, romanilapsiin ja -nuoriin sekä maahanmuuttajataustaisiin lapsiin ja nuoriin. Tavoitteena tulee olla, että kaikki suorittavat vähintään toisen asteen tutkinnon.
10 Terveyden edistäminen ja terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen
Luku sisältää perusterveydenhuoltoa, ravinto- ja liikuntatottumuksia, mielenterveyttä, seksuaaliterveyttä ja päihteitä koskevia toimenpiteitä.
Lasten ennaltaehkäisevistä terveyspalveluista kuten neuvoloista, kouluterveydenhuollosta ja hammashuollosta on tingitty monissa kunnissa, mikä on vaikeuttanut lasten terveysongelmien varhaista havaitsemista ja niihin puuttumista. Myös monilla lasten ja nuorten erikoissairaanhoidon aloilla on pulaa voimavaroista, mikä vaarantaa riittävän nopean hoitoon pääsyn. Neuvolatyössä korostuu vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö, kasvatuskumppanuus, mitä on edelleen tarpeen vahvistaa.
Alkoholijuomien kokonaiskulutus on ollut Suomessa voimakkaassa nousussa. Alkoholijuomien kokonaiskulutus 100 %:n alkoholina asukasta kohden oli 8,9 litraa vuonna 1990, 8,8 litraa vuonna 2000 ja 10,3 litraa vuonna 2006. Alkoholin kokonaiskulutuksen kasvu lisää ongelmia myös lapsiperheissä. Vanhempien liiallinen alkoholin käyttö muodostaa yhden keskeisen syyn lastensuojelun tarpeelle.
Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan alkoholia joi vähintään kerran viikossa 19 % 16-vuotiaista pojista ja 15 % 16-vuotiaista tytöistä. Nuorten alkoholin käyttöön vaikuttaa erityisesti alkoholin saatavuus ja hinta. Alkon vähittäismyyntimonopoli, alkoholin markkinointi- ja myyntirajoitukset ja alkoholiveron riittävän korkea taso ovat tehokkaimpia keinoina alle 18-vuotiaiden alkoholin käytön ehkäisemiseksi.
MLL:n mielestä tärkeitä päihdepoliittisia toimenpiteitä ovat mm. seuraavat: alkoholin kokonaiskulutusta vähennetään alkoholiverotusta nostamalla, alkoholimainontaa rajoitetaan voimakkaasti, Alkon vähittäismyyntimonopoli säilytetään, alkoholisäännösten noudattamisen valvontaa tehostetaan sekä tupakkaveroa korotetaan, tupakan myynti muutetaan luvanvaraiseksi ja tupakan myyntisäännösten noudattamisen valvontaa tehostetaan.
11 Asumis- ja yhdyskuntasuunnittelu
Luku sisältää lapsiperheiden ja nuorten asumista, lasten ja nuorten elinympäristöä ja liikennettä koskevia toimenpiteitä.
Lapsiperheet asuvat muuta väestöä ahtaammin. Asumisen kallistuminen on vaikeuttanut lapsiperheiden tilannetta erityisesti suurimmilla kaupunkiseuduilla. Valtion ja kuntien on tehostettava toimenpiteitään kaavoituksen ja asuntorakentamisen vauhdittamiseksi erityisesti alueilla, joissa asuu paljon lapsiperheitä. Valtio ja kunnat eivät saa omilla toimenpiteillään nostaa asumisen hintaa, kuten viime vuosien aikana on usein tapahtunut. Asumisen tukien kehittämisen painopisteen on oltava lapsiperheiden asumisen tukemisessa.
Kaavoituksessa ja asuinympäristöjen suunnittelussa lasten ja nuorten näkökulma on otettava nykyistä vahvemmin huomioon. Asuin- ja elinympäristöä koskevilla ratkaisuilla vaikutetaan lasten ja nuorten toiminta- ja harrastusmahdollisuuksiin, osallisuuteen, hyvinvointiin, viihtyvyyteen ja turvallisuuteen.
Myös liikennettä koskevien päätösten valmisteluun tulee säännönmukaisesti liittää lapsivaikutusten arviointi. Arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota erityisesti siihen, miten eri liikenneinvestoinnit ja -ratkaisut vaikuttavat lasten ja lapsiperheiden liikkumismahdollisuuksiin ja turvallisuuteen. Kevyen liikenteen verkon rakentamista tulisi viime vuosiin verrattuna lisätä. Lasten liikkumisen kannalta turvallisilla kävely- ja pyöräteillä on suuri merkitys. Turvalliset elinympäristön kulkureitit ovat tärkeä osa lapsen hyvää kasvuympäristöä. Kouluteiden turvallisuuden seuranta ja parantaminen tulee kirjata kunnan lakisääteiseksi velvollisuudeksi.
Liikenneinvestoinneissa liikenneturvallisuuden parantamisen tulee olla keskeisellä sijalla. Erityisesti huomiota tulee kiinnittää asuinalueiden katujen ja teiden, kouluteiden sekä nykyajan vaatimuksiin nähden vanhanaikaisten valtateiden (kapeat, mutkaiset, mäkiset ja huonokuntoiset valtatiet) turvallisuuden parantamiseen.
