Minä olen seurannut keskustelua yleisesti internetissä AS-syndroomasta ja huomannut että syndroomaa rinnastetaan todella usein aggressiivisuuteen.
Olen työni puolesta ollut tekemisissä monien AS-ihmisten kanssa enkä ole huomannut mitään aggressiivisuutta kyseisissä ihmisissä, en ollenkaan.
Päinvastoin, vaikuttaa siltä kuin että he ovat maailman rauhallisimpia ihmisiä jotka eivät suutu ainakaan helpolla vieraille ihmisille, lapsetkin joilla on as tai autismi ovat aina niitä rauhallisimpia jotka hyvin harvinaisesti huutavat tai pistävät hanttiin vanhemmilleensa.
Eikö se ole ADHD:hen johon kuulu se että voi menettää malttinsa? ADHD ja AS ovat aivan eri asia.
Olen työni puolesta ollut tekemisissä monien AS-ihmisten kanssa enkä ole huomannut mitään aggressiivisuutta kyseisissä ihmisissä, en ollenkaan.
Päinvastoin, vaikuttaa siltä kuin että he ovat maailman rauhallisimpia ihmisiä jotka eivät suutu ainakaan helpolla vieraille ihmisille, lapsetkin joilla on as tai autismi ovat aina niitä rauhallisimpia jotka hyvin harvinaisesti huutavat tai pistävät hanttiin vanhemmilleensa.
Eikö se ole ADHD:hen johon kuulu se että voi menettää malttinsa? ADHD ja AS ovat aivan eri asia.
Vastaukset 81
Vanhimmat
niin assina vähän tulee mileen, että johtuiskohan se siitä, että kun assi sitten suuttuu todella paljon, esim. hyvin pitkään ärsytettynä, hän tuntee todella voimakasta vihaa. Silloin voi lätty lätistä niin sanoakseni.
Itse olen todella kiltti ihminen ja yleensä annan jopa periksi jos joku on minulle aggressiivinen, mutta kun malja kuohuu yli,luulen että olen paljon hirveämpi kuin kukaan nt voi olla. Silloin menee todella överiksi. Ihmiset ei vain tajua, että mua ei kannattaisi ärsyttää. Ulkonäkö pettää.
Pinnani kestää paljon aikansa, mutta padottu viha nousee kuin panekattilassa.
Joku pienenpikin loukkaus saa sitten padon murtumaan. Reaktio paisuu kohtuuttomuuksiin.
Vielä sylkykuppisyndikkakin. Ei pitäis olla liian kiltti.
siis aspergerista, kun minä olen myös yleensä liian kiltti enkä suutu oikein mistään, mutta sitten sen kerran kun se pinna katkeaa niin sitten ei kellään ole kivaa ja kuten eka kirjoittaja sanoi, siinä sitten suoraan sanoen lätty lätisee.
Koitankin aina varoittaa kanssaolijoita ärsyttämästä ja koittamasta onneaan liikaa, ärsyttämättä normaalioloissa minua ei saa suuttumaan millään.
Ehkä se sitten on joku yhteinen piirre asseille.
mäkin ihmettelen.
Saatan kyllä suuttua tai loukkaantua, mutta hiljaisesti, siis en ala riehumaan. Jos menetän malttini, siihen tarvitaan paljon.
Pojallani (on as-epäily ja on tutkimusjaksilla nyt)agressiivistä käytöstä on ilmennyt koulussa silloin kun ollaan otettu kiinni olkapäästä tai ranteesta. Myös lomaltapaluu tilanteissa perhekodille kun ovat ottaneet kiinni ranteesta. (lisäksi tämä "mattoterapia" mitä sosiaali ja perhekoti harrastaa)
Itse en näe poikaani agressiivisenä lapsena, hän on itse rauhallisuus.
Valitettavasti niin monet kohtelevat as-ihmisiä väärin ja mielestäni nämä tietämättömät saavat tämän agressiivisuuden/paniikin esiin omien virheitensä vuoksi.
"mattoterapiat" !!! Hermot menee kun kuulen edes koko sanan: se on järkyttävän brutaalia väkivaltaa joka saa taatusti ei asperger oireisenkin kajahtamaan totaalisesti, en voi tajuta miten sellaista kukaan enää edes voi harrastaa, mutta tässä kehitysmaassa kuulemma tapahtuu vieläkin ja se on järkyttävää.
Jokaisen sitä kannattavan sosiaalitädin voisi itse tunkea jonnekin maton sisälle ja jättää muutamaksi tunniksi miettimään syntyjä syviä.
Lasta on todella vaikea suututtaa. Mutta Aurorassa suututtavat tahallaan - on kuulema hoidon kannata toivottavaa saada lapsi reagoimaan. Kun sitten lapsi saadaan suuttumaan hoitona on läskiterapia, jossa kolme isoa tätiä makaa lapsen päällä
jalkapuuhun sellaiset läski-iitat, tekisi varmaan hyvää heille, toisi rekstioita pintaan!
Juuri tuollaisessa tilanteessa minä alkaisin suunnitella tappamista tai jotain todella kamalaa. Ja kuten tiedämme, me assit olemme hyvin pitkävihaisia. Ei todellakaan kannata suututtaa turhaan.
En usko, että on hyväksi tuoda raivoamme esille. Tärkeää olisi opettaa oikeita toimintatapoja - ei alentuvasti, vaan kuin 'vieraskieliselle' muukalaiselle, joka on kyllä älykäs.
Täälläkin on yksi painekattila, joka poksahtaa harvoin, muta sitten sen pahemmin. Yleensä pidän pahantuulen nahoissani. Siksi kai kehittelin syövänkin. Nyt kartan inhottavia ihmisiä niin paljon kuin voin. Onneksi en ole enää lapsi, enkä toisten armoilla.
ikinä uskonut minäkään, kun lapseni oli osastolla tutkimuksissa: siellä tuli kamala murhe ja hätä kun lapsi on aina niin iloinen, sopeutuva ja yhteistyöhaluinen, ts liian kiltti.
Sellainen se on perusluonteeltaan koitin selittää.
Mutta ehei, kyllä lapsen TÄYTYY nyt jotenkin olla myös hankala, me koitetaan nyt tämmöistä ja tämmöistä keinoa saada se reagoimaan ( sanoivat siis minulle suoraan ja minä tyhmä suostuin, luulinhan kyseessä olevan "ammattilaisia") eli tahallista ärsyttämistä, turhia sääntöjä, epäreiluja rangaistuksia, eristämistä, ulkoilukieltoja...Ihan mitä tahansa, että muka se "todellinen" luonne sieltä paljastuisi. ( kyseessä siis as-lapsi myös).
Tuloksena oli se, että lapsella meni lopulta muutaman viikon simputuksesta pinna ja meni nappasi kourallisen huonetoverinsa lääkkeitä --> ensiapuun.
Ja sen jälken potkaistiin ulos koko hoidosta, syy: lapsi on lääkkeiden väärinkäyttäjä ja ei me täällä mitään narkomaaneja hoideta.
( oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun lapsi yleensä teki mitään sellaista).
Nyt sitten paikkaillaan nuorisopsykiatrisen aiheuttamia traumoja aikuispuolella ja yksityisellä, ties kuinka kauan.
Mistä lie aku ankan kirjekursseilta valmistunut koko jengi olikaan, mutta joka tapauksessa lapsi palasi sieltä kotiin tuhat kertaa huonommassa kunnossa kuin sinne mennessä.
Ikäviä asioita saa jatkuvasti kuulla tahoilta, joissa pitäisi olla asiantuntemusta niin autismin kirjon oireiluista kuin siitä miten kohdata ja kohdella.
Välillä tulee ihan sellaisia ajatuksia että yritetään ihan tahallaan vammauttaa.
Pelkääkö "auttava" taho että lopuu maksavat asiakkaat, vai mitä merkillistä tuollainen touhu on.
Jotenkin sitä itse älykkäänä ja joskus jopa viisaana on aivan ymmällään kun kuulee autisminkirjoisten kertovan miten on ylilääkitty, väärin lääkitty, kun on sidottu kiinni sänkyyn jossakin kalsassa laitoshuoneessa ja jätetty sinne tuijottamaan losteputkia kykenemättä edes liikkumaan.
Tuollaisessa ei ole .. tuota, onko siinä järkeä.. jos niin miten lie funtsittu. Empatiaa eikä myönteistä inhimillisyyttä ei rahtuuakaan.
Jotkut käyttää omaa asemaansa totaalisen väärin.
Jotkut ei ehkä suostu muuttamaan omia subjektiivisia mieltymyksiään rääkätä puolustuskyvyttömä.
Sadistista toimintaa tuollainen!
Harmillista ettei sadismi näy ihmisitä päällepäin jossakin opiskelussa, työpaikkahaastattelussa ja sitten sadisteja ei voidakkaan irtisanoa toimeistaan kun ovat vakituiset vakanssinsa saaneet.
Ja sitten jossakin ruikutetaan hoitopuolen resurssipulaa.. miten lyhytnäköistä kun toisaalla aiheutetaan pitkävaikutteisia traumoja ihmisille joiden perusoireistona autisminkirjoisuus ei ole mikään ongelma sinällään.
Tottakai se hoito muuttuu hankalaksi kun ensin syötetään lääkkeitä joiden sivuvaikutukset on ties miten fekmatisoivia tai agressiivisuutta, jopa hallusinaatioita, epilepsiaa, yms. aiheuttavia ja tuollatavoin lisätään hoidettavan kärsimyksiä.
Ikiajat on ollut niin että mielenterveyspuolle päätyy töihin niitäkin joilla itsellään on alasta kiinnostus joidenkin omakohtaisten ongelmointiensa kanssa ja tuollaista siitä sitten seuraa, tai sitten kyse on siitä että jotkut kuvittelevat että on muka olemassa jotakin perusnormaalia käytännössä ja kaikkien pitää sopia samaan muottiin. Olletikaan eivät itsekkään sellaiseen sovi kun normit ovat ihmisten keskinäisen säädön varassa ja vapaa-ajallaan jotkut hoitopuolen ammattilaiset sitten revittelevät itse alkoholin ja muun avulla puhuen että raskas työ vaatii raskaat huvit. Huh!
Just eilen törmäsin netissä yhteisöön joka tuollaisia puhuu.
Kyse on pelkästään siitä että joillakuilla on syystä tai toisesta tarve korottaa itsensä johonkin parempien ihmisten kastiin ja sehän ei onnistu mikäli ei ole olemassa sitä huonompien kastia. Olen itse ollut työssä mielisairaalassa ja saanut kuullakseni silloin tällöin erittäin ikäviä juttuja ja ikävää asennoitumista hoidettavia kohtaan..
Argh!
Näitä on niin rankkaa lukea.. mutta en anna moisen lamaannuttaa itseäni. Niin kauan kun en ole itse tuollaisten sadistien "lähikasvatettavana" niin koitan tehdä voitavani asianmukaisen tiedonlevityksen puolesta. Sellaisen kuin esim. täällä:
http://www.saunalahti.fi/kup/syndroma/asperger.htm
Ihan oikeata asiantuntemusta on ja sitä nuo vääriä menetelmiä käyttävät eivät voi kiistää.
Aurorassa menetelmät on aivan samoja. Lasta ärsytetään asioilla, joista hän ei pidä. Jos lapsi ei pidä tomaateista, hänelle syötetään niitä väkisin. Jos lapsi ei pidä satukirjoista, niitä luetaan hänelle väkisin, jos lapsi ei pidä saunasta, häntä sanotetaan väkisin. Jos lapsi ei pidä makeista, niitä syötetään hänelle väkisin. Jos lapsi haluaa olla yksin, hänet pakotetaan seuraan. Jos lapsi ei pidä musiikista, sitä soitetaan hänelle väkisin. Näin saadaan lapsi suuttumaan ja kiinnipitoon. Tämä on "käypää" hoitoa!
Lastenlinnassa kiistivät aspergerin - se on Matti Brummerin mukaan kiistanalainen syndrooma - Hän totesi, "miehet luulevat, että lapsen ongelma on koneistossa, kun se on mielessä".
Tutustuin kasikytluvulla perheeseen jossa oli kaksi lasta. Isä oli ihan ok. sävyisä ja mukava ihminen. Mukavahko oli toki äitikin, mutta tuo kookas, roreva ja hyvin äkkipikainen naisihminen oli käynyt jonkun lähihoitaja koulutuksen. Tarkemmin en tiedä miten pitkään se mahtoi kestää ja mitä kaikkea siellä oli opeteetu mutta eräs sattumus on jäänyt elävänä mieleeni:
Olin siis kylässä heillä. Istuimme kahvittelemaan. Lapset olivat tehneet itse mehujäitä ja ne olivatkin juuttuneet kiinni muotteihin niin ettei niitä saanut helposti ulos. Minä olin jo ehdottamassa että lämmintä vettä ja sillä selvä.. mutta en ehtinyt suutani avata kun tuo "lähihoitaja" tempaisi mehujäämuotin pöydän reunaan niin että siinä lähellä ollut veitsi kimmahti ohimoni vierestä ja taismme yksi jos toinenkin säikähtää pahan päiväisesti.
Ehkä tuosta syystä se kahvitteluhetki on jäänyt erityisesti mieleeni, kuin myös siinä käyty jutustelu, jossa tuo samainen nainen kertoi juurikin tuosta menetelmästä, jossa hoidettava kaapataan kiinni ja hänen päälleen mennään vaikka istumaan jos muuten ei saada pysymään aloillaan.
Olin ihan kauhuissani kun kuvittelin itseäni huomattavasti kookkaamman ja noin äkkipikaisesti reagoivan ihmisen käyvän kiinni ja litistävän itseni valtavan ruhonsa alle. Olen itse alle 160cm ja painoakin on siinä 60kg:n huitteilla. Iiks. Olen assina sitä kipuherkkää ja muutenkin sellaista sorttia etten siedä mitään äkkinäistä ja kovakouraista kiinnikäymistä.
Toki sitä ennenmuinoin lapsia piestiin ja pahoinpideltiin selkäsaunoilla ja ties miten. Niin minuakin. Asioita koitettiin saattaa ymmärrykseen karjumalla vaikka kuuloini on ihan hyvä kuin on myös ymmärrykseni silloin kun oma vastaanottokykyni on otollinen.
Tuohon kyseiseen lähihoitajaan vielä palatakseni. Hänellä oli siis kaksi lasta ja heidän kanssaan oli paljon ongelmia. Molemmat kärsivät psyykkisesti. Toinen oli hyvin sulkeutunut ja toinen erittäin levoton.
Yks tapaus taas sarjassa "suutarin lapset paljain jaloin".. vaikkin.. taisi olla "itse suutarikin".. oikea "varsinainen suutari", kasvattajana "susi jo syntyessään".
Itse tuskin jos kukaan muukaan mitenkään tietoisen tahallaan levitti noita harhaoppeja. Se oli kasikytluvulla aika yleinenkin trendi ja näköjään on jäänyt sitten elämään omaa typerää elämäänsä.
