Lukihäiriö

En jaksa

En tiedä kuuluuko tää juttu tänne, mutta kun en muutakaan löytänyt. Tytölläni on todettu lukihäiriö (pian 9 v., nyt toisella luokalla) ja nyt tuntuu että käytös on muuttunut niin että en enää äitinä hallitse tilannetta, lopun itse. Tyttö saa koulussa jatkuvasti opetusta pienryhmässä, mistä on apua. Mutta suurin vaikeus on ehkä siinä että lapsi ei itse ymmärrä, mitä hyötyä siitä hänelle on ja tuntee itsensä liian erilaiseksi, vaikka ei sitä olekkaan. Muuten hyvin sosiaalinen ja iloinen lapsi.

Olen yh-äiti, jonka lapsen isää ei tunnu kiinnostavan, miten koulu sujuu ja sujuuko arki sen mukana, vaikka tietää tilanteen.

Lapsi käyttäytyy uhmakkaasti ja kieltäytyy koulussa kaikesta. Kotona läksyjen teko on yhtä suurta huutoa ja kirjojen heittelyä.

Itse yritän pysyä järjissäni ja jaksaa hoitaa myös työni. Lapsi on pättänyt ottaa yliotteen minusta ja rajojen asettaminen on todella vaikeaa. Lapsi kääntää kaiken elämässä negatiiviseksi.

Onko kukaan kuullut että Keski-Suomessa olisi yhdistys erilaisille oppijoille, kun en löydä tietoa.

12

1302

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ei taida olla lukihäiriö

      Olen itsekin yh. Lapsi tarvitsee rajoja.
      Lapsi tarvitsee myös pettymyksen tunteita.

      Kertomasi perusteella lapsesi on todellakin ottamassa sinusta yliotetta. Toisaaltaan tuo voi myös olla masennustakin. Kiukut ja raivoamiset kuuluvat oireiden piiriin.

      Tiedän että yksinhuoltajan rooli on raskas.
      Isästä et kerro saavasi mitään tukea. Kasvatustehtävä ei ole helppo.
      Neuvoisin sinua ottamaan yhteyttä perheneuvolaan.
      Silloin kun omat keinot ja voimat ovat vähissä kannattaa turvautua ulkopuoliseen apuun. Se ei ole häpeä. Ehkä saatte selvitettyä tilannetta laajemmin ja pääsette parempaan tasapainoon.

      Voimia sinulle!

      • vaikuttaa

        ..ei ehkä lukihäiriö yksistään, mutta lukihäiriö kyllä myös vaikuttaa lapsen mielentilaan, koulunkäyntiin, läksyjen tekemiseen, koulussa pärjäämiseen, ns "ottaa koville" siis mainittakoon..yksi syy kyllä hänen tilanteeseen.


    • opettajan

      Juttele opettanjan kanssa tilanteesta...soita koulupsykologille....tulevat vastaan, oletko ajatellut kokeilemalla antamaan niitä kalanmaksapillereitä, kuulemma auttavat lukihäiriöiseen. Apua saat sieltä päästä kunhan pyydät.

    • Annio
    • En jaksa

      Tilanne tosiaan kiristyi niin, että nyt lapsi on saanut apua, kun minä en enää jaksa. Eli sosiaalipuoli otti asian tosissaan ja aloitetaan yhdessä miettimään tukitoimia selvitytymiseen.

      Perheneuvolaan olin alunperin yhteydessä, koska olemme sen asiakkaita olleetkin, mutta sieltä lähinnä jaettiin ei oota.

      Ja isäähän ei tietystikkään kiinnosta lapsen asiat ja syynä lähinnä se, että minä olen yksinhuoltaja, koska hän tekemisillään tahallaan vaikeutti joka päiväistä elämää. Hän ei kuulema pysty vaikuttamaan lapsen asioihin. No, onneksi hänellä on helppo tie juosta pakoon kun tulee ongelmia...

      Kiitos vastauksistanne, yritän taas taapertaa hetken eteenpäin....

      • kesäperho

        Haluaisin kertoa sinulle esimerkin.
        Usein meillä vanhemmilla on paljon käsittelemättömiä ongelmia omasta lapsuudestamme.
        Kun saamme omia lapsia nämä ongelmakohdat aktivoituvat ja voivat muodostua erittäin rankoiksi.

        Suosittelen että hoidat itsesi kuntoon. Niin minäkin olen joutunut tekemään.
        Lapsi imee sinusta kaiken negatiivisen jos asiasi eivät ole kohdallaan (aina sitä ei edes tiedosta).

        Jos mahdollisesti sinulla on jotain läpikäytävää oman lapsuutesi tiimoilta - tee se nyt!

