Eräs sukulaisemme kuoli taannoin ja hänet siunasi v-lestadiolainen pappi. Itse en valitettvasti päässyt hautajaisiin, mutta mukana olleet sukulaiset kuvasivat siunaustilaisuutta todella pettymykseksi. Sukumme ei siis ole lestadiolaisia. Pappi oli todella nopeasti sivuuttanut vainajan elämän muistelun ja keskittyi lähinnä tuomitsemaan kirkkoväen kadotukseen ja kehoitti tekemään parannusta.
Kaikki tilaisuudessa lauletut virret olivat Siionin virsia, joita kukaan ei ollut tuntenut ja paikallaolleet kuvasivat tilaisuutta seurojen kaltaisiksi. Jälkeenpäin sukulaiset olivat keskutelleet kuinka hautajista jäi ikävä maku suuhun papin takia.
Onko siis niin, että lestadiolaiset papit eivät kunnoita muiden vakaumuksia eikä omaisten toiveita vaan keskittyvät jopa niinkin herkässä tilanteenssa kuin hautajaisissa käännyttämään kansaa? Ehkä ihminen on herkässä tilanteessa otollinen vaikutuksille ja käännytykselle tässä tapauksessa... Ihme ettei pappi tuominnut edesmennyttä suoraan helvettiin, vaikka varmaan ajatuksissa sitä mieltä olikin, vaan keskittyi tuomitsemaan omaisia. Missä on papin etiikka vai vai onko sellaista ollenkaan?
Kaikki tilaisuudessa lauletut virret olivat Siionin virsia, joita kukaan ei ollut tuntenut ja paikallaolleet kuvasivat tilaisuutta seurojen kaltaisiksi. Jälkeenpäin sukulaiset olivat keskutelleet kuinka hautajista jäi ikävä maku suuhun papin takia.
Onko siis niin, että lestadiolaiset papit eivät kunnoita muiden vakaumuksia eikä omaisten toiveita vaan keskittyvät jopa niinkin herkässä tilanteenssa kuin hautajaisissa käännyttämään kansaa? Ehkä ihminen on herkässä tilanteessa otollinen vaikutuksille ja käännytykselle tässä tapauksessa... Ihme ettei pappi tuominnut edesmennyttä suoraan helvettiin, vaikka varmaan ajatuksissa sitä mieltä olikin, vaan keskittyi tuomitsemaan omaisia. Missä on papin etiikka vai vai onko sellaista ollenkaan?
Vastaukset 20
Vanhimmat
eikös omaiset saakaan valita hautajaisissa laulettavia lauluja ja virsiä? (Muistaakseni isoisän hautajaisissa valitsimme nämä...)
Samaten käsittääkseni pastorin kanssa puhutaan, miten tilaisuus menee - joskus pidetään muistotilaisuus sitten erikseen.
En ole kyllä kuullut koskaan, että pastori olisi jyrännyt sitä, mitä lauletaan ja sanotaan, aika erikoiselta kuulostaa.
Asia nyt ei minulle tietystikään kuulu, kun en kuulu kirkkoon ... mutta aika erikoiselta kuulostaisi.
Kadotukseen toisen tuomitseminen ei ole Raamatun mukaista (Jeesus kieltää ihmistä sanomasta toiselle kadotustuomiota)... Parannukseen kehottaminen on hyvinkin raamatun mukaista, ja se sopii meille kaikille tilanteessa kuin tilanteessa - myös hautajaisissa. Sitä toivoisi kuulevansa useammaltakin papilta, koska käsittääkseni kirkollisten tilaisuuksien pitäisi olla hengellisiä - pistää ihmistä miettimään myös omaa Jumalasuhdettaan - eikä pelkästään sitä, että "kävinpä puolukoita poimimassa, josta tuli mieleen, että Villekin usein kävi...".
Jos kuuluu kirkkoon, niin kyllä Raamatun sanaa pitää kestää kuunnella? (Kirkonhan pitäisi levittää evankeliumia, kehottaa kääntymykseen Jumalan puoleen jne.
Kyllä Raamatusta löytyy hautajaistilaisuuksiinkin sopivaa sanaa, lohduttavaa ja hengellistä.
"Kirkonhan pitäisi levittää evankeliumia, kehottaa kääntymykseen Jumalan puoleen jne.
... toisen ihmisen tilanteeseen.Pitäisikö pappiskoulutusta uudistaa? Mutta tuskin se auttaisi: aina on tomppeleita jotka eivät opi ja pitävät oman päänsä. Ei tuo vanhoillislestadiolaisuuteen kyllä liity. Uskon, että samat vähämieliset tunnekylmät papit olisivat yhtä tunnekylmiä vaikka vaihtaisivat uskoa.(maailma on täynnä tunnekylmiä ihmisiä)
Mutta voisihan papeille lyödä vaikka kouraan valmiita saarnoja joita hieman muuntelemalla saisi henkilökohtaisen. Ehkä heillä on tällaisia mutta jotkut jukuripäät ovat niin itserakkaita ja itseriittoisia että arvelevat oman puhujanlahjansa olevan parempi.