Olen itse yhden, nyt aikuisen lapsen äiti ja olen aina pyrkinyt käyttämään terveen järjen mukaista kohtuullisuutta lapsen ohjaamisessa. Eihän lapsia kuulu vahingoittaa.
Joillekin lapsille ehkä sopii "holding", se että riehuva muksu otetaan tukevaan syliotteeseen mutta ei se ole ainoa tapa saada lasta rauhoittumaan eikä päde kaikkiin.
Erityisesti tuossa lukemassani herätti kauhistusta että lasta ensin tahallaan härnätään ja ärsytetään. Hirveetä!
Autistisuuteenhan kuuluu oleellisesti joidenkin kohdalla se ettei ole sitä nonverbaalista viestintää, eleet ja ilmeet voi puuttua mutta ei se sitä tarkoita etteikö kuulo toimi ja ajatus juokse. Autistinen voi olla hyvinkin vankasti läsnä vaikka ei kykene viestimään sitä ulospäin.
Olis jo korkein aika hoitotaholla tuollainenkin tietää ja tajuta. Ihan tavallinen puhe kyllä riittää.. se onkin jo sit toinen juttu mitä puhutaan.
Ärsyttäminen ei takuulla ole mitään fiksua käytöstä ketään kohtaan.
Onkos tuo Brummeri joku kristillisesti orientoituva? Etteikö mieli olekkaan psyykkeenä osa psykofyysistä kehoa?
Tämähän menee mielenkiintoiseksi.
Alkaa hipoa jo sitä rajaa että asiasta on kohta aineksia vaikka EU tuomioistuimeen.
Tuollaista ei mikään länsimaisen oikeuskäytännön mukainen oikeuta.
Noihin on puututtava. Hirveetähän tuo on.
Oikeusasiamiehet ja pelkästään jo kuntien etuusvalvojat voivat puuttua epäasialliseen käyttäytymiseen. Olen itse kerran saanut sosiaalihuollon virkailijalta epäasiallista kohtelua. Hoksasin ottaa välittömästi yhteyttä kunnan sosiaaliasiamieheen. Soitin ja hän pyyi kirjallista lausuntoa. Kirjoitin ja postitin.
Sosiaaliasiamies lähti ajamaan asiaa.
Virkailija sai ylemmältä instanssilta ensin nuhteet. Sosiaaliasiamies soitti minulle ja kysyi haluanko viedä asian oikeuskäsittelyyn. Sanoin että kyllä.
Itselleni olisi toki riittänyt pelkästään tuo sillä senjälkeen kohtelu muuttuikin ylitsepursuavan ystävääliseksi ja kävi jopa niin että kyseinen virkailija vaihtuikin toiseen kohdallani.
Ajattelin kuitenkin että näistä on saatava ennakkopäätöksiä. Nämä pitää saattaa korkeimpien oikeusinstanssien kautta julkiseen tietoon. Muuten ne ei lopu ikinä.
Siitä vaan ottamaan yhteyttä viranomaisiin joita kyllä on.
Kas tässä:
http://www.stm.fi/Resource.phx/vastt/sospa/shasm/index.htx
Tuo koskee sosaalitoimen asiakkaita mutta onhan niitä potilasasiamiehiäkin. Tässä lakia potilaan oikeuksista:
http://www.stm.fi/Resource.phx/vastt/tervh/thpot/index.htx
Tässä tietoa potilasasiamehistä HUS:sta:
http://www.hus.fi/default.asp?path=1;32;660;546;570;4384;5406
Täällä osoitteita joihin voi lähettää postia:
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,31,35,7273
Googlettamalla löytää kukin itse lisätietoa..
.. oli ehdottanut opettaja assipojalle.
Siis kuvitelkaa. Tuon kertoivat pojan vanhemmat pari vuotta sitten eräässä TSAU!n jäsenillassa. Tapahtunut siis 2006 Pohjois-Hämeessä.
Kaikkea sitä kuulee kun vahaksi elää.
Ja me elämme muka tietoyhteiskunnassa.. nooh, me kaiketi elämmekin mutta kaikki muut eivät sitä elä.
Ei tee mikään ammatti kenestäkään "fiksua" eikä estä sekoilemasta, se on nähty.
Samoin minun poikani lääkäri ei usko assiin. Hänen mielestään aina vika on kotona. Vaikka poika on ollut jo vuoden sijoitettuna (lääkäri suositteli) ei mikään ole muuttunut parempaan, ehkä mielestäni huonompaan. Minä kun en kiedo poikaani mattoon, kuten perhekodilla...
Löysin sinänsä mielenkiintoisen lehtijutun lääkäristämme. Se kannattaa lukea huolella.
http://www.ess.fi/?article=24814
ESS-Resurssipulan vuoksi lastenpsykiatriassa joudutaan kuitenkin tekemään jatkuvasti priorisointia ja miettimään ketä hoidetaan.
"poissa silmistä, poissa mielestä..."
ESS- Tällä hetkellä keskeisiä kehittämiskohteita on muun muassa lasten neuropsykiatria. Siinä hoidetaan lapsia, joilla neurologisten ongelmien lisäksi on usein myös psyykkistä ongelmia.
Tulee tunne että pelkkiä neurologisia ongelmia ei ole olemassakaan... ja jälleen vikaa etsitään kotioloista...
Sitten tärkeä kysymys!!!
Onko kukaan tehnyt muistutusta lääkäristään ja osaston toiminnasta???
Miten se on vaikuttanut lapsen tutkimuksiin???
Poika on tällä hetkellä tutkimusjaksolla ja jouduimme tekemään muistutuksen, mm. last.neurologin lähetteen huomioimatta jättämisestä, hoitotakuusta ja meitä vanhempia ei noteerata/kuulla tutkimusjakson aikana, vaikka pojan "elämänkaari kartoitetaan". Se tehdään papereiden perusteella, lääkärin määräys...
Kiitos etukäteen
T: pojan äippä/toniak
Toniak..
Itku tuli.. :´(
Nykyään on otettu käyttöön sana priorisointi kun tarkoitetaan samaa vanhaa syrjäyttämistä kuin on ollut ennenkin.
Kaikki tahot eivät sitä puolla. Vain ne jotka huutaa tehotalouden perään.
Täällä Tampereellakin on alettu mennä takapakkia autismiasioissa. On alettu laittaa epämääräislle kehitysvamma mandaateille lapsia jotka ei puhu tai on muuten hitaasti kehittyviä, jotka tarvitsis enemmän apua ja aikaa. Ovat kuitenkin ihan välkkyjä lapsia.. siis lapsia..
Niin usein näkee vähemmän hoksaavia säheltämässä.. Ei kukaan voi ennustaa pikkulapsesta oikeastaan mitään mutta nuo nor... grrr.. maalit..
Ja sitten jos täältä suunnalta kuuluu hiukankin soraääniä niin jopas päästään sanomaan että "hullujahan" Ne on.
Mustavalkoista maailmankuvaa tuollainen edustaa.
Mutta..
Saimpahan taas puhtia jaksaa aktivistina vaikka omatkin välillä haukkuu suut silmät täyteen.. ihmisiähän me kaikki.
Lasten puolesta kyllä jaksaa.
Ne on niin ihania! :)
Mä ymmärrän tietenkin parhaisten autisminkirjoisia lapsia, olkoot vaan hankalampia ;)
Lääkäri ei suostunut viemään asperger-konsultaation tuloksia lapsen papereihin. Sen sijaan hän kirjoitti, että vanhemmat ovat psykiatrisen kontaktin tarpeessa. Vanhemmat leimattiin hulluiksi, kun neurologian konsultoinnin tuloksena lapsella todettiin asperger. Vasta lääkärin vaihtuminen toi muutoksen asiaan ja lapsen asperger tunnustettin...
kun itse olet assi niin hälytyskellot soinu? Mutta toisaalta assihan on helppo johdatella. Toihan on ihan järjenvastaista, että lasta ärsytetään tahallaan (tai aikuistakin). Mitä ne oikein sillä yrittää todistaa? Väittääkö ne, että ne niinku "uudelleenkouluttaa" sen lapsen kun se on kuten uhmaikäinen ja riehuu tai lähtee juoksemaan pakoon.
Jos aspergerin kanssa tekemisissä oleva henkilö on esim. luonnevikainen, niin tämä pyrkii tarkoituksella stressaamaan assia, mistä seuraa ahdistusreaktiona aggressiivisuutta. Tämä sitten selitetään assin hankaluudella ja luonnottomalla aggressiivisuudella, koska luonnevikainen ei pysty ottamaan vastuuta teoistaan.
Koulussa psykologian tunnilla opettaja kuvaili aspergeria "aggressiohäiriöksi" ja sanoi, että voi tulistua ilman syytä ja olla erittäin väkivaltainen... ym. scheissee.
nt:n mielestä assi tulistuu ilman syytä. Sitten ne järkyttyy kovasti.
Itselleni kävi näin tuttuni kanssa. Hän oli ärsyttänyt minua aika kauan ja kohdellut yliolkaisesti ja lopulta se meni minunkin päähäni, että hän ei kovinkaan paljon arvosta meikäläistä. Sitten vastasin samalla mitalla, samaan tyyliin kuin mitä hän harrasit, mutta sanoin suorat sanat kun hän taas toimi selän takana. Siitä hän järkyttyi ja valitti, että: kädet ihan vapisee sun sävysi takia. Hän ei siis omasta mielestään ollut tehnyt mistään vaan minä ärsyynnyin turhasta.
Omalta kohdaltani olin jo ennen ärsyyntymistä katkaissut välini tähän ihmiseen, siis mielessäni. Eli mikään mitä hän sitten sanoi, ei enää liikuta, vaan tunnen tosiaan lievää tyytyväisyyttä siitä, että hän järkyttyi järkytettyään ensin minua tosi pitkään ilman että uskalsin reagoida siihen tai tunnustaa edes koko asiaa.
Missä muualla voisi lukea noista assimaisuuksista (paitsi minun päiväkirjastani tietysti)? Olen ihan samanlainen. Typerän tökerö sisko lopulta ylitti sietokykyni rajan. Haukuin hänet niin pystyyn, että itseänikin kauhistutti, mutten osannut lopettaa. Mieheni oli aivan järkyttynyt, polo, vaikkei edes ymmärtänyt suomea. Nyt en ole missään tekemisissä sen tökerön tyhmyrin kanssa. Olkoon omissa oloissaan.
Asseja ei todellakaan kannata suututtaa. Olemme kilttejä ja sävyisiä ja yleensä otamme syyt niskoillemme, ja meitä voi manipuloida. Mutta kun se tietty raja ylitetään, menetämme itsehillintämme. Ainakin verbaalisesti osaame todella loukata, paremmin kuin monet nentit - meillä on yleensä sana hallussamme, kun oikein tunteella sanoa haluamme.
Kuvasit hyvin assin kommunikaatiota - tässä piilee vaikeuksien ydin. Tunteiden tulkinta on liian karkeaa ja hienovaraisuus puttuu - väärinkäsitykset ovat yleisiä. Miksi katkaista välit siskoon? Miksi suuttua niin perusteellisesti? Nt- olisi asian hoitanut hienovaraisemmin katkaisematta välejään.
Sinulla on ulkomaalainen partneri. Mksiköhän? Ulkomalainen antaa sinule anteeksi kömpelön viestintäsi, sillä hän luulee sen johtuvan erilaisesta kulttuuritaustastasi.---
Juuri siksi muutin ulkomaille - arvelin, että kömpelyyteni (jota en silloin vielä assiudeksi tiennyt) pantaisiin ulkomaalaisuuteni piikkiin. Niin on usein käynytkin. Jostain syystä en koskaan ole pitänyt suomalaisista miehistä. He ovat sellaisia lampaita. Asseja meistä suomalaisista taitaa olla aika suuri osa, myöntävät tai ei.
Katkaisin välit, koska yhteydenpito tuntui tuottavan minulle mielipahaa.
"Tunteiden tulkinta on liian karkeaa ja hienovaraisuus puttuu - väärinkäsitykset ovat yleisiä."
Etenkin, jos puhuu narsistin kanssa, joka vittuilee ensin pari vuotta ja kun asiasta hänelle huomauttaa, niin toteaa vain, että: "et ymmärrä minua!", tai jos tietää assiudesta: "et ymmärrä sosiaalisia sääntöjä!".
Siinä vaiheessa on täysin sosiaalisesti sopivaa viestintää hakea kirves vajasta.
Mielestäni väkivalta ei ole koskaan ratkaisu ongelmaan! Väkivalta lisää väkivaltaa, ja väkivallan käyttäminen ei voi poistaa ongelmaa. Eri asia on, jos sitä käyttää itsepuolustuksena. Väkivalta ei ole koskaan sosiaalisesti sopivaa tai suotavaa. Ymmärrän kyllä, jos sellaiselta tuntuu vaikkapa kiusauksen yhteydessä, että haluaa hakea kirveen vajasta. Mutta onko se viisasta? Se on eri asia.
Ja sehän on tosiasia, että yksi piirre assiudessa on väärinymmärrys, mikä aiheuttaa turhia ristiriitoja. En usko, että assi haluaa tahalleen ymmärtää väärin muita, tai muut tietoisesti assia. Kommunikointi vain tapahtuu erilaisilla säännöillä ja ehdoilla. Joskus kannattaisi miettiä, miten sitä voisi toimia itse toisella tavalla ihan vain helpottaakseen elämäänsä.
Hei!
Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, minkälaiset asiat ovat niitä, jotka saavat assin mielenrauhan järkkymään? Minusta on hienoa, että rehellisesti tunnistat piirteesi.
Minussa on joitain assimaisia piirteitä, vaikken taida assi sinänsä olla. Tuo suuttuminen kolahti. Suurimman osan kanssa ihmisistä olen sävyisä ja lempeä. En menetä hermojani millään. Mutta kun jollain asialla tarpeeksi ärsytetään, niin lopulta han se pinna kiristyy. Nimenomaan tahallinen ärsyttäminen on se, mikä vie hermojani. Sellainen, että olen todella antanut ymmärtää, miten vaikka puhuminen jstn asiasta ärsyttää, ja silti se otetaan tahallisesti esille joka kerta. Sen sijaan sellaiset tahattomat kommentit eivät saa minua loukkaantumaan.
Pitkä tahallinen ärsytys todella saa minutkin suuttumaan ja ylilyöntejä tulee. Silti noita ylilyöntejä pitäisi pyrkiä välttämään, eikä olisi oikeutta sanoa liian pahasti edes ärsyyntyessään.
"Mielestäni väkivalta ei ole koskaan ratkaisu ongelmaan!"
En kyllä nyt ollenkaan viitannut väkivallan käyttöön, enkä etenkään normaalissa kanssakäymisessä. Lähinnä pyrin vain painottamaan sitä, että syytä takaisin antamiselle kyllä on ihan oikeasti, että on turha valittaa, että joku assi alkaisi ihan kiusallaan toisille suuttumaan. Jos joku luulee, että hänelle suututaan ihan kiusallaan, niin vikaa pitää etsiä myös suuttumuksen kohteesta.
suututtaa minua. Kieritän heti sivua alas, mutten ole tarpeeksi nopea. Miksi, miksi sen pitää olla siinä? Mainokset olen saanut käännettyä pois päältä, mutta tuo naikkonen vain toljottaa. Tämä on kotirauhani häirintää.