Lasten itsenäinen liikkuminen on jalankulun ja pyöräilyn ohella joukkoliikenteen varassa. Joukkoliikenteen edellytykset ovat viime vuosien aikana heikentyneet. Joukkoliikenteen hinta on kohonnut yleisiä elinkustannuksia selvästi enemmän. Joukkoliikenteen lippujen hinnat ovat lapsiperheiden näkökulmasta kalliit. Joukkoliikenteen reittiverkosto on harventunut ja vuorovälit monin paikoin pidentyneet. Joukkoliikenteen edellytysten parantaminen lisää autottomien henkilöiden liikkumismahdollisuuksia, parantaa liikenneturvallisuutta ja edistää ilmastonmuutoksen torjuntaa. Yksityisautoilun vähentäminen parantaa ilman laatua, jolla on erityisen suuri merkitys lasten terveyden kannalta.
12 Kehittämisohjelman seuranta ja tietotarve
Luku sisältää toimenpiteitä koskien kehittämisohjelman seurantaa, päätösten lapsivaikutusten arviointia ja lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin tutkimuksen tarvetta.
Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin edistäminen edellyttää nykyistä parempaa koordinaatiota ja hyvinvoinnin kehityksen tilastointia, seurantaa ja arviointia.
On erittäin tärkeää, että kehittämisohjelman toimenpiteiden toteutumisen seuranta järjestetään myös kunta- ja aluetasolla.
MLL pitää välttämättömänä, että kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa otetaan huomioon päätösten lapsivaikutukset. Lapsivaikutusten arviointi on sisällytettävä päätösten valmisteluun valtakunnan tasolla, maakunta- ja aluetasolla ja kuntatasolla. Lapsivaikutusten arvioinnin kehittäminen ja vahvistaminen on erittäin tärkeää lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisen kannalta.
Helsingissä 15.10.2007
Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
Seppo Ristilehto
hallintojohtaja, pääsihteerin tehtävää hoitava johtaja
Esa Iivonen
johtava asiantuntija
Mannerheimin Lastensuojeluliiton lausunto
Opetusministeriölle
Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman luonnos
Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) esittää, että seuraavat näkemykset otetaan huomioon lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaa laadittaessa. Lausunnon perustana on kehittämisohjelman 10.9.2007 päivätty luonnos.
Yleistä lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaluonnoksesta
Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma on nuorisolain 4 §:ssä tarkoitettu ohjelma, jonka valtioneuvosto hyväksyy joka neljäs vuosi. Kehittämisohjelma sisältää valtakunnalliset nuorisopolitiikan tavoitteet ja suuntaviivat läänien ja kuntien nuorisopoliittiselle ohjelmatyölle.
Nuorisolaki määrittelee nuoriksi alle 29-vuotiaat eli kaikki 0-28-vuotiaat kuuluvat kehittämisohjelman kohderyhmään. MLL pitäisi parempana, että yhden ohjelman sijasta laadittaisiin kaksi ohjelmaa: lapsipolitiikan kehittämisohjelma ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma. Eri-ikäisten lasten, nuorten ja nuorten aikuisten elämäntilanteet ja tarpeet poikkeavat toisistaan niin, että koko 0-28-vuotiaiden ikäluokan käsittelyä yhdessä ohjelmassa ei voida pitää perusteltuna. Erillisessä lapsipoliittisessa ohjelmassa voitaisiin painottaa vahvemmin asioiden tarkastelua lapsuuden ja lasten näkökulmasta. On selvästi tarvetta lapsipolitiikan vahvistamiselle yhteiskunnassa
On hyvä, että lapsi- ja nuorisopolitiikan alueelle saadaan tavoitteellinen toimenpideohjelma, jonka toteutumista arvioidaan ja seurataan. Toimenpideohjelman täytäntöönpanon seurantaan tarvitaan arviointijärjestelmää ja mittareita, joilla toimenpiteiden vaikuttavuutta arvioidaan.
Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaa on laadittu yhteistyöhön perustuvassa avoimessa ja vuorovaikutteisessa valmisteluprosessissa. Tämä on ollut erityisen tärkeää kehittämisohjelman laaja-alaisuuden vuoksi.
Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaluonnos sisältää erittäin paljon hyviä ja kannatettavia tavoitteita ja toimenpiteitä. On tärkeää, että tavoitteiden ja toimenpiteiden edellyttämät voimavarat turvataan. Kuntien taloudellinen tilanne vaikuttaa mitä suurimmassa määrin siihen, miten ohjelmassa esitetyt tavoitteet ja toimenpiteet saavutetaan. Kehittämisohjelman toteutumista edistäisivät kuntien valtionosuuksien korottaminen ja normiohjauksen lisääminen.
Kehittämisohjelman keskeiset tavoitteet (kappale 2.3.2) tulisi nostaa omaksi pääluvukseen, sillä nyt ohjelman tavoitteet jäävät varjoon.
Ohjelmassa liikutaan yleisellä ”kehittämis-, parantamis- ja edistämistasolla”, jolloin toimenpiteiden täytäntöönpano ja sen seuranta on monessa tapauksessa vaikeaa. Monia toimenpiteitä tulisi vielä konkretisoida. Toisena ongelmana on se, että toimenpiteiden edellyttämät voimavarat jäävät määrittelemättä.