        Autat itseäsi ja lastasi samalla kertaa.

        Omakohtaisia kokemuksia on. Lapsen oireilut voivat tavallaan johtua omasta ongelmakentästäsi.
        Ne ovat sinulla pinnan alla...

        Voimia ja oivalluksia kevääseen!!!!!


    • voiton puolella ollaan

      Onko lapsesi ongelmia kartoitettu laajemmin eli onko varmasti kyseessä pelkkä lukihäiriö. Jos ei ole, niin puhu asiasta koulupsykologin kanssa. Olisi hyvä tehdä laajemmat neuropsykologiset testit ja sitten katsoa, tarvitaanko toimintaterapiaa tms.
      Perheneuvolan on otettava kantaa. Vaadi kirjallinen perustelu, miksi lapsen ongelmat eivät kuulu heille.Pyydä vaikka koululääkäriltä/kouluhoitajalta/opettajalta lisälausunto osoittamaan tarvetta.
      Erityislapsen vanhempana tiedän, kuinka vaikeaa on välillä asettaa rajoja. Lapsi on jo pahasti haavoittunut ja väliin huomaa olleensa liika tiukka.
      Tuli myös mieleen, onko raivoamisen taustalla liian kovat vaatimukset, joista lapsi ei selviä. Meillä nämä purettiin kotona - koti on turvallisempi paikka.
      Meillä on auttanut mieleiset harrastukset, joissa lapsi on kokenut onnistumisia ja samanhenkisten ryhmä on suvaitsevampi.
      Käy Niilo Mäki Instituutin ja Helsingin seudun erilaisten oppijoiden sivuilla. Saat sieltä hyviä kirjavinkkejä.

      • En jaksa

        Toista lastani tutkittiin aikanaan perheneuvolan kautta Niilo Mäki Instituutissa.

        Nyt odottelen perheneuvolan tukitoimia lapselleni.
        Yritän jaksaa kysyä myös hänelle noita muita mahdollisia testejä.

        Onko kenelläkään kokemusta yksityisen puolen mahdollisista neurologisista testeistä ja miten lapsen sairaskuluvakuutus (Fennia) niihin suhtautuu ?

        Kertokaa, niin pääsen taas hetken eteenpäin...


      • Dysleksia-84
        En jaksa kirjoitti:

        Toista lastani tutkittiin aikanaan perheneuvolan kautta Niilo Mäki Instituutissa.

        Nyt odottelen perheneuvolan tukitoimia lapselleni.
        Yritän jaksaa kysyä myös hänelle noita muita mahdollisia testejä.

        Onko kenelläkään kokemusta yksityisen puolen mahdollisista neurologisista testeistä ja miten lapsen sairaskuluvakuutus (Fennia) niihin suhtautuu ?

        Kertokaa, niin pääsen taas hetken eteenpäin...

        Minä kävin 19-vuotiaana Diacorissa neurologin vastaanotolla tutkittavana ja se lysti maksoi muistaakseni jotain 100-200e väliltä. Minulla todellttiin 4. asteen lukihäiriö tuolloin ja tällä lääkärintodistuksella sain mm. virhearmahduksia yo-kirjoituksissa. Eli kannattaa se todistus vähintään hankkia.

        Pelkkä neurologilla käynti ei tosiaan mitään pelasta, vaan sen jälkeen kannattaa käydä neurologin suosittelemissa terapioissa. Niiden hinnoista en tiedä mutta tuskin se halpaa on. Sain kyllä käsityksen, että vakuutus korvaisi.

        Ja vielä tuohon kiukkuamiseen: minulla oli samankaltaista kiukkuamista tuon ikäisenä, en yhtään tykännyt opiskella mutta syy siihen olikin "vain" se, että tehtävät olivat liian helppoja. Koska lukeminen ei ollut tarpeeksi sujuvaa niin opettajat vain pahensivat tilannetta antamalla vielä turhauttavampaa erityisopetusta.

        En usko, että luen vieläkään kovin sujuvasti mutta kaikesta huolimatta opiskelen nykyään yliopistolla hyvällä menestyksellä ja motivaatiolla.


    • äiti minäkin

      jos sinullakin on jo noin paha olla niin kuvittele lapsen olotila. lapsi purkaa pahaa oloaan viskomalla kirjat ja kieltäytymällä yhteistyöstä.perheneuvolasta meille tyrkytettiin vain vanhemmuuden roolikarttaa yms. jauhantaa,, ei auttanut lasta yhtään...
      jos LAPSEN kanssa menee riitelyksi niin valitse aina sellainen riita jonka varmasti voitat muihin riitoihin elä ota kantaa. näytä lapsellesi olevasi aikuinen teidän perheessä.meillä tahtoi juniori olettaa olevansa vastuussa kaikesta, häneltä piti ottaa se valta pois.
      googleta erillaiset oppijat.

