syntyvät kun:
-kaksi työläistä kohtaa toisensa
-toisella on pullo kotipolttoista ja toisella on massi itse kasvatettua tupakkaa
-kumpikin on voinut vapaasti valmistaa tavaransa
-kumpikin voi vapaasti vaihtaa tavaroitaan keskenään
-kolmas, ulkopuolinen osapuoli, kuten korruptoitunut poliitikko tai etuoikeutettu suurpääoma, ei voi millään tavalla hyötyä edellämainituista tai vaikuttaa niihin
Globaalisti vapaat markkinat syntyvät, kun edellämainitut työläiset ovat eri maiden kansalaisia ja voivat silti vapaasti tehdä edellä mainitut asiat keskenän.
Vapailla markkinoilla on kaksi vastustajaa: korruptoituneet poliitikot ja etuoikeutettu suurpääoma. Korruptoituneet politiikot sääntelevät markkinat suurpääoman hyväksi niin, ettei työläisillä ole mahdollisuutta toimia vapaasti.
Vapaiden markkinoiden vastustajat ovat korruptoituneiden poliitikkojen juoksupoikia ja suurpääoman kätyreitä.
-kaksi työläistä kohtaa toisensa
-toisella on pullo kotipolttoista ja toisella on massi itse kasvatettua tupakkaa
-kumpikin on voinut vapaasti valmistaa tavaransa
-kumpikin voi vapaasti vaihtaa tavaroitaan keskenään
-kolmas, ulkopuolinen osapuoli, kuten korruptoitunut poliitikko tai etuoikeutettu suurpääoma, ei voi millään tavalla hyötyä edellämainituista tai vaikuttaa niihin
Globaalisti vapaat markkinat syntyvät, kun edellämainitut työläiset ovat eri maiden kansalaisia ja voivat silti vapaasti tehdä edellä mainitut asiat keskenän.
Vapailla markkinoilla on kaksi vastustajaa: korruptoituneet poliitikot ja etuoikeutettu suurpääoma. Korruptoituneet politiikot sääntelevät markkinat suurpääoman hyväksi niin, ettei työläisillä ole mahdollisuutta toimia vapaasti.
Vapaiden markkinoiden vastustajat ovat korruptoituneiden poliitikkojen juoksupoikia ja suurpääoman kätyreitä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Etuoikeutettu suurpääoma? Mielenkiintoinen määritelmä... mutta kuka sellaisen aseman voi antaa jollekin; jotenkin tulee mieleen vaikkapa 1930 luvun Eurooppa ja maat joissa poliittinen järjestelmä alistettiin valtion ohjaukseen, mutta sallittiin omistajille oikeus pitää omaisuutensa... jokin k????? sosialismi taisi olla kyseessä.
Ja kun tarkastelee vaikkapa itäeuroopan maiden muutoksia 1990-luvulta lähtien niin huomaa, että vaikka talouksia kutsuttiin sosialistisiksi niin joku käytti yritysten varoista samanlaista valtaa kuin omistajat... Mutta he käyttivät sitä valtaa demokratiaan verhotusti.
Alueet saivat itsemääräämisoikeutensa mukaan päättää asioista, tehdä aloitteita, mutta pieni puolue-eliitti yksin päätti miten pääoma eli yhteiskunnan varat käytetään...
Ja niitä käytettiin aina niin että poliitisen eliitin valta säilyy...
Taisi olla kyseessä juuri tuollainen etuoikeutettu pääoma. Kaikki, pienetkin yritykset saatettiin lakkautaa jos ne uhkasivat etuoikeutetun pääoman etua... ja siinä meni usein omaisuuden lisäksi omistajan henki...
Ihmeelinen tuo työväen aate...
Sitä muuten joskus ihmetyttää miksi suomessa on niin kallista asua::: mutta kun miettii ketkä vaikuttavat eniten kaavoitukseen eli siihen mihin ja mitä saa rakentaa::: rakennusliikkeet... ei se ihan ilman etuoikeuksia taida siis hoitua homma meilläkään.
Piikkiq
ps. sosialismi on rikos ihmiskuntaa vastaan
30-luvun fasismi ja natsismi ovat hyviä esimerkkejä etuoikeutetusta suurpääomasta. Ne edustivat häpeilemätöntä ja väkivaltaista poliittisen vallan ja suurpääomien symbioosia. Tämän päivän Venäjä kuuluu samaan sarjaan, mutta ei USAkaan kauaksi jää.
Etuoikeutettu suurpääoma on siis korporatismia. Siinä poliittinen eliitti säääntelee sosialistisin keinoin markkinoita, jolloin niillä voi äärimmäisessä tapauksessa toimia vain eliitin luvalla. Tämä johtaa usein siihen, että parhaiten eliittiä voiteleva suurpääoma saa yksinoikeuden markkinoille. Tämä voidaan toteuttaan mm. tuontilisenssein, valmistuslisenssein, elinkeinoluvin. Tähän kuuluu myös se, että valtio omistaa yrityksiä, jolloin se suojaa omia yrityksiään kilpailulta (mm. Alko, Itella, Veikkaus). Suomen valtio esim. esti Viron merikaapelin rakentamisen, koska se halusi suojata Fortumin markkinat. Toinen esimerkki on työeläkemarkkinat, joiden sääntelystä vanhojen isojen vakuutusyhtiöiden hyväksi Iiro Viinanen sai palkintonimityksen Pohjola-yhtiön pääjohtajaksi. Korporatistista sääntelyä esiintyy myös pienemmässä mittakaavassa, kuntatasolla: mm. taksiluvat ja apteekkiluvat.
Muita korporatismin keinoja ovat tullit, tuotantotuet, hintasääntely, tuoteturvallisuusmääräykset, sertifikaatit yms. vaatimukset ja byrokratia, joka vaatii huomattavasti ylimääräistä työtä. Jos suuri yritys haluaa suojata markkinoitaan uusilta innovatiivisilta ja nopealiikkeisiltä pienyrityksiltä, niin sille helpoin keino on lobata lisää hankalasti täytettäviä viranomaisvaatimuksia. Byrokratialla voidaan tappaa nopeus. Pahimmillaan viranomaisten tyydyttämiseksi pitää tehdä vuosien työ. Lisäksi jos pienen yrityksen pitää palkata 10 ihmistä hoitamaan byrokratiaa ja tehdä suuria investointeja vaatimukset täyttäviin tuotannontekijöihin, niin se saattaa tehdä markkinoilletulon kannattamattomaksi. Ainakin se takaa sen, ettei pieni voi kilpailla hinnalla. Kaikki vaatimukset ja hakumenettelyt antavat isoille yrityksille huomattavan mittakaavaedun.