Suutun, kun asiakkaat soittavat jatkuvasti, vaikka verkkosivullani selvästi sanotaan, että tiedustelut sähköpostitse. Lön sitten luurin korvaan. Maine varmaan kasvaa. Yleensä en vastaa puhelimeen ollenkaan, ennekuin kuulen, kuka soittaa, mutta joskus jään kiinni, kun olen rohkealla tuulella ja vastaan kylmiltään.
Kauppojen musakki inhottaa. Lakkasin menemästä kauppaan, jossa olin käynyt vuosikaudet ja ostanut paljon tavaraa. Nyt käännyn pois ovelta, kun nuorten musiikki vaan soi. Asiakaskunta on meitä keski-ikäisiä naisia! Kuka valitsee tuon musiikin??
Raivostun, kun viaton ehdotukseni tulkitaan joksikin kieroksi venkuiluksi. Raivostun, jos olen luottanut johonkuhun (vaikkapa omaan sisareen) ja saan palkaksi epäluottamusta.
Raivostun, kun hyväntahdon eleeni, lahjani tai auttamiseni pilataan ja muutetaan joksikin muuksi.
Takanapäin puhujat laittaisin riviin ja ampuisin. Vaikka puhun itsekin takana ja edessä.
Alentuva suhtautuminen saa minut näkemään punaista. Olin laittamassa rahaa määräaikaistilille - se oli juuri siirretty pankkitilleni edelliseltä määräajalta. Pankkityttö kysyi, mistä olen saanut tuon rahan, noin tuolleen, tökerösti. Peruutin talletukseni, ja siirryin toiseen pankkiin.
Naapurien äänekäs televisio tai räksyttävä koira saavat raivoihini.
Yllätysvieraista en tykkää. Vieraita inhoan, jotka tulevat luokseni eivätkä sitten elä minun säännöilläni.
Vanhetessani olen kuitenkin pehmentynyt kovasti. Suutun harvemmin ja tehokkaammin - saa parenpia tuloksia hallitulla käyttäytymisellä kuin raivareilla, olen lopulta alkanut huomata.
Siinäpä riitti asioita! Minä taas en voi sietää sitä, jos joku puhuu samaan aikaan, kun yritän katsoa jotain sarjaa jota seuraan. Hyssyttelen silloin läheisiäni olemaan hiljaa. Vastaukseksi saan, että saavathan he kodissaan puhua.
Samoin ärsyttää esim. sellaiset oppikirjat, joissa asiat selitetään monimutkaisesti. Tyyliin että sivu on ängetty täyteen jotain täyteasiaa, ja todellista asiaa on vain parin lauseen verran. Samaa asiaa toistetaan hiukan eri termeillä, lisäten aina jotain vähän uutta väliin. Miksei voi puhua asiaa, ja kirjoittaa se selkeästi?
Lehdissä ynnä muissa on paljon kirjoitusvirheitä, murr : /
Myös toimimaton tekniikka raivostuttaa. Se jos netti ei pelaa, digiboksi sekoaa tms.
Mutta noi on tommosia pieniä juttuja, en mä niistä raivaria saa.
Mekkalaa nostan lähinnä silloin, jos kuulen ihmisten arvostelevan muita kovaan ääneen. En voi sietää semmoista, että toisten henk.koht. asioita arvostellaan ja niihin puututaan selän takana. Ja jos mulle on valehdeltu, tai petetään lupauksia kerta toisensa jälkeen, niin suutun kyllä siitä. Epäoikeudenmukainen kohtelu on myös se, mikä saa näkemään todella punaista.
Ehkäpä AS rinnastetaan aggressiivisuuteen, koska AS -henkilöt näyttävät nt:n silmin aggressiivisilta?
Ei tarvitse, kun lukea tämänkin ketjun viestejä, niin jo käy selväksi, miksi näin on!
"Minä olen itse rauhallisuuden perikuva, mutta jos minua ärsytetään ihan tahallaan, eikä minun erityispiirteitäni ymmärretä, niin sitten kyllä lätty lätisee!"
Mitä muuta tuo on, kuin aggressiivisuutta?
Kun ollaan, niinkuin minä haluan, ollaan nätisti. Vaan jos ei kaikki miellytä, minä käyn kimppuun!
Isälläni oli AS ja häntä sai pelätä, ihan tosissaan. Hänen omasta mielestään hänen käsittämättömät, hallitsemattomat raivokohtauksensa olivat aina oikeutettuja, häntä oli ärsytetty tai maailma ei muuten vaan maannut juuri niinkuin hänelle sopi. Loput perheestä sai hipsiä varpaisillaan kaikki päivät, ettei vaan tulisi "ärsytettyä" isukkia. Ikinä ei tiedetty, mikä se on se juttu, kun saa toisen kilahtamaan. Se oli milloin mitäkin. Ihan mitä tahansa.
Ja siinäkö olisi pienen lapsen sitten pitänyt ymmärtää iskän neurologista erityislaatua? Milläs tapaa omien lasten pelottelu olisi ollut kenenkään muun, kun sen pelottelijan syytä? Milläs tapaa pieni lapsi provosoi toista, eikä nt:nä ymmärtänyt asperger -elämän hienouksia?
Eivät toiset ihmiset ole sitä varten, että tasoittavat tietä edellänne ja pehmustavat kaikki mahdolliset kulmat, sen pelossa, että teiltä kärähtää käämit. Eihän sitä uskaltanut hengittääkään, sitäkin mietti, että milloin uskaltaa lähteä omasta huoneestaan olohuoneeseen tai keittiöön, että olisi mahdollisimman "ärsyttämätön". Usein siellä huoneessaan sitten kykki koko illan ja odotti, että koska se räyskijäpaiskijaraivoaja lähtee töihin. Sitten hengähdettiin helpotuksesta ja tultiin kaikki muut esille nurkistamme. Ja meillä muilla perheenjäsenillä oli keskenämme ihan mukavaa!
Kyllä se kieltämättä näyttää aika aggressiiviselta, että ensin möllötetään naama ilmeettömänä, eikä sanota mitään - sitten ihan yhtäkkiä, ilman mitään ennakkovaroitusta, ruvetaan riehumaan, kuin raivot eläimet! Mitä muuta se on, kuin aggressiivisuutta?
Minä en ole enää olemassa kenenkään mielenrauhan tähden. Minua ei enää terrorisoida raivokohtauksilla. Minä en punnitse enää jokaista sanaani ja jokaista askelettani jonkun sellaisen ihmisen tähden, joka taas vuorollaan ei muuta tee, kuin loukkaa ja raivoa!
Kehukaa te toinen toisianne ja taputelkaa toisianne selkään. Että ollaan joo seesteisiä, rauhallisia ja ikiystävällisiä - kunhan kaikki muut toimii just niinkuin meille sopii.
Ja herneen saa vetään nenuun ihan vapaasti. Minä en vastaa.
Koska minun ei tarvitse!
Te ette pääse enää minun kotiini raivoamaan! Raivotkaa tässä, sielunne kyllyydestä - vaan minun ei tarvitse enää teitä pelätä, eikä varoa.
...tähän:
" Isälläni oli AS ja häntä sai pelätä, ihan tosissaan. Hänen omasta mielestään hänen käsittämättömät, hallitsemattomat raivokohtauksensa olivat aina oikeutettuja, häntä oli ärsytetty tai maailma ei muuten vaan maannut juuri niinkuin hänelle sopi. Loput perheestä sai hipsiä varpaisillaan kaikki päivät, ettei vaan tulisi "ärsytettyä" isukkia. Ikinä ei tiedetty, mikä se on se juttu, kun saa toisen kilahtamaan. Se oli milloin mitäkin. Ihan mitä tahansa.
Ja siinäkö olisi pienen lapsen sitten pitänyt ymmärtää iskän neurologista erityislaatua? Milläs tapaa omien lasten pelottelu olisi ollut kenenkään muun, kun sen pelottelijan syytä? Milläs tapaa pieni lapsi provosoi toista, eikä nt:nä ymmärtänyt asperger -elämän hienouksia? "
Minä olen tuo assi- pahis tässä perheessä, ja minulla on assi-lapsi joka on tuo kärsijä.
Kun kumpikaan ei ymmärrä toista alkuunkaan, tilannetta voisi kuvailla lähillä "asperger helvetti"
että isäsi oli tuollainen. Oliko hän varmasti assi? Kertomasi käyttäytyminen on aika tyypillistä persoonallisuushäiriöiselle, ei assille. Exäni, rajatilapersonallisuushäiriöinen, käyttäytyy usein kertomallasi tavalla.
Itse en saa raivokohtausia. Toki välillä ärsyttää, mutta riehumaan en ala. En myöskään loukkaa ja solvaa muita. Exni kyllä tekee tuota.
Tiedän kyllä itse miltä tuntuu varoa jokaista askelta, liikettä, sanomaansa tai sanomatta jättämistä ettei toinen saa raivokohtausta. Erona vain se, että se toinen ei ole assi vaan persoonallisuushäiriöinen.
assi on todella oikeasti pelottava kun suuttuu. Häikäilemätön.
ihan varmasti assi on pelottava, jos oikeasti suuttuu. Assit vaan ei riehu jatkuvasti. Häikkäilemätön assie ei ole.
Sinulla on monia hyviä pointteja kirjoituksessasi!
Olen samaa mieltä, että assilla ei ole erilaisuutensa takia mitään erityisoikeuksia aggressiivisuuteen. Kuten jo yllä kirjoitin, niin väkivalta ei voi olla koskaan sosiaalisesti suotavaa. Korkeintaan ehkä itsepuolustuksena, mutta ei muuten. Tässäkin ketjussa muutamat ovat avoimesti antaneet ymmärtää, että aggressiivisuus olisi sosiaalisesti täysin suotavaa. Ainakin nimimerkki Ritalin. Sitten itketään täällä, miksi asseja pidetään aggressiivisena.
Itsellenikin tuli mieleen, onkohan isäsi kuitenkaan ollut "vain" asperger? Joidenkin täällä olevien kirjoitusten perusteella tuntuu, miten asseilla olisi oikeus milloin mihinkin ajattelematta asioita muiden kannalta. Itsekin tiedän joitain autisteja, joista vain harva sai pahoja raivokohtauksia. Yksi assi taas ihan tahalleen sanoi ala-tyylisia kommentteja ja ehdotteluja, vaikka hyvin tiesi etten voi sietää sellaista. Minussa oli kuulemma vikaa, kun en sellaista voinut sietää. Hänen toimintansa oli aina normaalia ja puolusteltavissa olevaa.
Joko isälläsi oli joitain todella pahoja aistihäiriöitä, minkä kanssa ei pärjännyt, tai sitten hän oli myös luonnehäiriöinen. En oikein jaksa uskoa, että aspergeriin kuuluisi jatkuva aggressiivisuus ja tuollainen muiden ihmisten asettaminen omaan tahtoonsa.
Myönnän, että minulla on jossain määrin aggressiivisuutta. Se myös kuuluu aspergeriin jossain määrin.
Täytyy vain tietää, missä yhteydessä. Aspergerin aggressiivisuus ei ole häijyilyä, eikä kieroilua, vaan se on puhdasta hermostumista, tai suuttumusta. Assi ei hae kiukutteluun syytä toisesta, kuten luonnevikainen, eikä suutu tekaistuista syistä, vaan hermostuu, jos joutuu liian stressaavaan tilanteeseen.
Hieman kyllä ihmettelen sitä, kun sanot, että assi-isä on huutanut ja raivonnut lapsilleen... Itse en ala koskaan varsinaisesti raivoamaan. Suutun hyvin harvoin ja silloin aina aihetta. Saatan menettää hermot vaikkapa jollekin koneelle, mutta en esim. lapsille ole huutanut ikinä.
Luulen, että aggressiivisuus liittyy myös paremminkin lapsuuteen ja etenkin murrosikään, sillä 19v ja myöhemmin en ole kovin helposti tulistunut. Teininä meni hermo suht herkästi, jos väsytti ja oli muuten stressaavaa.
Myönnän, että minulla on temperamenttia, mutta en ole ilkeä, enkä häijy, enkä tahdo toisille pahaa.
Erikoiselta vaikuttaa tämä, että isäsi siis vaati erityisoikeuksia?
Joko hän oli todella surkealla tasolla ja tyyliin kastike ei saanut koskettaa, kuin joko toista lihapullaa tai muuten raivari, tai sitten hän oli erittäin pahasti pakko-oireinen toimissaan.
"Tässäkin ketjussa muutamat ovat avoimesti antaneet ymmärtää, että aggressiivisuus olisi sosiaalisesti täysin suotavaa. Ainakin nimimerkki Ritalin."
Puhuin siitä, että assi, jos tulistuu herkästi muille ihmisille, niin tämä tulituksen kohde voi miettiä itsekin omia toimiaan. Eli jos hän narsistisilla toimillaan tahallaan hiillostaa assia, niin on assille täysin oikeutettua vähän tulistuakin, sillä ei tämä mielipuoli muuten tajua, että mitään on vialla.
Kuten täällä olevista kommenteista huomaa, niin mielipuoli ei tajua missään olosuhteissa itsessään vikaa, vaan syyttää assia selittämättömästä raivoamisesta.
Terve ihminen etsii vikaa itsestään ensin.
kuten Kettuskan isälle. Omalla isällänikin oli vastaava luonnehäiriö, joka kehittyi vastoinkäymisten seurauksena - tavallaan vääristynyt tapa selvitä ongelmista...
Muuten isä oli hyvä ja oikeudenmukainen ihminen - sisimmältään aito assi
väärä kommentti? Siis kyse ei ole nimimerkki kettuskan isästä,kettuska vain kommentoi siihen alkperäiseen viestiin kuten sinäkin.
Kun kirjoitin assin psyykkeestä, niin sanomani mitätöitiin, kuin väittäen, ettei assilla ole mitään psyykkistä.
Nyt kuitenkin sanotaan, että assille voi kehittyä luonnehäiriö.
Olen samaa mieltä siitä, että jokainen voi aivan itse miettiä omia toimiaan. Mitä on tullut sanottua, mitä tehtyä jne. Mutta enpä menisi sanomaan, että jokainen joka onnistuu ärsyttämään assin, on sen saanut aikaan ihan vain omaa narsistisuuttaan ja mielenvikaisuuttaan. Eiköhän usein ihmiset ärsytä ja ärsyynny ihan pienistäkin asioista, ilman että toinen siihen syytä tajuaa.
Ja terve ihminen on se, joka osaa realistisesti arvioida milloin on itse toiminut väärin ja milloin häntä on kohdeltu väärin. Joskus väärin toimijana voi olla nt ja joskus se voi olla assi.
