Ristiäisten jälkeen ei olla kuultu kummista mitään,reilu kuukausi viimenäkemästä.on vaikeaa itse mennä kyselemään mitään, kun ei tiedä mitä hän todellisuudessa kummiudesta ajattelee.En velvoita että hänen pitäisikään olla yhteydessä,jos se on hänelle kovin vaikeaa/väkinäistä.Mitä mieltä muut palstan lukijat? minusta ei kenenkään pitäisi ryhtyä kummiksi,jos ei ole meininkiä edes olla jossain määrin aidosti kiinnostunut kummilapsesta/kummiudesta.
Miten on?
kummin yhteyden pito
121135
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ette ilmeisesti keskustelleet ennen kastetta, mitä odotatte kummilta? Jos ette näin tehneet, niin voitte syyttää tilanteesta vain itseänne. Kummius ei merkitse kaikille samaa kuin teille. Jotkut oikeasti ajattelevat, että riittää, kun on kasteessa läsnä, ja myöhemmin ostelee pakolliset joulu- ja synttärilahjat. Kuukausi ei vielä ole edes pitkä aika tapaamisten välissä, olettaen, että kummilla on omakin elämä.
Ja minkä ihmeen takia, et voi itse ottaa kummiin yhteyttä? Yhteydenpitovelvollisuus on sekä kummilla että lapsen vanhemmilla. Vanhempienkin olisi kohteliasta olla kiinnostuneita kummin elämästä, eikä odottaa, että kaikki pyörii heidän lapsensa ympärillä. Tämän vanhemmat usein unohtavat.
Eihän lapsesi vielä tarvitse kummiaan mihinkään. Kummi on nimen omaan lapsen tarpeita varten, ei äitien!
Ja kuukausi on todella lyhyt aika, sille ettei kummista ole kuulunut.
Aika yksipuolista on, jos oletetaan, että vain kummi pitää yhteyttä.
Oudolta tuntuu, jos olette pyytäneet lapsen kummiksi sellaista henkilöä, jonka kanssa yhteydenpito ei ole luontevaa.
Tai jos on ollutkin tähän asti, niin yhteydenpito nyt lakkaa. Oletko varma, ettei kummille ole esim. sattunut mitään?
Itse pidän yhteyttä niin kummilapsiini kuin heidän vanhempiinsakin, ja myös omien lasten kummit pitävät meihin päin yhteyttä. :)
Alkuun yhteydenpito oli suht säännöllistä ja molemminpuolista. Nyt, kummilapsen täyttäessä 7 vuotta, yhteydenpito on vähentynyt huomattavasti.
Alkuun kävin moikkaamassa lasta ja hänen vanhempiaan ainakin kerran vuodessa, nyt en ole nähnyt heitä useampaan vuoteen. Jouluna olen muistanut kortilla ja lahjalla, mutta mitään kiitosta ei ole tullut. Olen yrittänyt soittaa, mutta puheluihin ei ole vastattu eikä myöskään ole soitettu myöhemmin takaisin. En tiedä, miten on synttäreiden kanssa.... koskaan ei ole tullut kutsua juhliin.
Hankala tilanne kaikinpuolin.
Ja siis vasta valittu kummi? Hei...kaikki ei varmasti ole vain niin sekaisin pikkuvauvoista. Voihan olla että hänellä on muutakin nyt elämässä ja ottaa yhteyttä silloin kuin se hänelle sopii.
Se, ettei hän nyt ole hellanduudeli sentään ottanut yheyttä hetken aikaa ei välttämättä tarkoita mitään. En itsekään pidä yhteyttä parhaiden ystävieni kanssa joka kuukausi.
Voi hesus mamuja ja heidän luppoisia päivään, kun ehtii kaikkea pohtiakin...
Mitään ongelmaa ei olisi jos vanhemmat pyytäisivät kummiksi läheistä ja tuttua ihmistä. Sitten ei tarvitsisi miettiä kummanko pitää ottaa yhteyttä ja kuinka usein kuuluu tavata. Jos kummi jo valmiiksi kuuluu perheen lähipiiriin niin yhteydenotot ovat luntevia eivätkä aiheuta päänvaivaa.