Kommentit kehittämisohjelmaluonnokseen luvuittain
1 Kehittämisohjelman lähtökohdat
Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman säädösperustana on nuorisolain 4 §, jonka mukaan valtioneuvosto hyväksyy joka neljäs vuosi nuorisopolitiikan kehittämisohjelman, sekä valtioneuvoston asetus nuorisotyöstä ja –politiikasta. Asetuksessa on määritelty kehittämisohjelman sisältöalueet.
2 Lapset ja nuoret tänään sekä tulevaisuuden haasteet
Lapsen hyvinvoinnin, kasvun ja kehityksen turvaaminen on jokaisen perheen, yhteisön ja yhteiskunnan erityinen velvollisuus. Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan on tuettava vanhempien ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Lapsella on oikeus erityiseen suojeluun ja tämän oikeuden on toteuduttava myös käytännössä.
Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edellytyksistä on enemmän tutkittua tietoa kuin koskaan aiemmin. Tieto on kuitenkin pirstaloitunut eri asiantuntemuksen aloille ja eri asiantuntijoille. Valtionhallinnossa ja kunnissa lasten, nuorten ja lapsiperheiden asiat on lokeroitu eikä riittävää kokonaisnäkemystä ole olemassa.
Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin edistäminen on koko yhteiskunnan asia. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin edistäminen vaatii julkiselta vallalta sitoumuksia ja panostuksia. Vanhemmuutta on arvostettava. Perheiden ja ammattilaisten kumppanuutta on vahvistettava. Vanhemmuuden tukemisen ja aidon kasvatuskumppanuuden on oltava lähtökohtana lasten ja lapsiperheiden palveluissa.
Enemmistö lapsista ja nuorista voi varsin hyvin, mutta monet mittarit kertovat myös lasten hyvinvoinnin kielteisestä kehityksestä ja hyvinvoinnin polarisaatiosta. Lapsiperheiden köyhyys ja lastensuojelutoimenpiteiden kohteena olevien lasten määrä ovat selvästi kasvaneet viimeisen puolentoista vuosikymmenen aikana. Monen lapsen ja nuoren elämässä ongelmat ovat kasaantuneet. Lapsiperheet ovat siirtyneet tulonjaossa alaspäin. Toimeentulo-ongelmat ovat monen lapsiperheen, kuten yksihuoltajaperheiden, huolena.
Lasten ja nuorten arjesta sekä arjen pulmista ja ongelmista antavat kuvaa MLL:n Lasten ja nuorten puhelimen ja netin vuosiraportit: http://www.mll.fi/toiminta/lnpn/
Keskustelu lasten, nuorten ja lapsiperheiden pahoinvoinnista on ollut joiltakin osin perusteettomasti syyllistävää ja nykyisten vanhempien vanhemmuutta yleisesti kielteisesti arvottavaa. Keskustelussa ei ole riittävällä tavalla tuotu esille sitä, että valtaosa vanhemmista selviytyy vanhemmuuden tehtävistä hyvin. Myöskään niitä perheitä, joissa vanhemmuudessa on ongelmia, ei auteta parhaiten syyllistämällä vaan asianmukaista apua ja tukea antamalla. Myös keskustelu nuorista on ollut usein nuoria perusteettomasti leimaavaa
Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin turvaaminen vaatii määrätietoisia toimia ja päätöksiä väestöltään ikääntyvässä Suomessa. Lapset ja nuoret eivät saa jäädä väliinputoajiksi. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edellytyksistä tinkiminen ei ole ainoastaan inhimillisesti äärimmäisen kallista. Se on myös taloudellisesti kallista. Ilman tämän päivän hyvinvoivia lapsia ja nuoria ei ole myöskään huomisen toiminta- ja työkykyisiä aikuisia. Hyvinvoinnin rakentaminen ja ongelmien ehkäisy on sekä inhimillisesti että taloudellisesti perustellumpaa kuin ongelmien korjaaminen.
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa on huolehdittava, että lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluiden voimavarat ja kehittäminen turvataan. Valtionosuusjärjestelmässä lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelut on otettava nykyistä paremmin huomioon. Myös kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallistumismahdollisuudet on turvattava.
Kehittämisohjelman sivulla 5 todetaan, että ”lapset aina vähintään alaluokkien (12-vuotiaat) loppuun saakka ovat osa omaa perhettään ja perhepoliittisia ratkaisuja.” Lapset elävät kuitenkin yleensä koko lapsuutensa (0-17 v.) perheessään, joten ohjelman kirjausta voidaan pitää harhaanjohtavana.
On erittäin hyvä, että lapsi- ja nuorisopolitiikan perustana on mainittu YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus. On syytä myös muistaa, että lasten ja nuorten kannalta tärkeitä ihmisoikeuksia on määritelty myös muissa ihmisoikeussopimuksissa. Myös perusoikeudet on syytä mainita osana lapsi- ja nuorisopolitiikan perustaa.
Kehittämisohjelman lapsi- ja nuorisopolitiikan tavoitteiden toteutumisen seuranta on järjestettävä osana kehittämisohjelman täytäntöönpanoa niin valtakunnan, lääni- ja maakunta- kuin kuntatasolla.
3 Luovuus ja yhteisöllisyyden Suomi
Luku sisältää oppimisympäristöjä, kirjastopalveluita, kansainvälisyyskasvatusta ja ympäristökasvatusta koskevia toimenpiteitä.