Terve ihmienn osaa suhteuttaa, milloin häntä on syystä loukattu, ja milloin hän on loukannut muita. Eikä siihen ärsyttämiseen mitään luonnehäiriötä tarvita. Myös ihan normaalit ihmiset tekevät asioita mitkä ärsyttävät. Samoin assit onnistuvat toimimaan niin, että se voi ärsyttää muita.
ja leimaavat keskustelun ihan suotta. Parempi puhua asiaa ilman leimoja...
Huomasin viestissäsi todella epäilyttävän kohdan ja se sai minut mietteisiin.
"Yksi assi taas ihan tahalleen sanoi ala-tyylisia kommentteja ja ehdotteluja, vaikka hyvin tiesi etten voi sietää sellaista. Minussa oli kuulemma vikaa, kun en sellaista voinut sietää. Hänen toimintansa oli aina normaalia ja puolusteltavissa olevaa."
Toivottavasti tällä kuvauksella ei ole mitään tekemistä sellaisen jutun kanssa, kun eräs naishenkilö syyllisti minua seksin avulla. Koska muutenkin koin syyllisyyttä seksistä, niin tämä nainen sai minut tuntemaan, että olen tehnyt hänelle jotain todella pahaa. Koin, että olen jotenkin niin kelvoton olento, että ihan haluamattanikin aiheutan hänelle pahaa kärsimystä. Menin jutun takia jopa itsemurha-ajatuksiin.
Kuulostaisi vaan erittäin häiriintyneelle, jos joku tuossa kohtaa sanoisi, etten nähnyt toiminnassani mitään vikaa ja syyllistin asiasta toista osapuolta. Minusta se kuulostaisi lähinnä projektiiviselta identifikaatiolta, mutta olisi törkeydessään jo käsittämätön.
En tiedä onko. Jos tarkoitat minua, niin mielestäni tein selväksi etten voi sietää sen tapaista jutustelua. Joten en oikein ymmärrä, miksi sitten pitää tehdä niin, kun se häiritsee? Ja kyllä sinä usein löit jutun leikiksi sillä, että minun seksuaalisuuteni on vinoutunut, ja sinun kommettisi ovat normaalia poikien läppää. Niinhän se varmaan onkin normaalia puhetta miesten maailmassa, mutta minä en sellaista halua kuulla. Puhukoot sitten miehet keskenään.
Se olit siis sinä. Aika hassua, että arvasin oikein kirjoittajan. Tunnistan sinut näköjään poikkeuksetta?
Näköjään sellaista taitoa tarvitseekin, kun kirjoitat jokaisen viestin eri nimimerkillä.
Jatkat näköjään samalla linjalla, kuin edellisessäkin viestissäsi. Ihmettelen vain, että et pysty omaksumaan sitä, että todella sait minut jatkuvalla syyllistämisellä tuntemaan, että olen täys paska, joka vahingoittaa sinua pelkällä olemassa-olollaan.
Noilla viesteilläsihän sinä vain todistat, että se on mielestäsi juuri se oikea tapa niin tehdäkin, jatkaa paskan suoltamista päälleni.
En ymmärrä miten on... Jos todella tykkäät jatkaa tuolla linjalla, niin tulisit sitten kasvotusten vetään turpaan. Tuo paskan levittäminen nettiin on älytöntä puuhaa.
On törkeää julkaista jotain irrallisia kommenttejani netissä. Ymmärrän, että olet suunnilleen raivon partaalla ja haluat kostaa keinoja kaihtamatta, mutta en halua enää mukaan fantasioihisi.
Osaat hienosti asiayhteyksiä vääristelemällä saada minut hyväksymään olevani pelkkää paskaa ansaitseva kusipää, mutta enää en mene noihin juttuihin. Minulla satoja sivuja materiaalia siitä, kuinka olet vääristellyt minua ja onnistunut samaan minut luulemaan ja tuntemaan asioita, mitä ei ole olemassa.
Yritätkö ehkä vetää muita lukijoita fantasiaasi? Luot nyt selvästi sellaista kuvaa, että olisin ymmärtämätön ja käytökseltäni kelvoton autisti, joka puhuu, mitä sylki suuhun tuo. Sillä pyrit luomaan stereotypistä vaikutelmaa käyttäytymiskyvyttömästä assista. Tärkeää viestissäsi ei ole se, mitä sanot, vaan se, minkälaisia vaikutelmia ja ennen kaikkea tunteita onnistut muille antamaan.
Minulle tulee lähinnä kiukkuinen ja epätoivoinen tunne. Sellaistako tunsit, kun kerroin kärsineesi tämän kaltaisista jutuista, mitä nytkin suollat? Luuletko, että ihan sinua kiusatakseni minulle tuli paha olo, kun ensin sitä olit tarkoituksella minulle aiheuttanut, siirtänyt omia tunteitasi minuun?
Luulet, että pystyt kontrolloimaan toisia rakentelemalla näitä vääristelyn taideteoksia, mielikuvia ja siirtämällä tunteita.
En halua olla mukana fantasiassasi. Kuka tahansa osaa suoltaa tuommoista paskaa, mitä sinä, mutta kaikki eivät niin tee.
Jos haluat minut kantamaan tunteitasi, niin suostun vain ja ainoastaan, jos sovitaan asiallinen ja kohtuullinen hinta. Satanen minuutilta voisi olla hyvä summa. Sinä saat leikkiä jumalaa, minä saan kohtuullisen korvauksen siitä, että joudun olemaan rakentamassasi helvetissä.
Etköhän sinä ihan itse takertunut viestiini. Enhän minä viestissäni maininnut sanallakaan siitä, KUKA on niin käyttäytynyt. Eikä viestini sisältänyt mitään irrallista kommenttia. Siinä oli selitetty asia asiana. Ihan itse sinä paljastit viestissä itsesi, ja "tunnustit" homman tehneesi. Yritän vetää lukijoita mihin?? Eihän kukaan tiennyt, kenestä on kyse.
Mutta joo, en mä lähde tähän enää sen enempää mukaan. Ihan samalla tavalla sä mustamaalaat mua yleisesti rajatilaiseksi ja ties mitä muuta paskaa.
Sun fantasias on saada kaikki muut näyttämään häiriöisiltä, jotka tarkoituksella haluavat sinulle pahaa. Ja sitten itse syyllistyä ja uhriutua. Sain myös itse kuulla vaikka minkälaista paskaa, suoraa vääristelyä, nimittelyä ja vaikka mitä. Toiminpa miten tahansa, se oli AINA väärin.
Menisit joskus itseesi.
Ja eiköhän palstan lukijat ole tunnetusti sen verran korkea älyistä porukkaa, että osaavat itse päättää mitä mieltä ovat.
Kyllä mä tein ihan selväksi, mitä mieltä tuollaisesta käytöksestä olen. Ja olen kyllä aivan rauhallinen, ja vieläpä oikein hyvällä tuulella.
Kostaminen keinoja kaihtamatta?? Joo sitähän tää nettiin anonyymisti kirjoittelu on. Kostoa keinoja kaihtamatta, juuh.
"Etköhän sinä ihan itse takertunut viestiini."
Niin, ihan kuin jollain tavalla olisin tämän kieltänyt... Viestisi on taas pelkkää fantasiointia.
"Enhän minä viestissäni maininnut sanallakaan siitä, KUKA on niin käyttäytynyt."
Et, mutta olenko jossain pitänyt tälle asialle merkitystä?
Jutun pointti oli siinä, että ajattelin tuon väitteen "ehdottelusta" kuulostavan aivan siltä samalta paskalta, mitä olet minulle heittänyt. Näköjään osuin oikeaan.
En halua, että asseista maalataan ihan yleisesti vääristynyttä kuvaa typerinä ja loukkaavina ihmisinä, kun sellaiselle asialle ei ole mitään muuta pohjaa omat projektiosi.
Miksi lähdit jatkamaan paskan suoltamista asiallisen viestini jälkeen?
"Eikä viestini sisältänyt mitään irrallista kommenttia. Siinä oli selitetty asia asiana."
Kuten rajatilan aivoillasi taas vääristelet tavalliseen tapaasi, niin minun on syytä korjata tämän projektiivisen identifikaation aiheuttama sekaannus, että viestissä, mihin puutuin, ei ollut esitetty mitään asiana, vaan kyse oli omasta fantasiastasi. Irralliset kommentit, mitä tässäkin kohtaa käytät viestin vääristämiseen, olivat edellisessä viestissäsi, missä otit kostaaksesi irrallisia sanomiani asioita eri asiayhteyksistä luodaksesi fantasian omaista mielikuvaa viestiäsi lukeville, samaan tyyliin, kuin tuossa yllä olevassa lainauksessa sotket asiayhteyksiä pelkästään kiusataksesi.
"Ihan itse sinä paljastit viestissä itsesi, ja "tunnustit" homman tehneesi. Yritän vetää lukijoita mihin?? Eihän kukaan tiennyt, kenestä on kyse."
Huhuuu kuuleeko jumala? Tuosta lainauksestasi näkyy erittäin, mihin yrität vetää lukijoita mukaan; sotket asioita, teet sellaisista asioista tärkeitä, mitkä eivät ole ja keskustelet koko ajan, kuin omassa fantasiassasi fantasiaroolitetun ritalinin kanssa.
Lainauksessasi viittaat epäsuoraan, mutta selvästi, että olisin syyllistänyt sinua siitä, että "paljastuin". Näytä kohta, missä olen niin syyttänyt, ennen kuin esität väitteitäsi.
"Ihan samalla tavalla sä mustamaalaat mua yleisesti rajatilaiseksi ja ties mitä muuta paskaa."
En ole mustamaalannut sinua rajatilaksi, etkä ole käyttänyt edes samaa nikkiä. Mihin "samalla tavalla" oikein viittaat?
Olen kirjoitellut rajatilasta asiatekstiä psykologiaan. Yksi kirjoittaja joskus arvioi, että minulla on ollut rajatilainen tyttöystävä, minkä myönsin.
Ja se on täyttä totta.
"Sun fantasias on saada kaikki muut näyttämään häiriöisiltä, jotka tarkoituksella haluavat sinulle pahaa. Ja sitten itse syyllistyä ja uhriutua."
Mun fantasia on etsiä itsestäni pahaa. Olen masokistinen. Mun ongelma on ollut se, että olen syyttänyt itseäni epäterveellä tavalla koko elämäni ja väsynyt siihen. Kun mä sitten sain selville, mikä mun ongelma on ja tajusin, kuinka olen käyttänyt muutamaa ympärillä olevaa narsistia itseni syyllistämiseen ja iloitsen tämän tajuamista ja ahdistuksen helpottamista, niin sinä koitat valheillasi manipuloida minut takaisiin siihen harhaiseen itsen syyllistämiseen. Vitun kusipää!!
Sitä paitsi tuo uhriutuminen on projektiivinen identifikaatio, koska sinä itse esiinnyt uhrina, kuin kunnon narsistin pitääkin. Mieti vähän. Käyt hakemassa uhreillesi diagnooseja netistä ja sitten oikeutat näiden rääkkäämisen, kun ovat pahoja ja tehneet sinulle pahaa.
Älä saatana työnnä itseäsi minuun koko ajan!
"Sain myös itse kuulla vaikka minkälaista paskaa, suoraa vääristelyä, nimittelyä ja vaikka mitä. Toiminpa miten tahansa, se oli AINA väärin.
Menisit joskus itseesi."
Mulla on siitä satoja sivuja todisteita, kuinka sä juuri teit tuota minulle ja heti perään syytit omista toimistasi minua vääristelemällä asioita ja sait mut uskomaan, että oon syyllinen sun tekemiisi asioihin. Taas sä teet projektiivisen identifikaation.
"Ja eiköhän palstan lukijat ole tunnetusti sen verran korkea älyistä porukkaa, että osaavat itse päättää mitä mieltä ovat."
Heko heko! Olet ennenkin levittänyt täällä ihan tietoisesti paskaa aspergerista ja porukka on oikein innolla lähtenyt paskaasi mukaan. Jos kirjoitat johonkin ei masokistiselle-porukalle, niin sinut nauretaan sairaalaan.
"Joo sitähän tää nettiin anonyymisti kirjoittelu on. Kostoa keinoja kaihtamatta, juuh."
Älä irrota juttuja asiayhteyksistään! Sanoin, että mun irrallisten kommenttien käyttäminen tarkoituksellisesti vääristellyn mielikuvan luomiseen on kostoa keinoja kaihtamatta ja se onkin moraalitonta toimintaa. Yhtä moraalitonta ja häiriintynyttä on sabotoida kommenttiani sotkemalla jälleen asiayhteyksiä ja luomalla lisää vääriä mielikuvia.
Olet rajatilanarsisti ja tässä keskustelussa on riittävästi materiaalia sen toteamiseksi jokaiselle, joka tuntee asiaa ollenkaan.
Nuo viestit eivät ole terveen ihmisen kirjoittamia. Tällä palstalla on tietääkseni meillä jokaisella oikeus ilmaista omia mielipiteitämme ja kokemuksiamme liittyen aspergeriin. Sitä edes sinä et voi rajoittaa. Mitäs paskaa se sellainen on, kun puhutaan omista kokemuksista? Aivan samoin, kuin sinä puhut kokemuksistasi liittyen rajatilaisiin. Ei kukaan voi tulla sinulta tulla kieltämään kokemuksiasi. Sinäkin olet täällä vääristellyt häikäilemättömästi minun kokemuksiani ja ajatuksiani.
Esimerkkinä eräs naispuolinen ihastukseni. KOSKAAN en ole sanonut, että olisin TÄYSIN VARMA hänen seksuualisuudestaan. Aina olen sanonut, että ihmisistä ei voi tietää mitä he ovat. Että on ehkä ollut joitain semmosia jututja, mistä vois epäillä toisenlaista seksuaalisuutta, mutta varma ei voi olla. Sinä sitten tulet ja vääristät, että MINÄ USKOTTELEN itselleni, toisen tytön olevan VARMUUDELLA lesbo ja minuun ihastunut. Vääristelet sanomisiani ja tekemisiäni ja lyöt sitten leiman ohtaan.
Sitäpaitsi kirjoittamani viesti oli aivan totta. Turha yrittää kieltää, ettei näin olisi tapahtunut. Ja mihis muuhun sinun faktana esittämäsi piireet eri häiriöistä perustuvat kuin omaan kokemukseesi?! Narsistejakin olet kirjoitustesi perusteella tavannut koulussa, naapurissa, netissä, armeijassa jne. Oma lukunsa ovat sitten nämä rajatilahäiriöiset sun muun luonnehäiriöiset. Vähän liikaa narsisteja yhdelle ihmiselämälle. Ei kuulosta enää uskottavalta.
Annapa ihmisten ihan itse päättää, mitä mieltä ovat. Jotkut voivat olla samaa mieltä kanssani, jotkut eivät. Tuskin heidänkään kokemuksensa ihan tyhjästä on revitty.
Itse olet elävä todiste siitä, miten assi voi olla myös narsisti, vaikka muuta väitätkin.
