Olen 1kk tytön äiti ja pelkään, että olen masentunut tai ettei minusta ole tähän...Meidän neiti itkee joka päivä monia tunteja ja yleensä itkut ajoittuvat iltaan, jolloin olen aina jo todella väsyksissä...Onneksi minulla on mies joka hoitaa myös lastamme.Hän on nyt isyyslomalla viimeistä viikkoa ja pelkään kovasti miten "osaan olla" lapsen kanssa kun mieheni palaa takaisin töihin.Olen kovin epävarma.Toki ymmärrän ja tiesin jo raskaaksi tullessani että lapsen hoitaminen ja kasvatus ei ole helppoa,JA ETTÄ VAUVAT ITKEVÄT PALJON, mutta haluaisin niin kovin että minusta olisi tähän.Kysyisinkin, onko tämä alkuvaihe aina helpommasta vai vaikeimmasta päästä vauvan kanssa ja helpottaako itkut yms.suunnilleen minkä ikäisenä...? Minulla on ennestään taipumus masentuneisuuteen ja masennuslääkityksen aloittamista uudelleen on harkittu.Se tarkoittaisi kuitenkin sitä, että joutuisin lopettamaan imettämisen.Lopetin masennuslääkkeiden käytön heti kun sain raskaudestani tietää.Välillä tunnen kovaa syyllisyyttä väsymyksestäni ja pelkään etten jaksakaan, välillä on huomattavasti parempi olo.Olen puhunut tästä myös neuvolassa ja käynyt lääkärissäkin.Onko muilla kokemusta tällaisista tuntemuksista?Miten olette jaksaneet ja pärjänneet? Ihailen kovasti reippaita ja hyvin pärjääviä, lapsensa aikuiseksi kasvattaneita äitejä ja haluaisin itsekin pystyä samaan...
Äitiydestä..
Väsynyt,tuore äiti.
5273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
meillä ainakin alku oli vaikeinta, ennen kuin 2kk tuli täyteen oli elo jo helpottanut. kaikilla menee vaan kovin eri tavoin, toivottavasti helppaa sielläkin!
puolentoista kuukauden kohdalla olin ihan varma etten jaksa enää hetkeäkään, vaan jossain vaiheessa vain kävelen ovesta ulos enkä tule koskaan takaisin. poika itki myös iltaisin useita tunteja, nukkui välillä vain 20min pätkiä ja sama ruljanssi alusta.useimmillaa vauvoilla illat ja nukahtaminen ovat hankalia, se menee ohi! iltoja helpotti valoisuuden rytmittäminen, päivällä valoisaa ja ääniä, illalla pimeää ja hiljaista. kantoliina myös hyvä apu, seuraa sattuuko vatsaan ja ettei ole nälkä. nuku itse päivällä kun vauvakin, jos et osaa nukkua, lepää edes. ei väsytä illalla niin kovin.
käsittääkseni on olemassa masennuslääkkeitä joita voi käyttää imettäessä, kysy lääkäriltä!
paljon jaksamista!
Kyllä se helpottaa vielä, 98% varmuudella:) Usko pois!
Meillä oli kans tosi rankkaa nuo ensimmäiset 3-4kk. Siihen kuului vatsavaivoja, joka ilta 2-4h putkeen suoraa huutoa mihin ei auttanut sitten mikään. Itkut ajoittui tietysti AINA iltaan. Yöt onneksi nukkui. Öisin heräsi kumminkin 3-7 kertaa syömään.. puuh. Nyt neiti on 7kk ja edelleen herää öisin syömään.
Nuo ekat kuukaudet oli vaikeita siksikin, kun ainakin minulle kaikki oli niin uutta eikä vielä tunnistanut syitä miksi vauva itki. Tosin koliikki-itkun tunnisti kun se oli niin rajua. Meillä kaiken lisäksi mies oli nuo ensimmäiset kuukaudet ihan *aska. Juuri silloin kun eniten tarvitsin apua, häipyi hän minne lie, kavereita tapaamaan, teki töitä eniten juuri tuohon aikaan eikä tietenkään hoitanut juurikaan vauvaa.
Olikohan tyttö 4kk kun huudot loppuivat aivan yhtäkkiä yllättäen! Huomasi oman jaksamisenkin taas riittävän, oli erilailla taas innostunut ja iloinen. Miehen kanssa saatiin myös asioita selvitettyä ja nyt on taas mitä loistavin isä. On ennestäänkin jo isä 15-,8- ja 5 vuotiaille lapsille, jotka on edellisestä liitosta.
Kyllä se varmasti helpottaa! Apuakin saat esim. neuvolan kautta jos tarvitset.Kotin on mahdollista saada apua ja lisäksi muutenkn puhuminen auttaa jos yhtään arveluttaa!:) Toivottelen voimia teille!
Myös minulla on ja oli masennusta ja elämä on ollut yhtä häränpyllyä. Helppoa ei tosiaan ole ollut ja aikesta on selvitty. Käyn terapiassa enemmän tai vähemmä. Nyt on seesteinen vaihemenossa.
Jos haluat jutella enempikin, voin antaa s.posti osoitteeni:) Olen tosiaan 23v yhden lapsen äiti. Ja uusperheen "äitipuoli."
Tärkeintä on pitää huolta omasta jaksamisestasi, ehdottomasti. Vauva kyllä kasvaa ihan yhtä hyväksi korvikemaidollakin. Niin ne muutkin ovat kasvaneet. Lisäksi sun tilanteessa tärkeetä mielestäni olisi saada aikaa itsellesikin, mikä myös helpommin onnistuu jos vauva ei ole tississä kiinni. Masennus hoitamattomana voi johtaa vaikka miten pitkälle, vaikkei siltä nyt tuntuiskaan. Siksi ehdottoman tärkeetä on saada se aurinko taas paistamaan risukasaan:)Ei imetys ole maailman tärkein asia, eikä asia josta pitäisi tuntea syyllisyyttä, tärkeintä on rakkaus ja tapa jolla kohtelet ja koskettelet vauvaa. Ja pian, jos masennusta ei saada kuriin voi se pahentua etkä kykene tähän. Ja vauva kyllä tuntee sen, eikä se auta sitä poistamaan vaikka olisi tississä kiinni.
Synnytyksen jälkeinen masennus on otettava vakavsti. lukeehan näitä hoitamattomia juttuja mitä äidit ovat lapsilleen tehneet. Ja ihan tavallisia ihmisiä hekin ovat olleet.
Muista ystävä hyvä, että elämässä tärkeintä on jaksaminen ja onnellisuus, muu tulee sitten perässä!
Toivotan paljon sinulle voimia! Ja iloa.
Muista nyt että vaikka monilla vauvojen itkut helpottavat jollain tietyillä kuukausilla, ei se sinun lapsestasi kerro mitään. toiset vauvat eivät lopeta itkuaan leikki-iässäkään, vaan ovat erityisen vaativia vielä kouluun mennessäkin:) Omaa jaksamistaan et siis voi miettiä tältä kantilta.
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että alku oli vaikeaa. Ihan sen takia, että en ole koskaan aikaisemmin ollut äiti! Olin epävarma ja väsynytkin - tottakai kun vauva valvotti öisin, johon en ollut tottunut. En minä vieläkään ole "valmis" äiti, kasvan äitiyteen koko ajan samalla kun lapseni kasvaa ja kehittyy.
Jos kuitenkin koet itsesti masentuneeksi, suosittelen hakemaan apua itseäsi ja lastasi ajatellen. Lapsi kasvaa hyvin myös korvikemaidolla :)