Luvussa esitettävät toimenpiteet ovat kannatettavia. On kuitenkin syytä tuoda esille tosiasia, että Suomessa käytetään koulutukseen vähän rahaa niin suhteessa bruttokansantuotteeseen kuin oppilasta kohden. Myös koulupäivät ovat Suomessa lyhyet verrattuna moneen muuhun eurooppalaiseen maahan. Julkinen valta panostaa Suomessa lasten ja nuorten koulutukseen vähän suhteessa käytettävissä oleviin voimavaroihin.
Lastenkulttuurin (sekä lasten itse tuottaman kulttuurin että aikuisten lapsille tuottaman kulttuurin) on oltava kaikkien lasten saatavilla. Lapsen ja nuoren taideharrastukset tukevat lapsen kehitystä ja osallisuutta. Lasten omaa kulttuuria ja aikuisten tuottamaa lastenkulttuuria on tuettava julkisin varoin, sillä markkinaehtoinen lastenkulttuuri jää monen lapsen ulottumattomille.
Yleiset kirjastot ovat lapsen ja nuorten oppimisen ja kehityksen kannalta tärkeä palvelumuoto. Yleisten kirjastojen toimintaedellytykset ja riittävät aineistomäärärahat on turvattava. Kirjastoja on kehitettävä lasten ja nuorten monipuolisen toiminnan mahdollistavina keskuksina. Lähikirjastot ja kirjastoautopalvelu ovat lapsille ja nuorille tärkeitä.
4 Monikulttuurisuus
Luku sisältää kulttuurivähemmistöön kuuluvien lasten ja nuorten kulttuurista ja sosiaalista vahvistamista koskevia toimenpiteitä sekä yhdenvertaisuuden edistämistä ja syrjinnän torjumista koskevia toimenpiteitä.
Luvussa esitetyt toimenpiteet ovat varsin vaatimattomia eivätkä ole riittäviä monikulttuurisuuden vahvistamisessa.
Maahanmuuttajalasten ja –nuorten kotouttamistoimenpiteitä tulee vahvistaa. Alle 18-vuotiaalle maahanmuuttajalle tulee laatia oma kotoutumissuunnitelma..
Kunnallisten lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluiden mitoituksessa ja resurssoinnissa tulee ottaa käyttöön maahanmuuttajakerroin, jotta maahanmuuttajien kotouttamisessa on käytettävissä riittävät henkilöstövoimavarat. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluissa tarvitaan myös nykyistä enemmän maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä, jotta voidaan turvata kodin ja päivähoidon/koulun/neuvolan yhteistyö lapsen parhaaksi.
5 Digitaalinen sukupolvi
Luku sisältää mediakasvatusta, turvallista mediaympäristöä ja verkkopohjaista nuorisotyötä koskevia toimenpide-ehdotuksia.
Kaupallisen mediatarjonnan lisääntyessä ja mediateknologian kehittyessä tarvitaan yhä vahvempia toimia lasten suojelemiseksi lasten kehityksen kannalta haitalliselta mediasisällöltä. Pirstaleista medialainsäädäntöä on kehitettävä teknologianeutraalimpaan suuntaan. Lasten suojelemisen näkökulman on oltava keskeinen lainsäädäntöä uudistettaessa. Mediayhtiöitä on myös kannustettava yhä kattavampaan itsesääntelyyn lasten suojelemisen alueella. Lastenohjelmien tuottamista tulee tukea julkisin varoin.
MLL toivoo, että kehittämisohjelmassa otetaan huomioon MLL:n mediakasvatusta koskevassa kannanotossaan esittämät ehdotukset: http://www.mll.fi/?x20737=2420390
6 Laajaan osallistumiseen
Luku sisältää lasten ja nuorten osallisuutta, yhteisöllisyyttä, vaikuttamis- ja kuulemisjärjestelmiä, vaalijärjestelmää, harrastustoimintaa ja kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä koskevia toimenpiteitä.
Luku sisältää runsaasti hyviä toimenpiteitä lasten ja nuorten osallisuuden vahvistamiseksi. MLL korostaa lasten ja nuorten arkiympäristön osallisuuden merkitystä. Yhteiskunnallisen osallisuuden hankkeilla ei ole mahdollista korjata lasten ja nuorten heikkoja osallisuusmahdollisuuksia päivähoidossa, koulussa ja harrastustoiminnassa. Kouluhyvinvointiin ja kouluviihtyvyyteen vaikuttavat oppilaiden kokemukset osallisuudesta.
Oppilaskuntatoiminta tulee ulottaa kaikkiin perusopetuslaissa tarkoitettuihin kouluihin eikä oppilaskuntatoiminnan järjestäminen saa riippua opetuksen järjestäjän päätöksestä. Opetuksen järjestäjän tulee edistää oppilaskuntatoimintaa ja muutenkin oppilaiden osallisuutta koulun toiminnassa. Koulun johtokunnassa tulee aina olla oppilaiden edustus.
Vapaaehtoinen kansalaistoiminta on merkittävä paikallista hyvinvointia lisäävä ja ihmisten osallisuutta vahvistava tekijä. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden vertais- ja muu kansalaistoiminta edistävät sosiaalista hyvinvointia ja ehkäisevät syrjäytymistä. Julkisen vallan tehtäviin kuuluu kansalaistoiminnan edellytysten turvaaminen ja parantaminen. Kansalaisjärjestöjen tekemän työn arvostuksen on näyttävä julkisen vallan konkreettisina päätöksinä mm. järjestöjen mahdollisuutena käyttää kunnan omistamia tiloja sekä järjestötoiminnan taloudellisena tukena.