Pyysit osoittamaan kohdan, jossa syyllistäisit minua siitä, että olisin sinut paljastanut.
Lueppa pari viestiä ylöspäin kirjoittamasi kommentti. Siellä sinä väität miten minä yritän luoda SINUSTA kuvaa ymmärtämättömänä autistina.
"Yritätkö ehkä vetää muita lukijoita fantasiaasi? Luot nyt selvästi sellaista kuvaa, että olisin ymmärtämätön ja käytökseltäni kelvoton autisti, joka puhuu, mitä sylki suuhun tuo."
Tässähän sinä viittaat nimenomaan siihen, miten MINÄ loisin SINUSTA paskamaista kuvaa tällä palstalla. Vaikka enhän minä mitenkään ole voinut sitä tehdä, koska en ole sinua paljastanut.
Olet kyllä kieltämättä taitava vääristelijä, mutta tosiasia on se, että kirjoitusasuun takertuminen ei muuta vielä asioita muunlaiseksi, kuin ne ovat olleet.
Tuohon juttuun takertuminen osoittaa vain helvetin häikäilemätöntä käytöstä sinulta.
En ole edelleenkään syyttänyt sinua itseni paljastamisesta. Tiedän, että en ole niin tehnyt, joten kirjoituksieni vääristely ei muuta asiaa miksikään.
Olin hieman hermostunut kirjoittaessani edellistä viestiä, kun istuin lämpöisen ja hiostavan koneen vieressä tunnin. Nyt ajattelin tulla hieman jäähdyttelemään rauhoittuneena, mutta olet näköjään jatkanut samaa juttua.
En jaksa kuitenkaan jatkaa tätä keskustelua. Ei ole kiinnostusta. Jollain häiriintyneellä tavalla aloin jopa leppymään ja olen aikeissa ehdottaa sovintoa.
En vastaa tuohon pidempään viestiisi vielä tässä vaiheessa mitään. Katson jos joskus vielä intoudun vastaamaan.
Tämä viimeisin vääristelysi näyttää jo todella pinen lapsen kiukuttelulta, kuten jo muutamat edellisetkin inhottavuudet. Toivon, että sinäkin jätät viestittelyn tältä illalta ja jos jatkat, niin jatkat sitten paremmalla mielellä ja levänneenä.
"Sinä sitten tulet ja vääristät, että MINÄ USKOTTELEN itselleni, toisen tytön olevan VARMUUDELLA lesbo ja minuun ihastunut. Vääristelet sanomisiani ja tekemisiäni ja lyöt sitten leiman ohtaan."
Kirjoittanut: löpö! 14.3.2008 klo 23.07
"Tässähän sinä viittaat nimenomaan siihen, miten MINÄ loisin SINUSTA paskamaista kuvaa tällä palstalla. Vaikka enhän minä mitenkään ole voinut sitä tehdä, koska en ole sinua paljastanut."
Kirjoittanut: tarkennus 14.3.2008 klo 23.18
Aika tyylikäs projektiivinen identifikaatio oli tuo sinun vietisi "Lisäysäystä". Kun liittää alkuperäisen linkin lähteen samaan viestiin, niin on helppo huomata, kuinka hyökätessäsi minua vastaan, hyökkäät itseäsi vastaan. Tätä kutsutaan projektioksi. Henkilö siirtää itsensä epätoivotut osat toiseen, jonka jälkeen hyökkää toisessa olevaa itsen osaa vastaan armottamasti, sadistisesti ja mielivaltaisesti, kuten koki vanhempansa toimineen itseään kohtaan.
Rajatilatasoisessa häiriintymisessä kyse on siitä, että henkilö on identifioitunut sadistiseksi kokemaansa vanhempaan.
En voi kai sanoa sinulle muuta, kuin "taisin juuri tavata isänne".
Muista, että minä paljastin itse itseni ihan tarkoituksella, koska halusin tietää, oletko sinä ks. kirjoittaja. Tämän vuoksi mahdotonta, että olisin syyllistänyt sinua itseni paljastamisesta.
Huomaatko nyt, että juttu on sinun fantasiaasi? Minulle se on täysin hailee, eikä sinun mielestäni tarvitse asiaa alkaa vältellä. Sen, minkä teit, teit täysin syystä. Et voi lapsellisuudellesi mitään, eikä se ole sinun syysi.
Mä en jaksa kuunnella tuota sun lässytystäs lapsuudesta, rajatilasta ja ties mitä muuta. Sinä et ole mikään psykologi.
Minä kirjoitin asiallisen viestin, perustuen minun omaan kokemusmaailmaani. Tuo juttu on totta, joten turha tulla väittämään muuta. Kaveriltasikin sain huorittelu viestin s-postiini. Sitten sinä väititkin, miten minä aivan tarkoituksella tulen antamaan nimenomaan SINUSTA sellaista kuvaa, että olet ymmärtämätön ja käytökseltäsi kelvoton assi.
Miten on mahdollista, että loisin nimenomaan SINUSTA sitä väärää kuvaa täällä tarkoituksella muille? Miten minä voin sen tehdä, jos tekstissäni ei lue kenestä kirjoitin?! Kuitenkin sanoit minun niin tehneeni. Mutta niin kuin tavallista, sä et näe kirjoituksissasi mitään ristiriitaa koskaan. Nyt taas sanot paljastaneesi itsesi ihan tarkoituksella. Alussa sanoit minun toimivan niin tarkoituksella, vetäen lukijoitakin siihen mukaan. Sitten myönnätkin itse paljastuksesi. Ristiriitaa?!
Tuo ylempi juttu taas liittyi siihen, miten sinä vääristelet minun sanomisiani ja tekemisiäni. Väität minun uskottelevan itselleni ystäväni lesboutta ja ihastusta, vaikka en ole niin koskaan tehnyt. EPÄILY ja KYSEENALAISTAMINEN esim. toisen seksuaalisuutta kohtaan ei ole sama asia kuin olisin tekemässä toisesta ihastunutta lesboa. Tämä juttu oli siis täällä suomikaksnelosella, sinun kirjoittamanasi.
Pointti oli se, että miten kehtaat tulla sanomaan minun vääristelevän tarkoituksella käytöstäsi tällä palstalla, kun sinä teet sitä itse?!
Sä olet tyypillinen narsisti: eriävää mielipidettä ei saa olla. Kirjoituksisasi ei saa epäillä. Lähes jokainen joka epäilee ja kritisoi, on pahantahtoinen ja häiriintynyt, joka käy kimppuusi asiattomuuksilla saaden siitä narsistista nautintoa. Sinun teoriasi joita rakentelet päiväunissasi ovat niitä ainoita ja oikeita. Jopa tutkijat ovat mielestäsi erehtyneet, eivät tutki oikeita asioita tai ties mitä muuta.
Ja sinun oman mielipiteesihän mukaan narsisti sanoo helposti toisia narsistisiksi. Miten monta narsistia olitkaan tavannut elämäsi aikana? Mä en ole kuin yhden. Ja aika usein kun kuvailet jonkun narskun toimintaa, siitä voi huomata samankaltaisuuksia sinun omaan käytökseesi.
Ihan vain tiedoksesi: en aio kuluttaa enään aikaa sinulle vastaamiseen tässä keskustelussa. Mutta minulla on täysi oikeus siinä missä muillakin olla täällä jakamssa mielipiteitä aspergerista. Se jos jaan joskus harvoin jonkun kokemuksen, ei ole tahallista virhekäsitysten levittämistä, vaan omiin kokemuksiin pohjautuvaa.
Tästä:
"En jaksa kuitenkaan jatkaa tätä keskustelua."
En seuraa tätä palstaa aktiivisti ja ihmetyttää että kuinka joku viittii viestitellä jonkun ventovieraan kanssa rivitolkulla jostakin .. siis kun ei tiedä toisesta hökkäsen pöllähtämää. Vaikuttaa ennemminkin masokismilta tulla yhä uudelleen jatkamaan jostakin..
Kyllä minullakin kiistoja välillä riittää mutta käyn niitä vain sellaisten kanssa jotka on tuttuja elävässä elämässä ja taustalla on jotakin ihan oikeaa haittaa.
Jos joku ventovieras haukkuu mua ja muuta sellaista.. mitä väliä? Netissä on niin paljon ns. kusipäitä jotka purkaa muihin ihmisiin omaa pahaa olonaan, ettei siinä ole mitään järkeä käydä kiihkeään taistoon loputtomiin moisten kanssa.
Pitää vaan luottaa siihen että kyllä ne muutkin lukea osaa ja ymmärtää.
Minustakin tuntuu itsestäni kiusalliselta käydä tällaista väittelyä täällä palstalla. Väittelyn ongelma onkin, että tunnemme myös livestä ja hän levittelee palstalla yksityisasioita muuttaen kuitenkin asiayhteyksiä.
Ongelmana on myös se, että Ritalin vääristelee sanomisiani toisenlaiseksi, ja laittaa noita vääristelleitä ajatuksia sitten tänne nettiin. Esimerkkinä tuo ihastus-hommeli. Samoin olen hänen silmissään selkeä rajatila, vaikkei sitä koskaan ole minulla diagnosoitu. No, enpähän ole käynyt psykologillakaan, mutta minua ihmetyttää suuresti tapa diagnosoida ihmisiä. Minullekin antanut lukuisia eri diagnooseja, milloin minkäkin ajatukseni pohjalta. Tämän seurauksena olen menettänyt mielenrauhani sen suhteen, olenko normaali vai en. Minusta on sairasta etsiä toisista ihmisistä sairaita piirteitä. Useat ajatuksenikin ovat rajatilaisten aivojeni vääristämää ja rajatilaisen luomaa fantasiaa. Seksuaalisuuteni on vääristynyt, kaikki on minussa vääristynyttä. Sanonpahan vaan, että jokainen kirjoittamani sana on kyllä ollut aivan totta.
Lainaus:
"Mutta minulla on täysi oikeus siinä missä muillakin olla täällä jakamssa mielipiteitä aspergerista. Se jos jaan joskus harvoin jonkun kokemuksen, ei ole tahallista virhekäsitysten levittämistä, vaan omiin kokemuksiin pohjautuvaa."
Kaikilla saa toki olla mielipiteitä ihan mistä vaan, jopa aspergerin oireyhtymästä voi esittää mielipiteitä, mutta ne pitää myös sitten tiedostaa omina mielipiteinään.
Jos joku assi on kiva ja joku toinen assi ei.. sillä ei ole yleisemmin mitään painoarvoa assiudesta sinällään.
.. että saadaan riita poikki ja voita väliin.. hm..
Mä en ole seurannut känää enkä voi edes tietää mihin moinen pohjautuu. Se on kyllä totta ettei ne ritalinin suoltamat diaknosoinnit ole mistään kotoisin ja kielenkäyttö on asiatonta. Mutta ei se ulkopuolisille avaudu että missä kohtaa ja miksi on käämit palaneet.
Pelkkää tunteiluahan nuo tekstit pursuaa eikä ole mitään varsinaista asiaa.
Tää netti on aika huono riitelyväline. Usein kantsii keskittyä ihan johonkin asia-asioihin ja jättää ne tunteilut pois kun alkaa rämpsyttää näppistä. Säästyy itse monelta porulta eikä tule aiheuttaneeksi mielipahaa kelleen.
Kaikilla ihmisillähän on myös se oma arvomaailmansa. Joku toinen voi heittää kevyesti herjaa jostakin ihan ohimennen ja toiselle se onkin kuoleman vakavaa. Näin tapahtuu usein ateistin ja teistin kohdatessa. Monia muitakin juttuja on missä kukin kokee jonkin asian arkaluontoiseksi ja jollekin sama juttu on ohitettavissa ronskisti.
Se mikä on sitä oleellista kanssakäymisessä, on vuorovaikutus kahden erilaisen ihmisen välillä, siinä on pakko ottaa huomioon se että kontakti tapahtuu todellakin kahden ihmisen välillä eikä kellään pitäis järkevästi ajatellen olla mitään etuoikeutta esiintyä automaattisesti oikeassa olevana itsestäänselvästi.
Kenenkään seksauaalisuuteen, yms. ei pitäis puuttua. On paljon muitakin asioita jotka kyllä on moneen kertaan moralisoitu lakituvassa, sinne kannattaakin jättää kaikki se mistä olettaa voivan aiheutua riitaa..
Miks ylipäätään pitää esittää arvioita kenenkään henkilökohtaisesta olemuksesta?
Emmä tiä.. nää on niin monimutkaisia juttuja nämä henk. koht. sörkkimiset että mieluusti ne jättää pois ja keskittyy johonkin muuhun. Mä en itte tykkää että mun henk. koht. asioitani sorkitaan ja koitan itse olla tölvimättä muita. Välillä lipsahtaa. Niitä voi koittaa pyytää anteeksi mutta joskus käy niin että menee ns. sukset ristiin ja se on sitten sen ihmissuhteen loppu.
"Kaveriltasikin sain huorittelu viestin s-postiini. Sitten sinä väititkin, miten minä aivan tarkoituksella tulen antamaan nimenomaan SINUSTA sellaista kuvaa, että olet ymmärtämätön ja käytökseltäsi kelvoton assi."
Älä liitä hänen juttujaan minuun. Hän ei ole edes minun kaveri, vaan on kiusannut minua. Hän lähetti viestin sinulle kiusatakseen minua, kiusaamalla sinua. Kielsin, mutta en voinut tehdä mitään. Kyllähän mä koko ajan kyselin, että eihän sua ole häiritty. Sanoit, että ei ole paljoa.
Se, joka viestin lähetti, on narsistiksi diagnosoimani ihminen. Hän on häikäilemättömyydeltään jopa vaikeammin häiriintyneitä psykopaatteja pahempi. On yksi pahimpia yleisiä kiusaajia, keitä olen tavannut koko elämässäni. Pitää tyhjäpäistä hovia ympärillään ja lietsoo hoviinsa vihaa(kuten sinä asseihin minua kohtaan), minkä avulla he kiusaavat uhrejaan.
Jos olet nähnyt elokuvan kellopeliappelsiini, niin tämän tyypin käytös kovasti muistuttaa ks. elokuvassa nähtyä sabotaasia.
Kyseessä on erittäin ihailtu ja arvostettu, sekä älykkäänä pidetty ihminen, mikä on kovin ristiriitaista käytökseensä nähden. Erittäin verbaalinen ja manipuloiva. Osaa lukea ihmistä kuin avointa kirjaa.
Itseasiassa oletin, että liittoutuisit tämän ihmisen kanssa ihan koittaaksesi saada minulle mahdollisimman paljon vaikeuksia.
Kiellät diagnoosini, mutta samalla puolustat meitä molempia kiusannutta narsistia ja syytät minua hänen tekemisistään. En ymmärrä.
Vastaan tähän omaan viestiini vielä, koska ärsyttää tuo ketjun katki oleminen. Luulen, että viestiini vastaaminen korjaa visuaalisen rikan.
