Oon itkeny tän asian takia jo viikkoja. ku en tunne enää rakkautta lastani kohtaan. Välillä on pieniä valosia hetkiä ku lapsi on hyvän tuulinen. En haluasi olla tekemisessä koko mukulan kanssa mutta pakko. minulla ei ole yhtään omaa aikaa.. mieheniki on melkein 24/7 töissä. Omat vanhempani asuvan 350km:n päässä ja tuntuu että mieheni vanhempia ei voisi koko kakara vähempää kiinnostaa.. ystäviä minulla ei ole koska olemme vasta hiljattain muuttaneet uudelle paikkakunnalle. En tiedä enää mitä tehdä..pää hajoo.. ajatuksissa on pyörinyt jo kaikkia itsetuhoisia ajatuksia.. en tiädä enää kauanko jaksan...
Äidin rakkaus hukassa!!!!
Apua!
7885
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Missäpäin asutte ja minkä ikäinen lapsi on?
mulla on ollut ajoittain samanlaisia ajatuksia kuin sulla...
etelä-pohjanmaalla. vauvva on 2kk:n ja koliikki lapsi.
Mistäpäin oot?
aikuisena ihmisenä:hae apua neuvolasta,psykologilta,vaikka naapureita käyt tervehtimässä lapsen kaa.menkää ulos neljän seinän sisältä:uimahalliin,eläinkauppaan,kirjastoon tai muuten vaan ulos.itsekkin tuntui alussa etten jaksa.mutta pääasia on ,että keksit teille kahdelle rutiinit joka päivälle ja paperille konkreettisesti.usko pois se helpottaa.kerrothan joskus alkaako toimia?
Itse asun oulunläänissä
Voi kuinka pieni vauva sulla on,se tarvitsee kaiken rakkauden ja huolenpidon
vanhempiesi luokse joksikin aikaa. Vaikkapa viikoksi... Tai voisivatko he tulla teille vähäksi aikaa?! Tsemppiä sulle kaikin tavoin!
kuitenkin minun ajatuksiani sinulle.
Voisitko lähteä omien vanhempiesi luo vauvan kanssa ainakin viikoksi pariksi? Varmasti he ottaisivat sinut mielellään sinne, ja saisi helpommin vähän hengähdystaukojakin.
Sitten kun olisit siellä hiukan saanut levättyä, ja palaisit kotiin, menisit heti neuvolaasi ja kertoisit noista tuntemuksistasi. Et ole huono äiti, olet vain väsymyksen riuduttama ja luultavasti siksi masentunutkin. Apua on saatavilla, sitä pitää vain pyytää. Pyydä rohkeasti. Et todellakaan ole ainoa, jolla tuollaisia tunteita herää pienen lapsen kanssa, väsymyksen ja yksinäisyyden pinteessä.