Lasten ja nuorten harrastustoiminnassa on tapahtunut markkinaehtoistumista, mikä on heikentänyt heikossa taloudellisessa tilanteessa olevien perheiden lasten harrastusmahdollisuuksia. Kunnan tarjoamia lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia sekä kunnan tukea järjestöjen tarjoamille harrastusmahdollisuuksille tulee lisätä.
Yhteisöllisen kansalaisuuden (kappale 6.7) vahvistamisessa on syytä käyttää myös jo olemassa olevia osallisuusmuotoja, kuten tukioppilastoimintaa. Nyt kappaleessa mainitaan vain toisen asteen kouluihin luotava uusi vapaaehtoistoimintaohjelma.
7 Perheiden tukeminen
Luku sisältää paljon hyviä, erilaisia ja eritasoisia perhepoliittisia toimenpiteitä. Alalukuihin 7.2 ja 7.3 sisältyviä toimenpiteitä tulisi jakaa useammiksi erillisiksi toimenpiteiksi.
Lapsiperheet ovat siirtyneet tulonjaossa alaspäin. Myös tulonsiirroissa lapsiperheet ovat pärjänneet huonosti. Lapsiperheet maksavat välittöminä veroina ja veronluonteisina maksuina huomattavasti enemmän tulonsiirtoja kuin niitä etuuksina saavat.
Lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on lisääntynyt huomattavasti viimeisen puolentoista vuosikymmenen aikana. Suhteellinen köyhyysaste luokittelee köyhiksi ne henkilöt, joiden tulot jäävät alle 60 %:n koko väestön keskimääräisestä tulotasosta. Tilastokeskuksen tulonjakotilaston mukaan lapsiperheiden köyhyysaste oli 4,9 % vuonna 1990. Vuonna 2005 lapsiperheiden köyhyysaste oli kohonnut 11,6 %:een. Suurin köyhyysriski on yksinhuoltajaperheillä, pienten lasten perheillä ja monilapsisilla perheillä.
MLL on aktiivisesti mukana Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston EAPN-Fin:n toiminnassa. MLL viittaa EAPN-Fin:n lapsiköyhyysraporttiin, joka sisältää runsaasti ehdotuksia lapsiperheiden köyhyyden vähentämiseksi ja toimeentulon parantamiseksi: http://www.eapn-fin.org/eapnKANNANOTOT_tiedote_4.4.07.htm
Voimassa oleva päivähoitolaki on säädetty yli 30 vuotta sitten ja päivähoitolakia on uudistettu ja paikkailtu lukuisia kertoja. Päivähoitolaki kaipaa kokonaisvaltaista uudistamista. Päivähoitolain uudistamisen lähtökohtana on oltava lapsilähtöisyys ja kasvatuskumppanuus. Kasvatuskumppanuus on ammattikasvattajien ja vanhempien tasavertaista vuorovaikutusta ja tietoista sitoutumista ja toimintaa lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemiseksi. Kasvatuskumppanuuden ajatuksen on oltava mukana kaikkien lapsen elämään vaikuttavien tahojen toiminnassa. Päivähoitolain kokonaisuudistuksessa päivähoidon laatu on turvattava mm. ryhmäkokoa koskevilla säännöksillä. Avoimen päivähoidon palvelujen saatavuus on turvattava päivähoitolaissa.
Alle 3-vuotiaiden lasten mahdollisuutta saada olla kotihoidossa tulee vahvistaa. Kotihoidon tukea ja yksityisen hoidon tukea ei ole sidottu indeksiin, jolloin niiden reaaliarvo heikkenee inflaation myötä.
Työn ja perheen yhteensovittamista on käsitelty kehittämisohjelmaluonnoksessa riittämättömästi. Työn ja perheen yhteensovittamista helpottavia toimia on vahvistettava. Työn ja perheen yhteensovittamisen kannalta on tärkeää, että vanhemmat voivat käyttää haluamiaan perhevapaita sekä se, että vanhemmat voisivat joustavammin lyhentää työpäiväänsä ja että sen käyttö olisi taloudellisesti mahdollista. Tarvitaan toimenpiteitä myös opiskelun ja perheen yhteensovittamisen helpottamiseksi.
Kehittämisohjelmaluonnoksen luvun 7.3 otsikko ”Vanhemmuuden vahvistaminen” on vanhempia leimaava ja antaa kuvan, että tämän hetken vanhemmat selviäisivät vanhemmuuden tehtävästä yleisesti ottaen huonosti. Valtaosa vanhemmista selviää hyvin vanhemmuuden tehtävistä, mutta jokainen vanhempi tarvitsee tukea vanhemmuudessa, joten luvun otsikko tulisi muuttaa muotoon ”Vanhemmuuden tukeminen”.