      • 3 pojan äiti

        Tiedän kuinka raskaita arkipäivät ovat silloin, kun perheessä on erilaisiaoppijoita. Vanhin pojistani on dysfaatikko ja nuorimmalla dysleksia (yh-äiti).Monet illat itkettiin epäonnistumisten keskellä. Ensimmäisestä lapsesta opin sen, että apua lähdettiin hakemaan liian myöhään. Nuorimmaisen kanssa meni niin, että vaadin koulupsykologilta maksusitoumuksen yksityiseen kunt.yksikköön, jossa tehtiin tarpeelliset tutkimukset. Sen jälkeen sairaala hyväksyi terapia tarpeen ja vuosi jonotettiin terapiaan, mutta se kannatti. Poika oli motivoitunut ja ymmärsi vaikeutensa. Nyt hän opiskelee ammattikoulussa ja menestyy kivasti. Monesti olen ajatellut, että siinä vaiheessa äitinä olisin tarvinnut kuuntelijaa ja terapiaa. Olin yksin kaikkine tuskineni. Helppo ei ole neuvoja toiselle antaa, mutta vaadi tyttärellesi apua. Aina voit ajatella, että kun olet apua hakenut tyttärellesi ja itsellesi ei myöhemmin tarvitse miettiä, etteikö kaikkensa olisi antanut.
        Voimia ja rohkeutta sinulle ja tyttärellesi !!


      • En jaksa
        3 pojan äiti kirjoitti:

        Tiedän kuinka raskaita arkipäivät ovat silloin, kun perheessä on erilaisiaoppijoita. Vanhin pojistani on dysfaatikko ja nuorimmalla dysleksia (yh-äiti).Monet illat itkettiin epäonnistumisten keskellä. Ensimmäisestä lapsesta opin sen, että apua lähdettiin hakemaan liian myöhään. Nuorimmaisen kanssa meni niin, että vaadin koulupsykologilta maksusitoumuksen yksityiseen kunt.yksikköön, jossa tehtiin tarpeelliset tutkimukset. Sen jälkeen sairaala hyväksyi terapia tarpeen ja vuosi jonotettiin terapiaan, mutta se kannatti. Poika oli motivoitunut ja ymmärsi vaikeutensa. Nyt hän opiskelee ammattikoulussa ja menestyy kivasti. Monesti olen ajatellut, että siinä vaiheessa äitinä olisin tarvinnut kuuntelijaa ja terapiaa. Olin yksin kaikkine tuskineni. Helppo ei ole neuvoja toiselle antaa, mutta vaadi tyttärellesi apua. Aina voit ajatella, että kun olet apua hakenut tyttärellesi ja itsellesi ei myöhemmin tarvitse miettiä, etteikö kaikkensa olisi antanut.
        Voimia ja rohkeutta sinulle ja tyttärellesi !!

        Rohkaisun sanoistasi.

        Olemme nyt siinä vaiheessa, että perheneuvolan kautta tehdään kartoitusta lapsen tarvitsemaan tukeen. Meillä kun tähän kaikkeen liittyy myös ongelmia isän tapaamisissa.

        Lisäksi sain lapselle ajan psykiatrille. Tämä lääkäri oli ensimmäinen, joka toi lohtua tilanteeseen ja tuntuu että joskus voin ajatellu juuri kuin sinä, että ainakin hain apua, en jäänyt toimettomaksi.

        Yh:na tosin isojen asioiden käsittely tuntuu vaikealta. Joku voi sanoa, että miksi sitten olet yh. Mutta se ei ole yksin minun valintani, parisuhteessa on aina kaksi ihmistä.

        Kesä onneksi tulee, aurinko tuo voimia kaikkeen ja joskus voin sanoa että onnistuin.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta

      https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi
      Kotka
      94
      2410
    2. Olen tosi outo....

      Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap
      Ikävä
      21
      2300
    3. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      19
      1898
    4. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      77
      1532
    5. Oletko sä luovuttanut

      Mun suhteeni
      Ikävä
      106
      1497
    6. Hommaatko kinkkua jouluksi?

      Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k
      Sinkut
      161
      1258
    7. Aatteleppa ite!

      Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.
      Maailman menoa
      257
      1062
    8. Mitä sanoisit

      Ihastukselle, jos näkisitte?
      Tunteet
      70
      981
    9. Onko se ikä

      Alkanut haitata?
      Ikävä
      78
      929
    10. Omalääkäri hallituksen utopia?

      Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha
      Maailman menoa
      174
      903
    Aihe