Kaikissa puhujissa on näitä tyhmiä: rakastavat omaa ääntään enemmän kuin mitään muuta: mm koulujen kevätjuhlissa monet rehtorit kiusaavat herkkää juhlayleisöä vuodesta toiseen kertaamalla tilastoja ja kehumalla kouluja, ei siis mitään tajua ihmisläheisyydestä. Samoin poliitikot: kun ei ole sanottavaa käytetään kapulakieltä jotta kuulostettaisiin viisailta.Puheen pitoa voisi muuten harjoituttaa jo koulussa. Kumma kun siellä on sitä ainekirjoitusta aina vaan ja harvoin ihminen joutuu elämässä (julkisesti)kirjoittamaan mutta usein tarvittaisiiin puhujan lahjaa.
Minusta tuo pappi menee samaan kategoriaan: suoraan sanottuna itserakas paskiainen.
Valittakaa kirkkoherralle, mutta sivistynyttä olisi olla mainitsematta vanhoillislestadiolaisuudesta mitään, sillä se ei todellakaan ole syy. Sanokaa siitä, että voisiko tälle papille antaa huomautuksen siitä, että ensi kerralla haastattelee omaiset ensin ja kyselee toivomuksia ja pysyy kans siinä mitä on sovittu ja että antaa omaisten valita virret. Minusta olisi todella arvokas asia että valittaisitte. Ymmärrän kyllä jos ette surultanne ja pettymykseltänne jaksa, mutta tekonne olisi iso palvelus seurakunnan muille jäsenille. Ei tuo ole sopivaa käytöstä.
Voittehan laittaa kirjeenkin, jopa nimettömän.Mutta koska TEILLÄ ei ole hävettävää, voitte ihan hyvin laittaa nimenkin.
vrk, vl
Älä hauku ihmisiä, koska sananlasku sanoo, että kuka haukkuu toista paskiaiseksi on itse paskiainen.
Olinpa erään lestadiolaisäidin siunaustilaisuudessa. Tämä lestadiolainen äiti oli aikoinaan menettänyt vauvaikäisen tyttärensä ja myöhemmin aikuisen ei lestadiolaisen poikansa. Siunaustilaisuudessa pappi hehkutti, että nyt äiti on taivaan kirkkaudessa kuan sitten edeltä menneen tyttärensä kanssa jne. jne. Pojasta ei mainittu sanaakaan. Muita eilestadiolaisia jäljelle jääneitä sisaruksia tämä loukkasi tavattomasti.
Toinen silmiinpistävä ja erittäin häiritsevä seikka oli se, että lestadiolaispappi ei millään tavoin ilmaissut tukevia ja lohduttavia sanoja ei-lestadiolaisille lähiomaisille eli vainajan vanhalle eilessu isälle tai vainajan eilessu lapsille. _Kaiken_ tuen ja lohdutuksen saivat lestadiolaine puoliso sekä vieraammat uskonsisaret ja -veljet.
Papit, jotka menettelevät edellä kuvatulla tavalla, ovat unohtaneet lähimmäisen rakkauden vaatimukset - sen Kristitylle tärkeimmän, sekä Jeesuksen että apostoli Paavalinkin mukaan.
Tässä on Jeesuksen käsitys rakkauden merkityksestä(Matt.22:34-40):
"Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. 35 Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?"
Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. 38 Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."
Paavalin Ensimmäinen kirje korinttolaisille alkaa näin (1 Kor. 13:1-3):
"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi."
Omavanhurskaus on helposti rakkaudetonta muita, ulkopuolisiksi koettuja kohtaan. Onko kellään meistä Jumalan edessä esittää sellaisia ansioita, että niillä saadaan paikka taivaassa? Ei ole. Kirkkoisä Martti Lutherkin sanoo, että ihminen pelastuu yksin armosta, ei omien ansioidensa vuoksi.
Vanhoillislestadiolaisuus pursuaa omavanhurskautta.
Jos lestadiolaiset ajattelevat, että vain he pääsevät taivaaseen, miksi he muuttaisivat yhtäkkiä mieltään ei-lestadiolaisten hautajaisissa?
sokea - aina sokea.
No eihän sitä helvetillä pelottelua tarvitse joka paikkaan tunkea! Loppujen lopuksi me kaikki elämme armon ajassa ja me vanhoillislestadiolaisetkaan emme voi tietää tulevaisuuttamme että olemmeko me kaikki kerran taivaan kunniassa vai jääkö meistä joku matkalle. VAin Jumala näkee tulevaisuuden.-
Tuo papin menettely oli törkeää ja sitä ei voi puolustella millään eikä myöskään ole oikein sinun muka kirjoittaa että no minkä ne sille voi koska ne aina noin ajattelee. Kyllä meillä useimmilla on tyylitaju siitä, milloin voi sanoa ja miten ja milloin ei tarvitse päin naamaa paukauttaa.