Suomessa on kattava ja hyvä äitiys- ja lastenneuvolajärjestelmä. Suomen korkeatasoisessa äitiys- ja lastenneuvolajärjestelmässä on kuitenkin havaittavissa heikkenemisen merkkejä. Neuvolakäyntien tiheyttä on monissa kunnissa harvennettu, eikä järjestelmä ole enää niin kattava kuin vielä 1980-luvun loppupuolella. Esimerkiksi lastenneuvolakäyntejä 1000:ta 0-7-vuotiasta kohden oli 3296 vuonna 1986, 2841 vuonna 1995, 2771 vuonna 2000 ja 2722 vuonna 2005. Erityisen paljon ovat vähentyneet neuvolalääkärikäynnit. Neuvolatoiminnassa on merkittäviä kuntakohtaisia eroja, joten eri kunnissa asuvat joutuvat keskenään eriarvoiseen asemaan. Normiohjauksen vähyys on kasvattanut kuntakohtaisia eroja.
8 Varhainen puuttuminen ja erityisryhmien tuki
Luku sisältää kirjavan joukon toimenpide-ehdotuksia koskien mm. päivähoitoa, koulukiusaamista, lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa väkivaltaa, oppimisvaikeuksia, lastensuojelua, lasten sosioemotionaalista tukea ja nuorten rikosoikeudellisia seuraamuksia.
Kiusaaminen koskettaa koko kouluyhteisöä ja sen poistaminen ja ehkäisy ovat koko kouluyhteisön asia. Myös muilla toimenpiteillä kuin ohjelmaluonnoksessa mainitulla Kiva koulu –hankkeella ehkäistään koulukiusaamista, mm. tukioppilastoiminnalla ja MLL:n, Opetushallituksen, sisäasiainministeriön poliisiosaston ja Folkhälsanin Koulurauha-ohjelmalla. Koulukiusaamisen ehkäisytyössä tarvitaan useita toimintamalleja ja yhteistyötä. Jokaisella koululla tulee olla käytössä oleva toimintamalli kiusaamisen ehkäisyyn ja siihen puuttumiseen. Ks. oppilaille ja opettajille suunnatun MLL:n koulukiusaamiskyselyn tulokset: http://www.mll.fi/?x20737=2336264.
Lapsiin kohdistuvan väkivallan ja muun kaltoinkohtelun varhaisessa havaitsemisessa ovat avainasemassa palvelut, joiden piirissä lapsi jatkuvasti on kuten päivähoito ja koulu sekä palvelut, joissa lapsen kasvatusta ja huolenpitoa koskevista asioista muutoinkin keskustellaan lapsen vanhempien kanssa. Näitä palveluita ovat erityisesti lastenneuvola ja perheneuvola. Lapseen kohdistuneen väkivallan ja muun kaltoinkohtelun tutkimuksissa sekä lapsen ja hänen perheensä hoidossa korostuu sosiaali- ja terveystoimen erityispalveluiden merkitys.
Se, onko palvelujärjestelmällä mahdollisuus ja herkkyys havaita lapsiin kohdistuvan väkivallan ja muun kaltoinkohtelun oireet, riippuu monesta tekijästä. Keskeistä on, että palveluiden henkilöstövoimavarat ovat riittävät tehtäviin nähden. Suurissa lapsiryhmissä päivähoidossa ja suurissa luokissa kouluissa ammattikasvattajalla ei ole riittävästi aikaa yhtä lasta kohden, mikä heikentää myös lapsen tilanteen näkemistä. Myös neuvolan käyntikertojen karsiminen vaikeuttaa ja hidastaa lapsen kasvuolosuhteiden seurantaa. Päivähoidon henkilöstön vaihtuvuus vaikeuttaa lapsen ongelmien havaitsemista.
Tärkeällä sijalla siinä, havaitaanko lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja muuta kaltoinkohtelua, on se, minkälainen ohjeistus, koulutus ja työkäytäntö väkivallan ja muun lapsiin kohdistuvan kaltoinkohtelun havaitsemiseen työyhteisössä on. Viranomaisten välinen yhteistyö on eritäin keskeisellä sijalla siinä, kuinka hyvin lapsiin kohdistuva väkivalta ja muu kaltoinkohtelu voidaan havaita ja siihen puuttua.
Lasten ja nuorten oppimisvaikeudet ovat tärkeä koulutuksessa alisuoriutumisen ja koulutuksesta syrjäytymisen syy. Vaikeuksien huomaaminen edellyttää riittävää tietoa ja ymmärrystä oppimisesta ja oppimisen ongelmista. Se edellyttää aikuisten läsnäoloa ja vuorovaikutusta lapsen arjessa sekä herkkyyttä havainnoida ja havaita hänen oppimistaan ja siinä ilmeneviä ongelmia. Vanhemmilla on paras tieto lapsestaan, joten hyvää tiedonkulkua ja toimivaa vuorovaikutusta kodin ja päivähoidon tai koulun välillä ei voi koskaan korostaa liikaa. Päivähoidossa ja koulussa lapsi on erilaisissa oppimistilanteissa kuin kotona, jolloin ammattikasvattajalla on mahdollisuus saada sellaista tietoa oppimisen ongelmista, joita ei välttämättä kotioloissa ole havaittu.
Jotta päivähoidon, koulun ja terveydenhuollon piirissä oppimisvaikeuksia voidaan tehokkaasti havaita, ennaltaehkäistä ja oppimisvaikeuksista kärsiviä auttaa, tarvitaan ajankohtaisen tiedon lisäksi riittäviä henkilöstövoimavaroja. On tärkeää, että erityislastentarhanopettajia ja erityisopettajia on päiväkodeissa ja kouluissa riittävästi. On välttämätöntä, että lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten koulutuksessa annetaan riittävät perustiedot oppimisvaikeuksista ja niiden havaitsemisesta. Näiden ammattilaisten avulla turvataan kaikkien lasten oikeus oppia.