Niin totean vielä, että on hyvä, että lopetat nyt lähettelemisen, koska kirjoitat viesteihin aina jotain vääristeltyjä yksityiskohtia live-elämästä, mikä innostaa minut vastaamaan ja korjaamaan asioita, mutta toisaalta, kun vastaan, niin kostat aina lähettemällä lisää henk.koht. materiaalia.
"Nuo viestit eivät ole terveen ihmisen kirjoittamia."
Senhän nyt kaikki tietävät, mutta järjissään olevan ihmisen kyllä.
"Tällä palstalla on tietääkseni meillä jokaisella oikeus ilmaista omia mielipiteitämme ja kokemuksiamme liittyen aspergeriin. Sitä edes sinä et voi rajoittaa. Mitäs paskaa se sellainen on, kun puhutaan omista kokemuksista?"
Joo en, mutta jos "kokemukset" perustuvat projektiohin, niin niistä on haittaa lukijoille, joista kuitenkin suuri osa on masokistisia asseja. Hitlerin näkemykset juutalaisista perustuivat projektiolle ja jos täällä alkaa olla asseista samanlaisia näkemyksiä, kuin Hitlerillä oli juutalaisista ja assit masokismissaan omaksuvat näitä käsityksiä, niin on piru irti.
"Aivan samoin, kuin sinä puhut kokemuksistasi liittyen rajatilaisiin. Ei kukaan voi tulla sinulta tulla kieltämään kokemuksiasi."
Olen kyllä kirjoittanut ihan asiatekstiä rajatilasta ja toisekseen mietin sitä, että voiko olla mahdollista, että aiheuttaisin narsisteille suurta vääryyttä, kun puhun asioista, joita nämä ovat vieläpä sanoneet paikkaansa pitäviksi. Ota huomioon, että paljolti tietoni ovat luettuja.
"Esimerkkinä eräs naispuolinen ihastukseni. KOSKAAN en ole sanonut, että olisin TÄYSIN VARMA hänen seksuualisuudestaan...."
Niin, no nämä asiat voidaan nähdä ad hoc, tilannekohtaisesti, mutta se mitä minä sanoin, oli ihan asiajuttua ja perustui saamaani käsitykseen, ei pahantahtoiseen vääristelyyn. Tottakai pahoitat mielesi siitä, mutta en ole tiennyt, että seuraat kirjoituksiani.
En keskustele yksityisasioista täällä palstalla, joten jos jatkat aiheesta, lähetä s-postia.
"Vääristelet sanomisiani ja tekemisiäni ja lyöt sitten leiman ohtaan."
Kyllä sen leiman olen lyönyt kuule ihan sen(ja monen muun) perusteella, että sinä vääristelet minun juttujani ja syytät minua omasta vääristelystäsi jo ennen, kuin ehdin edes huomata, että olet vääristellyt minua.
"Narsistejakin olet kirjoitustesi perusteella tavannut koulussa, naapurissa, netissä, armeijassa jne. Oma lukunsa ovat sitten nämä rajatilahäiriöiset sun muun luonnehäiriöiset. Vähän liikaa narsisteja yhdelle ihmiselämälle. Ei kuulosta enää uskottavalta."
Eiköhän se ole varsin luonnollista, että olen tavannut narsisteja eri paikoissa, kun kuitenkin merkittävä prosentuaalinen osuus on sellaisia ihmisiä ja tunnistan häiriöitä melko hyvin.
Joissain ympäristöissä prosentuaalinen osuus tunnistamiani narsisteja on alle keskitason, joissain yli.
"Oma lukunsa ovat sitten nämä rajatilahäiriöiset sun muun luonnehäiriöiset. Vähän liikaa narsisteja yhdelle ihmiselämälle. Ei kuulosta enää uskottavalta."
Jos olet lukenut psykologia-palstaa niin tarkkaan, niin olet varmaan huomannut, että diagnosoidut rajatilaiset yleensä raukkamaisesti kyseenalaistavat keskustelukumppanin motiivit ja pyrkivät mustamaalaan tätä oman tiedostamattoman persoonan osansa kaltaiseksi. Ei pääse kettu karvoistaan eroon. Sanovat sanasta sanaan samat asiat.
Kun puhun narsisteista, tarkoitan yleensä b-clusterin häiriöitä. Laajemmassa merkityksessa olen itsekin narsisti.
"Annapa ihmisten ihan itse päättää, mitä mieltä ovat. Jotkut voivat olla samaa mieltä kanssani, jotkut eivät. Tuskin heidänkään kokemuksensa ihan tyhjästä on revitty."
Nyt viittaat ilmeisesti siihen, että olet seurannut aspalstan keskusteluja. Näissä keskusteluissa en saanut viestieni provosoivan tyylin vuoksi kovin asiallisia vastauksia, vaan sain ärsyttäviä ja loukkaavia henkilökohtaisuuksiin meneviä viestejä ja niiden ohella minut diagnosoitiin ainakin kerran narsistiksi.
"Itse olet elävä todiste siitä, miten assi voi olla myös narsisti, vaikka muuta väitätkin."
En voi kieltää. Kuten olen sanonut, jokainen assi on tietyssä mielessä narsisti, mutta aspergerissa häiriintyminen ei siis mielestäni ole koskaan rajatilatasoista, eikä henkilö ole patologisesti manipuloiva, tai impulsiivinen.
Narsismi on aika ikävä oireyhtymä ja tavallinen itsekeskeisyys tai itsekkyyskään ei vielä yllä narsismiin.
Pitää olla jotenkin erityisen tunnekylmä ja toisia hyväksikäyttävä, ties miten kieroilevasti manipuloiva. Assit jotka viihtyvät itsekseen ja työstelevät omia ajatuskuvioitaan omissa oloissaan voivat olla aika välinpitämättömiä muiden suhteen. Siitä voi asiaa tunnistamatona saada käsityksen että kyse olis jostakin vakavasta persoonallisuushäiriöstä, mutta ei se nyt ihan noin suoraviivaista ole.
Sekin pitää kyetä erottamaan että ihminen voi olla stressaantunut, hermostunut, joko neuroottinen tai psykoottinen ja käyttäytyä sitten noista johtuen jotenkin sopimattomasti - olematta silti narisiti sanan varsinaisessa merkityksessä.
Pelkkä ilkeilykin voi johtua jostakin ärsyyntymisestä, sekään ei riitä vielä diagnoosiksi persoonallisuushäiriöstä.
Pahimmillaanhan narsisti voi kyetä käyttäytymään todella miellyttävänä ja fiksuna.. siinähän sen ongelmatiikka vasta kärjistyy kun sitä on niin vaikea tunnistaa kaiken kaksinaamaisuuden takaa.
Ja.. jotkut ihmiset voi luokitella pelkästään vee-mäisiksi ja kiertää kaukaa jos niikseen on sen enempää diagnosoimatta jos/kun ei ole pakko jatkuvasti lätkiä jotain lääketieteellisiä leimoja joita kannattaa käyttää säästeliäästi.
Nyt muistin sen, mitä piti lisätä, kun luin viestiäsi. Eli assi siis tosiaan viihtyy mielellään yksin ja monesti tällä ei ole edes ystäviä, tai kavereita ja voi olla syrjäytynyt, etenkin jos ei tiedä olevan assi.
Mutta narsistihan tosiaan on erittäin sosiaalinen. Narsistilla on paljon sosiaalisia suhteita, eikä tämä edes kestä yksinäisyyttä. Narsisti myös käyttää ihmisiä laajalti hyväkseen ja tarvitsee näitä, kuten lapsi äitiään heitä manipuloidessaan.
Assi taas voi kokea ihmissuhteet stressaaviksi ja sosiaaliset tilanteet ahdistaviksi.
Tokihan sitten rajatilaan(epävakaa persoonallisuushäiriö) liittyy normaalisti myös paniikkihäiriö, mutta sellainenkin ihminen tarvitsee seuraa ja manipuloi muita.
.. siis ehkä. Mutta loogisen päättelyn kautta se olis aika luontevaa. Ainakin assi narsistina on aikamoinen "pelle" kun hätyyttää muut loitolle paapattaessaan omia ajatelmiaan ja on muutoinkin sellainen omissa "kuvioissaan" omien mielenkiinnon kohteidensa kanssa askaroiva.
Normaaleilla ihmisillä.. mitä sitten normaali lieneekään, neurologisesti tyypillisyyttä, - voi olla suurempi alttius sairastua persoonallisuushäiriöön jota sanotaan narsismiksi.
On tässä oireyhtymässä siis hyvätkin puolensa.
Vaikka meitä voidaan pilkata ties mistä niin jotakin on joka ei oikein päde. =D
Noh, kokemuksesta tiedän, ettei Ritalinin kanssa saa riitaa poikki, muuta kuin lopettamalla vastaamisen kuin seinään. Vaikka ärsyttäähän se kovasti, kun tällekin yleiselle palstalle jää roikkumaan selkeästi valheellista tietoa ja tulkintaa minusta. En voi käsittää, että hän luulee tietävänsä 100 prosentin varmuudella minun ajatukseni, motiivini, päämääräni, tarkoitusperäni jne. Ja kun niitä sitten oikaistaan, niin tulee uuttaa ryöppyä päälle.
Tuo, että liittoutuisin hänen ystävänsä kanssa joka haukkuu minua huoraksi, ja jota en ole ikinä elämässäni nähnyt, oli jo lähinnä huvittavaa. Ja on samalla hyvä esimerkki siitä, miten hän pelkää kaikkien lyöttäytyvän häntä vastaan. Noh, masokistisena henkilönä hän tietysti saa siitä masokistista nautintoa, kun kehittelee ajatuksia jotka sabotoivat häntä itseään. Hän on siis jo omissa mielikuvissaan päättänyt, miten minun pitäisi toimia, ja päättänyt että olen narsisti.
Se, miksi minä olen narsisti, on taas jo toinen uskomaton tarina. Se että minulla sattui olemaan enemmän kuin kaksi ystävää, ja tapasin kavereitani usein, tarkoitti samaa kuin että olisin kovinkin suosittu sosiaalisesti ja että keräisin ihmisiä puoleeni. Samoin narsistiset ihmiset syntyvät kuulemma n.pari viikkoa etuajassa, aivan niin kuin minä. Myös verbaalisuuteni ja hyvä kirjoittamistaitoni liittyy narsismiin. Aina kun toimin toisin, miten Ritalin olisi toivonut, sain siitä kuulemma narsistista ja sadistista nautintoa. Minä kuulemma nautin hänen kärsimyksestään, jota minä itse olin hänelle aiheuttanut.
Muita diagnooseja on ollut asperger, pakko-oireinen persoonallisuus, paniikkihäiriö, psykoottisuus, keskittymishäiriö (add?) ja nyt tuo rajatila. Ainoa mikä pitää mielestäni paikkaansa on sosiaalisten tilanteiden pelko, mikä aiheuttaa paniikkioireita. Myös siskossani voi kuulemma olla narsismia, koska hän on todella suosittu, ja syntynyt pari vkoa etuajassa.
Minä elän kuulemma myös epätodessa seksuaalisuuteni kanssa. Myös uskovaisuuteni on ollut harhaa. Olen lopen kyllästynyt kuulemaan noita harhaisia teorioita milloin mistäkin. Olen myös miettinyt psykologille menoa. Menisin tekemään persoonallisuustestin, josta selviäisi mikä minä ihan oikeasti olen. Ritalin on onnistunut uskottelemaan, että minulla on joku vakava mielenhäiriö. Noh, eihän sitä voi tietää, ennenkuin kokeilee. Ainoaksi ongelmaksi olen itse kokenut sos.tilanteiden pelon mikä aiheuttaa neuroottista käyttäytymistä. Ehkä myös joitain piirteitä rajatilasta, mutta en sitä leimaa menisi itselleni vielä antamaan. Joka tapauksessa uskoni omaan terveyteeni on mennyt, kiitos Ritalinin!
Niin, ymmärrän kyllä tuon, että jokainen assi on erilainen. Olen ollut tekemisissä autististen kanssa, ja niillä henkilöillä oli keskenään eroa kuin yöllä ja päivällä. Yhteisiä piirteitä olivat aistiongelmat, jotkut pakonomaiset rituaalit/liikkeet, motoriset ongelmat ja kyvyttömyys kommunikoida. Jotkut saivat raivokohtauksia, jotkut taas eivät koskaan. Suurin osa oli empaattisia ja kantoivat jopa huolta hlökunnasta. Asseja en tunnekaan kuin yhden.
Viestissäni viittasin siihen kohtaan, missä puhuttiin tahallisesta ärsyttämisestä. Pointtina oli se, että assilla ei ole sen suurempaa oikeutusta ärsyttää tarkoituksella kuin muillakaan. Sitten viittasin omaan kokemukseeni. Muista asseista en tiedäkään mitään. Millaisia ovat jne. Myönnän, että minun kokemukseni perustuvat vain yhteen aspergeriin, eivätkä ne sillälailla ole tieteellistä faktaa.
"Myönnän, että minun kokemukseni perustuvat vain yhteen aspergeriin, eivätkä ne sillälailla ole tieteellistä faktaa."
Kyllä ja sen lisäksi olet splitannut tämän yhden aspergerin ja näet hänet oman persoonasi tiedostamattomana osana, jonka kimppuun hyökkäät sadismin voimalla.
"Noh, kokemuksesta tiedän, ettei Ritalinin kanssa saa riitaa poikki, muuta kuin lopettamalla vastaamisen kuin seinään."
Niin, se on sinun tyylisi. Kuten nytkin näkyy, niin tipauttelet jatkuvasti henkilökohtaisuuksia, jotta tulisin korjaamaan valheitasi ja riippuvaistuisin riitelemään kanssasi. Kun onnistut ensin vetämään minua aikasi narun perässä, niin katkaiset vietittelyn ja alat väittämään tyyliin, että vainoan sinua.
"Vaikka ärsyttäähän se kovasti, kun tällekin yleiselle palstalle jää roikkumaan selkeästi valheellista tietoa ja tulkintaa minusta."
En ole mielestäni kovin paljoa tälle palstalle kirjoittanut sinusta, jos ollenkaan. Sen sijaan sinä olet kirjoittanut valheellista tulkintaa sekä minusta, että asseista.
"En voi käsittää, että hän luulee tietävänsä 100 prosentin varmuudella minun ajatukseni, motiivini, päämääräni, tarkoitusperäni jne. Ja kun niitä sitten oikaistaan, niin tulee uuttaa ryöppyä päälle."
En tiedä 100%, mutta esim. itseni tunnen ja siksi puutuun, jos minuun käytetään tunteensiirtoa, tai muita kepulikonsteja.
Kun selvittelet motiivejasi, niin keskeistä on se, että et näe koskaan toimineesi väärin, vaikka olisit tarkoituksella tehnyt jotain pahaa.
"Ja on samalla hyvä esimerkki siitä, miten hän pelkää kaikkien lyöttäytyvän häntä vastaan. Noh, masokistisena henkilönä hän tietysti saa siitä masokistista nautintoa, kun kehittelee ajatuksia jotka sabotoivat häntä itseään."