Olen kokenut aivan samoin. Lestadiolaispapin ammattitaidon ja -etiikan puute näkyy räikeästi em. tavalla lestadiolaisen hautajaisissa. Näissä tilaisuuksissa lestadiolaispappi näkee hetkensä tulleen ja tekoitkuisella äänellä alkaa pelotella, uhkailla ikuisella kadotuksella ja helvetin tulikivillä eilestadiolaisia läheisiä. Siihen soopaan hän vetää vielä edesmenneen ja pistää tälle vielä sanoja suuhun: Parannuksen juuri tämä teidän edesmennyt vainaja haluaisi teidän tekevän, että teillä olisi jälleennäkemisen mahdollisuus siellä taivaassa, eikä eronne olisi ikuinen. Sun muuta soopaa.
Tällaista paskasoopamuistopuheita pitää vain seonneet lestapapit, joilla ei ole mitään tunteita saatikka järjen hiventä. Tällaiset tilaisuudet vieraine virsineen ja lauluineen ovat kauhistus lestadiolaisen läheisille. On siinä ikimuistoinen jäähyväistilaisuus.
tyhmä ihminen.
vanhoillisille täysin vieras käsite?
Onpa kauheaa. Erityisesti hautajaisissa tarvittaisiin tunneälyistä pappia. Ehkä tämä
pappi osaa paremmin pitää jumalanpalveluksia. Tuskin hän on kovin hyvä ristiäis-tai hääpappikaan?
Joka ammatissa on hyviä ja huonoja.
Vrk, lienet vl? Jos näin, niin voisit tarkemmin kuunnella vl-pappeja vaikka tavallisessa jumalanpalveluksessa.
Itse olen ollut muutamissa lestadiolaisen siunaustilaisuuksissa. Kahden eri lestapapin tyyli on prikulleen sama. Hautajaiset ovat oiva paikka esittää sitä elämänsä saarnaa ja pelotella ei-vl läheisiä, samalla painostaa parannuksen tekoon. Ehkä vl-papit kokevat tämän velvollisuudekseen. Mutta kokemuksesta sanon, ettei _tunnu_ hyvältä.
Toisaalta tiedän monen tehneenkin parannusta hautajaisissa, mutta pitempään vl uskonelämään en tiedä kenenkään juuri hautajaisissa kääntyneen. Mm. ystävättäreni teki parannuksen äitinsä hautajaisissa painostuksen alaisena. Vl-uskonelämä kesti kolme viikkoa, kunnes hänen silmänsä avautuivat.
No olen vl ja olen ollut monissa ei-vl ja myös vl-jumalanpalveluksissa. En ole kai objektiivinen siisarvostelemaan mutta minä kyllä kävisin keskustelun etukäteeen papin kanssa. Olen mm itse lestadiolaiselta papilla sanonut, että me haluamme vain 10 minuutin seurat, koska on jo myöhä ja lapsetkaan eivät jaksa kuunnella pitkästi.
Useimmat ihmiset uskovat ja ottavat toivomuksen huomioon, mutta on tietty tyyppejä jotka eivät. Pappi on kuitenkin palvelija, joten kannattaisi käydä ystävällisessä mielessä keskustelu 1.kirkkoheran ja /tai 2papin kanssa jotta asian saisi jotenkin hoidettua. Voihan olla että pappi vain on jotenkin leipääntynyt ja ei jaksanut perehtyä teidän asiaan ja jotenkin meni helpoimman tien kautta eikä tajunnut miten loukkaavaa se oli.
Lääkäreillä on sama ongelma. Kun noin viidelle ihmiselle(siis omaiselle) viikonlopun päivystyksen aikana joutuu kertomaan omaisen menehtyneen leikkauspöydälle/teholle/kolarin seurauksena voi olla että viimeisiä omaisia lohduttaessaan kolmen valvotun yön jälkeen ei osaa olla enää kovin empaattinen...
Viestini ei siis ole, että älkää välittäkö vaan että ajatelkaa asiaa noilta kannoilta.Todennäköisin syy tuohon käytökseen on kuitenkin papilla varmaan vain kykenemättömyys tajuta sanojen voima; vähempikin olisi riittänyt. menkää ihmeessä juttelemaan!
Eikö häiden pitäisi olla ilon juhlat. Muutamissa uskovaisten häissä olleena voin sanoa, että kyllä on hetkittäin ilo kaukana uskovaisten häissä. Yleistinköhän liikaa...
yleistit ehkä liikaa, sillä niissä uskovaisten häissä joissa minä olen ollut vieraana, on ollut ilo ja kiitosmieli korkealla. mutta ehkä sinun kohdalle on sattunut vähän surullisempaa sakkia...:)
Tuosta päättelin vain, että emme laula siionin virsiä vaan siionin lauluja, enkä usko, että vl-pappi määräisi laulettavaksi niitä hautajaisissa.
pitää aina keksiä jotain uutta, millä saisi vanhoilliset varpailleen..