Kunnissa on panostettava voimakkaasti ennaltaehkäisevään lastensuojelutyöhön, jotta lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelutyön tarvetta voidaan vähentää. Ehkäisevään lastensuojelutyöhön panostamisella edistetään vaikuttavammin lasten hyvinvointia, ehkäistään ongelmien muodostumista, vaikeutumista ja kasautumista. Lastensuojelun ongelmana on, että ongelmiin puututaan pääsääntöisesti jälkijättöisesti ja valtaosa voimavaroista joudutaan käyttämään korjaavaan työhön.
Koska lastensuojelupalveluiden tarve johtuu varsin usein lapsen vanhemman tai vanhempien päihde- tai mielenterveysongelmasta, on välttämätöntä, että aikuisille suunnatuissa sosiaali- ja terveyspalveluissa otetaan huomioon myös palvelua käyttävän aikuisen huollossa olevien lasten mahdollinen tuen tarve ja aikuisen tarve vanhemmuuden tukeen. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita käyttävän aikuisten huollettavana olevien lasten tuen tarpeen huomioon ottamiseksi aikuisille suunnatuissa palveluissa tarvitaan nykyistä velvoittavampia säännöksiä asianomaisissa säädöksissä, kuten päihdehuoltolaissa ja mielenterveyslaissa.
Lastensuojelua tarvitsevien lasten määrä on kasvanut viime vuosien aikana. Lapsista (0-17-vuotiaat) oli sijoitettu kodin ulkopuolelle 0,7 % vuonna 1994 ja 1,2 % vuonna 2006. Lapsista lastensuojelun avohuollon piirissä oli 2,4 % vuonna 1994 ja 5,4 % vuonna 2006.
Ennaltaehkäisevän lastensuojelutyön resurssit ovat alimitoitetut eikä havaittavissa olevia ongelmia kyetä riittävän aikaisin huomaamaan eikä niihin voida puuttua. Lastensuojelun voimavaroja on vahvistettava ja sektorirajat ylittävää yhteistyötä tulee lisätä, jotta lasten ongelmiin voidaan puuttua jo varhaisessa vaiheessa. Varhaista tukemista on vahvistettava mm. lapsiperheiden kotipalvelua ja perhetyötä sekä lastensuojelun avohuoltoa kehittämällä ja lisäämällä.
9 Kaikkien nuorten saaminen koulutukseen ja työelämään
Luku sisältää koulutusta, nuorten työpajatoimintaa, nuorten asemaa työmarkkinoilla, yrittäjyyskasvatusta ja nuorten toimeentuloa koskevia toimenpiteitä.
MLL esittää, että lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa otetaan huomioon MLL:n lausunto koskien koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaluonnosta: http://www.mll.fi/ajankohtaista/kannanotot/?x28187=2376003
Koulutuksesta syrjäytymisen ehkäisyä tulee edelleen vahvistaa. Koulutuksesta syrjäytymisen ehkäisyssä erityistä huomiota tulee kiinnittää mm. lapsiin ja nuoriin, joilla on oppimisvaikeuksia, vammaisiin lapsiin ja nuoriin, romanilapsiin ja -nuoriin sekä maahanmuuttajataustaisiin lapsiin ja nuoriin. Tavoitteena tulee olla, että kaikki suorittavat vähintään toisen asteen tutkinnon.
10 Terveyden edistäminen ja terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen
Luku sisältää perusterveydenhuoltoa, ravinto- ja liikuntatottumuksia, mielenterveyttä, seksuaaliterveyttä ja päihteitä koskevia toimenpiteitä.
Lasten ennaltaehkäisevistä terveyspalveluista kuten neuvoloista, kouluterveydenhuollosta ja hammashuollosta on tingitty monissa kunnissa, mikä on vaikeuttanut lasten terveysongelmien varhaista havaitsemista ja niihin puuttumista. Myös monilla lasten ja nuorten erikoissairaanhoidon aloilla on pulaa voimavaroista, mikä vaarantaa riittävän nopean hoitoon pääsyn. Neuvolatyössä korostuu vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö, kasvatuskumppanuus, mitä on edelleen tarpeen vahvistaa.
Alkoholijuomien kokonaiskulutus on ollut Suomessa voimakkaassa nousussa. Alkoholijuomien kokonaiskulutus 100 %:n alkoholina asukasta kohden oli 8,9 litraa vuonna 1990, 8,8 litraa vuonna 2000 ja 10,3 litraa vuonna 2006. Alkoholin kokonaiskulutuksen kasvu lisää ongelmia myös lapsiperheissä. Vanhempien liiallinen alkoholin käyttö muodostaa yhden keskeisen syyn lastensuojelun tarpeelle.
Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan alkoholia joi vähintään kerran viikossa 19 % 16-vuotiaista pojista ja 15 % 16-vuotiaista tytöistä. Nuorten alkoholin käyttöön vaikuttaa erityisesti alkoholin saatavuus ja hinta. Alkon vähittäismyyntimonopoli, alkoholin markkinointi- ja myyntirajoitukset ja alkoholiveron riittävän korkea taso ovat tehokkaimpia keinoina alle 18-vuotiaiden alkoholin käytön ehkäisemiseksi.