En nyt kyllä ihan niin. Tuossa on taas sellainen mitätöinnin sävy, että ihan kuin tämä kiusaajani ei olisi minua kiusannutkaan ja olisi kaverini...
"Hän on siis jo omissa mielikuvissaan päättänyt, miten minun pitäisi toimia, ja päättänyt että olen narsisti."
Kokemus on opettanut kantapään kautta, miten sinä toimit.
"Se, miksi minä olen narsisti, on taas jo toinen uskomaton tarina. Se että minulla sattui olemaan enemmän kuin kaksi ystävää, ja tapasin kavereitani usein, tarkoitti samaa kuin että olisin kovinkin suosittu sosiaalisesti ja että keräisin ihmisiä puoleeni."
Taisit keksiä tämän nyt, kun luit juttujani tavatonkon kanssa. Ei ole kovin kauskantoisia noi sinun väitteet.
Sen sijaan tässä on ihan hyvä pointti, mistä olikin juuri keskustelua psykologiassa; eli aina, kun sinulla oli paha olo, niin tuli valittamaan siitä minulle. Valitit, kuinka vammaiseksi ja huonoksi itsesi koet. Sitten yhtäkkiä olo saattoi parantuaa, kuin silmän räpäyksestä ja väitit, ettei koskaan ole ollutkaan huono olo ja yhtäkkiä se huono olo olikin minun syytä ja olin kuulemma uskotellut sinulle olevasi vammainen ja sairas...
Saman tien olin täyttä paskaa(samoin, kuin se huono olo), kun mieli muuttui.
Kun sinulla oli huono olo, väitit(valehtelit), ettei sinulla ole ollenkaan ystäviä ja olet ihan yksinäinen, mutta olon parantuessa sinulla oli kymmeniä ystäviä ja en kuulemma mahtunut enää mukaan.
"Samoin narsistiset ihmiset syntyvät kuulemma n.pari viikkoa etuajassa, aivan niin kuin minä. Myös verbaalisuuteni ja hyvä kirjoittamistaitoni liittyy narsismiin."
Taas poimintoja kirjoituksistani. Kyllä minun arvioni sinusta narsistina on syntynyt kokonaisvaltaisen kuvan ja persoonan rakenteen käsittämisen myötä.
"Aina kun toimin toisin, miten Ritalin olisi toivonut, sain siitä kuulemma narsistista ja sadistista nautintoa."
Silkkaa fantasiaa. Sadismista olen alkanut kirjoittaa vasta viime keväänä ja vain tänne nettiin, kuvatakseni vuorovaikutussuhteiden laatua.
"Muita diagnooseja on ollut asperger, pakko-oireinen persoonallisuus, paniikkihäiriö, psykoottisuus, keskittymishäiriö (add?) ja nyt tuo rajatila."
Sinä sanoit itse epäileväsi itselläsi aspergeria, mistä toki innostuin. Olet myös tälle palstalle kirjoittanut ainakin kerran assina, vaikka tuolloin olin jo kieltänyt sellaisen mahdollisuuden sinulla.
OCDta en ole koskaan sinulle voinut diagnosoida. Sinä sanoit minulle, että sinulla on paniikkihäiriö, olen asiassa sinun tietojesi varassa. Kuvauksesi kieltämättä osui aika nappiin oireiden kanssa. Myös piirteitä dissosiaatiohäiriöstä on hyvin voimaakkaasti(tämän unohdit listastasi, tai ehkä et tiennyt). Psykoottiseksi olen korkeintaan sinua haukkunut jonkun riidan yhteydessä, mutta sinä väitit useita kuukausia, että pelkäät minun olevan skitsofreenikko. Ja kuten tavalliseen tapaasi, perustelit asian hienosti ja kerroit, kuinka sinä koet asian niin olevan... Tiesit, etteivät oireeni ole niinkään asperger, kuin skitsofrenian oireita.
ADDhen päädyin lopulta, kun aspergeria sinulla ei mielestäni ollut. ADHDssa persoonallisuus muistuttaa hyvin paljon rajatilaa, muttei ole täysin identtinen. Päädyin ADDhen, koska et ole niin vilkas, kuin ADHD.
Rajatila on kuitenkin sellainen toimivampi arvio, kun nyt näitä viestejäsikin tässä lukee.
"Myös siskossani voi kuulemma olla narsismia, koska hän on todella suosittu, ja syntynyt pari vkoa etuajassa."
Jaa. En kyllä pystyisi häntä diagnosoimaan. Oikein mukava ihminen vaikuttaisi olevan.
"Minä elän kuulemma myös epätodessa seksuaalisuuteni kanssa. Myös uskovaisuuteni on ollut harhaa."
Mainoslauseita. Sanoit itse, että olet käsrinyt kroonisesta tyhjyyden tunteesta ja paikkaat sitä uskovaisuudellasi. Tyhjyyden tunne on keskeisimpiä piirteitä rajatilassa.
Uskonnolliset mielipiteet ovat sitten eri asia.
"Olen myös miettinyt psykologille menoa. Menisin tekemään persoonallisuustestin, josta selviäisi mikä minä ihan oikeasti olen. Ritalin on onnistunut uskottelemaan, että minulla on joku vakava mielenhäiriö."
Olet varmaan unohtanut jo, että kerroit minulle käyneesi hakemassa hoitoa ja sanoit uskovasi kärsiväsi jostain mielenterveysongelmista, koit olevasi vammainen jne. Kun rajatilaisella olo paranee, kaikki tämä unohtuu ja dissosiaatiomaisesti lohkoutuu pois mielestä. Sen lisäksi olet kuitenkin myös projisoinut tämän lohkotun osan minuun, niin että nyt syytät minua siitä, että olet kokenut olevasi vammainen jo 15 vuotta ennen tapaamistamme.
Tosiasia on kuitenkin se, että sinä haukuit minua vammaiseksi assiksi ja skitsoksi. Siirsit minuun niitä vammaisuuden ja sairauden kokemuksiasi projektiivisen identifikaation avulla ja nyt syytät minua omista toimistasi.
"Joka tapauksessa uskoni omaan terveyteeni on mennyt, kiitos Ritalinin!"
Minä olen muistaakseni yrittänyt lohduttaa sinua siitä, että rakastan sinua juuri sellaisena, kuin sinä olet.
Jos pystyy, niin voitko poistaa mikäli tänne ilmestyy lisää henkilökohtaisuuksia, tai yksityisasioita.
Hermostun itsekin välillä ihan totaalisesti mutta tällainen ei voi pitää paikkaansa:
"Joka tapauksessa uskoni omaan terveyteeni on mennyt, kiitos Ritalinin!"
En kyllä tiedä minkä ikäisiä olette ja mitä kaikkea liittyy teidän väliseen suhteeseenne mutta ei kenekään uskot tai uskomattomuudet voi olla yhden ihmisen varassa.
Taitaa olla nyt molemmilla niin vauhti päällä yliampumisessa että jostakin pikku kärpäsestä on paisunut jättihärkänen.
Se on kyllä varmaa ettei assi anna periksi jos kokee jotakin epäselväksi.
Sellainenhan minäkin olen.
Mutta väistän tästä kun en oikein tiedä mistä kähyätte. Minä, tuskin moni muukaan ketään luokittelee oikeasti vakavissaan minkään netti-inttämisen perusteella. Jos kasvojensa menetystä pelkää niin siihen tarvitaan paljon muuta kuin tällaiset jankkaamiset netissä. Sinulla ei sitäpaitsi ole edes pysyvää nickiä. Vois luulla että kuka tahansa noita juttuja voi kirjoitella.
Mutta, eihän tämä minulle oikeastaan kuulu, joten..
..ettei mene "puurot ja vellit sekaisin".
Edellinen kirjoitus oli ihan asiallinen. Nyt taitaa näkyä jo peikkoja joka puolella. Auttaa paljon kun keskitytään Asiaan. :)
Kukahan tässä aloitti tuon henkilökohtaisuuksiin kajoamisen. Minä kirjoitin keskusteluun viestin, ja sinä kysyit olenko se, keneksi luulet. Vastasin myöntävästi, jonka jälkeen sinä kirjoitit kilometrin mittaisen hyökkäysviestin minua kohtaan kaiken maailman henkilökohtaisuuksilla. Minunko pitäisi tyynen rauhallisena vain istua paikoillani lukemassa, mitä paskaa sitä taas kirjoitetaan?! Sitäpaitsi sun kanssas riitely on sitä, että kun korjaan virhetulkintoja, niin se on riidan jatkamista. Kun taas lopetan vastaamisen, väität etten halua selvitää asioita. Sun kanssas riita ei lopu koskaan, jos meinaa jokaisen virhe väittämän korjata. Siksi on parempi lopettaa vastaaminen tyystin. Vai kehittääkö tää riitely sua jotenkin ihmisenä?! Ja kyllä se on jo jonkinlaista häirintää, jos lähetellään riitaviestejä viikko tolkulla s-postiin ja kännykkään, ilman että minä niihin mitään olen vastannut! Normaali ihminen kyllä älyää lopettaa.
Ja mitä tänne kirjoittamiseen tulee, niin kyse on nimenomaan TULKINNASTA. En minäkään tänne kovin montaa viestiä ole laittanut, mutta ne mitä olen laittanut, olen kirjoittanut OMASTA SUBJEKTIIVISESTA KOKEMUKSESTANI KÄSIN. En ole koskaan väitetänytkään, että se olisi koko aspergerin oireyhtymään liittyvää faktaa! Jokaisen kokemus on erilainen, enkä ole koskaan antanut ymmärtää, että tässä asiassa ollaan nyt tekemisissä jokaisen aspergerlaisen kanssa. Mulla, niin kuin sullakin, on vapaus kirjoittaa sen pohjalta, miten itse näkee asian. En mäkään tule jokaista sun rajatilaa koskevaa kirjoitustas dissamaan, että hei jätkä, äläpä levitä valheita!
Päinvastoin, sä saat kokea asiat ihan niin kuin itte haluat, enkä mä tule sulta sun kokemuksias kieltämään.
Jaahas, vai en näe ittessäni pahaa?! Kyllä mä kuule osaan myöntää virheeni, ja näen itsessäni vikoja. Mutta jos sä noin hyökkäävästi esität asias, niin et sä jätä muuta mahdollisuutta kuin puolustautua. Osaan kyllä myöntää virheeni, mutta myönnän ne, kun asiasta keskustellaan asiallisesti, eikä noin hyökkäävän provosoivasti!
"En nyt kyllä ihan niin. Tuossa on taas sellainen mitätöinnin sävy, että ihan kuin tämä kiusaajani ei olisi minua kiusannutkaan ja olisi kaverini..."
Ymmärrätkö sä ollenkaan, mitä mä kirjoitin? Tai mitä sä itse kirjoitit?! Kerroit ajatuksesta, jossa minä lyöttäytyisin kiusaajas kanssa yhteen, sinua vastaan. Ja kun sanoin ajatusta huvittavaksi, niin väität että mitätöin sua ja epäilisin sun kiusaamista? Mitä tekemistä sillä, että pidän ajatusta huvittavana, on sen kanssa, että epäilisin sun sun puheitas kiusaamisesta? Eihän tässä mistään epäilystä ollut kyse, vaan siitä, kun luulet kaikkien olevan sua vastaan. Ja minun lyöttäytyvän yhteen kusipää tuttusi kanssa.
Vai kymmeniä ystäviä. Eiköhän kyse oo ollu lähemmäks puolesta kymmenestä ihmisestä, kuin monesta kymmenestä. Olin siihen aikaan työtön, niin onko se ihme, että tuntee itsensä yksinäiseksi?! Yleensä kun ihmiset on silloin töissä/koulussa jne, ja minä olin yksin kotona kaiken päivät. Ja enpä usko, että olen koskaan kieltänyt huonoa oloani. Kyllä mä sanoin moneen kertaan, miten olin silloin masentunut, enkä ole sitä kieltäny? Ajan kanssa sitten olo koheni. Sitäpaitsi sen verran mullakin mielialat vaihtelee, että joku päivä voi olla huippu onnellinen, ja joku taas täysin syvältä. Mutta en ole koskaan masennustani kieltänyt. Yleensä olo kohentu silloin, kun päivällä oli ollu mukavaa tekemistä ja oli nähnyt kavereita. Tyhjät päivät taas sai masennuksen heti päälle. Ja kyllä se on totta, että riitely sun kanssas ei todellakaan paranna oloa, vaan tekee olosta vieläkin paskemman. Ja koko aikahan sä etit mulle diagnoosia. Miten siinä voi tuntea itteensä terveeks, kun kuuntelee sitä diagnosointia yli vuoden päivät, JOKA PÄIVÄ?
Niin kauan kuin ollaan oltu tekemisisssä, olet puhunut sadismista. Jopa meidän välirikko, oli minulta todella sadistinen teko josta sain sadistista nautintoa. Ja kyllä mä olen ihminen, jolle live elämä menee netti elämän edelle. Mitä enemmän tekemistä live-elämässä, sitä vähemmälle jää netti ja netti suhteet. Mulle live todellisuus on tärkeämpää, kuin internet todellisuus. Silloin jos minulla on mahdollisuus tavata ystäviä konkreettisesti, en istu netin ääressä. Mä en myöskään jaksa hankalia ihmissuhteita, joten sekin on yksi syy.
Pakko-oireisen persoonallisuuden diagnosoit minulle jonkin ajatuksen pohjalta, missä kritisoin nykyistä koulujärjestelmää.
Enkö mä sitten saakaan sanoa omaa arviotani sinun psyykkisestä terveydestäs, vaikka sä teet niitä arvioita koko ajan musta? Sullako on yksinoikeus sadella ihmisille mitä he ovat? Mutta antaa olla, mä arvioin ihmisiä YKSILÖINÄ enkä sairaskertomuksina. Ainoa syy, miksi olen noin toiminut, on se koska sä teit koko aika niin ärsyttävästi mulle.
"Mainoslauseita. Sanoit itse, että olet käsrinyt kroonisesta tyhjyyden tunteesta ja paikkaat sitä uskovaisuudellasi. Tyhjyyden tunne on keskeisimpiä piirteitä rajatilassa.
Uskonnolliset mielipiteet ovat sitten eri asia."
Toi sun tulkintas asiasta on taas ihan puppua, ja sun omaa johdatteluas rajatilan suuntaan. Mä olen ollut uskovainen KOKO IKÄNI. Ainoastaan välillä oli sellaisia vaiheita, jolloin olo oli eksynyt ja tuntui että on kaukana Jumalasta. Sitten siinä teininä taas alkoi ne asiat kiinnostaa. Kun on koko elämänsä elänyt hengellisten asioiden parissa, ja kun sieltä eksyy pois, niin kyllä se olo tuntuu luonnollisesti tyhjältä. Tyhjyys on aika normaali tunne tämän päivän ihmisillä, eikä se liity vain rajatilaan. Ja mun usko on paljon muutakin, kuin pakonomaista tyhjyyden täyttämistä, mitä sä nyt annat ymmärtää. Mun tyhjyys ei ole ollut kroonista, vuosia,läpi elämän kestävää, vaan liittyy kausiin, jolloin on ollut eksyksissä. Esim. muutaman viikon kestävä tyhjä, väsynyt olo, ei ole samaa kuin rajatilan kokema krooninen, helpottamaton tyhjyys, joka jatkuu vuosikausia.