Valitsin lapseni kummiksi parhaan ystäväni 20-vuoden ajalta. Niin vain kuitenkin kävi, että välit katkesivat. Ennen soiteltiin viikoittain, nyt ei olla puhuttu eikä nähty 2 vuoteen. ( Lapseni on nyt 3-vuotias).
Ja tämäkin kummin syy vai? Tuskin sentään.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kun lapset tulee maailmaan, äiteet ei käy enään missään! Tai jos käy, niin muiden lapsellisten seurassa. Silloin ei välimatkakaan yllättäen paina olenkaan.
Itse voi yrittää pitää yksipuolisesti yhteyttä jonkin aikaa ja todeta, että taas yksi omaan klaaniinsa hautautunut tapaus, joka ei vaan kaipaa enään muuta kuin äiti-seuraa.
Toisaalta, kukapa muu olisi paras vastakaikuilija puhumaan hampaiden puhkeamisesta, ripulista ja kestovaipoista....niinpä niin.
Jep, kyllä sanoisin että tässä tapauksessa kummin syy.Minä olin aktiivisempi osapuoli ensimmäiset puoli vuotta. Kummi ei ottanut yhteyttä juuri ollenkaan tänä aikana. Eräänä päivänä sitten tajusin, että ei ole pakko pitää yhteyttä niin aktiivisesti, jos elämäntilanteet kerran ovat erilaiset. Päätin sitten, että kutsun kummin käymään vain erikoistilanteissa esim. synttäreinä. Kun kehtasi kieltäytyä tästäkin, päätin että nyt saa riittää. Kummi saa itse ottaa seuraavan kerran yhteyttä, jos kiinnostaa.
Eipä tuo kummi juttu tosin mua ole kovasti vaivannut, Lapsellani on toinen aivan ihana kummi ja uusia ihania ystäviä itse olen tosiaan saanut toisista äideistä. Itse olen tosi onnellinen ja toivottavasti kummikin elää mukavaa elämää, tosin hieman erilaista kun ei ole lapsia.
Voi et arvaa miten mukavaa voi elämä olla ilman lapsia. Ei sillä, että lapsia inhoisin, mutta kyllä vaan on kiva käydä vain vierailemassa kummilapsen luona saaden laittaa oven kiinni taas hetken ajan päästä.
Uskon, että äiditkin on onnellisia, mutta toki ihan eri tavalla kuin me lapsettomat seikkailijat.....
Kummius on vain yksi mauste elämän maukkailla poluilla...
Kuukausi on mielestäni kyllä lyhyt aika.
Itse näin kummivauvaa n. kuukauden kuluttua ristiäisistä seuraavan kerran, miehellä (joka myös on kummi) meni lähes 2kk!
Kuukausi menee tosi nopeasti jos on vähänkään ohjelmaa iltaisin töiden jälkeen ja viikonloppuna.
Ja joka ilta ei jaksa jotain -minä ainakaan..
Tietysti puhelimet on kekesitty, mutta textailu/soittaminenkin unohtuu helposti jos on paljon menoja..
Itse en edes mielelläni soita vauvan äidille koska tiedän että hän puhuisi vaikka tunnin :) Sovimme textareilla tapaamisen!
Mitä jos itse vaikka textaisit kummille, kysyisit kuulumisia ja kertoisit vauvasta! :)
myös kummilapsi nuoruuden ystäväni kautta. Jostain syystä hekin ajattelevan niin, että yhteydenpito on vain minun tehtäväni. IKINÄ eivät ole käyneet minun luona kylässä, vaikka monta kertaa olen pyytänyt. Asutaan kaukana toisistamme eikä se minun sinne meno ole sen helpompaa kuin heidän tänne tulo. Jos minä en pitäs yhteyttä ei nähtäisi ikinä. Että olen kyllä minäkin sitä mieltä, että kulkee se juna toiseenki suuntaan.