MLL:n mielestä tärkeitä päihdepoliittisia toimenpiteitä ovat mm. seuraavat: alkoholin kokonaiskulutusta vähennetään alkoholiverotusta nostamalla, alkoholimainontaa rajoitetaan voimakkaasti, Alkon vähittäismyyntimonopoli säilytetään, alkoholisäännösten noudattamisen valvontaa tehostetaan sekä tupakkaveroa korotetaan, tupakan myynti muutetaan luvanvaraiseksi ja tupakan myyntisäännösten noudattamisen valvontaa tehostetaan.
11 Asumis- ja yhdyskuntasuunnittelu
Luku sisältää lapsiperheiden ja nuorten asumista, lasten ja nuorten elinympäristöä ja liikennettä koskevia toimenpiteitä.
Lapsiperheet asuvat muuta väestöä ahtaammin. Asumisen kallistuminen on vaikeuttanut lapsiperheiden tilannetta erityisesti suurimmilla kaupunkiseuduilla. Valtion ja kuntien on tehostettava toimenpiteitään kaavoituksen ja asuntorakentamisen vauhdittamiseksi erityisesti alueilla, joissa asuu paljon lapsiperheitä. Valtio ja kunnat eivät saa omilla toimenpiteillään nostaa asumisen hintaa, kuten viime vuosien aikana on usein tapahtunut. Asumisen tukien kehittämisen painopisteen on oltava lapsiperheiden asumisen tukemisessa.
Kaavoituksessa ja asuinympäristöjen suunnittelussa lasten ja nuorten näkökulma on otettava nykyistä vahvemmin huomioon. Asuin- ja elinympäristöä koskevilla ratkaisuilla vaikutetaan lasten ja nuorten toiminta- ja harrastusmahdollisuuksiin, osallisuuteen, hyvinvointiin, viihtyvyyteen ja turvallisuuteen.
Myös liikennettä koskevien päätösten valmisteluun tulee säännönmukaisesti liittää lapsivaikutusten arviointi. Arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota erityisesti siihen, miten eri liikenneinvestoinnit ja -ratkaisut vaikuttavat lasten ja lapsiperheiden liikkumismahdollisuuksiin ja turvallisuuteen. Kevyen liikenteen verkon rakentamista tulisi viime vuosiin verrattuna lisätä. Lasten liikkumisen kannalta turvallisilla kävely- ja pyöräteillä on suuri merkitys. Turvalliset elinympäristön kulkureitit ovat tärkeä osa lapsen hyvää kasvuympäristöä. Kouluteiden turvallisuuden seuranta ja parantaminen tulee kirjata kunnan lakisääteiseksi velvollisuudeksi.
Liikenneinvestoinneissa liikenneturvallisuuden parantamisen tulee olla keskeisellä sijalla. Erityisesti huomiota tulee kiinnittää asuinalueiden katujen ja teiden, kouluteiden sekä nykyajan vaatimuksiin nähden vanhanaikaisten valtateiden (kapeat, mutkaiset, mäkiset ja huonokuntoiset valtatiet) turvallisuuden parantamiseen.
Lasten itsenäinen liikkuminen on jalankulun ja pyöräilyn ohella joukkoliikenteen varassa. Joukkoliikenteen edellytykset ovat viime vuosien aikana heikentyneet. Joukkoliikenteen hinta on kohonnut yleisiä elinkustannuksia selvästi enemmän. Joukkoliikenteen lippujen hinnat ovat lapsiperheiden näkökulmasta kalliit. Joukkoliikenteen reittiverkosto on harventunut ja vuorovälit monin paikoin pidentyneet. Joukkoliikenteen edellytysten parantaminen lisää autottomien henkilöiden liikkumismahdollisuuksia, parantaa liikenneturvallisuutta ja edistää ilmastonmuutoksen torjuntaa. Yksityisautoilun vähentäminen parantaa ilman laatua, jolla on erityisen suuri merkitys lasten terveyden kannalta.
12 Kehittämisohjelman seuranta ja tietotarve
Luku sisältää toimenpiteitä koskien kehittämisohjelman seurantaa, päätösten lapsivaikutusten arviointia ja lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin tutkimuksen tarvetta.
Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin edistäminen edellyttää nykyistä parempaa koordinaatiota ja hyvinvoinnin kehityksen tilastointia, seurantaa ja arviointia.
On erittäin tärkeää, että kehittämisohjelman toimenpiteiden toteutumisen seuranta järjestetään myös kunta- ja aluetasolla.
MLL pitää välttämättömänä, että kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa otetaan huomioon päätösten lapsivaikutukset. Lapsivaikutusten arviointi on sisällytettävä päätösten valmisteluun valtakunnan tasolla, maakunta- ja aluetasolla ja kuntatasolla. Lapsivaikutusten arvioinnin kehittäminen ja vahvistaminen on erittäin tärkeää lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisen kannalta.
Helsingissä 15.10.2007
Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
Seppo Ristilehto
hallintojohtaja, pääsihteerin tehtävää hoitava johtaja
Esa Iivonen
johtava asiantuntija
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.