"Olet varmaan unohtanut jo, että kerroit minulle käyneesi hakemassa hoitoa ja sanoit uskovasi kärsiväsi jostain mielenterveysongelmista, koit olevasi vammainen jne."
Luetko sä edelleenkään yhtään, mitä mä kirjoitan?
Kävin tasan yhden kerran, paniikkioireiden takia, mielenterveystoimistossa. Sinne olisi pitänyt olla lähete lääkäriltä, jota minulla ei ollut. Niinpä jouduin lähtemään pois, enkä hakenut koskaan sitä lähetettä. Juttu liittyi PANIIKKITILAAN. Seuraava kerta kun oli puhe lääkärille menosta, oli kyse aspergerista, jota sä mulle tyrkytit! Olisin menny tekemään testit, jotta nähdään, olenko as. Mielenterveystoimistosta olisin hakenut mm. keskusteluapua ongelmiin, mitä liitty vaikkapa ryhmätilanteisiin tai bussilla kulkemiseen.
Korkeassa jännitystilassa en pysty toimimaan normaalisti, vaan tunnen itseni lamaantuneeksi idiootiksi. Olen niin hermostunut, ja ololtani sekava, että saan miettiä miten onnistun kahvin keitossa tai syömisessä. Jännityksessä sählään asioita, ja teen itsestäänselviä asioita typerällä tavalla. Pelko liittyy siihen jos muut katselevat, mitä touhuan. Olen aivan varma, että he arvostelevat minua katseellaan, enkä pysty mihinkään. Tätä tarkoitin neuroottisilla oireillani, jonka jännitys saa aikaan. Tämän takia en tunne itseäni normaaliksi. Asialla ei ole mitään tekemistä rajatilan kanssa. En ole ollut tällainen aina, vaan paniikki puhkesi 14-15 vuotiaana. Myös kommunikointi oli vaikeaa paniikin takia.
Ton vammaiseksi haukkumisen olet kyllä itse keksinyt. Koskaan en ole nimitellyt sua vammaiseksi. Olet itse sanonut, että tunnet joissain asioissa itsesi vähän vammaiseksi, ja olen sitten vastannut, että pidät itseäsi vammaisempana kuin olet. Skitsoksi sanoin, koska sinä sadattelit niitä diagnoosejasi ensin mulle.
"Joka tapauksessa uskoni omaan terveyteeni on mennyt, kiitos Ritalinin!"
"Minä olen muistaakseni yrittänyt lohduttaa sinua siitä, että rakastan sinua juuri sellaisena, kuin sinä olet."
Tässä ei olekaan kyse siitä, että epäilisin jonkun toisen (sinun) rakkauttasi itseäni kohtaan. Kyse on siitä, että aikaisempi uskoni omaan terveyteeni on mennyt. Olen ajatellut, että minun ongelmani on pelko- ja jännitystilat, mutta rehellisesti sanoen olet saanut minut uskomaan että vikaa on myös muualla. Kaikenlainen riitely saa minut yleensä poissa tolaltaan, niin etten pysty nukkumaan tai syömään. Sinun jatkuvat tarkkailusi ja kommenttisi minun mielenterveydestäni aiheuttavat minulle sairaan olon. Kun ihmiselle jotain tarpeeksi kauan aikaa syötetään, niin kyllä se alkaa siihen uskomaankin. Jatkuvat diagnoosit ovat saaneet epäilykset päälle. Olen jutellut tästä ystävienikin kanssa, kysellyt, että olenko heidän mielestään hullu. Se että toinen (sinä) osaa perustella vakuuttavasti toisen hulluuden, saa kyllä epäilemään omaa päätään.
Jotenkin mä ajattelinkin, että tuohon lauseeseen tulee vielä joku tarttumaan ; )
"En kyllä tiedä minkä ikäisiä olette ja mitä kaikkea liittyy teidän väliseen suhteeseenne mutta ei kenekään uskot tai uskomattomuudet voi olla yhden ihmisen varassa."
Jos tarpeeksi kauan joku henkilö jonka kanssa olet jatkuvasti tekemisissä, ja jolle kerrot enemmän asioita kuin kenellekkään muulle sanoo sinua joksikin, niin kyllä siihen alkaa uskomaan, kun sitä jatkuvasti toistetaan. Varsinkin jos asia esitetään uskottavasti, sitä tuodaan ilmi päivittäin, hetkittäin jne. Jos henkilö vielä omaa hyvän tietämyksen psykologiasta, kun taas itse ei,
ja osaa voittaa luottamuksen, niin kyllä se on ihan mahdollista.
Jopa naistenlehdissä on ollu juttua siitä, miten narsisti/psykopaatti mies on onnistunut uskottelemaan vaimolleen, miten heidän ongelmansa johtuvat vain ja ainoastaan naisesta itsestään. Ovat käyneet terapioissa jne, jotta nainen pääsee ongelmistaan. Ihminen uskoo mitä vain, kun sitä tarpeeksi kauan toistetaan, ja jos tieto tulee erittäin läheiseltä imiseltä. Vähintäänkin se herättää epäilyksen, ettei itsessä olekaan kaikki ehkä kohdallaan.
Kuulepas nyt! Minä osallistuin keskusteluun, vastatakseni eräälle toiselle tähän osallistujalle, en vastannut henkilökohtaisesti sinulle dissataksesi sinua. Sinä aivan itse takerruit viestiini, jonka jälkeen alkoi tuo raivoisa viestien lähettely. Minä aivan asiallisesti myönsin olevani se, joksi luulet, ja siitäkös sinä raivostuit ja aloit lähettelemään. Ja nyt sä sitten ihmettelet, miksi sinun kimppuusi hyökätään? Enhän mä edes alunperin vastannut sulle, vaan ihan jollekin toiselle! Sinä itse rupesit keskusteluun sitten minun kanssani. Mikäs henkilökohtainen hyökkäys se sellanen on? Pitäiskö mun päätellä, että sä teet tän kaiken silllä sadismin voimalla?
Mä olen myös nähnyt itsestäni tällä palstalla virhetulkintaa, enkä ole siihen puuttunut millään tavalla, ennenkuin nyt! Arvaa huvikses minkä takia? Koska mulle rauha on ollut tärkeämpää, kuin tyhjänpäiväinen riitely. Koska minusta ei ole nimellä täällä kirjoitettu, niin olen antanut asian olla! Jos sä olet halunnut asian ajatella noin, ja siitä tänne kirjoittaa, niin maksaako vaivaa alkaa riitelemään siitä?
Minä olen yleensä joutunut nielemään kiukkuni. Juuri sen takia että jos purkautuisin oikein kunnolla niin työtoverit menisivät ulisemaan työnjohtajalle.
Minun piti niellä tällä kertaa se, että kvartaali infon jälkeen joku potkaisi minua kantapäille melkein lensin nurin ja jäin korjaamaan kenkiäni seinän viereen. Seuraavaksi tämä kyseinen henkilö hihitteli kaverilleen ilmeisesti siitä että melkein kävi vahinko.
Toinen tyrkkäsi kahvit rinnuksille: käveli takaa ja kun olin seisaallani ja hörppäsin kupista tuuppasi (Tarkoituksella tai vahingossa), ja se tyyppi joka sen teki käveli vain ohi sanaakaan sanomatta, ihan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Minun teki mieli juosta sen potkian perään ja murista että "tarvitsetko valkoista keppiä tuo korvanapin seuraksi?" Samaten tämä kahvittelialle olisi tehnyt mieli nakata oman kupin jäännökset rinnuksille. "Ota nyt kun minullekkin tarjosit."
Mutta jos olisin tehnyt sen niin nämä normaalit ihmiset muistaisivat minut ainoastaa siitä että suuttuessani olen pelottava, vaikka nyt olisi kyllä suuttumisen aihetta. Molemmat tekijät olivat sosiaalisempia, vaikkakin samassa asemassa eivät nokkimis järjestyksessä ole ylempänä.
Heille löytyy puolesta puhujia ja he pystyvät selittämään asian niin ettei minun sanomisilla paljon väliä ole. Kun sosiaalisempia ovat, ovat työnjohtajan silmissä myös parempia, kuin minä joka olen hoitanut hiljaa työni enkä puhele kovin paljoa.
Minä en ole heihin verrattuna mitään. Joten nuokin iskut piti ottaa vastaan. Tämä ketju on mennyt taas täysin asiastaan, mutta ihmisten muisti on valikoiva. Ei tunnu merkitsevän mitään jos 90% ajasta käyttäytyy rauhallisesti mutta kun kerran kymmenestä suutut, vaikka olisi aiheestakin ja vaikka pyytäisit anteeksi niin se kuva rauhallisesta ihmisestä on mennyt ja ympärillä olevat täyttyy hirveä hysteria, että nyt tämä täytyy sulkea laitokseen.
Tässä ei yhtään kertaa puhuttu että kuinka usein suututaan, päinvastoin kuin yritettiin todeta että suuttumista tapahtuu erittäin harvoin, mutta niinä harvoina kertoina kun se tapahtuu se on erittäin voimakas, kuten totesin aikasempaan kysymykseen autistit ovat suuren yleisön mielessä leimautuneet raivokohtausten takia.
Mitään väliä ei ole onko niihin syitä vai ei, tekikö joku kenties jotain sen laukaistakseen.
Täällä oli tämä yksi joka Assi-isänsä huutamisen perusteella jo on lokeroinut kaikki assit laitoshoitoon joutaviksi ihmisvirheiksi. Ritalinin ja tämän nimettömän (ilmeisesti)naishemkilön välinen taistelu on ainakin leimannu assit tämän toisen osapuolen silmissä kelvottomiksi ihmisiksi. Noita vanhinkoja ei ehkä voi korjata, pitäisi vain muistuttaa että siinä nyt oli yksi assi, eikä sen perusteella voi väittää että on nyt nähnyt maailman kaikki assit ja tietää heidän ajatusmaailman täysin.
En ota tuohon sotaan sen enempää kantaa. Se on kahdenvälinen asia, ja minun kokemuksen mukaan parisuhde kuka enemmän, kuka vähemmän.
On se vähän kohtuutonta kun yksi raivon purkaus leimaa ihmistä lopun ikäänsä väkivaltaiseks(Vaikkei ketään olisi edes vahingoittanut). Agressiivinen voi olla myös kajoamatta ihmiseen lainkaan.
"Agressiivinen voi olla myös kajoamatta ihmiseen lainkaan."
Ainakin fyysisesti. Verbaalisella toiminnalla taas kajotaan ihmiseen henkisesti, vaikkei mitään ruumillista vahinkoa tuoteta: Joidenkin mielestä mielipahan aiheuttaminen ei ole mitään, verrattuna fyysiseseen väkivaltaan, itse pidän henkistä väkivaltaa pahempana kuin fyysistä.
Olisi kai pitänyt tähdentää että Aggressiivinen voi olla myös käyttämättä "fyysistä väkivaltaa"(Joka joidenkin mielestä on ainoa väkivallan muoto) niin se olisi ollut selvempi
Luin yhä uudelleen tuon aloituksen:
"Olen työni puolesta ollut tekemisissä monien AS-ihmisten kanssa enkä ole huomannut mitään aggressiivisuutta kyseisissä ihmisissä, en ollenkaan.
Päinvastoin, vaikuttaa siltä kuin että he ovat maailman rauhallisimpia ihmisiä jotka eivät suutu ainakaan helpolla vieraille ihmisille, lapsetkin joilla on as tai autismi ovat aina niitä rauhallisimpia jotka hyvin harvinaisesti huutavat tai pistävät hanttiin vanhemmilleensa."
- - -
Tuossa on pakko olla jokin iso väärinkäsitys?
Ei autisminkirjoisilla ole puutteita tunnerektioissa.
Suuttumus on ihan normaali reaktio ja jos kyky siihen puuttuu, kyse ei ole autisminkirjon ongelmasta. Kyse on siis jostakin muusta.
Eli..
Kannattaa etsiä vaikka täältä:
http://www.saunalahti.fi/kup/laaketie.htm
joku oireyhtymä joka vastaa paremmin sellaista oireyhtymää jossa puuttuu ihan normaalit tunteet.
Autisminkirjoisilla on ongelmanaan huono stressinsietokyky erityisesti sosiaalisessa kanssakäymisessä jossa tarvitaan kommunikaatiota joka voi olla autisminkirjoiselle puutteellista ja se voi olla sitä jopa itseni kaltaiselle assille, jolla on hyvät verbaaliset kyvyt kuin myös tarkkuutta hahmottaa herkästi vastapuolen ilmeet, eleet, äänensävyt, yms.
Sosiaalisessa vuorovaikutuksessahan on aina velvollisuuksia puolin sun toisin, ei pelkästään niin että vain assin pitää skarpata ja muut saa hölistä mitä syki suuhun tuo, tai teeskennellä jotakin muuta kuin mistä aidosti on kyse.
Suuttumuksen voi aistia toisesta vaikka se olisikin verhottu näennäiseen ystävällisyyteen.
Autisminkirjoiselle voi olla ongelmallista hillitä autonomisen hermoston nopeaa reagointia ja se juurikin tuo esiin vaihtuvat mielialat ja tuon aloituksen väittämät ovat aika kummallisia aidon tietämyksen ja ymmärryksen valossa.
Olletikin tarkoitus oli kaunistella jotakin.. mutta valitettavasti kaunistelu vääristää itse asian.. niinkuin se usein tekee.
Minusta on erittäin tärkeää yrittää pysyä kiinni reaalissa. Turhanpäiväinen kaunistelu haittaa. Se estää puuttumasta just niihin ongelmiin joita pitäis voida välttää muodostumasta esim. niin että autisminkirjoisia piittaamattomasti muka voidaan provosoida loputtomiin kun joku heittelee väittämiä ettei assi voi suuttua.
Tottakai ihminen voi suuttua.
Autistit, en nyt asseja tarkoita, vaan varsinaisesta autismia sairastavia, ovat kuuluisia raivon purkauksista. Autistit eivät pahemmin mieti onko se raivo 'korrektia' tuleeko se asiasta vai ei.
Aspergereilla sen sijaan taas on estoisuutta ja pidättyväisyyttä, yleensä myllerrys pidätellään sisällä eikä sitä päästetä valloilleen kuin harvoin.
Silloin kun se tulee on kysymyksessä ainakin minun tapauksessani se että asiat olivat patoutuneet ja kolmas isku oli sille päivälle liikaa. Tosin minulla on sekä AS-epäily että AD/HD taustalla.
Se että aspergerit vaikuttavat rauhalliselta, ei tarkoita etteikö osattaisi suuttua. Kiukku usein vain niellään.
siksi assi usein kuvitellaan tunteettomaksi ...